Lue keskustelun säännöt.
Onko Jumala auttanut Sinua?
02.11.2008 |
Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun, kun huolettaa oikeasti tämä suuntaus pois päin Jumalasta! Auttaisiko se muita uskomaan jos kertoisimme miten Jumala on meitä auttanut?
Meitä Jumala on auttanut lapsettomuudessa ja todellinen ihme on ollut syöpäsairaan läheiseni paraneminen taudistaan, vaikka sen ei pitänyt olla mahdollista. Tällä hetkelläkin Jumala antaa meille voimaa selvitä vaikeuksistamme.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Minulta oli kerran auton avaimet hukassa. Rukoilin ja löytyihän ne avaimet viimeisestä paikasta josta katsoin.
Tämä oli tarkoitettu rienaukseksi, mutta uskomuksissaan olevat yläpeukuttavat. Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumalaa ole olemassa. Uskotkohan joulupukkiinkin?
On monet kerrat ja auttaa pyydettäessä ja pyytämättäkin niin isoissa kuin pienissä jutuissa. Hän on minun tukeni ja turvani, joka ei jätä pulaan. Kiitos Jeesus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On monet kerrat ja auttaa pyydettäessä ja pyytämättäkin niin isoissa kuin pienissä jutuissa. Hän on minun tukeni ja turvani, joka ei jätä pulaan. Kiitos Jeesus!
Niitä pieniä juttuja toteuttaessaan ei sitten huomannut sotia, nälänhätiä ja maanjäristyksiä. Missasi ihan. On siinä meillä kaikkitietävä ja kaikkivaltias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ördög
Vierailija kirjoitti:
joita hän ei todellakaan auta. Esim. mielenterveysongelmaisille. Syntyy lapsi, häntä kohdellaan kotona väkivaltaisesti ja pieni ihmistarimiparka on jatkuvasti kestämättömän ahdistuksen armoilla. Sen seurauksena psyyken kehitys häiriytyy pahasti, ihminen on koko elämänsä tuskainen, jotkut avun ulottumattomissa tai kykenemättömiä edes ymmärtämään omaa avun tarvettaan. Psyykkisen kivun lisäksi he saavat kestää ihmisten halveksuntaa. Kun tällainen sitten jonain loputtoman epätoivon hetkenä vetää itsensä kaulakiikkuun, hän joutuu minnes muualle kuin helvettiin ikuiseen kadotukseen ja kidutukseen. Vaikea on tästä yhtälöstä löytää sitä jumalan rakkautta. Ja se on ihan varmaa, että apua on huudettu jumalalta kerta toisensa jälkeen.
Eipä ole tuohon mitään lisättävää.
Ei, ei ole auttanut, vaikka olen rukoillut. Pahin tapahtui sen sijaan. Ikinä en enää käänny siihen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut Jumalan apua varmasti joka ainoa päivä.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut Jumalan apua varmasti joka ainoa päivä.
Millaisia todisteita sinulla on asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut Jumalan apua varmasti joka ainoa päivä.
Älä valehtele.
Ei ole. Lapsena, koulukiusattuna uskoin ja luotin ja rukoilin vuosia - vain todetakseni lopulta, että minua oli huijattu. En odottanut mitään ihmettä, vaan jokin lohtu, esim. huojentava olotila, olisi riittänyt. Mitään sellaista ei kuitenkaan tullut. Totesin, että kristinuskon väite olennosta, joka on kaikkivoipa, kuulee kaikki rukoukset ja rakastaa kaikkia lapsia ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Jos noista väitteistä poistaa yhdenkin, homma toimii, mutta yhdessä nuo kolme väitettä eivät ole totta. Jos olisivat, olisin löytänyt uskosta jotakin lohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain välissä minulla oli vaikeaa,rukoilin apua erinaisiin ongelmiin, mutta en saanut (mm. koulukiusaukseen - ei loppunut enne kuin koulu loppui...)
Mulla oli lapsena sama. Eipä tullu jumala apuun, vaikka kuinka pyysin. Siihen kuoli uskonnollisuus minussa.
Auttaa aina silloin tällöin. Ehkä useamminkin mutta en vaan huomaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nousikin kapinaan niin tämänkin Jumala näki ennalta. Et mitenkään saa Jumalaa irti tapahtumaketjusta joka johtaa pahuuteen, vaikka lisäisit 100 eri välivaihetta tähän. Luoja oli alkusyy kaikkeen pahaan ja näki kaiken pahan ennalta. Mutta loi sen silti.
Ehkä tätä avaa Gautama Buddhan tarina. Hänen isänsä halusi suojella häntä maailman pahuudelta ja piti hänet palatsin muurien takana yltäkylläisyydessä. Gautama sai kuitenkin vihiä ulkomaailmasta, ja halusi tutkia sitä. Nähdessään kaiken kärsimyksen ja sitä pohtiessaan hän tajusi ykseyden ja myötätunnon merkityksen ja valaistui.
Tai kuten rautaa takoakseen se on ensin kuumennettava hehkuvaksi.
Eli voidaksesi auttaa kaveria hänen mielenterveysongelmissaan, sinun on ensin aiheutettava niitä hänelle? Eikö voisi suoraan hypätä siihen hyvään loppuun ilman näitä karmeita kärsimyksiä tässä välissä?
Vierailija kirjoitti:
Jouduin auto-onnettomuuteen lapsena ja oli hiuskarvan varassa, että selaivisin hengissä. Eli antoi elää...
Ja toinen on, kun parisuhteessa meni huonosti ja rukoilin, että auta (en ole mikään kovin uskovainen) ja jotenkin sitten suhde meni vähän parempaan suuntaan. Ei tietysti sormia napsauttamalla, mutta jonkin ajan päästä. Ja sitten yksi tuttava rukoili meidän puolesta ja sekin auttoi.
Eli jumala melkein tappo siut ja sit päättikin, et annetaanpa elää ja sie hihkut innoissas.
Monta monta monta kertaa Jumala on auttanut kun vaeltaa Hänen kanssaan.
Mielikuvitusolentoon perustuva uskonto perustuu mielikuvitukseen oli se kuinka suuri tahansa. Kultista se on saanut alkunsa.