Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko keitään jotka on onnistuneet palaamaan yhteen ns tauolta? OV
23.01.2009 |
Että jos parilla menee niin huonosti että ainut vaihtoehto on muuttaa erilleen ja ottaa aikalisä, tapailla muita ja elää erillistä elämää ilman tilivelvollisuutta toiselle menoistaan, pitää yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti mutta vannoa rakkautta toisiinsa kuitenkin. Jos siis ei ole lapsia yhdessä.
Minun mielest äaina on ollut että ei tauolta palata, mutta nyt kun on omalla kohdalla tilanne niin tuntuu että ainakin minun puolesta tämä voisi onnistuakin, enpä tosin voi vuosien päähän sanoa, mutta ainakin nyt tuntuu etten halua ketään muuta kuin "oman" mieheni, vaikka tilanne on juuri nyt niin mahdoton meillä ettei voida yhdessä olla, se olisi suhteen lopullinen tuho jos olisimme yhdessä edelleen. Syitä on monia ja ne on niin painavia että yhdessä eläminen ei nyt vaan ole mahdollista.
Katkeroituukohan tässä ajan kanssa kuitenkin kun tietää että toisella on muita suhteita ja varmaan seksiäkin toisten kanssa...
Kommentit (30)
että ne välivuodet alkaa kuitenkin kalvaa kun tietää/ei tiedä mitä toinen on muiden kanssa tehnyt, nyt sovimme että emme kysele, mutta on kuitenkin tullut jo nyt tän tauon aikana puolin ja toisin kyseltyä ja msutasukkaisuus nostaa päätään,
mitenköhän muka pystyy toisen kanssa enää olemaan sitten ajan päästä kun tietää että on ollut muita ja muuta, mekin kun ollaan molemmat aika mustasukkaisia ja "riitaisia" niin voi olla että rikotaan vaan itsemme jos yhteen koitetaan vielä palata,
ja jos meillä on uudet suhteet jotka katkaisemme palataksemme yhteen, ja päädymme taas vain riitelemään (aihettahan olisi vaan entistä enemmän) niin katkeroittaako se joskus sitten että katkaisimme uudet "hyvät" suhteet vaan palataksemme samaan vanhaan kaavaan, eli riitelemään ja epäilemään toisen jokaista sanaa ja tekoa :(
Tuo mies vaan on mulle se oikea, klassista juu, mutta olen rakastanut häntä niin kauan ja tiedän jo etten muita halua elämältä. No, jospa joku tulisi ja veisi jalat alta samala tavalla kuin hän aikoinaan, nykyinen uusi miesystäväni se oikea ei ainakaan ole, sen tiedän jo nyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ennen yhdessä nelisen vuotta. Kyseessä oli ihan ero, ei tauko. Palasimme kuitenkin yhteen miehen toiveesta, itse olin silloinkin tosi epävarma, en tiennyt edes rakastinko. Nyt olemme olleet taas yhdessä 4,5 vuotta emmekä enää ikinä eroa. Kaksi lasta on ja ei tarvitse enää miettiä rakastetaanko :)
Miehellä ei ollut eron aikana muita suhteita, minulla oli ja kadun niitä. Emme varmaan olisi yhdessä ilman tuota eroa, mutta toivon että ei olisi tarvinnut erota. Oli vaan sen verran kasvamista tehtävänä molemmilla, että se oli ainoa vaihtoehto.
Voi siis onnistuakin.
Yhdessä ollaan oltu lyhyen taon jälkeen nyt 10 vuotta.
Sitä ennen yhdessä nelisen vuotta. Kyseessä oli ihan ero, ei tauko. Palasimme kuitenkin yhteen miehen toiveesta, itse olin silloinkin tosi epävarma, en tiennyt edes rakastinko. Nyt olemme olleet taas yhdessä 4,5 vuotta emmekä enää ikinä eroa. Kaksi lasta on ja ei tarvitse enää miettiä rakastetaanko :)
Miehellä ei ollut eron aikana muita suhteita, minulla oli ja kadun niitä. Emme varmaan olisi yhdessä ilman tuota eroa, mutta toivon että ei olisi tarvinnut erota. Oli vaan sen verran kasvamista tehtävänä molemmilla, että se oli ainoa vaihtoehto.
Voi siis onnistuakin.
Toivoisin niin että tuo olisi meidänkin kohtalo, nimenomaan henkistä kasvua tarvitaan nyt molemmat, tai enemmän minä, mutta tässä tauon aikana mies on alkanut elämään sellaista elämää jota minä en halua ja ennenkuin voisimme yhteen palata on hänelläkin paljon työtä edessä itsensä kanssa,
yhteisiä lapsia ollaan haaveiltu, voi että jos vaan tuo kaikki onnistuisi meiltäkin vielä...Ja nimenomaan varmaan tuo sama aika meilläkin on edessä ilman toisiamme, tavallaan ollaan siis erottu, mutta kutsumme sitä ainakin vielä tauoksi kun emme halua hyväksyä sanaa "lopullinen ero",
molemmilla on jo uus isuhde, minun suhteessani ei ole seksiä tms läheisyyttä, täysin platoninen siis, mies sanoo että hänellä on sama, mutta olen saanut kuitenkin kuulla erinäisiä juttuja hänen edesottamuksistaan joten enpä usko tuohon platonisuuteen, ja hän on kuulemma jo pettänytkin tuota uutta naista, että enpä tiedä millainen "mun" mies sitten enää todellisuudessa on :/
Mutta ainakin nyt vielä haluan uskoa että hän on se sama jonka olen kaikki nämä vuodet tuntenut ja me palaamme vielä yhteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisella oli suhde. Toisella vain sutinaa.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne suhteen ongelmat mihinkään tauon aikana katoa. Ne pitää käsitellä.
vaikka vaikeaa se molemmille on, enemmän minä olen itkeskellyt perään ja pyytänyt että lopetetaan tauko ja palataan taas yhteen, karataan jonnekin ja jätetään kaikki taakse, no nyt en ole tässä muutamaan viikkoon enää, koska näen nyt saman kuin mies, että tämä tauko on nyt pakko ottaa,
mieskin on niin muuttunut etten tuollaisena häntä edes huolisi takaisin,
mutta rakastan häntä ja kaipaan koko ajan, ehkä siksi kun ollaan vasta muutama kuukausi oltu erossa kaikkien yhteisten vuosien jälkeen, saa nähdä millaista on esim kesällä kun aikaa on kulunut,
tämä uusi suhteeni ei kuitenkaan tule olemaan se mitä elämältä haluan, ja mies sanoo nykyisestään samaa, sen saatan uskoakin, välillä tosin en kun kidutan itseäni kuvitelmila heistä yhdessä rakastuneina...
No, aika kuluu ja katsellaan nyt tätä elämää erillämme, soitellaan välillä ja nähdään silloin tällöin, ainakin vielä ollaan vähän harrastettu hellyyttäkin, ei seksiä enää tämän vuoden puolella kuitenkaan, enemmän miehen halusta tämä, vaikka sanookin haluavansa minua jatkuvasti, ja minä tiedän syyksi että harrastaa seksiä jo muualla, ja se sattuu enkä toisaalta edes pystyisi hänen kanssaan koska ajatus tästä uudesta häiritsee, en kykene edes masturboimaan koska ajatukseni sotkeentuu vaan heihin yhdessä :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alamme ensin korjailla asioita ennenkuin muutamme yhteen, menemme pariterapiaan ja katselemme kuinka onnistuu, koska ne samat ongelmat on toki tallella vaikka kuinka olisimme erossa, ja lisäksihän on tullut roppakaupalla uusia riidanaiheita, kun on näitä uusia suhteita ja säätöä ja säpinää, varsinkin nyt miehen puolella näin, elää kai jotain kadonnutta nuoruuttaan villejä poikamiesaikoja takaisin :(
ap
lähtekö heti yrittämään lasta, jos palaatte yhteen! Varmistakaa ensin, että homma tosiaan toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne oli niin solmussa, että tauko teki hyvää. Tauko ei tarkoittanut suhteen olevan sinänsä tauolla, että olisi saanut pettää tms.
Elivät eri osotteissa 2 viikkoa, olivat sopineet päivämäärän jolloin vasta näkevät. Näkivat ja juttelivat asiat halki. Nyt olleet naimisissa 5 vuotta ja hyvin tuntuu menevän. Kannatti.
Olimme mieheni kanssa seurustelleet vuoden, kun erosimme. Riitelimme niin paljon ja muutenkin oli hankalaa. Olimme erossa 2 kk, tapailimme muitakin. Palasimme kuitenkin yhteen, ja olemme olleet yhdessä sen jälkeen jo 5 vuotta. Naimisissa olemee, yksi lapsi ja toinen suunnitteilla.
Ero ainakin teki meille hyvää, kumpikin kasvoimme ja kypsyimme ja aloimme ottaa vastuuta suhteen onnistumisesta. Kumpikin keskittyi siihen, että parantaa omaa käytöstään pikemminkin kuin keskittyy valittamaan toisen käytöksestä. Riitely väheni ajansaatossa, ja nyt riitelemme kunnolla vain pari kertaa vuodessa.
Kun palasimme, olin epäileväinen pari ekaa kuukautta mutta nyt tosiaan tiedän, että se oli elämäni paras ratkaisu.
Toki itse osaat tehdä parhaan ratkaisun. Kysymys kuuluu, onko kumpikin valmis itse muuttamaan itsessään niitä asioita, jotka silloin hankaloitti yhdessäoloa.
Toivon teille kaikkea parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli eroatte ihan kunnolla, lusikat jakoon jne. Jos rakkautta välillänne on, niin sen jossain vaiheessa huomaatte ja palaate yhteen.
Nuo taot eivät toimi, koska;
* on vaikea irrottautua toisesta kokonaa, jos lähtöajatus on se että tämä on vain väliaikaista.
* Ei ihastu kehenkään toiseen, koska tavallaan pitää itseään varattuna, koska eroa ei ole hoidettu loppuun saakka, eli ollaan "vaan tauolla" ---> saatatte molemmat missata sen Oikean kun olette suhteessanne niin kiinni
* Tauko on yleensä kokeilu, että katotaan saanko paremman, ja jos niin käy niin "moikka vaan", jos en niin "ollaan nyt sitten ton kanssa".
* Ero ei ole konkreettinen, sillä usein tauolla olevilla on avaimet "yhteiseen" asuntoon, tai tavaroita on siellä "yhteisessä" asunnossa, ja tämä syö pohjaa siltä tauolla olemiselta kun kummallakaan/toisella ei ole 110% oma tupa
* Tauolla jos on muita, se tuntuu jälkikäteen enemmän pettämiseltä mitä jos on erottu ja asiat selvitetty, ja sitten joskus palataankin yhteen, jolloin erossa todella ollaan oltu
* Ystäville on rasittavaa olla siinä eipäs-juupas välikädessä. On paljon selkeämpää kun joko ollaan yhdessä tai exiä toisille, sillä (varsinkin jos ystävänne tuntevat teidät molemmat jne.) on jotenkin noloa katsella vierestä (puhumattakaan että esittelisi kaverille jonkun sinkkuystävänsä tmv.) sitä säätämistä, kun ei oikein tiedä että missä mennään. Pettääkö tuo vai ei? Onko velvollisuus kertoa jos näkee sen toisen kuhertelemassa baarissa jne. jne.
meidän ongelmat on sitä koko luokkaa ettei mikään 2 kuukautta saati 2 viikkoa riitä korjaamaan asioita,
kyse on lähinnä varmaan vuosista, yksi vuosi tästä eteenpäinkin taitaa olla liian äkkiä..
No, ongelmia on ollut ja aiheuttanut pääasiassa minä, ja olen valmis ja enemmän kuin halukas niitä korjaamaan, olen jo nyt alkanut työstämään itseäni, olen hankkinut keskusteluapua ja haluan todella muuttua ns paremmaksi ihmiseksi, olen ollut liian mustasukkainen, liian itsekäs, ainakin, ja ties mitä muuta olen tehnyt hänelle :(
tosin nyt tässä talven aikana on mies sotkenut asioitaan jo sen verran että hänelle tulee olemaan sama edessä sitten kun on itse siihen valmis, vielä kuulemma ei ja annan hänen nyt tehdä omat virheensä,
pelkään että olen onnistunut katkeroittamaan miehen tässä ns vihaisten vuosien aikana ja että hän ei enää halua minua kun tästä eroshokista tokenee ja huomaa että on olemassa tasaisia ja mukaviakin naisia...Tosin sanoo että minä olen jo nyt tässä lyhyessäkin ajassa muuttunut parempaan, että ongelmat on nyt hänellä enimmäkseen, rakastaa mua enemmän kuin mitään ikinä kuulemma...vaikka olenkin pahinta mitä hänelle on tapahtunut niin toisaalta olen parasta mitä hän tietää ;(
ei kuulemma kestä olla erossa mutta ei kestä olla mun kanssakaan, että kaikki on nyt auki mihin suuntaan hän ratkaisunsa tulee tekemään, aika näyttää...
Pelkään niin että menetän hänet, mutta tosiaan, juuri nyt ei asialle mitään voi eikä yhteenpaluu olisi vaihtoehto minunkaan mielestäni, vaikka sydän huutaa hänen peränsä edelleen joka hetki :(
ap
Eli eroatte ihan kunnolla, lusikat jakoon jne. Jos rakkautta välillänne on, niin sen jossain vaiheessa huomaatte ja palaate yhteen.
Nuo taot eivät toimi, koska;
* on vaikea irrottautua toisesta kokonaa, jos lähtöajatus on se että tämä on vain väliaikaista.
Mutta mä en edes halua irrottautua hänestä, eikä hänkään kuulemma suostu nyt edes ajattelemaan mitään lopullista eroa, sattuu liikaa
* Ei ihastu kehenkään toiseen, koska tavallaan pitää itseään varattuna, koska eroa ei ole hoidettu loppuun saakka, eli ollaan "vaan tauolla" ---> saatatte molemmat missata sen Oikean kun olette suhteessanne niin kiinni
Tätähän mä just toivonkin, ettei päädytä eroon eikä irroteta toisistamme, tosin mies taitaa sen kyllä tehdä :(
* Tauko on yleensä kokeilu, että katotaan saanko paremman, ja jos niin käy niin "moikka vaan", jos en niin "ollaan nyt sitten ton kanssa".
AUTS; tosin kumpikaan ei ainakaan juuri nyt voi edes kuvitella kenenkään olevan parempi..
* Ero ei ole konkreettinen, sillä usein tauolla olevilla on avaimet "yhteiseen" asuntoon, tai tavaroita on siellä "yhteisessä" asunnossa, ja tämä syö pohjaa siltä tauolla olemiselta kun kummallakaan/toisella ei ole 110% oma tupa
Meillä ei ole avaimia toistemme luo, miehen joitain tavaroita, lähinnä vaatetta on vielä täällä mun luona, mutta näemme kuitenkin joten haitanneeko tuo, hänen uuteen asuntoonsa en edes halua mennä, se on täynnä häntä ja uutta naista, en mene koska sattuu liikaa
* Tauolla jos on muita, se tuntuu jälkikäteen enemmän pettämiseltä mitä jos on erottu ja asiat selvitetty, ja sitten joskus palataankin yhteen, jolloin erossa todella ollaan oltu
Tää on niin totta, alkuun mä itkin ja huusin että se pettää mua, ja mies edelleen puhuu että ollaan yhdessä ja hän ei petä mua, vaikka mä tiedän että hän harrastaa seksiä muualla, se loukkaa ja tuntuu todella pahalta, pelkäänkin että tästä tulee tulevassa ongelma jos yhteen palaamme
* Ystäville on rasittavaa olla siinä eipäs-juupas välikädessä. On paljon selkeämpää kun joko ollaan yhdessä tai exiä toisille, sillä (varsinkin jos ystävänne tuntevat teidät molemmat jne.) on jotenkin noloa katsella vierestä (puhumattakaan että esittelisi kaverille jonkun sinkkuystävänsä tmv.) sitä säätämistä, kun ei oikein tiedä että missä mennään. Pettääkö tuo vai ei? Onko velvollisuus kertoa jos näkee sen toisen kuhertelemassa baarissa jne. jne.
Kaikki tietävät ettei olla yhdessä, mutta kummallinen raportoinnin tarve tuntuu silti eräillä olevan, SATTUUSATTUUSATTUU hymyillen kuunnella mitä "ex" tekee milloinkin ja kenen kanssa
ap
2 vuotta sitten muutin pariksi kuukaudeksi pois ja siinä viestittelinkin toisten miesten kanssa (en kuitenkaan tapaillut, kun ei olisi jaksanut kiinnostaa). Syynä oli miehen toinen nainen ja se, ettei tiennyt mitä elämältään halusi. Siihen asti 6v oli ylä- ja alamäkeä.
Tauko teki hyvää.. olin kyllä katkera kaikesta tapahtuneesta varmastikin yli vuoden verran, mutta nyt kaikki on ollut tasaista perhearkea. Nyt meillä on pieni vauva enkä todellakaan halua enää erota.
Tuskin osaisin (tai avopuolisonikaan osaisi) arvostaa tätä meidän yhteiseloa ilman noita vaikeuksia. Toivon kuitenkin, ettei tarvi käydä sitä helvettiä läpi enää koskaan.
Siitä en tiedä katkeroituuko, jos aikalisän aikana toisella on suhteita.. Ei pitäisi. Koska voihan hyvin olla, että toinen löytääkin sen "oikean" eikä yhteen enää palata. Mutta jos palataan, niin sittenhän se on osoitus siitä, että te kuulutte yhteen. Voin kuitenkin suositella pientä taukoa. Voittehan ensin sopia, että ette ihan heti tapaile muita..
Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin!
Fanny
otetaan vaan aikaa itsellemme, mutta mieheni olikin jo alkanut tapailla erästä naista silloin kun taukoa ehdotti, se sattui, mutta nyt muutaman kuukauden asiaa sulateltuani olen hyväksynyt kai jotenkin tämän ja haluan hänet silti takaisin,
itse olin ajamassa häntä toisen syliin, käyttäydyin kamalasti häntä kohtaan ja petinkin pari kertaa, miehen kanssa jonka kanssa nyt ns seurustelen...
en tiedä, ollaankohan pilattu jo kaikki :(
ap
että pitempikin tauko tai ihan ero on paikallaan. Niin kuin tuolla joku sanoi, että tauosta ei kannattaisi puhua, kun ei silloin voi irrottautua toisesta ja sattuu, jos ja kun hän tapailee toista.
Katsotte nyt ihan rauhassa löytyykö onni muualta.. jos ei, niin palaatte varovasti yhteen. Varmasti on ikävä ja huono omatunto, jos itse on käyttäytynyt huonosti.. Mutta kaksi siihen tarvitaan, kyllä hänessäkin on vikaa ollut! Turha syyttää itseä kaikesta.
Fanny
Tai siis tunnen muutaman parin, joka on palannut erillään asumisen jälkeen yhteen, mutta yksikään pari ei ole pysynyt tämän jälkeen vuotta pidempään yhdessä.