*JOULULAHJAT viikkoon 20*

Koko aamun oksensin ja hikoilin, kun jännitti niin tolkuttomasti! Mutta onneksi turhaan, sillä masussa on kaikki hienosti! :) Helpotuksen huokaus!



Hienosti vastasi viikkoja vauveli, eli 11+5 oli tänään täsmällisesti. (Vaikka itse epäilinkin, että siirtyy vähän eteenpäin, mutta eipä siirtynyt!) Hauska oli kätilö, joka ultrauksen teki, kun sanoi, että nousepa ylös ja sambaa vähän, että saadaan kaveri hereille. :) Ja kyllähän se tyyppi siellä sitten melskasikin, kun ensin vähän hypin... ;)



Ja niskaturvotusta ei ollut, down-riski oli 1:18000, eli aika pieni. Vaikka sitä nyt en niin jännittänytkään, tuskin olisin mitään tehnyt, vaikka down-lapsi olisikin tulossa varmasti... Tai niin ainakin nyt ajattelen. (Parilla kaverilla on down-lapset ja vaikka toinen on paljon joutunut sairaalassa olemaankin, niin en silti usko, että "pelkän" downin takia itse keskeyttäisin raskautta.)



No joo, tässä tämä oma napainen sepustus, peukkuja kaikkien ultriin ja oikein hyvää vointia! Mä lähden taas oksentamaan...



:)niila rv 11+5

Ihania uutisia sulla ultrasta!!!

Oon tooooosi onnellinen sun puolesta!!:)

Onko sullakin siis la 1.12.?!

Onnea vielä hyvistä uutisista ja tsemppiä pahoinvointiin, nyt on ainakin hyvä syy voida pahoin;))



-Anneh

kiva että ultrassa kaikki hyvin! :)



En osaa sanoa mitä ekisin jos olis hyvin tod.näk. et lapsi olis down, onhan nekin lapset oikein ihania ja suloisia.. Vaikea sanoa etukäteen..



Yuo minun toinen raskaus keskeytettiin koska se turvotus oli tosiaan sen 7cm ja lääkäri sanoi että hyvin epäodennäköistä että tuo olis terve.. Jälkeenpäin sitten todettiin että 18-trisomia hällä olikin ja esim luita puuttui, suolisto kehityny päin honkia, valtavia tyriä jne. Ja jos hän olisi ikinä selvinnyt maailmaan asti niin olisi elänyt max viikon ja senkin ajan olisi ollut todella kivulias! Se tavallaan lohduttaa että tein mielestäni täysin oikean rakaisun vaikken sillon vielä voiny 100% varma olla että toinen on todella sairas.. On hirmu vaikea etukäteen sanoa mitä itse tekisi missäkin tilanteessa ennen kuin siinä todella on! Itse ajattelin ennen että ehsottomasti pitäisin down lapsenkin, nyt en voi vannoa kun tiedän että kun päätöksen aika tulee asia ei olekaan niin yksiselitteinen..



Huh, tulipa sepustus..



Aivan kaameita ollu pari päivää, koko aika paha olo ja oksettaa.. ja huomenna tarvis töihinki taas jaksaa mennä (kesäloma oli ja meni..).. Ja häitä pitäisi suunnitella mut energiaa ei riitä!!



ninnininnuli 8+5

Tiitun juttu jäi mietityttämään, olisi todella ikävää mennä ultraan ja kuulla pienen menehtyneen. Siitä ei heti jaloilleen pääsisi :( Kyllähän ultraan kuitenkin aina mennään positiivisia uutisia kuulemaan, vaikka pelätäänkin pahinta. Pahoittelut myös Niitille ja muille joilla raskaus ei ole edennyt toivotusti. Jaksamista!



Niila: Onnittelut hyvistä ultrauutisista!



ninnininnuli: Tuo 18-trisomia on kyllä hyvä syy keskeyttää raskaus. Vaikka ei sekään helppoa ole. Toivottavasti nyt ultrassanne on kaikki hyvin!



Kotidopplereista olisin itsekin kiinnostunut. Mistä olette niitä hankkineet ja paljonko maksoivat? Facebookissa pyöri muistaakseni mainos "Angel sounds" kotidoplerista, eikä hinta ollut muistaakseni montaa kymppiä. Tekeekö sellaisella laitteella mitään??? Itse hieman epäilen, ja kuten joku täällä jo kirjoittikin, olisin varmaan hulluna huolesta jos ääniä ei kuuluisikaan...



Ester: Sinäkin samoissa lasketussa ajassa ja ultrakin samana päivänä! Hauskaa :)



Mie: Kuulin juuri, että nyt on jostain Venäjältä tullut iso pöllähdys siitepölyä, joten monet, jotka eivät ole edes ennen olleet allergisia siitepölylle, ovat saaneet oireita. Ei ihme, että tällainen kunnon allerginenkin niitä sitten saa!



4nEmo: Todellakin, nykymuoti suosii odottajaa! Paljon ihania tunikoita jne.



Ja se, mikä toi hymyn huulille tänään... Sydänäänet kuului!!! Olin varma ettei terkkari niitä edes kuuntele, kun katsoin edellisiä äitiyskortteja, on sydänäänet kuunneltu rv 15. Mutta niin vain kuunneltiin, ja terkkari totesi korrektisti "on siellä elävä sikiö". No, vauva se minulle jo on :) Ny voin siis hieman rauhallisemmalla mielellä mennä ultraan to.



Cornflower rv 11+6

Voi ei Tiitu ja Niitti! Pahoittelut puolestani teille molemmille!



Niilalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!



Kotidopplerista: minulla on juuri tuollainen Angel Sounds- doppleri ja tilasin ebayn kautta HongKongista vuonna 07. Maksoi silloin n35e. Ja tuli viikossa kotiovelle asti. Sydänäänet olen saanut sillä kuuluviin jo kolmelta lapselta viikoilla 8+ ja 9+. Tosin ylimääräistä ei minulla vatsassa ole. Sitten kun vauvan potkut on alkanut tuntumaan on doppler joutanut kaapin perukoille, mutta onhan se nämä alkuviikot ollut mahtava. Ainakun on yhtään epäilyttänyt, niin on voinut tarkistaa, että pieni sydän siellä oikeasti sykkii. Tosin alkuun voi kyllä erehtyä luulemaan omia sydänääniä vauvan ääniksi, mutta kun muistaa, että vauvan syke on puolta nopeampi ja ainakin 120 krt/min (minulla aina n.170) niin kyllä sen vauvan sieltä erottaa. Suosittelen kyllä, mutta ei sitä kyllä montaa viikkoa tarvita.



Cornflowerille onnittelut sydänäänistä!



Aotearoa ja pikkuviitonen 10+1

Kiitos onnitteluista! Kyllä on ollut hyvä mieli koko päivän ja julkistin jo asian facebookissakin, eli onnitteluita on satanut... :)



Ninnininnuli: tuo on varmasti kauheinta mitä voi olla, kun vauva on elävä, mutta silti ei elinkelpoinen... :(

Toivottavasti nyt on kaikki hyvin tämän vauvan kanssa ja päästään onnellisesti loppuun asti ja saadaan terveet vauvelit syliin koko (loppu)porukka!



Muodista piti minunkin kommentoida, että olen tosi tyytyväinen, kun tunikoita saa ihan normi-ihmisten osastoilta! Äitiyspaidat kun tahtoo olla ihan kamalan rumia ja vielä kalliitakin... ;)



Anneh: la pysyi 2.12. vaikka ilmeisesti saattaa olla jopa marraskuun puolellakin oikeasti... Mutta siinä pidettiin, kun oli alle 5 päivää eroa.



Viuhka: tiedän tunteen, kun lähtee mielikuvitus ja tunteet laukkaamaan... ;) Tässä nyt varsinkin, kun niin moni on ikävästi porukasta pudonnut, niin alkaa tuntua siltä, että on ennemmin sääntö, kuin poikkeus, että kesken menee. Mutta eihän se niin ole, vaan suurin osa odotuksista päätyy onnelliseen vauva-aikaan! Koitetaan vaan kaikki pitää se mielessä ja fiilis katossa! :) (Helppo tietenkin juuri tänään sanoa, mutta tottahan se on, ettei murehtiminen mitään auta..!)



4nemo: mä tunnistan kyllä tuon tunteen turpoamisen kanssa! Vaikka en yhtään häpeä kasvavaa mahaa, niin silti nuo jenkkakahvat tuossa lanteilla aika hitsisti ottaa aivoon! ;) Mutta onneksi helpottaa, kun masu kasvaa ja saa ylpeänä olla iso! :)



Coco: onnea hyvistä ultra-kuulumisista sinnekin! :)



Cornflower: ihanaa, että kuulit läpätyksen! :) Se kyllä on joka kerran yhtä hurmaava kokemus!



Eipä tähän hätään kai muuta, varmasti jäi kommentoimattakin jotain, mutta ensi kerralla sitten taas! :)



Vointeja!

Niila 11+5

Vatsa kasvaa, mutta syynä ei ole huippunopeasti kasvava sikiö vaan jotain perin epämiellyttävää. Pahoinvoinnilta säästyin mutta tulikin sitten ummetus. En ole ikinä kärsinyt kyseisestä vaivasta ja kyllä on ikävää. Kohta on kokeiltu kaikki luumut ja rusinat sun muut kotikonstit, eikä tunnu auttavan joten ei varmaan auta muu kuin huomenna apteekkiin kysymään jotain odottaville sopivaa lääkettä. Luulin että tämä on loppuraskauden ongelma, toivottavasti ei kuitenkaan tästä enää pahene.

Moi kaikille!



Toivottavasti ette pahaa tykkää kun vielä tänne tulin kirjottamaan, vaikka ei elävää pientä enää kyydissä olekaan..



Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa raskausaikaa ja toivon, että kukaan ei enää tipu kyydistä! Nauttikaahan joululahjoistanne!



Itsellä on nyt huomen aamulla kaavinta, pelottaa kyllä, pakko myöntää..



Lyhyesti haluan myös kommentoida raskaudenkeskeytystä, itse myös ennen ajattelin, etten ikinä voisi raskautta keskeyttää, ennenkuin viime vuonna jouduin tilanteeseen, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa sekä itseä että pientä ajatellen. Valitettavasti viikkoja mulla oli jo rv23 alkamassa kun jouduin poikani synnyttämään. Elämäni kauhein kokemus, keskeyttää raskaus, vaikka muutakaan ei voinut. Ikuisesti tunnen syyllisyyttä päätöksestäni, vaikka elinmahdollisuuksia ei olisi pojalla ollut, silti. Ne ovat äidin tunteita.

Sen takia tästä keskenmenosta yritänkin nyt ajatella, että luonto korjasi pienen pois, etten joutunut taas tilanteeseen, johon jouduin vuosi sitten.



Lämpimiä ajatuksia teille kaikille!



Tiitu

Heipsan pitkästä aikaa! :)



Täällä menossa rv 9+3

ja paha olo ja väsymys eikun jatkuu :s



sunnuntai-maanantai välisen yön olin sairaalassa kovan repivän alamaha kivun vuoksi, säikähin kamalasti että on kohdunulkopuolinen ja ultraus meni aamuun, kysta oli vaan puhjennut, ja vauva oli ihan oikeessa paikassa ja kovasti siellä pieni sydän sykki

Tiitu varmasti ei kukaan tykkää huonoa, hyvä että olet pystynyt käsittelemään asian noin. Kyllähän ne varhaiset keskenmenot on juuri niitä "luonnon hoitamia".



Itsekin kauhulla odotan np-ultraa. Yhdeltä tuttavalta löytyi jokin aika sitten melkoisesti turvotusta ultrassa ja meni sitten spontaanisti pian kesken ja down-vauva olisi ollut.



Itse olen valmis vastaanottamaan lapsen, vaikka hänellä olisi mitä. Mutta pelkään juuri sitä, että täytyy elää epätietoisuuden kanssa enkä haluaisi mihinkään ylimääräisiin tutkimuksiin..



Noh toivottavasti meillä kaikilla lopuilla menee asiat hyvin ja jouluna on nyytit kainaloissa.



Toisinaan katselen tuota 3-v kuopusta ja isompiakin lapsia, että on se ihme, että he ovat pysyneet kyydissä koko odotuksen ja kaikenmaailman koliikeista huolimatta ovat niin iloisia ja reippaita lapsia. Ja ihme, että minulla ylipäätään on 4 tervettä lasta, kun oli tälläkin kerralla niin vaikeaa saada edes plussa raskaustestiin.



Olen tällainen pöytälaatikko "runoilija" ja ajattelin jakaa tämän runon teidän kanssa, ensimmäistä odottaville kaikki on uutta ja on hyvä tiedostaa, että raskaus on vasta matka, synnytys on välietappi ja sitten se kaikki vasta oikeasti alkaa :0)



Tutustumishetkiä



Kaksi viivaa testikasetissa, ensiviesti sinulta: Olen tulossa!



Sydänäänet.. tasainen jumpse suhinan keskellä. Sisälläni on jokin pieni ja hänen sydän sykkii jo elämää!



Ultraääni.. Täydellinen ihmisenalku taskukoossa, heittää kuperkeikkaa kohdussani, enkä minä edes tunne häntä..



Potkut.. Kutittiko perhosensiipi, oliko tuokin pulpahdus vain ilmaa? Pieni napakka töytäys, sinä olet totta vauvani! Lopuksi täytät minut kokonaan, kätesi rapsuttavat alavatsaani, venyttelet ja napani meinaa ratketa. Kylkiluut arkana vastaanotan potkujasi. En ole koskaan yksin, kun kannan sinua sydämeni alla.



Ensi katse.. kun tuska ja viimeisillä voimilla ponnistaminen on ohi, tulee rauha. Siinähän sinä olet, ihan kuin nähnyt sinut ennenkin. Tummat silmät, syvä katse. Sinä tiedät jotain, mitä minä en tiedä. Rakastun ensisilmäyksellä eikä maailmassa ole nyt mitään muuta tärkeää kuin sinä, rakas lapseni.

Voimia kaikille keskenmenon saaneille!



Hiljaiseloa oon pitänyt mutta aina välillä käynyt lukemassa teijän juttuja, että oon ajan tasalla:)

Olo on hyvä, oksentanut en oo kertaakaan ja jotenkin olo helpottui varhaisultran myötä.

Välillä on taas huimaillu, että on pitäny jalat nostaa ylös. Eilen vihloi nivusia ihan sikana,mutta kaurapussi auttoi:D

Verinäytteen otot on kesäkuun alussa ja np-ultra´15.6, tuntuu niin pitkältä ajalta!

Ja neuvolakin on vasta heinäkuun lopussa..

Eivät siirtäneet ultraa kun heitto on vaan 5päivää,terveydenhoitaja käski asian varmistella.

Nyt innolla odotan sinne pääsyä ja toivon että kaikki olisi hyvin masussa!!

Aurinkoista päivää kaikille:)



PH rv 7+6

On se rankkaa, mutta toivottavasti pääsette pian uuteen yritykseen. Surullisena luin myös tarinoita aikaisemmin keskeytetyistä raskauksista. Onhan se helpompi jos menee luonnollisesti kesken alussa, eikä sitä päätöstä tarvitse tehdä itse.



Vaatemuodista on ollut paljon puhetta. Muoti kyllä suosii odottajia nyt. On tunikoita ja pitkiä t-paitoja ja toppeja, legginseja ja löysiä vaatteita :). Ekaa kun odotin niin muodissa oli melko lyhyet paidat. Silloin oli pakko ostaa äitiyspaitoja koska tavalliset olivat navan kohdalla kun maha kasvoi :). En ole muuten mikään "tunikaihminen" mutta nythän niitä voi hyvin ostaa kun maha korostuu kauniisti (sit kun se kasvaa vähän enemmän...). Mullakin on ollut samoja "ongelmia" kuin 4nEmo ja mua nauratti kun luin juttusi kun kuulosti omilta sanoilta.



Oloni on hyvä, mitä nyt on nälkä melkein koko ajan. Vaikka syö iltapalaa ennen nukkumaanmenoa niin on hirvee nälkä aamulla, tai jo yöllä. Vessassa saa käydä ainakin kerran joka yö, välillä jopa kolme.



Enää kaksi työpäivää jäljellä, ja maanantaina lähdetään viikoksi reissuun! Olen odottanut matkaa jo kauan ja toivon todellakin ettei tuhkapilvi tule ja pilaa kaiken!



Misu78 ja tänään rv 9+0 :)

Mulla vähän päivät sekaisin, tänäänhän on 9+1 jo :). Mä olin ihan tiistaissa vielä...



Sit mun piti vielä kysyä onko täällä muita "sektioäitejä". Mulla on kaksi sektiota takana ja tämä kolmaskin syntyy sektiolla (jos pysyy kyydissä siihen asti tietysti). Neuvolassa sanoi että täällä ei oteta mitään riskejä kun on jo kaksi sektiota takana. Tavallaan helpotus niin mun ei tarvitse sitä pohtia itsekseni. Se tarkoittaa tietysti että syntymä tulee olemaan ainakin viikko ennen LA, mutta senhän näkee sitten lähempänä. Tietää ainakin että on jouluna jo kotona :).

Itku tuli, tietenkin. Tosi kauniisti kirjoitettu!



Niin se vaan on, että tässä kaiken huolen ja pahoinvoinnin keskellä ei tule aina muistaneeksi, miten uskomatonta ja upeaa on olla raskaana, synnyttää ja saada oma lapsi syliin. Ja se pakahduttava rakkauden tunne, joka yllättää, vaikka siihen luulee varautuneensakin...



Toivottavasti meille kaikille suodaan se onni joulukuun tietämissä!



Ja Tiitu; pikaista toipumista fyysisesti ja rauhallista henkisesti! Toivottavasti pian saatte uuden mahdollisuuden ja terveen vauvan!



ON: tänään oli lääkärineuvola. 5kg on tippunut paino (sen tiesinkin) ja vähän tiputuksella uhkailivat... Pitää nyt koittaa syödä ja juoda jotain, ettei tarviisi mennä tippaan, se on niin tylsää puuhaa!

Muuten kaikki hyvin ja 210 tikutti pieni sydän. Aika tahti! :)

Saikkua sain kuun loppuun, katsellaan sitten taas vointia uudelleen. Mutta eihän tämä pahoinvointi mulla lopu ennen viikkoa 24, siihen kun asennoituu, niin ei masennu. ;)



Nyt alan väkertää kakunkoristeita veljenpojan ristiäisiin. Hyvää vointia!



:)niila rv11+6

Enpä oo ehtinyt piiiitkään aikaan kirjoittelemaan tänne. Olen palannut työelämään ja tuntuu ettei jaksa yhtään mitään "ylimääräistä". Iltaisin väsyttää niin paljon ettei pysty muuta tehdä ku kaatua sänkyyn. Pojat on nyt sopeutuneet hyvin päiväkotiin alun huutamisen jälkeen. Esikoinen (2v2kk) on ollut kuiva koko viikonlopun ja alkuviikon (päiväkuiva siis). Jospa se tästä! :) Nuoremmalle veitikalle järjestetään 1v synttäreitä kovalla tohinalla. Ensi viikolla on oikea päivä, mutta mun töiden takia niitä juhlitaan nyt viikonloppuna.



Olen voinut hyvin, iltaisin on pientä pahoinvointia. Viikot menee hujauksessa enkä enää edes tiedä mikä viikko on menossa :) Ennen sitä seurasi niin tarkkaan ja tiesi tarkalleen mikä rv ja pv oli menossa. Nyt pitää oikein miettiä :D Perjantaina on eka ultra, toivottavasti siellä on kaikki hyvin. Masu jo pömpöttää ja on jo vähän vaikea salailla ihmisiltä :) Tänään siis rv 11+4 :) (piti laskea, hehh)

Minäkin olen kovin hiljaa ollut, tosin viestejänne silloin tällöin lueskellut. Syvä osanottoni menetyksen kokeneille ='(



Hyviäkin uutisia näytti monella olevan, onnittelut onnellisista ultrakäynneistä! Mulla on np-ultra perjantaiaamuna. LA siis näillä näkymin 6.12., saa nähdä tarkentuuko siellä. Maha on jo kasvanut niin ettei sitä enää pömpöksi voi luulla. Äitiyshousut nytkin jalassa. Kerroin tällä viikolla jo töissäkin, kun alkoi olla vaikea peitellä vaatteilla. Uhkarohkeasti ennen ekaa ultraa, mut ajattelin että täytyy siellä masussa kasvava vauva olla, kun oireet jatkuvat ja masu kasvaa. Toivottavasti en ole väärässä... Yksi keskenmeno on takana, joten alussa olin kyllä aika skeptinen.



Misu -78, mulla on poika syntynyt sektiolla 3,5 vuotta sitten. Pää oli hällä huonossa asennossa ja supistukset heikkeni, joten päädyttiin kiireelliseen sektioon. Sitä ennen yritettiin normisynnytystä 16 tuntia. Tällä kertaa haluaisin todella kovasti synnyttää alateitse.



Tällaista melko omanapaista juttua tällä kertaa. Aurinkoisia odotuspäiviä kaikille!



T: Kössi 11+2

Onneksi enää ei ole kuin 12 työpäivää-alkaa melko tukalaa olla jo töissä kun on niin älyttömän kuuma joka luokassa, huh!



Vaatevinkki! H&M:llä oli 2 vaatetta 1:n hinnalla tarjous äitiysvaatteissakin. Mukaan tarttui mustat ja valkoiset ihonmyötäiset caprit (kuuluivat tuohon tarjoukseen) sekä farkku minishortsit. Nyt on helpompi, kun ei aina tartte tunika ja legginsit päällä kulkea- näillä ilmoilla kuuma on tullut..



Omaan napaan ei uutta, verikokeissa kävin tänään ja heikko olo iski sen jälkeen. Tuntui ettei ne putkilot lopu ikinä! Ens viikon np-ultraa ja neuvolaakin odottelen kovin innolla kyllä :)



Tsemppiä Tiitulle! Itsekin oon synnyttänyt puolipakosta vauvan vähän alle 20 raskausviikolla ja oli kyllä karu kokemus.. :( Nyt voi ajatella, että luonto korjasi ja kulkee nyt pienenä enkelinä seuraamassa, kun seuraavan kerran tärppää :)



Tervetuloa uusille! Alkaa ollakin jo melko iso poppoo meitä. Mukavaa!



Nyt vielä iltaiselle souturetkelle ja sitten koisimaan..



-Silveri 10+4-

Mikä tähän auttaa?? En todellakaan muistanu että tää on näin kamalaa.. 24h oksettaa! Töissä on iha tuskaa mut jotenkin en haluaisi tälläsen takia saikullekaan jäädä.. Onko muut olleet saikulla jatkuvan huono olon takia? EIkä tää nyt niin iso ongelma ole etten saisi syötyä tai juotua ja paino on noussut eikä laskenut vaikka oksentelenkin.. Mut olo vaan on iha supehyperkamala!



Tosta vielä, että en tiä miten toipuisin jos noin pitkällä ku yli 20 viikolla joutuis synnyttää kuolleen lapsen.. :(



Jos koittas mennä maate.. Mein 2veeki valvoo viä, jestas sentään!!

Keskiviikko vasta, perjantain ultraa odottelen. Mies onneksi pääsee mukaan.

Olen kyllä varautunut pahimpaan, koiratkin hoidossa ovat, jos se ultran täti sanookin taas että ei sydänääniä kuulu. Oli se viimeksi vaikeaa kuultavaa. Mutta toisaalta on aika vahva olo että kaikki ok.



Mitään oireita ei edelleenkään ole, muutaman kerran viikon sisällä on hieman pistänyt alavatsaan. Mitä lie se?



Viimeksi raskaana olessa oli jonkin verran pahoinvointia ja silloin join inkivääriteetä (esim. keitin muutamaa inkivääri palasta ja kofeiinitonta rooibos teetä lisäksi) hunajalla ja sitruunalla ja kauniita ajatuksia tietysti ajattelin.



Niitin puolesta myös pahoillaan olen, voimia sinnekkin päin.

Mutta muistakaa että elämä jatkuu ja olo tulee varmasti paranemaan. Pitää vaan silti pysyä myönteisenä.



mie ja 11+5

Olen ollu vähän laiska kirjottamaan tänne. Mutta koitan nyt jotain raapustaa. En ole myöskään koko ketjua ehtinyt lukea. Tuo lapsoseni pitää minut erittäin kiireisenä. Ja kuten myös tuo koiranpentu joka otettiin 2 viikkoa sitten. Vilinää ja vilsketä riittää.



Kävin tänään sitten np-ultrassa ja kaikki oli hyvin. En vieläkään oikein uskonut, että olen raskaana, mutta kun kuvat saatiin ja sydänäänet kuultiin niin pakko kai se on uskoa. :)



Omaa napaa tälläkertaa.



normutin 11+1



ainiin se la on 8.12 :)