Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää luuseriserkkuni hehkutus!
10.05.2010 |
Serkkuni on maisteri, johon tutkintoon opiskeli jotain 8 vuotta. Hän on heilunut ulkomailla ja tehnyt jotain maailmaa parantavia järjestöhommia suomessa ja on naimisissa samanhenkisen luuseriukon kanssa. Palkkaa niistä ei saa varmasti yhteensäkään sen verran, mitä minun duunarimieheni saa. Mutta kun ne on yliopistokoulutettuja. Nyt serkkuni miehensä kanssa muuttaa New Yorkiin ja aikovat asumaan johonkin 30 neliön kämppään (siis kuulemma Nykissä on kallista). Koko suku hehkuttaa siitä! Mua ärsyttää, olen kiukkuinen raskaushormoneista ja muutenkin. Meillä on sentään talo ja kaksi autoa jne mutta kukaan ei koskaan kehu meitä.
Kommentit (53)
ainakin ymmärrän sen, että kaikki eivät halua sitä talolainaa (vaikka meilläkin sellainen on).
t. toinen humanisti
se ettei serkkuni kykene aikuisten ihmisten normaaliin elämään esim tuo new york. Sillä rahalla mitä he aikovat maksaa vuokraa (siis tyyliin joku 1500 e kuussa siitä yksiöstä) maksaisi jo esim talolainaa pois. JOS olis järkevä, mutta kun ei.
Minä ajattelen, että luusereita on sellaiset ihmiset, jotka eivät välitä hankkia koulutusta eikä työpaikkaa ja elävät vaan yhteiskunnan tuella mitenkuten. Serkkusi varmaan nauttii elämästään, hienoa että pääsee näkemään ja kokemaan ja vielä on löytänyt samanmielisen kumppanin. t. yksi maisteri, joka omistaa korkeakoulutetun miehensä kanssa okt:n ja 2 autoa (farkkuja),lapsiakin on... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ettei serkkuni kykene aikuisten ihmisten normaaliin elämään esim tuo new york. Sillä rahalla mitä he aikovat maksaa vuokraa (siis tyyliin joku 1500 e kuussa siitä yksiöstä) maksaisi jo esim talolainaa pois. JOS olis järkevä, mutta kun ei.
Minä ajattelen, että luusereita on sellaiset ihmiset, jotka eivät välitä hankkia koulutusta eikä työpaikkaa ja elävät vaan yhteiskunnan tuella mitenkuten.
Serkkusi varmaan nauttii elämästään, hienoa että pääsee näkemään ja kokemaan ja vielä on löytänyt samanmielisen kumppanin.
t. yksi maisteri, joka omistaa korkeakoulutetun miehensä kanssa okt:n ja 2 autoa (farkkuja),lapsiakin on... :D
mikä on aikuisten normaalia elämää? Kaipa jokainen saa tehdä sellaiset valinnat, kuin itselle tuntuu parhaalta, sinäkin olet tehnyt. Miten serkkusi elämäntyyli on sulta pois? Pitäiskö eidän kaikkien olla susta samanlaisia?
ja hän ei tosiaan tienaa edes hyvin. Mitä tekee jollain tyhjänpäiväisellä tutkinnolla jostain tyhjänpäiväisestä aiheesta jos ei edes saa kunnon palkkaa? tai tekee jotain ihan muuta työtä?
i]
se ettei serkkuni kykene aikuisten ihmisten normaaliin elämään esim tuo new york. Sillä rahalla mitä he aikovat maksaa vuokraa (siis tyyliin joku 1500 e kuussa siitä yksiöstä) maksaisi jo esim talolainaa pois. JOS olis järkevä, mutta kun ei.
Minä ajattelen, että luusereita on sellaiset ihmiset, jotka eivät välitä hankkia koulutusta eikä työpaikkaa ja elävät vaan yhteiskunnan tuella mitenkuten.
Serkkusi varmaan nauttii elämästään, hienoa että pääsee näkemään ja kokemaan ja vielä on löytänyt samanmielisen kumppanin.
t. yksi maisteri, joka omistaa korkeakoulutetun miehensä kanssa okt:n ja 2 autoa (farkkuja),lapsiakin on... :D
mikä on aikuisten normaalia elämää? Kaipa jokainen saa tehdä sellaiset valinnat, kuin itselle tuntuu parhaalta, sinäkin olet tehnyt. Miten serkkusi elämäntyyli on sulta pois? Pitäiskö eidän kaikkien olla susta samanlaisia?
Esim. monet tutkijat saavat todella pientä palkkaa, mutta ovat silti todella kiinnostuneita tutkimusaiheestaan. Elämässä on muutakin kuin raha. Joillekin riittää toimeentulo, ja itsensä toteuttaminen vähän muuten kuin keräämällä mammonaa ympärilleen.
ja on hienoa, että hän arvostaa itseään ja pitää itseään erityisen onnistuneena huonosta koulumenestyksestä huolimatta. Ei ylenpalttinen vaatimattomuus tee ketään onnellisemmaksi vaan siinä vanhassa sanonnassa kissan hännästä on vinha perä. Ap:n serkku taas ei todennäköisesti rasitu lainkaan ap:n arvostelusta joten Way to go, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle selvästi on tärkeintä omaisuuden haaliminen ja kaksi autoa + omakotitalo. Serkkusi pitää tärkeänä elämänkokemuksia.
Ja joku tässä jo sanoikin sen, MIKSI serkkuasi suvussanne ihastellaan.
Kysehän on erilaisuudesta! Jos serkkusi on suvun ensimmäinen ulkomaille muuttanut, niin sitä hehkutetaan. Talon ja autoja on ilmeisesti ostanut vähän useampi...
Sitä paitsi, ihan riippumatta palkasta ja urasta, koulutus on aina arvostettavaa. Ei tietenkään ainoa ihmisen mittari, mutta minusta ja monesta muusta tärkeämpi arvo kuin palkkapussin koko...
ITSENSÄ NÄKÖISTÄ elämää, oli se millaista tahansa (lain jne. rajoissa tietenkin..). Rohkeus ja uskallus ovat ominaisuuksia, joita ihaillaan.
Ap hyvä, ihmiset haluavat elämältään kovin erilaisia asioita. Sinulle selvästi on tärkeintä omaisuuden haaliminen ja kaksi autoa + omakotitalo. Serkkusi pitää tärkeänä elämänkokemuksia. Ja joku tässä jo sanoikin sen, MIKSI serkkuasi suvussanne ihastellaan. Kysehän on erilaisuudesta! Jos serkkusi on suvun ensimmäinen ulkomaille muuttanut, niin sitä hehkutetaan. Talon ja autoja on ilmeisesti ostanut vähän useampi... Sitä paitsi, ihan riippumatta palkasta ja urasta, koulutus on aina arvostettavaa. Ei tietenkään ainoa ihmisen mittari, mutta minusta ja monesta muusta tärkeämpi arvo kuin palkkapussin koko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei tartte mutta ärsyttää se miten ihmisten mielestä hänen elämänsä on jotenkin erikoista ja hän ei tosiaan tienaa edes hyvin. Mitä tekee jollain tyhjänpäiväisellä tutkinnolla jostain tyhjänpäiväisestä aiheesta jos ei edes saa kunnon palkkaa? tai tekee jotain ihan muuta työtä?
Onhan tuo jotain vähän erilaista kuin useimpien elämä. Itse elän tätä peruselämää, talo, kaksi lasta, naimisissa ja auto tai kaksi pihassa.
Olen elämääni tyytyväinen. Jos serkkusi on tyytyväinen elämäänsä. Niin silloinhan kaikki on hyvin. Jos hän on ahdistunut ja nahistunut, niin sitten on kehnommin.
Jos sinä ap olet tyytyväinen elämääsi, niin sittenhän kaikki on vielä paremmin. Lopeta valitus ja jatka omaa elämääsi.
Tottakai niistä, jotka elää vähän erilailla kuin normistandardi-ihmiset, puhutaan enemmän. Kuin niistä, jotka elää normistandardin mukaan.
Kumpikaan ei ole sen kehnompi kuin toinen. Eikä kumpikaan tavoiteltavampi tila kuin toinen. Minun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannan korteni kekoon uusien veronmaksajien teossa
Jos haluaa vaihtaa maata ja asuinpaikkaa, niin mitä sitä taloa hankkimaan? Riippumattomuus on ihan hieno juttu! Mukaansahan sitä taloa ei saa täältä lähteissään kuitenkaan, ja jos ei ole lapsiakaan, niin perintöäkään ei ainakaan niitten takia tartte kartuttaa.
Me mietittiin miehen kanssa joskus, että jos lapsia ei jostain syystä olisi tullutkaan, oltais varmaan lähdetty ulkomaille töihin (itselläni olisi ollut mahdollisuus esim. diplomaattiuralle). Meillä talon hankinta on ollut ainakin ihan puhtaasti tilanpuutteesta johtuva teko, kun lapsia alkoi putkahdella maailmaan. Kaksistaan asuttaisiin varmaan tosi pienesti.
Et edelleen AP vastannut, mikä mielestäsi on sitä luuseriutta?
t. 19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tavallaan ymmärrän sinua ap. Tosin olen suorittanut korkeakoulututkinnon, mutta työurani on melko suoraviivainen ja arkipäiväinen.
Toista on sisarellani ja tämän miehellään. Kumpikin ovat taiteilijoita - siplomisellaisia - eikä heitä parenpia ihmisiä ole, ei. Ei ainakaan vanhempiemme ja sukulaistemme, ystäviemme ja tuttaviemme mielestä.
Ja kyllä. Kyllä tuo ärsyttää minua joskus. Paljonkin. Tuntuu, että meidän perheemme saavutukset eivät ole minkään arvoisia.
Arvostukseen olisi voinut tulla kylläkin jonninmoinen särö siinä vaiheessa, kun lähipiirissä tarvittiin kipeästi käytännön apua. Jota ei herunut tältä perheeltä, sillä hehän eivät millään voineet irtaantua rutiineistaan.
Tai silloin, kun heidän taloudellisessa tilanteessaan oli petraamisen varaa, oli sukulaisten tehtävänä tietenkin auttaa heitä - eihän heidän arvolleen sopinut tehdä "tavallista työtä" - siinähän olisi mennyt maine.
Ymmärrän ap siis varsin hyvin, mityä tarkoitat.
hienompaa elää elämää New Yorkissa tavaten uusia ihmisiä, oppien kieltä, saaden elämänkokemusta, jota ei voi rahassa mitata, kuin asua jossain omakotitalossa ja vuoden vanhalla farmarivolvolla.
Mä olisi ennen kaikkea kade serkullesi, en sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap itsekin jotain edes pikkasen normikuvioista poikkeavaa, niin eiköhän suvun huomio käänny sinuunkin välillä.
Sun elämäs on just niin tasapaksua ja tavallista, ettei siitä riitä jutunjuurta sukulaisille. Ei palkkanauhat ja autot ketään jaksa kiinnistaa minuuttia pidempään.
Mutta onhan se OIKEASTI paljon kiinnostavampaa, jos joku muuttaa New Yorkiin. Millaista siellä on asua? Pääsääntöisesti sukusi lienee käynyt siellä vain turistina ja se on ihan eri asia!!
Millaista on projektiluontoinen työskentely eri järjestöissä? Millaisiin paikkoihin on päässyt tutustumaan? Millaisia ihmisiä tavannut?
Serkkuusi tutustuisin mieluummmin kuin sinuun. Näin vajavaistenkin taustatietojen perusteella. Paljon kiinnostavampaa kuunnella jonkun tarinoita maailmalta, kuin arpoa sohvatyynyjen väriä isossa omakotitalossa ja vertailla kumman duunariukko tienaa paremmin. EVVK.
Ap ei kuitenkaan kertonut mitään tällaisesta.
mutta tavallaan ymmärrän sinua ap. Tosin olen suorittanut korkeakoulututkinnon, mutta työurani on melko suoraviivainen ja arkipäiväinen. Toista on sisarellani ja tämän miehellään. Kumpikin ovat taiteilijoita - siplomisellaisia - eikä heitä parenpia ihmisiä ole, ei. Ei ainakaan vanhempiemme ja sukulaistemme, ystäviemme ja tuttaviemme mielestä. Ja kyllä. Kyllä tuo ärsyttää minua joskus. Paljonkin. Tuntuu, että meidän perheemme saavutukset eivät ole minkään arvoisia. Arvostukseen olisi voinut tulla kylläkin jonninmoinen särö siinä vaiheessa, kun lähipiirissä tarvittiin kipeästi käytännön apua. Jota ei herunut tältä perheeltä, sillä hehän eivät millään voineet irtaantua rutiineistaan. Tai silloin, kun heidän taloudellisessa tilanteessaan oli petraamisen varaa, oli sukulaisten tehtävänä tietenkin auttaa heitä - eihän heidän arvolleen sopinut tehdä "tavallista työtä" - siinähän olisi mennyt maine. Ymmärrän ap siis varsin hyvin, mityä tarkoitat.
Mitäpä, jos olisitkin iloinen serkkunsa puolesta? Eikö se ole vain hyvä juttu, ettei materia pyöritä jokaisen elämää samalla tavalla kuin sinulla kuulostaa olevan?
Jos nyt vielä tämän ketjunkin jälkeen niin kovasti ärsyttää, pienenä vinkkinä: kenellä tahansa on mahdollista opiskella, jos tahdonvoimaa ja älliä riittää. Siitä vaan koulun penkille ja ulkomaille duuniin. Sitten olet sinäkin sukulaisten ihannoima. Niin helppoa se on.
Ihan mielenkiinnosta muuten - mikä on tuo ala, joka on mielestäsi niin tyhjänpäiväinen? Millä perusteella määrittelet sen tyhjänpäiväiseksi (tunnetko alan niin hyvin)? Ja vielä vertailukohteeksi, mikä sinun alasi on (enkä ole kiinnostunut miehesi alasta, vaan sinun)?
meillä on sama tilanne. Tai itse asiassa, meidän suvussa tätä ihmistä ei hehkuteta. Enemmänkin naureskellaan selän takana. Täyttä idiotismia opiskella vuosia yliopistossa ja lähteä sitten toiselle puolen maailmaa tekemään mitä hommia vaan (sanoi siis itse näin). Mies lähtee töihin mutta tämä serkkuni haluaa myös töihin.
Huvittavaa miten hänestä kuitnekin näkee että on kateellinen vaikka yrittää vaikuttaa siltä, että on parempi ihminen kun asuu miljoonakaupungeissa. Esim viikonloppuna hän kävi äitinsä kanssa katsomassa uutta taloamme ja oli selkeän vaivaantunut! Kateutta ilmassa, sanon minä;)
Olen opiskellut yliopistotutkinnon yhteiskuntatieteissä ja tehnyt alankin hommia, mutta nyt ajattelin siirtyä "alempiin" hommiin. Lähden mieheni matkaan erääseen miljoonakaupunkiin ja kahden ihmisen palkkaa tarvitaan mukavaan elämään sielläkin. Mieheni ei siis lähde millekään rahakkaalle komennukselle.
Se mitä et tiedä on, että olen täysin kyllästynyt asiantuntijatyöhöni ja jatkuvaan paineeseen ja stressiin. Olen todella tyytyväinen että olen opiskellut alaani, sillä se on antanut ymmärrystä maailmasta. Aion silti siirtyä alempiin tehtäviin sillä en halua että työ on koko elämäni.
Ja ps. vaivaantunut ilmeeni taloasi katsellessani johtui juurikin siitä, että en keksinyt mitään kehuttavaa. En ole tippaakaan kateellinen sinulle:)
hienompaa elää elämää New Yorkissa tavaten uusia ihmisiä, oppien kieltä, saaden elämänkokemusta, jota ei voi rahassa mitata, kuin asua jossain omakotitalossa ja vuoden vanhalla farmarivolvolla.
Mä olisi ennen kaikkea kade serkullesi, en sinulle.
kasva aikuiseksi ja tule kertomaan 10 vuoden kuluttua mitä mieltä olet.
Kun on reissannut hivenen, alkaa arvostaa kummasti kotia, perhettä ja farmarivolvoa ;)
puheestasi kuuluu nuoruus, kokemattomauus ja hurja halu maailmanvalloitukseen..
ja miehestänsä luuserin? Se että maailmanparannus kiinnostaa enemmän kuin omaisuuden haaliminen? Sori mutta arvostan kyllä enemmän serkkuasi, terveemmät arvot kuin sulla.
Alue: Aihe vapaa
esim tuo new york. Sillä rahalla mitä he aikovat maksaa vuokraa (siis tyyliin joku 1500 e kuussa siitä yksiöstä) maksaisi jo esim talolainaa pois. JOS olis järkevä, mutta kun ei.