Lue keskustelun säännöt.
Jos tekee tarkoituksella lapset pienellä ikäerolla niin ei saisi valittaa!
10.05.2010 |
Että ottaa päähän puistoporukassa muutamat äidit, joilla on useampi lapsi pienellä ikäerolla.
Sitten ollaan niin kauhean väsyneitä kun vauva valvottaa ja edellinen ja edellinenkin vielä. Ja vaippaikäisiä 2 tai 3, niin on rankkaa.
Kuulostaa kuin koko elämä olisi yhtä tuskaa. Lapset jotain elämän pilaajia.
Jos se edellinen vielä valvottaa öisin, on kovin sairas tai allerginen tai mitä vaan rankkaa, niin eikö voi hieman odottaa sen raskaaksi hankkiutumisen kanssa?
Ja jos päättää silti saada uuden lapsen, niin voisiko olla valittamatta siihen sävyyn, että koko elämä on pilalla ja olen niiiin väsynyt?
Oma valinta!
Kommentit (61)
lapsistaa ikinä.
sitä kun ei koskaan tiedä asioiden todellisuutta ennekuin se kolahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja veljelläni on ja omissa lapsissani huomaan saman. Ensinnäkin 4v on just pahimmin mamman perään ja muuttuu draama queeniksi tai kingiksi jos ei saa järkyttävän paljon huomiota. Kaverikin kelpaisi, mutta ei vauvasta ole kuin harmia. Se on pakollinen hoidettava, jonka sotkemis- ja tuhoamisvimmasta saa harmaita hiuksia. Eikä se parane vuosikausiin. Mitä yhteistä on esim. ekaluokkalaisella ja kolmevuotiaalla? Toki teininä ja aikuisena voivat olla kavereita, mutta perheen aikuisten arkea se ei siinä vaiheessa enää yhtään helpota. Koko ajan on joutunut tasapainoilemaan kahden (tai useamman) kilpailevan huomionhaluajan kanssa.
kerro AP jos et halua kuulla toisten ongelmista.
Valittaminen on tapa purkaa pahaa mieltä ja se on tervettä. Ehkä ongelmat purkautuvat puhumalla ja ei pääse kasaantumaan liikaa.
Olen varma, että ihmiset ketkä hankkii lapsensa pienellä ikäerolla pääsevät jossain vaiheessa huokaisemaan, että onpa ihanaa. Sitten on näiden vuoro, joiden lapsilla on reilu ikäero valittaa kun tuo vanhin muutti jo pois kotoota ja nuorempaa pitää vielä kattella 10 vuotta eikä ole omaa elämää...
Saa valittaa ja täytyy päästää höyryjä pihalle.
Jos et halua kuulla toisten ongelmista niin miksi menet sinne puistoon...saatika tulet tänne VALITTAMAAN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan suunnitellusti ja tärppäsikin heti. Elä piäuoli vuotta oli rankkaa, sitten helpotti ja nykyisin on ihanaa, kun viikareilla on kaverit. Sitä en muista tuliko alkuun valitettua, kun väsymys vei voiton välillä, mutta pidempään väliin en vaihtaisi.
Jos käy töissä, ei saisi valitaa veroista.
Jos käyttää autoa, ei saisi valittaa bensan hinnasta.
Jos jos jos jos...Miksei saisi valittaa? Jostain se suola tähänkin elämään revittävä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin suunnitellut enkä saanut vimppoja vahinkoina, niin olisin tehnyt heidätkin ihan vuoden välein.
lienee viimeinen ihminen, jonka kannattaa tulla tänne viisastelemaan kun kyse on perhesuunnittelusta ;)
Niin, mutta entä kun pari haluaa useita lapsia pienellä ikäerolla?
Jos elämässä tulee vaikeaa, niin eikö siinä ole mitään hyvää? Esim. vaikka lapsi nukkuu hyvin, niin eikö voi olla onnellinen lapsesta ja elämästään? Tekeekö yksi asia, vaikka lapsen allergia maissille vanhemmista tyytymättömiä kokonaan elämäänsä?
Meillä on mietitty lapsimäärää jo ennenkö lapsia alettu hankkimaan.
Onko oikea tapa hankkia lapsia: odottaa että kaikki ruuat on testattu ja siitepölyt lennelly että nähdään onko allergiaa?
Eikö saisi lapsella olla sisarusta jos allergia puhkeaa?
Entä jos lapsella on sokeritauti? Tai syöpä?
Pitääkö vaikka vanhemmat sisaret adoptoida pois koska uudella vauvalla on koliikki?
Vai eikö vaan saa "valittaa".
Minä miettisin mikä omassa asenteessa on niin vinossa ettei jaksa kuunnella toisten valitusta (siis kuulla mitä hankalaa muilla on)?
Onko itsellä joku vaikea vaihe menossa? Oletko kenties masentunut kun et jaksa puhua muiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kenties masentunut kun et jaksa puhua muiden kanssa?
Taisit kohdistaa nuo kaikki 13 kysymystäsi nyt väärälle numerolle. En jaksa niihin vastata, mutta en tod ole masentunut ;)
kun saa muiden äitien kanssa kunnolla valittaa =)
Jos itsellä on kaikki hyvin, niin voi sitten vaan hiljaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että olemme päässeen NIIN HELPOLLA. Lapset hyväunisia vauvasta asti, muutenkin melko "helppoja", sosiaalisia ja pärjääviä silti. Leikkivät myös paljon yhdessä kotona, ei aina tarvitse olla leikkikavereita etsimässä.
Autas armias jos menen kertomaan, että meillä on 1 v 3 kk ikäerosta huolimatta aina nukuttu yöt hyvin jne., alkaa se vaikerrus muilta äideiltä, ikäeroista huolimatta ;-) Tätäkään ei oikein suvaita, sillä oletus tuntuu olevan, että pieni ikäero = on oltava rankkaa.
Vertaistukeahan siellä hiekkiksillä halutaan, eli kuulla jos jollain muullakin on rankkaa eikä saa nukuttua öitä. Suomalaiset muutenkin ovat liian hiljaisia, pitävät asioita sisällään, eivät puhu avoimesti ja masentuvat, niin kyllä siinä mielessä valittaminen on sallittua.
Eli eri mieltä kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten kun vauva syntyy esikoinen jatkaa päiväkodissä täysipäiväisenä, koska äiti ei PYSTY järjestämään hänelle tekemistä, kun vauvaakin pitää ihan imettää. No, eipä ainakaan pitäisi rankkuudesta valittaa...
En ole sanonut etteikö saisi VÄHÄN valittaa. Nämä kyseiset tapaukset valittavat aina ja kaikille, puolituntemattomillekin.
Ja jos on kahden kanssa niin vaikeaa, ei saa nukkua, lapset vaan huutaa päivät pitkät, niin miksi tehdä se kolmas ja jopa neljäs siihen samaan 1.5v kaavaan? Kun se elämä on omien sanojen mukaan niin kauheaa, niin miksi lisätä kärsimystä ja hommata taas lisäongelma elämäänsä?
Valituksen sävyilläkin on eroa. Toki saa purkaa kavereilleen hetkellistä ärsytystään, mutta jos koko elämä on täysin kauheaa, niin en oikeasti ymmärrä miksi lapsia tehdään vaan lisää.
-ap
ei saa valittaa kun lapset kärsii yksinäisyydestä eikä sisaruksista ole samantasoista seuraa toisilleen eikä lapset opi sosiaalisuutta ja porukassa leikkimistä kotona luontevasti
En edes täällä av:lla vaikka täällä kaikenlaisesta valitetaankin
ei saa valittaa kun lapset kärsii yksinäisyydestä eikä sisaruksista ole samantasoista seuraa toisilleen eikä lapset opi sosiaalisuutta ja porukassa leikkimistä kotona luontevasti
Eikö ole selvää ettei esim viisi- ja yksivuotiaalla ole kamalan paljon yhteistä kun ovat niin eri vaiheessa kehityksessään? Juuri leikki-iässä ikäero tuntuu, samoin vielä kouluiässä. Aikuisiällä ei ehkä niinkään enää.
En edes täällä av:lla vaikka täällä kaikenlaisesta valitetaankin
ei saa valittaa kun lapset kärsii yksinäisyydestä eikä sisaruksista ole samantasoista seuraa toisilleen eikä lapset opi sosiaalisuutta ja porukassa leikkimistä kotona luontevasti
lapsena yksinäisyydestä ja arkuudesta ja seuran puutteessa. Sisko 7 v. nuorempi. Tästä syystä olen halunnut ja saanutkin lapse pienellä ikäerolla.
En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan tällaisesta En edes täällä av:lla vaikka täällä kaikenlaisesta valitetaankin
ei saa valittaa kun lapset kärsii yksinäisyydestä eikä sisaruksista ole samantasoista seuraa toisilleen eikä lapset opi sosiaalisuutta ja porukassa leikkimistä kotona luontevasti
Täältä saa usein lukea "totuutena" että jopa yli 2 v ikäero on liikaa, lapsista ei ikinä ole toisilleen seuraa jne. Meillä on lapsia sekä pienellä että isolla ikäerolla ja minusta sellainen 3-4 v on oikein ihana. Minusta on kivaa keskittyä pelkästään vauvaan kun isommalla on jo omia touhuja, toisaalta kuitenkin niille riittää niitä yhteisiäkin.
Kyllä mun mielestä jokainen saa valittaa rankkuuttaan mutta muakin ihmetyttää tämä että lapset on jotenkin pakko tehdä ihan putkeen ja sitten sitä itketään. Omasta puolestani voin sanoa että se on todella rankkaa, ja aikaa ei riitä kunnolla isommalle eikä pienemmälle vaan pitää revetä joka suuntaan. Usein esikoinen joutuu tahtomattaan kasvamaan turhan nopeast, tai siis häntä aletaan pitää isompana kuin hän onkaan. Ja kun lapset kasvavat niin ne tappelevat ihan helvetisti.