Ärsyttää luuseriserkkuni hehkutus!

onhan se vanhainkodissa ja kuolinvuoteella varmasti hauska muistella, että "kylläpä saatiin talolaina järkevästi maksettua pois 20 vuodessa, oli se hieno päivä. Oman kylän ulkopuolella ei ollut varaa käydä mutta saatiinpahan talolaina pois. Olihan se mun työ aika tylsää, mutta ainakin pystyi lainan maksamaan. Ja olipa hienoa ajella farmarivolvolla kauppaan joka päivä, ohhoh."

serkullasi on selvästi erilaiset arvot ja hän haluaa elämältään erilaisia asioita kuin sinä.

Onko sinulle itsetunto-ongelmia kun et voi tätä sietää?

hienompaa elää elämää New Yorkissa tavaten uusia ihmisiä, oppien kieltä, saaden elämänkokemusta, jota ei voi rahassa mitata, kuin asua jossain omakotitalossa ja vuoden vanhalla farmarivolvolla. Mä olisi ennen kaikkea kade serkullesi, en sinulle.

kasva aikuiseksi ja tule kertomaan 10 vuoden kuluttua mitä mieltä olet. Kun on reissannut hivenen, alkaa arvostaa kummasti kotia, perhettä ja farmarivolvoa ;) puheestasi kuuluu nuoruus, kokemattomauus ja hurja halu maailmanvalloitukseen..

Jokaisella meistä on erilaiset unelmat ja tavoitteet. Sinä et kaipaa ulkomaille, moni muu kaipaa ja tiedänpä ystäväpiiristäni ihmisiä, jotka ovat jääneet sille tielleen, haluamatta koskaan enää palata Suomeen sen farkkuvolvon rattiin. Perheen voi aina perustaa sinne ulkomaillekin...

PS: en ole tuo, jolle vastasit, mutta oli pakko kommentoida puusilmäistä kirjoitustasi.

jaksa hehkuttaa sinua, koska olet paljastanut kauniin luonteesi heillekin. :D

Itse asuisin tuhat kertaa mieluummin New Yorkissa 30 neliön yksiössä kuin omakotitalossa! Ei voisi jälkimmäinen vähempää kiinnostaa. Olette aika hassuja. :D



Itse en ollenkaan kuulu ihmisiin, jotka haaveilevat omakotitalosta ja kahdesta autosta. Mieluummin elän boheemisti, niukemmin, mutta kiinnostavammin.

hienompaa elää elämää New Yorkissa tavaten uusia ihmisiä, oppien kieltä, saaden elämänkokemusta, jota ei voi rahassa mitata, kuin asua jossain omakotitalossa ja vuoden vanhalla farmarivolvolla. Mä olisi ennen kaikkea kade serkullesi, en sinulle.

kasva aikuiseksi ja tule kertomaan 10 vuoden kuluttua mitä mieltä olet. Kun on reissannut hivenen, alkaa arvostaa kummasti kotia, perhettä ja farmarivolvoa ;) puheestasi kuuluu nuoruus, kokemattomauus ja hurja halu maailmanvalloitukseen..

osallistumaan keskusteluun?

Vaikka olen 'jo' nelikymppinen arvostan vieläkin kansainvälisyyttä ja pidän matkailusta. Arvostan toki perhettä ja kotiakin (farmarivolvoa tai muutakaan autoa en välttämättä tarvitse), mutta ei niiden ole pakko Suomessa olla. Tekeekö se minusta nuoren ja kokemattoman?

Ennen perheen perustamista olen asunut 3 eri maassa ja saanut todella hienoja kokemuksia ja ihania ystäviä niillä reissuillani. Paljon enemmän matkailu minulle on opettanut ja antanut kuin mitä olisi ok-talon maksaminen kotisuomessa tehnyt.

Nyt asun 'kunniallisesti' Suomessa ja maksan asuntolainaa. Saatanpa silti vielä muuttaa perheeni kanssa johonkin toiseen maahan. Ihan samalla tavalla se arki löytyy vieraassakin maassa :) Tavat vaan ovat erilaisa (ja ilmastokin todennäköisemmin lempeämpi).

hienompaa elää elämää New Yorkissa tavaten uusia ihmisiä, oppien kieltä, saaden elämänkokemusta, jota ei voi rahassa mitata, kuin asua jossain omakotitalossa ja vuoden vanhalla farmarivolvolla.

Mä olisi ennen kaikkea kade serkullesi, en sinulle.

kasva aikuiseksi ja tule kertomaan 10 vuoden kuluttua mitä mieltä olet.

Kun on reissannut hivenen, alkaa arvostaa kummasti kotia, perhettä ja farmarivolvoa ;)

puheestasi kuuluu nuoruus, kokemattomauus ja hurja halu maailmanvalloitukseen..

mutta pitaako mun odottaa 10 vuotta, ettei mun mielesta ole enaa mukavampaa ("siistimpaa") asua Yhdysvalloissa? Olen reissannut paljon yksin ja yhdessa, silti en kaipaa takaisin Suomeen.

Niin ja en ole nuori (kai :D) vaan yli kolmenkymmenen.

Ps. arvostan kylla kotia ja perhetta - ne ovat taalla, eivat Suomessa.

Mutta koen, että ulkomailla viettämäni vuodet ovat muokanneet minusta sen persoonan, joka nyt olen. Viihdyn tässä talossa ja kyllä tuolla autolla Prismaan pääsee sillä missä muillakin, mutta silti ymmärrän serkkuasi ja ihmettelen, miksi dissaat häntä.



En ikinä vaihtaisi pois kaikkia niitä kokemuksia, joita olen saanut ulkomailla asuessani alkaen vaihto-oppilasvuodesta ja jatkuen yliopistovaihtovuoden kautta työpaikan ulkomaankomennuksiin.



Nyt on sitten makseltu talolainaa Suomessa muutama vuosi ja ajeltu farmarilla, lapsiakin on syntynyt, ja onhan tämä mukavaa mutta aika tasaista elämää. Ilman noita ulkomaankokemuksia ajattelisin varmaan että "tässäkö tämä nyt oli!"

kasva aikuiseksi ja tule kertomaan 10 vuoden kuluttua mitä mieltä olet.



Kun on reissannut hivenen, alkaa arvostaa kummasti kotia, perhettä ja farmarivolvoa ;)



puheestasi kuuluu nuoruus, kokemattomauus ja hurja halu maailmanvalloitukseen..

[/quote]

Ja mikä onkaan ihanampaa kuin nuoruus ja hurja halu maailmanvalloitukseen... eikä mikään aiheuta kateutta enempää ihmisissä, joilla näitä näitä ei ole. Carpe diem! Tukka hulmuaa! Istukaa pihakeinuissanne!

Lisää näitä! ;)

koti, perhe, farmarivolvo tai muutama muu auto, vaihtelevaa elämää ja ennen kaikkea uusia ihmisiä ja kokemuksia.



Ei se niin mene, että automaattisesti ulkomailla asuttua rynnii pää kolmantena jalkana kotisuomeen grillaamaan Vilhelmiä ja litkimään Karjalaa ja haukkumaan, miten paska asuinpaikka Ulkomaa on Suomeen verrattuna tai päin vastoin.



Kokemukset voivat muokata ihmistä moneen suuntaan.

suku nauraa sun hairahdusvauvalle!

*humanisti hihittelee*