Mikä auttaisi naisvihaan?

tuomitsevat imetyksesi..

mutta keskustelu kertoo todella paljon naissukupuolesta. Vain yksi esimerkki naisen epäloogisesta ajattelusta.

sanoinkin harvoja lukuunottamatta ;)

tuomitsevat imetyksesi..

mutta keskustelu kertoo todella paljon naissukupuolesta. Vain yksi esimerkki naisen epäloogisesta ajattelusta.

sanoinkin harvoja lukuunottamatta ;)

sattuu kuulumaan omaan kaveripiiriini. Onneksi. Mutta ei tarvitse kuin mennä kauppakeskuksen vessaan, niin siellä niitä tulevia nirppanokkia on kikattelemassa ja kiroilemassa. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Sitten kun 2 tuntia meikataan päivässä ja kasvetaan tässä seksuaaliviritteisessä maailmassa ja keskitytään sen oman värkin virittelyyn miehille sopivaksi, niin tulee tällaisia hutilyöntejä, että push-upit on jees, mutta imettävä äiti onkin huora, narsisti, joka vilauttelee rintaa. Jos tällainen ei ole epäloogista päättelyä, niin mikä sitten.

niin monesti koko asia tuntuu paisuvan kärpäsestä härkäseksi. Ihan oikeasti nämä mainitsemasi tuheronvirittäjät ovat vähemmistöä, mutta sinun silmiisi heidän olemassaolonsa korostuu, koska he ärsyttävät sinua.

Vähän sama kuin rasisteille yksikin musta mies on liikaa, uhka kaikelle ja lopun merkki.

tuomitsevat imetyksesi..

mutta keskustelu kertoo todella paljon naissukupuolesta. Vain yksi esimerkki naisen epäloogisesta ajattelusta.

sanoinkin harvoja lukuunottamatta ;)

sattuu kuulumaan omaan kaveripiiriini. Onneksi. Mutta ei tarvitse kuin mennä kauppakeskuksen vessaan, niin siellä niitä tulevia nirppanokkia on kikattelemassa ja kiroilemassa. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Sitten kun 2 tuntia meikataan päivässä ja kasvetaan tässä seksuaaliviritteisessä maailmassa ja keskitytään sen oman värkin virittelyyn miehille sopivaksi, niin tulee tällaisia hutilyöntejä, että push-upit on jees, mutta imettävä äiti onkin huora, narsisti, joka vilauttelee rintaa. Jos tällainen ei ole epäloogista päättelyä, niin mikä sitten.

naisten sielunmaisemaan. Toki täällä on ihan asiallistakin keskustelua, mutta muutama kärkäs ja sivistymätön ihminen saa keskustelun pilalle ja väärille raiteille.



Minä suosittelisin ottamaan yhteyttä kuntasi kriisitukikeskukseen ja kysymään sitä kautta terapeuttista apua. Se on mielestäni järkevä, jotta saisit oman minäkuvasikin kohdilleen. Tuollainen tuhra vihoittelu koko naiskuntaa kohtaan tuhlaa vain tärkeitä energioitasi.



Ajattele asiaa mielummin niin, että hyvä kun pääsit eroon sellaisesta naisesta joka ei osannut kunnioittaa sinua sellaisena kuin olet. Oikeastaan eronne oli todella hyvä asia sinun kannalta, nyt olet vapaa etsimään oikeanlaista parisuhdetta ja hyväksyntää.



Vaikka ensimmäinen vastaaja sanoikin, etä naiset ovat susia, niin asia ei ole niin. Meitä on paljon hyväkin tyyppejä ja itselläni on ainakin todella hyviä naisystäviä ja paljon. Monestihan se on niin, että itse vetää puoleensa itsensälaisia ihmisiä. Jos vetää puoleensa susia, niin kannatta katsoa peiliin ja tehdä asialle jotakin, jos näin huomaa tapahtuneen ja muutta omaa ajatteluaan. Järkevää olisi miettiä, että millaisia ihmisiä haluaisi ystävikseen ja kuin ihmeen kaupalla sellaisia ihmisiä alkaa kuin sattumalta tulla elämään. Jos ajattelee, että kaikki naiset ovat ilkeitä, pahoja eivätkä kuitenkaan hyväksy minua, niin sellaisia ihmisiä vetää myös puoleensa. Oma ajattelu on avainsana lähes kaikessa. Ajattele positiivisesti ja positiivia asioita naisista. Varmasti olet joskus tavannut ihan kivojakin naisia.



Itse ainakin suljen ystäväpiiristäni nopeasti pois hyvin negatiiviset ihmiset. En halua, että he imevät kaiken minusta ja jättävät tilalle sen oman negatiivisuutensa.



Voimia sinulle.

että ei kannata heittää kirvetä kaivoon tuosta noin vaan. Kun kuitenkin riittää, että löytää YHDEN kivan miehen/naisen elämäänsä, niin muiden voi antaa jäädä rauhassa hautumaan kamaluuteensa siitä sen enempää ahdistumatta. Aina löytyy se YKSI, joka sopii omaan pirtaan.

naisten sielunmaisemaan. Toki täällä on ihan asiallistakin keskustelua, mutta muutama kärkäs ja sivistymätön ihminen saa keskustelun pilalle ja väärille raiteille.

Minä suosittelisin ottamaan yhteyttä kuntasi kriisitukikeskukseen ja kysymään sitä kautta terapeuttista apua. Se on mielestäni järkevä, jotta saisit oman minäkuvasikin kohdilleen. Tuollainen tuhra vihoittelu koko naiskuntaa kohtaan tuhlaa vain tärkeitä energioitasi.

Ajattele asiaa mielummin niin, että hyvä kun pääsit eroon sellaisesta naisesta joka ei osannut kunnioittaa sinua sellaisena kuin olet. Oikeastaan eronne oli todella hyvä asia sinun kannalta, nyt olet vapaa etsimään oikeanlaista parisuhdetta ja hyväksyntää.

Vaikka ensimmäinen vastaaja sanoikin, etä naiset ovat susia, niin asia ei ole niin. Meitä on paljon hyväkin tyyppejä ja itselläni on ainakin todella hyviä naisystäviä ja paljon. Monestihan se on niin, että itse vetää puoleensa itsensälaisia ihmisiä. Jos vetää puoleensa susia, niin kannatta katsoa peiliin ja tehdä asialle jotakin, jos näin huomaa tapahtuneen ja muutta omaa ajatteluaan. Järkevää olisi miettiä, että millaisia ihmisiä haluaisi ystävikseen ja kuin ihmeen kaupalla sellaisia ihmisiä alkaa kuin sattumalta tulla elämään. Jos ajattelee, että kaikki naiset ovat ilkeitä, pahoja eivätkä kuitenkaan hyväksy minua, niin sellaisia ihmisiä vetää myös puoleensa. Oma ajattelu on avainsana lähes kaikessa. Ajattele positiivisesti ja positiivia asioita naisista. Varmasti olet joskus tavannut ihan kivojakin naisia.

Itse ainakin suljen ystäväpiiristäni nopeasti pois hyvin negatiiviset ihmiset. En halua, että he imevät kaiken minusta ja jättävät tilalle sen oman negatiivisuutensa.

Voimia sinulle.

Vastaukseni oli kärkäs, koska minua todella suututtaa ne samaiset ihmiset, joita sinäkin suljet pois kaveripiiristä. Sinuakin siis on ärsyttänyt. Juuri nämä negatiivisesti ajattelevat, jotka imevät kaiken muista ihmisistä. Luin itsekin tuon oman viestini ja mietinkin, että miksi minä noin kärkkäästi kirjoitin. Syy on kyllä ilmeinen. Asia on niin, että valitettavan usein naiset sortuvat piikittelyyn ja ovat epävarmoja. Olen ollut ennen opiskelujani töissä naisvaltaisella työpaikalla, jossa koulutustaso oli alhainen. Ja meno oli siellä ihan hirveä. Jatkuvaa työpaikkakiusaamista ja jokainen uusi työntekijä sai tuta oikein kunnolla. Ne piirit joissa nykyään elän ovat onneksi vapaita tällaisesta kanalatoiminnasta. Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisessa asemassa, eikä naiset arvioi toisiaan muuten kuin työn kautta. Toki oma kokemuspiirini on suppea, että voi olla, että joissakin naisvaltaisissa paikoissa ja kouluttamattomassa väestössä on varmasti ihan rento ja kunnioittava työilmapiiri. Omat omassa tekstissäni menin niin sanotusti alatielle.

Minua silti syvästi harmittaa miten naiset on tässä maailmassa sortuneet nokittelemaan toisiaan. Täälläkin palstalla saa lukea miten läskejä solvataan ja toisten miesten viekottelu on hauskaa huvia. Ihmisiä haukutaan ja arvostellaan, vaikka heitä ei edes tunneta. Paha täältä on tulla mitään järkevää keskustelua hakemaan, kun aina on mukana tosiaan joku, joka omilla äärikommenteillaan sekoittaa pakan ja kerää kiusaajajoukkion ympärilleen. Uskomatonta, mutta mielestäni täällä keskusteluissakin on havaittavissa samanlaista kiusaamista, kuin mitä on erilaisissa reaaliyhteisöissä.

Olen viittaamani henkilön kanssa siinä hieman eri mieltä, että uskon, että ero oli paitsi sinun ap, myös kumppanillesi hyvä ratkaisu. Kumpikaan teistä ei enää kärsi huonossa suhteessa. Et voi päästä eteenpäin, ellet pysty antamaan anteeksi. Sitten kun olet antanut anteeksi, pystyt suremaan menetystäsi. Eikä elämäsi ole vain täynnä vihaa.

Siis tarkoitan sitä. Olen jo aikoja sitten huomannut samat asiat kuin sinä. Olen ollut todella kauheissa etenkin naisvaltaisissa työpaikoissa ja ymmärrän hyvin sen näkemyksen, että nainen on susi naiselle.

Minua on todellakin ärsyttänyt tietyn tyyppiset naiset ja niitäkin on tällä palstalla paljon tai sitten ovat vain hyvin arkeria yksittäisiä kirjoittajia.

Mutta sen verran olen oppinut, että en ota kantaa näiden kirjoittajien mielipiteisiin enkä lähde siihen mukaan. En edes jaksa loukkaantua heidän ajatuksistaan. Loppujen lopuksi heidän huono olonsa vain purkautuu sitä kautta ja aina voin ajatella, että minulla on ainakin parempi olla kuin heillä. Toki toivon, että he pääsevät eroon katkeruudestaan ja oppisivat joskus antamaan anteeksi itselleen ja muille.

Itse en juuri siksi pidä lähelläni negatiivisia ihmisiä enkä anna heidän ajatusten täällä vaikuttaa, koska se todellakin vie energiaa.

Nyt olen miesvaltaisella työpaikalla ja täytyy sanoa, että kyllä ne miehetkin osaavat olla aika "naismaisia". Selvästi huomaa, kun jollakin on paha olla, niin silloin etsitään kohde jota piikitellän ja puututaan jokaiseen sanomiseen. Aika yllättävää, että se kohde on aina nainen.

Tosin itse en lähde siihenkään mukaan vaan aika nopeasti annan asiallisesti takaisin ja yleensä siihen se piikittely kuihtuukin.

Olen enemmänkin oppinut näkemään ihmmiset persoonina ja oikestaan sama mitä sukupuolta he ovat. Hyvä ja pahoja on molemmissa sukupuolissa.

Aivanasemassa on edelleen oma ajattelu. Ei anna negatiivisten ihmisten pilata omaa hyvää mieltä ja oloa. Itse en ainakaan anna heille sitä iloa.

Ap:lle vielä. Älä enää tuhlaa ajatuksia siihen, että mietit, että miksi sellaisen ihmisen kanssa menitkään yhteen tms.

Silläkin on joku tarkoitus, mutta ehkä et vielä osaa nähdä sitä oppimisen kannalta. Oppi voisi olla vaikka se, että huomaat, että et ole arvostanut itseäsi tarpeeksi ja osannut etsiä itsellesi oikeanlaista kumppania. Nyt tietät, mikä ei ole sinulle hyväksi ja osaat nyt etsiä ihan muuta.

Tosin niin kauan, kun mietit niitä huonoja asioita exässä, niin kauan niitä samoja asioita tulee eteesi. Nyt ajattelet, etä sinä olet ihana ihminen ja haluat rinnallesi ihanan, lämpimän ja hyvksyvän ihmisen. Älä anna exän huonon muiston pilata elämääsi. Jätät sen taaksesi ja nyt mietit, että mitä haluat tästä eteenpäin. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaan voit vaikuttaa.

Älä pakota asiaa tapahtumaan eli älä pakolla etsi uutta elämänkumppania. Uusi suhde ja se oikea suhde tulee kun olet valmis. Valmiiksi et todennäköisesti tule, jos et jätä negatiivisia muistoja taaksesi.

naisten sielunmaisemaan. Toki täällä on ihan asiallistakin keskustelua, mutta muutama kärkäs ja sivistymätön ihminen saa keskustelun pilalle ja väärille raiteille. Minä suosittelisin ottamaan yhteyttä kuntasi kriisitukikeskukseen ja kysymään sitä kautta terapeuttista apua. Se on mielestäni järkevä, jotta saisit oman minäkuvasikin kohdilleen. Tuollainen tuhra vihoittelu koko naiskuntaa kohtaan tuhlaa vain tärkeitä energioitasi. Ajattele asiaa mielummin niin, että hyvä kun pääsit eroon sellaisesta naisesta joka ei osannut kunnioittaa sinua sellaisena kuin olet. Oikeastaan eronne oli todella hyvä asia sinun kannalta, nyt olet vapaa etsimään oikeanlaista parisuhdetta ja hyväksyntää. Vaikka ensimmäinen vastaaja sanoikin, etä naiset ovat susia, niin asia ei ole niin. Meitä on paljon hyväkin tyyppejä ja itselläni on ainakin todella hyviä naisystäviä ja paljon. Monestihan se on niin, että itse vetää puoleensa itsensälaisia ihmisiä. Jos vetää puoleensa susia, niin kannatta katsoa peiliin ja tehdä asialle jotakin, jos näin huomaa tapahtuneen ja muutta omaa ajatteluaan. Järkevää olisi miettiä, että millaisia ihmisiä haluaisi ystävikseen ja kuin ihmeen kaupalla sellaisia ihmisiä alkaa kuin sattumalta tulla elämään. Jos ajattelee, että kaikki naiset ovat ilkeitä, pahoja eivätkä kuitenkaan hyväksy minua, niin sellaisia ihmisiä vetää myös puoleensa. Oma ajattelu on avainsana lähes kaikessa. Ajattele positiivisesti ja positiivia asioita naisista. Varmasti olet joskus tavannut ihan kivojakin naisia. Itse ainakin suljen ystäväpiiristäni nopeasti pois hyvin negatiiviset ihmiset. En halua, että he imevät kaiken minusta ja jättävät tilalle sen oman negatiivisuutensa. Voimia sinulle.

Vastaukseni oli kärkäs, koska minua todella suututtaa ne samaiset ihmiset, joita sinäkin suljet pois kaveripiiristä. Sinuakin siis on ärsyttänyt. Juuri nämä negatiivisesti ajattelevat, jotka imevät kaiken muista ihmisistä. Luin itsekin tuon oman viestini ja mietinkin, että miksi minä noin kärkkäästi kirjoitin. Syy on kyllä ilmeinen. Asia on niin, että valitettavan usein naiset sortuvat piikittelyyn ja ovat epävarmoja. Olen ollut ennen opiskelujani töissä naisvaltaisella työpaikalla, jossa koulutustaso oli alhainen. Ja meno oli siellä ihan hirveä. Jatkuvaa työpaikkakiusaamista ja jokainen uusi työntekijä sai tuta oikein kunnolla. Ne piirit joissa nykyään elän ovat onneksi vapaita tällaisesta kanalatoiminnasta. Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisessa asemassa, eikä naiset arvioi toisiaan muuten kuin työn kautta. Toki oma kokemuspiirini on suppea, että voi olla, että joissakin naisvaltaisissa paikoissa ja kouluttamattomassa väestössä on varmasti ihan rento ja kunnioittava työilmapiiri. Omat omassa tekstissäni menin niin sanotusti alatielle. Minua silti syvästi harmittaa miten naiset on tässä maailmassa sortuneet nokittelemaan toisiaan. Täälläkin palstalla saa lukea miten läskejä solvataan ja toisten miesten viekottelu on hauskaa huvia. Ihmisiä haukutaan ja arvostellaan, vaikka heitä ei edes tunneta. Paha täältä on tulla mitään järkevää keskustelua hakemaan, kun aina on mukana tosiaan joku, joka omilla äärikommenteillaan sekoittaa pakan ja kerää kiusaajajoukkion ympärilleen. Uskomatonta, mutta mielestäni täällä keskusteluissakin on havaittavissa samanlaista kiusaamista, kuin mitä on erilaisissa reaaliyhteisöissä. Olen viittaamani henkilön kanssa siinä hieman eri mieltä, että uskon, että ero oli paitsi sinun ap, myös kumppanillesi hyvä ratkaisu. Kumpikaan teistä ei enää kärsi huonossa suhteessa. Et voi päästä eteenpäin, ellet pysty antamaan anteeksi. Sitten kun olet antanut anteeksi, pystyt suremaan menetystäsi. Eikä elämäsi ole vain täynnä vihaa.

Et voi päästä eteenpäin, ellet pysty antamaan anteeksi. Sitten kun olet antanut anteeksi, pystyt suremaan menetystäsi. Eikä elämäsi ole vain täynnä vihaa.

Jos ja kun joku on menneisyydessä ollut minua kohtaan tahallisen törkeä ja pyrkinyt siten pönkittämään omaa surkuteltavaa eksistenssiään, tulen aina muistamaan häntä jä hänen käytöstään pahalla. Olen katkaissut välini tällaiseen yksilöön ja rakentanut erittäin hyvän elämän, johon hän ei kuulu. Tämä ei millään lailla edellytä anteeksiantoa. Aika usein näkee näitä väitteitä, että on pakko antaa anteeksi. Sorry, minun elämänkokemukseni ei tue tätä. On realiteetti, että jotkut ovat hirveitä tyyppejä, ja minä voin mainiosti olla elämässäni onnellinen vaikka en pakottautuisi antamaan sellaiselle anteeksi.

53:lle No ovat miehetkin asiattomia ja osaavat valittaa turhasta ja ottaa silmätikukseen jonkun toisen ihmisen. Mutta olen huomannut, että työelämässä meno on rauhallisempaa tuolla kiusaamissaralla, kun työryhmät ovat sukupuolen mukaan heterogeeniset.



Saatan kyllä itsekin vastata toisinaan liian kärkkäästi takaisin ja ajaa omaa asiaani, mutta täytyy sanoa, että minua ei saa näihin läskejä haukkuviin joukkoihin millään. Yritän pääasiassa nähdä ihmiset hyvässä valossa. Toki arvostelen huonoa käytöstä ja näitä epäloogisia ja vihuliaita ajatusmalleja.



54: Olet oikeassa, että jotkut ihmiset ovat elämän rampauttamia, mutta uskon, että niissä pahimmissakin on aina jotain hyvää, jos ei ole todella mieleltään sairas ja sittenhän se on hyväksyttävä, että sairaus puhuu. On todella vaikeaa vihata kohdetta, joka ei ymmärrä tekevänsä väärin, siispä anteeksi anto voi olla paikallaan. En tiedä ymmärrätkä mitä tarkoitan tässä kohtaa. Ajatukseni on, että jos toinen on vaikka narsisti ja sen vuoksi tärvelee lähimmäistensä elämän, lopulta hän kärsii myös itse siitä sairaudestaan. Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei tarvitse, eikä hyväksyä. Anteeksi antaminen on sitä, että hyväksyy tapahtuneen ja ottaa etäisyyttä ja tarkastelee toista objektiivisemmin, että päästää siitä negatiivisesta irti. Näkee esimerkiksi, että hän oli sairas, tai me yhdessä ei oltu hyviä ja siksi siitä ei tullut mitään. Tällöin voi antaa myös itselle anteeksi. Ja ajattelen kyllä niin, että niin kauan kuin pitää vihasta kiinni, ei näe asiaa kuin hyvin suppealta näkökantilta. Ei näe esimerkiksi omaa osuuttaan sopassa. Itselle pitäisi antaa mahdollisuus myös surra.



Mutta toki, jos henkilö oli joku satunnainen ohikulkija joka pahoinpiteli, niin anteeksianto voi olla mahdotonta. Eihän siinä ollut mitään hyvää. Tähän ei oikein voi sanoa, että koeta antaa anteeksi. Mutta jotenkinhan tätäkin traumaa olisi hyvä käsitellä, että pääsee elämässä eteenpäin.

Ja ajattelen kyllä niin, että niin kauan kuin pitää vihasta kiinni, ei näe asiaa kuin hyvin suppealta näkökantilta. Ei näe esimerkiksi omaa osuuttaan sopassa. Itselle pitäisi antaa mahdollisuus myös surra.

Eikä myöskään mielestäni sureminen edellytä anteeksiantoa.

No, en muista enää mitä edes teen tässä ketjussa, eikä minulla ole motiivia kinata.

54

Ja ajattelen kyllä niin, että niin kauan kuin pitää vihasta kiinni, ei näe asiaa kuin hyvin suppealta näkökantilta. Ei näe esimerkiksi omaa osuuttaan sopassa. Itselle pitäisi antaa mahdollisuus myös surra.

Eikä myöskään mielestäni sureminen edellytä anteeksiantoa.

No, en muista enää mitä edes teen tässä ketjussa, eikä minulla ole motiivia kinata.

54

on anteeksianto. Siis ei märehdi siinä asiassa. Mutta ei kai se olekaan oleellista mitä termejä käytät. Pääasia, että sulla on hyvä olla, eikä läheisetkään kärsi puuhistasi. :)

MInä ajattelen niin, että voi antaa anteeksi vaikak ei hyväksykään sitä mitä toinen on tehnyt. En tarkoita anteeksiannolla sitä, että myöntäisi sen, että toisella oli oikeus tehdä niin kuin teki.

Mutta olet selvästi jättänyt asian taaksesi, jos olet pystynyt rakentamaan itsellesi tämän jälkeen erittäin hyvän elämän. Tärkeää on osata jättää asiat taakseen.

Et voi päästä eteenpäin, ellet pysty antamaan anteeksi. Sitten kun olet antanut anteeksi, pystyt suremaan menetystäsi. Eikä elämäsi ole vain täynnä vihaa.

Jos ja kun joku on menneisyydessä ollut minua kohtaan tahallisen törkeä ja pyrkinyt siten pönkittämään omaa surkuteltavaa eksistenssiään, tulen aina muistamaan häntä jä hänen käytöstään pahalla. Olen katkaissut välini tällaiseen yksilöön ja rakentanut erittäin hyvän elämän, johon hän ei kuulu. Tämä ei millään lailla edellytä anteeksiantoa. Aika usein näkee näitä väitteitä, että on pakko antaa anteeksi. Sorry, minun elämänkokemukseni ei tue tätä. On realiteetti, että jotkut ovat hirveitä tyyppejä, ja minä voin mainiosti olla elämässäni onnellinen vaikka en pakottautuisi antamaan sellaiselle anteeksi.

täällä tuota ei saa talttumaan, se on varma. tämä foorumi (varmasti moni muukin) on korostuneesti vihamielinen kaikkea ja kaikkia kohtaan ja välillä on vaikea ymmärtää itsekään mitä varten tänne tuli.



tiedä sitten, onko todellisessa elämässä niin, mutta täällä kun lukee parisuhdeketjuja, tulee väkisinkin tunne, että miehet ovat niissä aika ulkopuolisia, aivan kuin eivät olisi edes osa suhdetta. monesta keskustelusta paistaa läpi se, että naiset (nuoret?) kuvittelevat, että elämän pitäisi olla samanlaista kuin naistenlehtien väritetyt shampanjaa ja vaahtokarkkeja -jutut ja kun he saavatkin kumppanikseen taviksen, tätä ei tarvitse hyväksyä, vaanhänet on väkisin muutettava toisenlaiseksi ja jos se ei onnistu, se on riittävä syy avioeroon. mies on vain yksi osa sisustusta, jota joko haukutaan tai onnistuneessa muokkausprosessissa esitellään kehujen kera - ja yleensä ne kehut koskevat naista itseään, MINÄ olen löytänyt tällaisen miehen... MINUN mieheni ainakin tuo lahjoja, siivoaa, laittaa ruokaa, tuo ruikuttamatta rahaa taloon ja sen lisäksi vielä hemmottelee MINUT pilalle. mies ei siis ole kumppani, jonka kanssa elettäisiin ja jonka kanssa käsitellään ristiriitatilanteet kuin kaksi aikuista ihan vain keskustelemalla yhdessä.



ei täältä löydy naisvihaan apua, täällä sitä voi kerryttää lisää. toisaalta taas... viha on itsessään niin kuluttava tunne, että siitä kannattaa päästää irti jo sen takia. voi pyrkiä ajattelemaan jokaisen ihmisen kohdalla erikseen, etten välitä tuonkaltaisesta ihmisestä ja hakeutua tilanteesta pois sen sijaan, että antaisi tunteen kasvaa isommaksi. jos niitä tunteita tulee useammin naisten seurassa, niin sitten tulee, se ei siltikään tarkoita sitä, että koko naissukukunta olisi läpimätä. olet vain törmännyt sellaisiin yksilöihin tai etsimällä etsit vain niitä piirteitä tapaamissasi naisissa. kokeilepas miettiä miesten kohdalla jokin piirre, joka voisi sinua ärsyttää ja ala etsiä sitä piirrettä lähipiirisi miehistä, eiköhän vain niitä löydy pilvin pimein niitäkin. eikä se tarkoita, että jokaista miestä täytyisi tämän takia alkaa vihata.

olet eronnut, täysin rikki ja kiehut edelleen omassa helvetissäsi. Terveisiä jälleen pateettiselle friikille :-D :-D :-D.

1) Miksi alunperin vihaat, halveksit naisia. Mielipiteesi voikin olla varhaisempaa perua. Oliko lapsuudessasi naispirulainen, joka teki elämästä vaikeaa. Oliko naisten vihaaminen lapsuudenkotisi arkea?

- En usko, että aikuisiällä kohdattu nainen voi sytyttää sinussa tällaisen vihan, korkeintaan herättää sen henkiin. Mitä itse teit, että vaimosi puhui sinulle töykeästi. Useimmiten tangoon tarvitaan kaksi.

Tiesitkö, että monet naiset arvostavat, jos puoliso osoittaa hellyyttä ilman taka-ajatuksia, kuuntelee alkamatta joka käänteessä neuvomaan, osallistuu lasten ja kodin hoitoon ja tarjoaa turvallisuutta.

Huomaa, että naisviha sijaitsee korviesi välissä. Korjaustoimet voi kohdistaa sinne.



2) Auttaisiko jos ajattelisit naisia ja miehiä ihmisinä, joilla on luonne-eroja (jotka taas eivät ole sukupuolesta kiinni).

Naisena olen törmännyt naisvihaan ja mitätöintiin ja se todella tuntuu pahalta, kun itse ei ole tehnyt sille naisvihaajalle mitään pahaa, vaan on koettanut hoitaa omat hommansa ok.

Minusta miehet ja naiste muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Molempien kanssa pärjää kun on ystävällinen ja koettaa toimia oikein.

leivokset ja piiraat. Eritoten oman äidin tekemät.

Tällöin saa kokea ettei kaikki naiset ole pahoja. Oma äiti on paras ihminen maailmassa ja tuo lohtua kun naiset ovat ilkeitä.



Äiti tekee myös parhaimmat lihapullat ja lihamurekkeen.

Myöhemmin on hyvä katsella isän kanssa jääkiekkoa ja ottaa muutama korillinen olutta. Siihen on hyvä tuudittautua uneen, sohvalle television välkkeeseen.



t:11cm mies