Onko mielestäsi kotiäitiys jotenkin huippua ja tavoittelemisen arvoinen "ammatti"?

Mutta toisaalta onhan sitä myös kotiäitejä, jotka eivät ole "tyhjän päällä" (voi olla omaisuutta, mielekästä tekemistä jne.). Ei voi yleistää.

Mutta toisaalta onhan sitä myös kotiäitejä, jotka eivät ole "tyhjän päällä" (voi olla omaisuutta, mielekästä tekemistä jne.). Ei voi yleistää.

hankkivat siihen oheen jotain muuta hyödyllistä tekemistä.

Huippua ja tavoittelemisen arvoista se kylläkin voi olla.

Se on vain elämänvaihe.



Ne,jotka yrittävät jotain gloriaa luoda kotiäitiyden ympärille, ovat naisia, joilla on alhainen koulutustaso, eikä juuri mahdollisuuksia edetä työelämässä.



Kyseiset naiset sitten vouhkaavat täällä av:lla, miten työssäkäyvien äitien lapset menevät piloille, kun joutuvat hoitoon kodin ulkopuolelle.

Se on vain elämänvaihe.

Ne,jotka yrittävät jotain gloriaa luoda kotiäitiyden ympärille, ovat naisia, joilla on alhainen koulutustaso, eikä juuri mahdollisuuksia edetä työelämässä.

Kyseiset naiset sitten vouhkaavat täällä av:lla, miten työssäkäyvien äitien lapset menevät piloille, kun joutuvat hoitoon kodin ulkopuolelle.

HE vasta tyhjänpäällä ovatkin ja silti pärjäävät hyvin ilman sossuntukia ja asuntoa.

Heille se on elämän päämäärä. Meista saattaa kuulostaa hassulta.



Heistä olisi hullua haaskata elämä toimistossa kun voi viettää vapaata puistossa ja imppailla liimaa, liuottimia. Oma veljeni teki tälläisen päätöksen elämässään. Hän oli kuulemma jo pitkään haaveillut kodittoman elämästä.



Ennenkuin jätti perheensä ja aloitti alkoholistin elämäntyylin hän kertoi unista jotka olivat jo pitkään piinanneet häntä. Unissa hän oli koditon juoppo ja onnellinen. Hän eli pitkään kaapissa ja näytteli perheenisää. Todellisuudessa hän oli aina ollut juoppo jo koulupojasta asti.



Näen veljeäni päivittäin kaupungilla. Välillä käy sääliksi mutta se on vain minun tunteeni. Hän nauttii elämästään ja on onnellinen.

Sielä myös kotiäitejä kunnioitetaan ja pidetään arvossa.

Ihmiset eivät mene samaan muottiin. Minusta työläisten tulisi elättää erilaiset ihmiset. Sellaiset jotka eivät koskaan sopeudu työntekijöiksi. Erilaisuus on arvoa.

pettymään niihin työelämän "mahdollisuuksiin" ja vaatimuksiin. Itse koin kotivuodet ihan aidosti todella antoisiksi, ne olivat parasta aikaa elämässäni tähän asti.

Ei tietenkään ole. Se on vain elämänvaihe. Ne,jotka yrittävät jotain gloriaa luoda kotiäitiyden ympärille, ovat naisia, joilla on alhainen koulutustaso, eikä juuri mahdollisuuksia edetä työelämässä. Kyseiset naiset sitten vouhkaavat täällä av:lla, miten työssäkäyvien äitien lapset menevät piloille, kun joutuvat hoitoon kodin ulkopuolelle.

mutta huippua ja ehdottomasti minun suurin unelmani ja tavoitteeni kyllä!



Miksi muuten ajattelet, että kotiäiti olisi tyhjänpäällä elämässä..?



T: onnellinen kotiäiti



P.S. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä ei muuten tee uraa, vaan on ihan tavisduunareita.

pakkopullaa minulle, mutta yritän kestää muutaman vuoden että lapset kasvavat. Inhoan jatkuvaa kotonaoloa ja hiekkalaatikko/puistoilua. Kaipaan töihin ja aikuista seuraa ja tuloksellista tekemistä ja ongelmanratkaisua, siis en näitä hiekkalaatikkokeskusteluja. Kumma mihin sitä taipuu pikku pellavapäiden vuoksi.

Miksi muuten ajattelet, että kotiäiti olisi tyhjänpäällä elämässä..?

Jos mies jättää tai kuolee eikä vaimolla ole koulutusta tai varsinkaan työkokemusta.

Sielä myös kotiäitejä kunnioitetaan ja pidetään arvossa.

Ihmiset eivät mene samaan muottiin. Minusta työläisten tulisi elättää erilaiset ihmiset. Sellaiset jotka eivät koskaan sopeudu työntekijöiksi. Erilaisuus on arvoa.

Sen sijaan esimerkiksi pultsari ja kotiäiti kykenisivät, eivät vain viitsi.

Se, että joku on kotiäiti, ei tietääkseni tee kenestäkään vielä kyvytöntä hoitamaan asioitaan!



Esim. meillä, jos mies kuolisi, minä perisin kaiken omaisuuden (lapset saavat lakiosansa). Siinä on riittävästi, jotta tulen toimeen lopun ikääni vaikka leskeytyisin tänään. Lisäksi saan tietysti aikanaan myös eläkettä, vaikka kotiäitivuosien takia se pieni onkin. Eläkesäästäjäksi en alkanut, sen sijaan sijoitukset pitävät huolen siitä, etten todellakaan (eikä miehenikään) ole tyhjän päällä tapahtui mitä tapahtui.



Jos tulee ero, minulla ja lapsilla on oikeus jäädä asumaan nykyiseen kotiimme, ja lisäksi saan tietysti puolet omaisuudesta.



Eli tarkalleen ottaen miten tämä kotiäitiys nyt on elämääni vaikuttanut negatiivisesti?



Ai niin, minulla on koulutus ja työkokemustakin jonkun verran, eli niitäkään kotiäitiys ei sulje pois!



T: onnellinen kotiäiti

että tilanteesi on poikkeus eikä sääntö pitkän linjan kotiäitien keskuudessa.

Harvalla mies tienaa niin hyvin, että vaimo pystyy olemaan kotona täysin ilman tuloja. Meillä miehen pitäisi tienata varmaan vähintään 10.000€ kuussa, että mä voisin kotiäidiksi jäädä.



Missähän työssä tuon sais?

Sielä myös kotiäitejä kunnioitetaan ja pidetään arvossa.

Ihmiset eivät mene samaan muottiin. Minusta työläisten tulisi elättää erilaiset ihmiset. Sellaiset jotka eivät koskaan sopeudu työntekijöiksi. Erilaisuus on arvoa.

Sen sijaan esimerkiksi pultsari ja kotiäiti kykenisivät, eivät vain viitsi.

On varmasti vaikea ymmärtää sitä. He eivät halua tehdä töitä. Heidän työnsä on tyhjentää pullo. He haluavat sitä yhtä paljon kuin sinä uraasi. Sinä et luultavasti tahdo juopoksi.

Ihmisillä on erilaisia elämäntehtäviä eivätkä kaikki suinkaan palvele yhteiskuntaa tai markkinataloutta. Ihminen ei ole robotti.

näitä varakkaiden sukujen naisia tai hyvintienaavien miesten puolisoja ja sitten toisaalta tätä kouluttamatonta väkeä. Itse tunnen ensimmäiseen porukkaan kuuluviva, ja kyllä heitä todellakin on (muuallakin kuin jossian Westendissä)!

Ymmärrät varmaan itsekin, 15 että tilanteesi on poikkeus eikä sääntö pitkän linjan kotiäitien keskuudessa.

Miksi niin moni korkeastikin koulutettu nainen ja mies ns. downshiftaa? Itselleni ei ole koskaan ollut ura arvojärjestyksessä ykkösenä, tämä on ollut minulle aina selvää. Ura voi tulla mielekkään työn kautta, mutta mm. perhe tulee aina ykkösenä. Tästä syystä olen ollut myös kotiäitinä useamman vuoden.

että käymme työssä tekemässä rahaa aivan jollekin muulle kuin itsellemme. Firmat käärivät voitot, me työskentelemme kuin muurahaiset.

Aamulla töihin, illalla kotiin, hetki perheen kanssa, ja taas aamulla töihin.



Joskus olen miettinyt eläinten ja ötököiden "tylsää" arkea ja puurtamista, mutta sitten tajusin, että ihan samanlaista se on meillä ihmisillä.



Mieluiten tahtoisin olla kotiäitinä ja asua maalla, niin että voisimme itse elättää itsemme maan antimilla jne, eikä tarvitsisi firmalle ahertaa voittoa pienen palkan tähden.



Tällä hetkellä olen töissä (ja koulutuskin on hyvä), mutta odotan äitiysvapaata (vaikka kaupunkiin jäämmekin).

vaan kysymys koski sitä, miten joillekin kotiäitiys voi olla tavoite. Ap ei lainkaan voinut käsittää, että jonkun on mahdollista haaveilla kotiäitiydestä.



Ja siihen minä omalta osaltani vastasinkin. Uskon vilpittömästi, että monille kotiäitiys olisi unelma, jos vain olisi hyvä mahdollisuus siihen. Toki monilla ei tällaista mahdollisuutta ole, mutta se ei tee kotiäitiydestä huonoa tai ei-tavoiteltavaa!