Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsiperheiden pitäisi elää niin säännöllistä elämää?
08.05.2010 |
Joskus tulee kylään perhe jonka "on pakko lähteä seitsemältä kotiin, kun toi meidän Jesperi on pakko laittaa silloin nukkumaan". Muuten on muka kaikki pilalla. Siis vaik olis viikonloppu.
Hyvä ilta menee aikuisilta pilalle, kun eletään ihan kokonaan sen kersan aikataulussa. Me laitetaan lapset kylässä nukkumaan, jos eivät kerta kaikkiaan pysy hereillä. Ja jos lapsi valvoo, nukkukoon sit seuraavana aamuna.
Kommentit (63)
Joillain lapsilla voi tosin olla vaikeaa nukahtaa muualla, mutta tääkin yleensä johtuu siitä että ollaan vaan kotona ja toistetaan aina samat jutut. Perusturvallisuuttahan säännöllisyys tuo, mutta kyllä muksut oppii joustamaan jos vaan ottaa rohkeasti mukaan kaikkialle mihin lapsia voi ottaa.
tää on mennyt enemmänkin päin vastoin. Lapsella on ollut aina vaikea nukahtaa kotonakin. Aikamme kuljettiin ja lapsi nukahti varsinkin vauvana muuallakin, mutta jossain vaiheessa oli pakko alkaa luovuttamaan ja siirtää nukuttaminen vain kotiin, kun alkoi menemään sen verran hysteeriseksi hommaksi.
Eli ei olla opetettu lasta nukahtamaan vain kotona, vaan lapsi on opettanut meidät viemään hänet kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
klo 19. Oli kotonakin huono omatunto, jos ei ollut jo yökkäri päällä ja iltatoimet hoidettu, kun toinen alkoi karjua. Puhumattakaan, että ois olutu jossain muualla, kun hän "haluaa kotiin ja oman sänkyyn nukkumaan!" Että kauhean kivahan siinä ois ollu iltaa viettää kylässä...
näiden kanssa, jotka sanoo, että se riippuu ihan lapsesta. Jotkut lapset ihan oikeasti menevät tosi sekaisin moneksi päiväksi siitä, että saavat esimerkiksi valvoa. Ei johdu siitä että heidän kanssaan oltaisi oltu liian tiukkoja, vaan siitä, että lapsen oma luonne ja rytmi on sellainen että se hajoaa, jos siitä ei pidä kiinni.
Oma lapseni on aina nukahtanut helposti yöunille kylässäkin, mutta en halua "turhaan" pistää häntä vieraaseen paikkaan nukkumaan ja sitten siirtää yön pimeydessä ja kylmyydessä pois. Jos on tarpeeksi erikoinen ja tärkeä tilaisuus, niin tottakai sitten niin tehdään! Mutta ihan tavallinen lauantai-ilta ei riitä siihen, MEISTÄ AIKUISISTA on ihan ok lähteä lapsen rytmissä kotiin.
Kannattaa myös pitää mielessä, että ne ovat muutenkin joskus aikuiset itse jotka haluavat lähteä. Lapsiperheissä ollaan väsyneitä ja hyvät yöunet ovat kullankalliit. Oma lapsemme herää aina 6-7 ja en todellakaan halua itsekään valvoa pitkään kuin poikkeustapauksissa. Haluan olla virkeä, varsinkin viikonloppuisin kun on koko perheen yhteistä aikaa.
rutiinit luovat lapselle turvaa!
En tiedä, minkä ikäisistä lapsista puhutte, mutta maanantaiaamuisin koululuokassa on näitä "nukkujia" riittämiin, kun on vietettu viikonloppu vanhempien toiveiden mukaisesti valvomalla.
Maanantaipäivä on monen lapsen kohdalla "päivähoitoa" koulussa. Lapset ovat niin väsyneitä viikonlopun epäsäännöllisestä elämästä, että tehtäviin keskittymisestä ja opiskelusta ei tule mitään kun unirtymiin on tullut monen tunnin heilahdus viikonlopun aikna.
En ymärrä, että vanhemmat eivät tajua, kuinka vaikea tilanne se on lapelle, kun su-aamuna saa nukkua kahteentoista ja seuraavana aamuna pitää herätä klo 7!
Säälin väsyneitä lapsianne!
Terv. Ope
Meillä tyttö on sopeutuvainen, that's it! Voi olla että pikkuveli ei olekaan sellainen. Tosin luulen että kulkemalla mukana oppii tälläiseen hänkin.. Voi olla että ei. Tekstistäsi paistaa ehkä hieman kateus?
jos lapsi ei opikaan sopeutuvaiseksi? Eihän kaikki perheet käy usein iltamyöhään kylässä, joten eihän kaikki voi eikä tarvitsekaan oppia tuollaiseen. Vai pitäisikö mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus voi olla se, että olette tylsää seuraa. Lapsen nukkumaanmenoaika voi olla erinomainen tekosyy varhaiseen lähtöön.
Eivät kehtaa sanoa, että HALUAVAT lähteä kotiin seiskalta, joten valehtelevat lapsen nukkumaanmenosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi antaa lasteni valvoa. Mulle on ihan itsestään selvää, että lasten ehdoilla mennään. Se tarkoittaa sitä, että iltaisin ollaan tarpeeksi aikaisin kotona (tai hotellilla tai yökyläpaikassa), että lapset pääsevät ajoissa nukkumaan. Tai sitten toinen vanhemmista vie lapset kotiin nukkumaan ja toinen voi jatkaa mukavaa iltaa.
Sopiva päivärytmi luo lapsille turvallisuuden tunteen. Eikä ole kyse minuuttiaikataulusta. Puolen tunnin -tunnin jousto ei haittaa, mutta enempää ei mielestäni lasten tarvitse joustaa.
En tiedä, ovatko lapseni "helposti sopeutuvia" unirytmin suhteen (kuten tässä ketjussa joku asian ilmaisi), eikä minulla ole mitään tarvetta testata asiaa. Ope olen itsekin ja samanlaisia kokemuksia maanantaipäivistä minullakin on.
rutiinit luovat lapselle turvaa!
En tiedä, minkä ikäisistä lapsista puhutte, mutta maanantaiaamuisin koululuokassa on näitä "nukkujia" riittämiin, kun on vietettu viikonloppu vanhempien toiveiden mukaisesti valvomalla.
Maanantaipäivä on monen lapsen kohdalla "päivähoitoa" koulussa. Lapset ovat niin väsyneitä viikonlopun epäsäännöllisestä elämästä, että tehtäviin keskittymisestä ja opiskelusta ei tule mitään kun unirtymiin on tullut monen tunnin heilahdus viikonlopun aikna.
En ymärrä, että vanhemmat eivät tajua, kuinka vaikea tilanne se on lapelle, kun su-aamuna saa nukkua kahteentoista ja seuraavana aamuna pitää herätä klo 7!
Säälin väsyneitä lapsianne!
Terv. Ope
mitä sun elämässä tapahtuu. tykkäätkö itse, jos kaikki tapahtuu ennalta arvaamatta ja yllättäen. et pysty valmistautumaan tuleviin juttuihin?
Ehkäpä lapsen on hieman vaikea sopeutua asioihin ja tapahtumiin, jos ne tulevat eteen yllättäen. sitä varten rutiinit on olemassa. Lapselle maailma on iso , ennalta arvaamaton ja sekava. Siksi lapsen arjessa tutut tärkeät asiat täytyy toistua suurin piirtein samanlaisina ja samassa järjestyksessä, että hän voi varautua niihin, pysyä mukana päivän kulussa ja tuntea olevansa turvassa.
tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienempi lapsi on. ja joillekin lapsille (ja aikuisille!) tämä on tärkeää myöhemminkin.
älkää nyt ainakaan ihmetelkö käytöshäiriöitä, kiukuttelua, yms jos päivärutiinia ei ole lapsilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi tietää, mitä kutakuinkin tapahtuu seuraavaksi, että asiat seuraavat toisiaan niin se lapsi on tyytyväinen ja äidillä on helppoa.
Minusta on pieni tuska lähteä kyläpaikasta kotiin ajoissa suhteessa siihen, että jonkun lapsi kirkuu kaupassa karkkia.
Väsähtää siinä iltaseiskalta, jolloin on yleensä jo sängyssä ja nukahtaa samantien. Nukkuu kuin tukki aamuseiskaan- pitäisikö alkaa leikkimään lapsen yöunilla että muilla olisi kivaa?? Ja ei, ei varmaankaan nukahtaisi kenen tahansa sänkyyn jos olisimme kylässä- eikö tuo ole ihan normaalia? En itsekään nukkuisi vieraassa ympäristössä kovinkaan mukavasti ekana yönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeintaan tunti poiketaan iltauniajasta. Lapset ovat tyytyväisiä ja rauhallisia sekä keskittymiskyky on hyvä.
Tiedän perheitä, joissa säännöllinen rytmi puuttuu ja se kyllä näkyy. Lapset käyvät koko ajan ylikierroksilla ja koheltavat pää kolmantena jalkana. Mihinkään eivät osaa keskittyä 15 min. pidempään. Kiukuttelevat ja itkevät. Selvästi vain väsyneitä. Tekisi hyvää säännöllinen unirytmi niissäkin perheissä, mutta vanhempien mielestä se on vain niin junttia ja turhaa.
Nyt tuli ensi kerran mieleen ajatus, että onko oikeasti lapsia jotka HALUAVAT mennä sellaiseen aikaan nukkumaan? Siis vauvaa isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin tyttö 3vee saa valvoa vaikka yhteentoista viikonloppuna. Uutenavuotena valvoi kolmeen asti yöllä (katsoi raketteja ja teki lumihommia aikuisten kanssa, ei halunnut nukkumaan kun kysyttii)! Nukkuu yöllä sitten sen verran kuin nukkuu (välillä me vanhemmat saadaan nukkua vkonloppusin kymmeneenkin kun likka vetää hirsiä) ja seuraavana päivänä jätetään sitten päikkärit pois tai mennään sen mukaan mikä parhaalta vaikuttaa. Tytöstä on tullut todella sopeutuvainen kun ei mennä säännöllisellä rytmillä ja pääsee moneen mukaan kun ei ole tiukat kellonajat kaikissa päivätoimissa. Meille voi tulla vieraita kylään myöhäänkin ja voidaan itse viipyä myös. Nyt jengi ajattelee että helppoa se yhden kanssa on. Wrong. Pikkuveli kulkee mukana, on vaan niin pieni vielä että laitetaan nukkumaan vaikka kaukaloonsa kun on nukkumaanmenoaika. Esikollakin oli vauvana säännölliset nukkumaanmenoajat mutta menemällä ja olemalla on oppinut "muuttuvaan rytmiin".. Joillain lapsilla voi tosin olla vaikeaa nukahtaa muualla, mutta tääkin yleensä johtuu siitä että ollaan vaan kotona ja toistetaan aina samat jutut. Perusturvallisuuttahan säännöllisyys tuo, mutta kyllä muksut oppii joustamaan jos vaan ottaa rohkeasti mukaan kaikkialle mihin lapsia voi ottaa.
Eli kolmevuotiaalta ihan kysyitte haluaako nukkumaan kolmelta aamuyöstä?
Tässä esimerkki curling-vanhemmuudesta parhaimmillaan.
Nyt tuli ensi kerran mieleen ajatus, että onko oikeasti lapsia jotka HALUAVAT mennä sellaiseen aikaan nukkumaan? Siis vauvaa isompia.
Mutta meidän 3,5v. tyttö sanoo useasti arkisin jo ennen seitsemää, että on väsynyt ja haluaa jo nukkumaa. Annan heti iltapalan, haluaa aina kuulla sadun (vaikka lyhyenkin) ja sitten pesulle ja yöpaita päälle. Miltei puoli kasiin siinä menee väkisin ja tyttö on niin onnellinen kun pääsee nukkumaan.
Tyttö menee oikein mielellään myös päiväunille. Päiväkodissa nukkuu tietenkin, mutta haluaa päikkäreille myös viikonloppuna. Nukkuu 1-1,5 tuntia.
Yleensä meillä on lapset sängyissään klo 20-20:15. Heräävät n.6:30-7 aamulla. Sama rytmi viikonloppuina.
ja sunnuntaisin. Mutta ei silloin kun on loma.
mikseipä rytmiä voisi muuttaa. Jonkun semi-hyvän kaverin tulo kaupunkiin ei kuitenkaan ole ITSELLENI riittävän hyvä syy pistää koko perheen arkea mullin mallin. Jos koen, että syy on riittävän suuri, niin mikä ettei, mutta tosiaan AIKUISET eivät vaan itse yleensä halua valvoa / uhrata perheen aikaa ja vaivaa ei-niin-tärkeisiin asioihin.
Meillä tyttö on sopeutuvainen, that's it! Voi olla että pikkuveli ei olekaan sellainen. Tosin luulen että kulkemalla mukana oppii tälläiseen hänkin.. Voi olla että ei. Tekstistäsi paistaa ehkä hieman kateus?
jos lapsi ei opikaan sopeutuvaiseksi? Eihän kaikki perheet käy usein iltamyöhään kylässä, joten eihän kaikki voi eikä tarvitsekaan oppia tuollaiseen. Vai pitäisikö mielestäsi?
Jos esim. pikkuveli ei sopeudu tuollaiseen niin ei me vanhemmat pakolla ruveta kyläilemaan iltamyöhään, niin tärkeää se kyläily ei ole.
Ei meilläkään joka viikonloppu kyläillä ja valvota (Meilläkin vietetään paljonkin sellasia viikonloppuja jotka pyhitetään vaan oleilulle ja rentoutumiselle kotona). Kaikki olettaa heti näin on jos kertoo omista hyvistä kokemuksistaan. Eikä kaikki edes tykkää kyläillä tai ottaa vieraita kotiinsa. Se on niiden perheiden oma asia. Monesti vaan olen törmännyt näihin jotka eivät lapsen saatuaan voi/uskalla enää minnekään lähteä. Entä JOS lapsi huutaa, entä JOS sotkee tai rikkoo jotain, entä JOS se rupea kiukuttelemaan ja vieraat näkee kun minulla menee hermo yms yms. Sitten kun ollaan (anteeksi) nysvätty kotona 4 vuotta ja päätetään kokeilla vaikka koko perheen "reissua" rapujuhliin ja lapsi onkin ihan pihalla ja stressaantunut vieraasta tilanteesta niin todetaan että "Ei meidän Amanda voi valvoa. Meidän Amanda tulee kiukkuiseksi." Jos lasta olisi otettu mukaan ja kokeiltu välillä illan venyttämistä niin Amanda ei EHKÄ olisi niin pirun ihmeissään ja kiukkuinen.
Ja en ole missään vaiheessa väittänyt että kaikki lapset ovat helppoja ja että kaikkien lasten tulee sopeutua. Mutta sitä ei voi tietää sopeutuuko jos ei koskaan kokeile illan venyttämistä tai aikataulun muuttamista.
Opelle tiedoksi että kyllä meillä töissäkin tuntuu olevan maanantaisin väsynyttä porukkaa. Olivat (tai olin) sitten nukkuneet tai riekkuneet koko viikonlopun. Varmaan joka ihmisellä vähän näin. Ja tottakai kun muksut kasvaa kouluikään niin ainakin pidetään huoli siitä että lapset menee sunnuntaina aikaisin nukkumaan! Itselleni tuollainen on ollut itsestään selvyys.
10, Se pellossa elänyt ja se joka nyt pistää vissiin vahingon kiertämään ;D
rutiinit luovat lapselle turvaa!
En tiedä, minkä ikäisistä lapsista puhutte, mutta maanantaiaamuisin koululuokassa on näitä "nukkujia" riittämiin, kun on vietettu viikonloppu vanhempien toiveiden mukaisesti valvomalla.
Maanantaipäivä on monen lapsen kohdalla "päivähoitoa" koulussa. Lapset ovat niin väsyneitä viikonlopun epäsäännöllisestä elämästä, että tehtäviin keskittymisestä ja opiskelusta ei tule mitään kun unirtymiin on tullut monen tunnin heilahdus viikonlopun aikna.
En ymärrä, että vanhemmat eivät tajua, kuinka vaikea tilanne se on lapelle, kun su-aamuna saa nukkua kahteentoista ja seuraavana aamuna pitää herätä klo 7!
Säälin väsyneitä lapsianne!
Terv. Ope
Tässäkin peräänkuulutetaan vanhemman vastuuta ja järjenkäyttöä. Meillä oli kouluviikkosin tarkat nukkumaanmenoajat, jos kärähti siitä että katteli telkkaria tai luki nukkumaanmenoajan jälkeen nii äiti keräs kaket ja fikkarit pois. Viikonloppusin oli rytmit miten sattuu, mutta sunnuntai aamuna äiti potki meiät viimeistään ysiltä ylös (ihan sama vaikka oltais supistu sisarusten kanssa kolmeen) ja ennen kouluaamua normaalisti taas nukkumaan. Hyvin pärjättiin. Köyhät "whitetrashit" nyt kaikki 5 lasta korkeakoulutettuja ja elämässä menestyneitä.
Ei ne lapset pellolla kasva jos ei ole minuutin tarkkaa rytmiä. Meillä on kuri ja säännöt, niillä se lapsi kasvaa ja kehittyy kuule varmaan enemmän kuin tarkalla rytmillä. Arkisin meillä toimii suurinpiirteinen rytmi.
Ja mä en missään tapauksessa väittänyt että tyttöni nukkuisi AINA valvottuaan pitkään aamuisin. Voi tuokin pinkaista puoli seitsemän ylös ja siinä ei auta itse kuin silmät ristissä ruveta puuroa keittämään (ja ai kauhee, välillä saa riisimuroja kun en jaksa keittääkään puuroa.. no pellossahan tuo kasvaa ;) ) Mitä pahaa siinä on jos aikuinen haluaa nukkua pitkään? En mä sen vuoksi lapsiani valvota, kun ei edes toimi tuolla periaatteella. Nyt kun tuo pikkuveli toimii herätyskellona meille vanhemmille (ai saakeli, toinen antaa kyllä toisen jatkaa uniaan yleensä.. sekin on pellossa kasvaneiden kieroutuneiden juttu..?) niin kyllä se on monesti noustava ennen kukon laulua ylös. Esikoinen saa silloin jatkaa uniaan JOS nukuttaa ja JOS nukkuu.
Meillä tyttö on sopeutuvainen, that's it! Voi olla että pikkuveli ei olekaan sellainen. Tosin luulen että kulkemalla mukana oppii tälläiseen hänkin.. Voi olla että ei.
Tekstistäsi paistaa ehkä hieman kateus?