Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaisi naisvihaan?
13.05.2010 |
Kertokaapa naiset, millä saisin niitettyä jo pahasti oraalle nouseen naisvihani?
Ex-puolisoni käytti viimeiset viitisen vuotta liitostamme tönimällä minua henkisesti luotaan kertomalla miten "ruma, tyhmä ja ällöttävä" olin. Henkinen ja fyysinen halveksunta ja nollaaminen lapsiperhearjessa jätti todella ruman jäljen ison miehen herkkään sieluun.
Eron jälkeen arpea tietysti syvensivät ne normaalit - elatusväännöt (maksan enemmän kuin minun itse asiassa laskelmien mukaan pitäisi, sillä kustannan ex-vaimon kotielämän hoitovapaakauden loppuun vapaaehtoisesti) ja tapaamisoikeudet.
En ole tapaillut ainoatakaan naista kahteen vuoteen eroni jälkeen. Treffeillä olen käynyt kahdesti - molemmilla kerroilla nainen olisi tahtonut jatkaa ja kenties muutakin, mutta en jatkanut pidempään tai koskenut heihin lainkaan.
Syykin on selvä - huomaan nimittäin vihaavani koko naissukupuolta. Odotan milloin kuka tahansa nainen avaa suunsa ja alkaa suoltaa sitä negatiivista mustaa magmaa, joka myrkyttää kaikki tilanteet, joissa on läsnä naisia.
Työelämässä pystyn sietämään asiaa jotenkuten, kun pitäydyn tiukasti työroolissa, mutta olen huomannut ojentavani aika tiukasti useampaakin naista, kun he alkavat naiselliset teinipelit tai pyrkivät saamaan irtopisteitä tai helpotuksia pelkällä sukupuolellaan.
Keimailuista ei tule minulta bonuksia vaan pitkä miinus.
Tiedostan toki, että tämä kierre on saatava katkaistua, mutta miten? Olen pyrkinyt tutustumaan lisää naisen sielunmaisemaan lukemalla naisten keskustelusivistoja - esimerkiksi tätä - mutta se kuva, jonka olen muodostanut itselleni vain rumenee ja kärjistyy pehmenemisen sijasta.
Jos naisen sielunelämä on sitä, mikä täällä paljastuu, eikö tunteeni heistä ole täysin oikea?
Kommentit (56)
enkä luota itse yhteenkään naiseen.Lukuunottamatta yhtä oikein hyvää ystävääni:D
t.nainen 27v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää miehiä. Olen ollut tällä pallolla nyt 31 vuotta ja yhtään miestä en ole tavannut, joka olisi ollut ajatuksiltaan tai sielunelämältään normaali. En enää koskaan halua seurustella, tapailla enkä edes koskea miehiin. Jotain small talkia työpaikalla voin puhua, mutta se kontakti miespuolisiin on siinä. Joskus sekin on liikaa.
Ex-vaimosi ei ole yksin syyllinen eroonne. Et ole näköjään lainkaan tunnistanut omia virheitäsi ja syytät vain toista osapuolta.
mä inhoon kaikkia. t.nainen 33 monen miehen huiputtamaksi joutunut
En voi sietää miehiä. Olen ollut tällä pallolla nyt 31 vuotta ja yhtään miestä en ole tavannut, joka olisi ollut ajatuksiltaan tai sielunelämältään normaali. En enää koskaan halua seurustella, tapailla enkä edes koskea miehiin. Jotain small talkia työpaikalla voin puhua, mutta se kontakti miespuolisiin on siinä. Joskus sekin on liikaa.
sama fiilis t.nainen 33 4 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tuohon nyt sanois. Minä näen asian niin, että jos väittää vihaavansa miehiä/naisia, niin ongelman ydin ei ole siinä vastakkaisessa sukupuolessa vaan ihan siinä peilistä takaisin tuijottavassa ihmisessä. Se kertoo lähinnä siitä, ettei ole tarpeeksi vahva ihminen näkemään vikoja itsessään eikä pääsemään yli epäonnistumisista, vaan syyttää kaikesta toisia. Ja jos ei enää ole ketään, jota suoraan voisi syyttää, niin syyttää sitten jotain abstraktia joukkoa, johon ei itse kuulu. Se on lähinnä naiivia, tietyllä tavalla säälittävää, mutta pääasiassa rasittavaa ruikutusta.
Ihmiset ei ole pelkkiä pillunkantotelineitä tai peniksenjatkeita. Itse ainakin pidän ihmisiä ensisijaisesti erilaisina persoonina, vasta toiseksi sukupuolina.
mulla asia vain koskee miehiä. Olen kyllä ihan onnellisessa liitossa mukavan miehen kanssa, ja tunnen lukuisia kivoja miehiä, huomattavasti enemmän kuin tyhmiä äijiä.
Silti mä en jotenkin jaksa kiinnostua miesten sielunelämästä. Laitan miesten piikkiin suurimman osan maailman ongelmista, ja esim. porno ja sen naiskuva ( katson siis itsekin pornoa) saa vihaamaan miehiä. Lisäksi se aivottomuus, jolla naisia arvioidaan pelkästään ulkoisin perustein.
No mutta asiaan. On hyvä että tiedostat ongelman, ja että se on nimenomaan sinun ongelmasi, koska maailma on pullollaan kivoja naisia. Lisäksi välität tiedostamattasi ainakin tuota asennettasi lapsillesi. Jos sulla on tytär, vaikutat väistämättä hänen itsetuntoonsa ( sieltä minunkin miesvihani on peräisin, naisia väheksyvältä isältä)
Mitä asialle sitten voisi tehdä? Tietoisesti voi ainakin muuttaa asennettaan. Avata silmiä erilaisille naisilel, IHmisellä on tapana vahvistaa omia käsityksiään etsimällä lähelleen samankaltaisia ihmisiä ja toisaalta tulkitsemalla toisten tekemisiä omistä lähtökohdistaan. Esim. ehkä ne työkaverisi eivät olleet hakemassa etua sillä keimailullaan, vaan ajattelivat flirtin piristävän ja sen myös ilahduttavan sinua.
Pitkä tie sulla on edessä, mutta toivottavasti löydät meistä naisista vielä sen kivankin puolen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tuohon nyt sanois. Minä näen asian niin, että jos väittää vihaavansa miehiä/naisia, niin ongelman ydin ei ole siinä vastakkaisessa sukupuolessa vaan ihan siinä peilistä takaisin tuijottavassa ihmisessä. Se kertoo lähinnä siitä, ettei ole tarpeeksi vahva ihminen näkemään vikoja itsessään eikä pääsemään yli epäonnistumisista, vaan syyttää kaikesta toisia. Ja jos ei enää ole ketään, jota suoraan voisi syyttää, niin syyttää sitten jotain abstraktia joukkoa, johon ei itse kuulu. Se on lähinnä naiivia, tietyllä tavalla säälittävää, mutta pääasiassa rasittavaa ruikutusta. Ihmiset ei ole pelkkiä pillunkantotelineitä tai peniksenjatkeita. Itse ainakin pidän ihmisiä ensisijaisesti erilaisina persoonina, vasta toiseksi sukupuolina.
Tottakai jokaisessa on vikoja, niin naisissa kuin miehissäkin. Mutta minä en voi ottaa vastuuta muiden käyttäytymisestä omalla kontolleni, enkä koskaan kohtele ketään niinkuin miehet kohtelee ihmisiä, varsinkin naisia ja lapsia.
Ja se pohja on kyllä lapsuudessa, väkivaltaisessa alkoholisti-isässä. Oma mieskin on joutunut varmaan sen vuoksi tavallista kovemmalle. Olen kyllä yrittänyt työstää tunteitani miessukupuolta kohtaan. Ja naisissa tunnistan samoin monenlaisia ongelmia, jotka tuntuvat olevan sidoksissa juuri siihen sukupuoleen, kasvatuksessa annettuihin malleihin jne.
Voisit hyötyä terapiasta. Ajattelisin, että jotain problematiikkaa suhteessa naissukupuoleen löytyy jo lapsuudessasi tai viimeistään nuoruudessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peräisin aiemmin tuntemiltani naisilta, jotka toimivat juuri näin - eivät näe koskaan vikaa itsessään. Näin toimi esimerkiksi ex-vaimoni - hän ei nähnyt koskaan mitään vikaa itsessään, ja pyysi anteeksi tai oli pahoillaan alle viisi kertaa yhteiselomme aikana.
Psykologinen silmäsi viiraa nyt pahan kerran, ja onnistuit vielä kuorruttaamaan sen haparoinnin juuri sillä negatiivisella magmalla, josta kirjoitin.
Minä olen omat mokani käsitellyt, ja niitä kyllä riittää. On vain niin, että juuri kaltaisesi ihmiset saavat minut vihaamaan koko sukupuolta. Tiedän myös, että tämä on väärin, etten saisi niputtaa koko sukupuolta yhdeksi joukoksi. Se on vain niin pirun hankalaa, kun esiin tuodaan vain negatiivisia esimerkkejä.
Kuten sinä. :D
Se kertoo lähinnä siitä, ettei ole tarpeeksi vahva ihminen näkemään vikoja itsessään eikä pääsemään yli epäonnistumisista, vaan syyttää kaikesta toisia. Ja jos ei enää ole ketään, jota suoraan voisi syyttää, niin syyttää sitten jotain abstraktia joukkoa, johon ei itse kuulu.
enkä koskaan kohtele ketään niinkuin miehet kohtelee ihmisiä, varsinkin naisia ja lapsia.
Mun mies kohtelee ainakin ihan hyvin naisia ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain psykologinen fakta - ja pirun ikävä sellainen - että yksi negatiivinen ihminen onnistuu helposti rikkomaan sen, mitä kymmenen yrittää rakentaa.
Olen samaa mieltä siitä, että jotenkin sitä luottamuspohjaa tulisi voida rakentaa. Muuten suhde toiseen sukupuoleen ei koskaan tule terveeksi.
Osaltaan kyse on tietysti terveestä psykologisesta suojautumismekanismista eron jälkeen. Minua huolestuttaa kuitenkin tämän suojautumisen kohdistuminen koko sukupuoleen, ja täydellinen epärationaalinen kyllääntyminen kaikkeen feminiiniin.
Olet oikeassa, terapiasta voisi olla hyötyä.
Ja se pohja on kyllä lapsuudessa, väkivaltaisessa alkoholisti-isässä. Oma mieskin on joutunut varmaan sen vuoksi tavallista kovemmalle. Olen kyllä yrittänyt työstää tunteitani miessukupuolta kohtaan. Ja naisissa tunnistan samoin monenlaisia ongelmia, jotka tuntuvat olevan sidoksissa juuri siihen sukupuoleen, kasvatuksessa annettuihin malleihin jne.
Voisit hyötyä terapiasta. Ajattelisin, että jotain problematiikkaa suhteessa naissukupuoleen löytyy jo lapsuudessasi tai viimeistään nuoruudessasi.
Nämä jutut täällä palstalla eivät tietenkään anna oikeata kuvaa kirjoittajista. Kärjistetään, liioitellaan, yleistetään jne... tahallaan provosoidaan. Lisäksi usein kirjoitetaan/vaihdetaan mielipiteitä ja kokemuksia ventovieraiden kanssa asioista, joista ei muutoin puhuttaisi kenellekään yhtään mitään.
Toisekseen: mieti, tunnetko mielestäsi ketään "ihan mukavaa naista"? Mummo, äiti, sisko, koulukaverit, kollegat? Vai suoltavatko ihan kaikki naiset "mustaa magiaa"?
Kysyit, että miten eroon orastavasta naisvihasta? Mieti nyt, haluatko edes siitä eroon tosissasi, vai haluatko vielä 2 v erosi jälkeenkin märehtiä asiaa?
Tähän helppo vastaus: ota avoimin silmin vastaan uudet naistuttavuudet, mikäli et vanhoista mitään hyvää löydä. Jos et edes halua treffeille etkä seurustella, tilanne jää tietenkin ennallensa, niin pitkäksi aikaa, kuin itse niin päätät. Eli olet yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peräisin aiemmin tuntemiltani naisilta, jotka toimivat juuri näin - eivät näe koskaan vikaa itsessään. Näin toimi esimerkiksi ex-vaimoni - hän ei nähnyt koskaan mitään vikaa itsessään, ja pyysi anteeksi tai oli pahoillaan alle viisi kertaa yhteiselomme aikana. Psykologinen silmäsi viiraa nyt pahan kerran, ja onnistuit vielä kuorruttaamaan sen haparoinnin juuri sillä negatiivisella magmalla, josta kirjoitin. Minä olen omat mokani käsitellyt, ja niitä kyllä riittää. On vain niin, että juuri kaltaisesi ihmiset saavat minut vihaamaan koko sukupuolta. Tiedän myös, että tämä on väärin, etten saisi niputtaa koko sukupuolta yhdeksi joukoksi. Se on vain niin pirun hankalaa, kun esiin tuodaan vain negatiivisia esimerkkejä. Kuten sinä. :D
Se kertoo lähinnä siitä, ettei ole tarpeeksi vahva ihminen näkemään vikoja itsessään eikä pääsemään yli epäonnistumisista, vaan syyttää kaikesta toisia. Ja jos ei enää ole ketään, jota suoraan voisi syyttää, niin syyttää sitten jotain abstraktia joukkoa, johon ei itse kuulu.
että sinä TAAS poimit näistäkin vastauksista ainoastaan sen, joka lietsoo ja ylläpitää sun naisvihaasi ja negatiivista naiskuvaasi?
Täällä on tullut monta asiallista vastausta, mutta sinä takerrut siihen, josta saat kiukun päälle.
Ihan oikeasti toivon että sulla ei olisi tytärtä tai tyttäriä, koska toi sun katkeruutesi ja vihasi on heille todella vahingollista. Tiedän sen, koska olen miesvihaaja, jolla on kolme poikaa. Siksi teenkin parhaani päästäkseni edes neutraaliin suhtautumiseen miesten suhteen.
monetkaan naiset ole kuvailemasi kaltaisia ap. Vihaat tietyn tyyppisiä naisia ja se on ymmärrettävää. Mut se on hyvä et tiedostat millaisista naisista et pidä. Ehkä joskus vielä törmäät asialliseen, oikeudenmukaiseen ja hellään naiseen.
ja saa tunteen koskemaan kaikkia naisia.
Lääkkeeksi käy olut ja jääkiekko.
T: 11cm mies
ei ehkä kannata tehdä mitään päätelmiä. Nythän on paljon puhuttu siitä, että ihmiset ylipäätään käyttäytyvät anonyymisti netissä törkeästi ja tavalla, jolla eivät koskaan käyttäytyisi tosielämässä. (miesvihalle olisi todennäköisesti vielä helpompi löytää tukea lukemalla miesvaltaisia keskustelupalstoja).
Kokemuksesi ovat ikäviä ja tunteesi ovat niiden valossa ymmärrettäviä.
Kuitenkin, jos suuri osa tärkeistä naissuhteistasi on ollut kielteisiä, niin siinä mielessä kannattaisi ehkä arvioida omaa toimintaansa, että jostain syystä olet päätynyt yhteen tällaisten naisten kanssa? Esim. jos et arvosta itseäsi tarpeeksi tavoitellaksesi kilttejä, ystävällisiä naisia? En tarkota loukata, tämähän on positiivisempi vaihtoehto (omaa toimintaa on mahdollista korjata mutta jos kaikki naiset ovat saatanasta niin sitä ongelmaa on vaikeampi muuttaa).
On vain psykologinen fakta - ja pirun ikävä sellainen - että yksi negatiivinen ihminen onnistuu helposti rikkomaan sen, mitä kymmenen yrittää rakentaa.
Olen samaa mieltä siitä, että jotenkin sitä luottamuspohjaa tulisi voida rakentaa. Muuten suhde toiseen sukupuoleen ei koskaan tule terveeksi.
Osaltaan kyse on tietysti terveestä psykologisesta suojautumismekanismista eron jälkeen. Minua huolestuttaa kuitenkin tämän suojautumisen kohdistuminen koko sukupuoleen, ja täydellinen epärationaalinen kyllääntyminen kaikkeen feminiiniin.
Olet oikeassa, terapiasta voisi olla hyötyä.
Ja se pohja on kyllä lapsuudessa, väkivaltaisessa alkoholisti-isässä. Oma mieskin on joutunut varmaan sen vuoksi tavallista kovemmalle. Olen kyllä yrittänyt työstää tunteitani miessukupuolta kohtaan. Ja naisissa tunnistan samoin monenlaisia ongelmia, jotka tuntuvat olevan sidoksissa juuri siihen sukupuoleen, kasvatuksessa annettuihin malleihin jne.
Voisit hyötyä terapiasta. Ajattelisin, että jotain problematiikkaa suhteessa naissukupuoleen löytyy jo lapsuudessasi tai viimeistään nuoruudessasi.
Minulla on paljon miespuolisia ystäviä, ja vaikka ovatkin kivoja tyyppejä, pidän miesten ajatusmaailmaa joskus ahdistavana. Hyvän ystävän edessä kun miehet eivät koe tarpeelliseksi "silottaa" juttujaan, kuten eivät naiset täälläkään. Miehet ovat usein TODELLA nopeita tuomitsemaan naiset vähä-älyisiksi ja moraalittomiksi, vaikka samalla tavalla toimiva mies ei herättäisi heissä mitään reaktiota. Varmasti täällä käyvät miehet pitävät naisia samalla tavalla pelottavina. Onneksi minä sentään tunnen ystäväni, ja tiedän, että sanovat joskus typeriä ihan vain sen takia, että eivät ole ajatelleet asiaa loppuun asti!
Ap:lle vinkki: tutustu naisiin ystävinä. Ole kiinnostunut heistä muunakin kuin pano/rakastumismielessä.
LOL