Kielteinen jee: taas pitää sietää miehen ex-suhteen lasta kotona.

Hei sinulle! Oli ikävää luettavaa että tuota asennetta löytyy aina ja iankaikkisesti.Mitä jos asettuisit tämän lapsen asemaan ja miettisit miltä tuntuu olla ja elää kun ei ole hyväksytty, tervetullut, rakastettu, etuoikeutettu, tasa-arvoinen jne. HÄN ei ole syyllinen syntymäänsä, Hänellä on oikeuksia joita aikuiset ei voi pois ottaa. Kaikki kielteinen vaikuttaa uskomattoman paljon lapsen elämään ja kehitykseen. ÄLÄ tuhoa hänen persoonaansa ja kehitystään olemalla mustasukkainen? Minusta sinulla on asennevamma. Onko omat `lapsesi` jotenkin parempia?jos et muuta asennettasi niin se tuo ongelmia parisuhteeseen. Minkälainen uhka pieni viaton lapsi voi olla?Maailma on pullollaan ulkopuolisia ihmisiä. Itse ja omat lapsesi voivat olla jonain päivänä samassa tilanteessa. Pieneen sydämmeen mahtuu paljon ihmisiä.SOPEUDU, tai lähde. Lapsi on VIATON. Pääasia että ollaan hengissä, terveitä jne.

- Miehesi hylkäsi sinut mutta ei lastanne

- Älä puhu pahaa lapsellesi hänen isästään ja uudesta puolisosta

- Älä arvostele tapaamisten aikana tehtyjä asioita

- Älä puutu siihen, mitä tapaamisilla tehdään ja ketä tavataan

- Anna lapsellesi mahdollisuus ilman huonoa omaatuntoa tavata isäänsä

- Ymmärrä, että tasapainoinen lapsi tarvitsee myös isää

- Älä siirrä katkeruuttasi lapseen

- Kunnioita ja arvosta exääsi ja tämän uutta puolisoa vaikka et heistä pidäkään

- Opettele käyttäytymään kun kohtaat exäsi ja tämän uuden puolison

- Ymmärrä, että kukaan ei ole varastamassa lastasi

- Nauti olostasi kun lapsi on isän luona

- Sopeudu tilanteeseen, niin tässä muutkin joutuvat sopeutumaan myös lapsi

altistaa esim. monille psyykk. häiriöille.

Jotkut tämän ketjun kirjoittajista eivät siltä vaikuta. Tosin varmaan muutama provo mukana.

sillä en aijo muuttaa kenenkään kanssa enää saman katon alle, jos ero tulisikin. Toivon vain, että omilla lapsillani tulisi olemaan ymmärtäväinen äitipuoli ja toisaalta jopa niin fiksu ihminen, että tulisi myös minun kanssa toimeen.

Mieheni tuntien, hän valitsisi kyllä ihan ajattelevan, järkevän ihmisen uudeksi puoliskokseen.

TAi no, melkein. Kuvitteletteko, että mies rakastaa lasta vain ja ainoastaan sen takia, että geenipohja on sama? Kyllä se vaatii sitä yhteistä aikaa, lapsesta syntynyttä rakkautta jne. Ei voi tuoda 10-vuotiaana ventovierasta lasta perheeseen ja vaatia, että yhtäkkiä miehen pitäisi tuntea jotain ylimaallista rakkautta. Velvollisuutta kyllä ja välittämistä, mutta loppujen lopuksi suhde jää samanlaiseksi kuin suhde vaikka sisarusten lapsiin eli kiva nähdä, mutta ei väliä vaikka olisi 3kk väliä. Ei sitä voi verrata siihen suhteeseen, joka syntyy äidin ja lapsen välille jo odotusaikana tai suhteeseen, jonka mies muodostaa rakkaussuhteessa toivottuun lapseen, jonka ensimmäisen hengenvedon on todistamassa ja jota hoitaa siitä pienestä kääröstä.

Menin miehen kanssa naimisiin, ja toki tiesin, että miehen lapsi on olemassa ja käy meillä säännöllisesti. En kuitenkaan missään vaiheessa sitoutunut olemaan mitään (en kaveri, aikuinen, äitipuolesta nyt puhumattakaan) tälle lapselle. Tämä oli kaikkien tiedossa.



Kun miehen lapsi tulee, ainoa mihin minä osallistun, on ruuanlaitto (koska sen teen yleensäkin minä). Emme vietä aikaa yhdessä, en osta enkä kustanna tälle lapselle mitään. Omien lapsieni (ts. meidän yhteisten) kanssa puuhailen niin kuin muinakin viikonloppuina.



Lapsi vietää kirjaimellisesti isäviikonloppua, joka kai on koko tapaamisen tarkoitus? Minua ei tarvita tähän mitenkään. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut lapsi tai mikään häneen liittyvä, ei edes äitinsä, jota en luultavammin koskaan tule edes näkemään.



Tässä mielessä sanon, että lapsi on minulle ilmaa.

Lapsi vietää kirjaimellisesti isäviikonloppua, joka kai on koko tapaamisen tarkoitus? Minua ei tarvita tähän mitenkään. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut lapsi tai mikään häneen liittyvä, ei edes äitinsä, jota en luultavammin koskaan tule edes näkemään.

.

hänen lapsensa pääsee kymmenvuotiaaksi asti ventovieraana.

Ootte aika sankarin ottaneet, jos mies on tuollainen vässykä! Mies joka ei aktiivisesti pidä lapseensa yhteyttä, tue ja rakasta tätä, on onneton luuseri eikä mikään mies.



Miten uskalsitte laittaa hynttyyt yhteen? Mies tekee saman yhteisille lapsillenne, jos ero tulee - hylkää heidät, ja menee yhteen uuden kumppanin kanssa, jolloin yhteisistä lapsistanne tulee huonolla onnella niitä halveksittuja "exän kakaroita".



Oksettavia epäihmisiä olette, te lapselliset kanat.

Naama on niin väärinpäin että. Hakekaa lohtua nyt ihmeessä siitä miehestä. Eiköhän hyvä seksi saa teidätkin paremmalle tuulelle. :)

Naama on niin väärinpäin että. Hakekaa lohtua nyt ihmeessä siitä miehestä. Eiköhän hyvä seksi saa teidätkin paremmalle tuulelle. :)

niitä kun ihmiset lukisi, niin pysyisi mielessä, että aina kannattaa yrittää pysyä yhdessä viimeiseen asti ja aika paljon ylikin. Ero ei ratkaise mitään, kun sitten kohta vastassa on tuollainen virtsaotsainen äitipuoli.



Luoja suokoon, että saan olla mieheni kanssa yhdessä niin kauan kuin meissä henki pihisee.

ns äitipuoli, vaikka en mikään äitihahamo koe olevanikaan tällä lapselle.

Meillä tilannetta mutkistaa miehen lapselle puhjennut sairaus, mikä vaatii enemmän tai vähemmän hoitoa viikonloppusinkin. Olen siis pakotettu sitoutumaan miehen lapseen nykyään paljon enemmän kuin mitä luulin miehen kanssa seurustelun aloitettuani. Ja jos olisin tiennyt miten tiiviiksi suhteeni tähän lapseen tulisi pakosta, en olisi tässä nyt.

En pidä mieheni esikoisesta ja yhteisiä lapsiamme pidän tärkeämpinä ja sydämestäni toivon myös mieheni ajattelevan näin. Vaikka tiedän että mies ei ajattele lainkaan niin. Ja hyvä isä hän on kaikille lapsilleen, vaikka toivon että lopettaisi esikoisensa tapaamiset (Mutta jos hän sen tekisi, en voisi miestäni enää arvostaa, koska sitten hän ei olisi enää hyvä isä myöskään minun lapsilleni!)

Minä olen sitoutunut mieheeni ja samalla hänene esikoiseensa. Enkä ole tilannetta mihinkään muuttamassa. Mutta viikonloppuni olisivat niin paljon helpompia ja miellyttävämpiä jos tuota lasta ei olisi olemassa. Se on minun salainen toiveeni...

joiden aikaisemmistakaan lapsista ei voi pitää? Eikö se ennusta vähän huonoa niistä yhteisistä lapsista kun puoliksi samoista geeneistä kerran syntyvät?

Luin miehellenikin teidän muutamien kirjoituksia ja hänkin oli aika järkyttynyt.

no mitä jos miehesi päättää erota sinusta? ja ottaa uuden naisen kotiinsa asustamaan? ja jos on edelleen haöukas näkemään teidän yhtesisä lapsia, on sun annettava ne lapset hänelle tapaamiseen ja hui... silloin lapsesi joutuvat olemaan äitipuolen armoilla!

Kyllä työpaikalla, naapurustossa, harrastuksissa, kaveripiirissä tulee vastaan ihmisiä joista en juuri ole kiinnostunut, joissa on ärsyttäviä piirteitä- mutta kyllä ne tunteet saa hyvinkin kätkettyä, erilaisuuden hyväksyttyä jne- jos haluaa tulla toimeen. Ja usein on pakko sietää kaikenlaista. Jos ei sitten ole rakentanut omaa suljettua valtakuntaa sinne koti-äidin linnakkeeseen, missä on vain se yksi ja ainut kotiäidin totuus. Siellä ei varmaan raikkaat tuulet pääsekään puhaltamaan.

Kun vastassa on avuton lapsi tai hukassa oleva teini, niin äitipuoli taantuu uhmaikäisen tasolle? Onko teillä ole ollenkaan sosiaalista elämää kun ei ole tunne-taitoja ollenkaan?

Tunteilleen ei aina voi mitään- mutta mitä niille tunteille tekee on aikuisen valintaa. ja ajatuksiaan ja asenteitaan muuttamalla; kasvamalla ne tunteetkin alkavat muuttua. Tunnetaitoja tarvitaan muuten avioliitonkin koossapysymiseen. Kyllä nekin hajoaa alta jos kaikki on tunteiden varassa.

En muista enää kuka, mutta joku psykologi sanoi erinomiasen hienosti siitä miksi nykyinen lastenkasvatus menee niin usein pieleen;

Lapsia pitäisi kasvattaa arvo- ei tunnepohjalta. Siis perheessä tulisi olla ARVOT; joiden mukaan lapsia kasvatetaan- ja niitä arvoja eivät tunteet sitten heilauta. Eihän mistään tule mitään jos kaikki perustuu äidin/äitipuolen musta-tuntuu-fiiliksiin- se on lasten (myös niiden omien) kannalta mielivaltaista ja turvatonta.

Jos taas on arvot; kodin säännöt, lasten arvo jne- ei pitäisi olla ylivoimaista kohdella myös lapsipuolta niiden mukaisesti.

Mutta ehkäpä on helpompi velloa tunteessaan kuin myöntää mustasukkaisuus, katkeruus lasta ja miehen menneisyyttä kohtaan. Tai alkaa selvittää OMIA vaillejäämisiään sen sijaan että projisoi ne lapseen niinkuin tämä olis joku pahanilmanlintu sun elämää pilaamassa. Tai projisoida huonoa miesvalintaa ja pettymystä parisuhteessa miehen lapseen. Kukaan aikuinen nainen, joka voi hyvin itsensä kanssa ei voi vihata, hyljeksiä jne lasta- olipa kenen hyvänsä. JOtain mättää omassa elämässä ja se on helppoa (ja halpamaista) kohdistaa avuttomaan lapseen.

Äitipuolena oloa ei voi verrata naapurien, työtovereiden ym tapaamiseen. Em. epämiellyttäviä henkilöitä tapaat rajoitetun ajan ja hetkittäin. Tiedät milloin pääset heistä eroon. Lapsipuoli on viikonlopun aikana omassa kodissasi 2 yötä ja 2 päivää, loma-aikoina vielä pidempään. Et pääse häntä pakoon tuona aikana! Siksi ne tunteet niin kärjistyy!

Ihan eri juttu olis jos sitä lapsipuolta pitäis sietää parin tunnin erissä pitkin viikkoa, sais välillä nollattua tunteensa.

Nyt ymmärrän mikä onni lastani on kohdannut, kun teidän happamien ämmien viestejän olen kauhuissani lueskellut.



Tämän uuden naisen ansiota on, että lapseni isä on ottanut aktiivisemman isän roolin. Naisella on itsellään kaksi lasta edellisestä liitosta ja hänenkin lapsillaan on äitipuoli. Tämän takia hän varmasti ymmärtää asetelman - lisäksi taitaa muutenkin olla sydän paikallaan. Todella kypsä nainen, olen sen hänelle sanonutkin.



Ottaisittepa oppia tämänkaltaisista _tosi_ naisista, te mitättömät vinkujat.