Miksi lapsiperheiden pitäisi elää niin säännöllistä elämää?

kirjaan Lapsi elää rutiineista - helppo ja hyvä arki (Gummerus 2008).

En edes jaksanut lukea koko ketjua. Tämä lienee ikuisuusaihe.

Sopii kontrollifriikeille, jotka rakastavat sitä, että kaikki tapahtuu aina samalla tavalla ja järjestyksessä. Ahdistava opus.

Se on yksi vauvan ja ihmisen synnynnäisistä temperamenttipiirteistä. Jotkut lapset ovat enemmän rytmisiä kuin toiset, joten jotkut vaativat enemmän rytmiä myös päiväänsä kuin toiset.



Siksi joillekin lapsille on tärkeää, että asiat tapahtuvat säännöllisiin aikoihin, toisilla taas mahdollistuu suurempi väljyys aikatauluissa.



Kun huomioi lapsen temperamentin, asiat sujuvat.

Ja aika monena muunakin "erkoisiltana"

Meilläkin tyttö 3vee saa valvoa vaikka yhteentoista viikonloppuna. Uutenavuotena valvoi kolmeen asti yöllä (katsoi raketteja ja teki lumihommia aikuisten kanssa, ei halunnut nukkumaan kun kysyttii)! Nukkuu yöllä sitten sen verran kuin nukkuu (välillä me vanhemmat saadaan nukkua vkonloppusin kymmeneenkin kun likka vetää hirsiä) ja seuraavana päivänä jätetään sitten päikkärit pois tai mennään sen mukaan mikä parhaalta vaikuttaa. Tytöstä on tullut todella sopeutuvainen kun ei mennä säännöllisellä rytmillä ja pääsee moneen mukaan kun ei ole tiukat kellonajat kaikissa päivätoimissa. Meille voi tulla vieraita kylään myöhäänkin ja voidaan itse viipyä myös. Nyt jengi ajattelee että helppoa se yhden kanssa on. Wrong. Pikkuveli kulkee mukana, on vaan niin pieni vielä että laitetaan nukkumaan vaikka kaukaloonsa kun on nukkumaanmenoaika. Esikollakin oli vauvana säännölliset nukkumaanmenoajat mutta menemällä ja olemalla on oppinut "muuttuvaan rytmiin".. Joillain lapsilla voi tosin olla vaikeaa nukahtaa muualla, mutta tääkin yleensä johtuu siitä että ollaan vaan kotona ja toistetaan aina samat jutut. Perusturvallisuuttahan säännöllisyys tuo, mutta kyllä muksut oppii joustamaan jos vaan ottaa rohkeasti mukaan kaikkialle mihin lapsia voi ottaa.

Eli kolmevuotiaalta ihan kysyitte haluaako nukkumaan kolmelta aamuyöstä? Tässä esimerkki curling-vanhemmuudesta parhaimmillaan.

Nyt kaikille kauhistelijoille meidän päivärytmi selväksi!

Aamuisin herätään yleensä kahdeksan aikaan.

Aamupala ja aamupiirretyt.

Ulos ( TAI kerhoon, kylään tai joku tulee meille kylään). Tullaan sisälle kun ei jakseta enää ulkoilla tai kun alkaa olla nälkä. Syödään. Piirretään, luetaan tms.

Tyttö nukkuu päikkärit jos väsyttää (olen välillä tunninkin pitänyt häntä sängyssä mutta kun ei väsytä niin ei väsytä).

Välipala ja ulos (TAI kylään tai joku tulee meille kylään). (Jos huono keli niin katsotaan jotain tv:stä)

Syödään, pikkukakkonen. Iltatouhut, iltasatu. 21.00 viimeistään sängyssä. Välillä saattaa lauleskella kymmeneen saakkakin.

Tälläinen meidän rytmi on ARKISIN. Ei kellon aikoja (muuten kuin iltaunille menossa) mutta tapahtumat toistuu samanlaisina. Vkonloppuisin voidaan sitten joustaa.

Meillä vanhemmat määrää kuitenkin, että turha itkeä curlingvanhemmuudesta meidän kohdalla.

10

En ole kommentoinut tekstiäsi aikaisemmin, mutta tuo viimeinen kappale särähti minun korvaani: väität, että säännöllisyys tekee lapsesta joustamattoman.

Tämä pitää joidenkin kohdalla paikkansa. Mutta ei todellakaan kaikkien lasten kohdalla. Meidän poika pystyy siirtämään rytmiä vasta 2-3 viikon jälkeen. Eli pari viikkoa pitää mennä myöhempään nukkumaan, pari viikkoa pitää istua silmät ristissä, ennenkuin hän nukkuu aamusta pidempään.

t. tuo, joka kertoi 9-vuotiaastaan

Meilläkin tyttö 3vee saa valvoa vaikka yhteentoista viikonloppuna. Uutenavuotena valvoi kolmeen asti yöllä (katsoi raketteja ja teki lumihommia aikuisten kanssa, ei halunnut nukkumaan kun kysyttii)! Nukkuu yöllä sitten sen verran kuin nukkuu (välillä me vanhemmat saadaan nukkua vkonloppusin kymmeneenkin kun likka vetää hirsiä) ja seuraavana päivänä jätetään sitten päikkärit pois tai mennään sen mukaan mikä parhaalta vaikuttaa. Tytöstä on tullut todella sopeutuvainen kun ei mennä säännöllisellä rytmillä ja pääsee moneen mukaan kun ei ole tiukat kellonajat kaikissa päivätoimissa. Meille voi tulla vieraita kylään myöhäänkin ja voidaan itse viipyä myös. Nyt jengi ajattelee että helppoa se yhden kanssa on. Wrong. Pikkuveli kulkee mukana, on vaan niin pieni vielä että laitetaan nukkumaan vaikka kaukaloonsa kun on nukkumaanmenoaika. Esikollakin oli vauvana säännölliset nukkumaanmenoajat mutta menemällä ja olemalla on oppinut "muuttuvaan rytmiin".. Joillain lapsilla voi tosin olla vaikeaa nukahtaa muualla, mutta tääkin yleensä johtuu siitä että ollaan vaan kotona ja toistetaan aina samat jutut. Perusturvallisuuttahan säännöllisyys tuo, mutta kyllä muksut oppii joustamaan jos vaan ottaa rohkeasti mukaan kaikkialle mihin lapsia voi ottaa.

Korkeintaan tunti poiketaan iltauniajasta. Lapset ovat tyytyväisiä ja rauhallisia sekä keskittymiskyky on hyvä.

Tiedän perheitä, joissa säännöllinen rytmi puuttuu ja se kyllä näkyy. Lapset käyvät koko ajan ylikierroksilla ja koheltavat pää kolmantena jalkana. Mihinkään eivät osaa keskittyä 15 min. pidempään. Kiukuttelevat ja itkevät. Selvästi vain väsyneitä. Tekisi hyvää säännöllinen unirytmi niissäkin perheissä, mutta vanhempien mielestä se on vain niin junttia ja turhaa.

Niin moni vaativa, tempperamenttinen ja taukoamatta uhmaile lapsi on vain selvästi väsynyt!

vaan niitä vanhempia jotka sanovat samantien että ei meidän lapsi voi jos kerran kiukuttelee.

Enkä ole väittänyt että kaikissa perheissä ei ole kokeiltu venyttämistä, tiedän vaan omasta lähipiiristäni muutaman tälläisen perheen jotka lyövät kantapäät pohjaan heti ensimmäisestä kerrasta ja käytin esimerkkinä heitä. Anteeksi jos käsitit tekstistäni jotenkin väärin ja luulit että tarkoitin että kaikissa perheissa joisa ei voida/haluta kyläillä ei ole kokeiltu.



Viimeiseen kysymykseen en edes vastaa kun tuollaista "ideaa" en ole kirjoituksissani edes väläyttänyt.

Minun lapsuudenkodissani elettiin hyvin epäsäännöllistä elämää, ei mitään ruokailuaikoja tms. ja ihan kelvollinen yksilö minusta ja sisaruksistani kasvoi

Jossain vaiheessa sitä epäsäännöllisyyttä tulee elämään, halusi tai ei. Ja silloin se on lapselle täydellinen shokki, jos ei koskaan ole aikataulut siirtyneet.



Joskus aikataulut venyy ja muuttuu, se on ihan ok lapsillekin. Neuroottisuus kasvattaa neurootikkoja.

etenkin kun lapsia on monta. Meillä esimerkiksi kuopus oppi päivärytmin niin nopeasti, että lounaan jälkeen kun puin häntä päiväunille, hän nukahti jo siihen... samoin jos iltatoimet tekee aina samalla tavoin, tietää että kun "putken" saa alkuun, tenavat saa varmasti kunnolla nukkumaan.



Säännöllinen rytmi antaa lapselle turvallisuuden tunnetta, kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, ja se helpottaa vanhempien elämää, kun esimerkiksi muksut saa samaan aikaan päivä- ja yöunille.



Meillä ei olla oltu minuutintarkkoja aikatauluissa, niin että kylässä on voitu kyllä olla pidempäänkin, mutta noin karkeasti säännöllistä rytmiä ollaan pidetty ja hyväksi havaittu.

mieli muuttui, kun tuli toinen eikä saanut enää nukkua aamulla pidempään. Kahden pikkulapsen vanhempana oli helpompaa pitää rytmistä kiinni jotta sai itse myös lepohetken. Nyt taas kolmosen kanssa leppoisampaa. Eikä se ihan aina kyllä mene niin että jos lapsi valvoo illalla myöhään että hän nukkuisi aamulla myöhään...nou-nou...

On meilläkin useampia lapsia, ja silti elämme joskus rennosti.



Pääsääntöisesti rytmi pysyy, mutta ehkä 5 kertaa vuodessa siitä luistetaan jos on matkoja tai vieraita tmv.



En ymmärrä perheitä, joiden arki ei kestä pientä muutosta ja lipsumista.

Kyllä meilläkin on vastaavasti paljon omia omituisuuksia, vaikka aikataulutus ei niihin kuulu. Niitä ei tajua, ennen kuin joku ulkopuolinen ihmettelee. Me menemme monessa asiassa lasten ehdoilla sitä tiedostamatta, jossain toisessa perheessä vanhemmat tekevät ne orjalliset aikataulut ym. joiden orjia sitten ITSE ovat.

Toiset ovat herkempiä muutoksille, eli yhden illan valvominen voi kostautua monena päivänä. Toiset eivät ole moksiskaan, ja tosiaan nukkuvat seuraavana aamuna vaan pidempään.



Meillä esimerkiksi yksi pojista heräsi aamukuudelta riippumatta moneltako meni nukkumaan. Ja parin-kolmen tunnin vähennys yöunissa tuntui todella, ja rassasi koko perhettä, varsinkin kun päiväunetkin menivät sekaisin. Nyt isompana on jo helpompaa.



Ja tätä ei tietenkään ymmärrä/usko ne, joiden lapset ovat helpompia tässä suhteessa ;-)

Riippuu lapsesta ja lapsen iästä. Meillä pidettiin tiukasti kiinni rutiineista, kun lapset olivat esim. alle 2v. Kun ikää tulee lisää, niin lapsikin pystyy venyttämään nukkumaanmenoa jne. Mutta kun he ovat 5pv viikossa päiväkodissa, niin päivärytmi on kyllä edelleen kaiken a ja o.



Omassa lapsuudenkodissani ei ollut mitään päivärytmiä ja koin sen turvattomuutta luovana.

Meilläkin tyttö 3vee saa valvoa vaikka yhteentoista viikonloppuna. Uutenavuotena valvoi kolmeen asti yöllä (katsoi raketteja ja teki lumihommia aikuisten kanssa, ei halunnut nukkumaan kun kysyttii)! Nukkuu yöllä sitten sen verran kuin nukkuu (välillä me vanhemmat saadaan nukkua vkonloppusin kymmeneenkin kun likka vetää hirsiä) ja seuraavana päivänä jätetään sitten päikkärit pois tai mennään sen mukaan mikä parhaalta vaikuttaa. Tytöstä on tullut todella sopeutuvainen kun ei mennä säännöllisellä rytmillä ja pääsee moneen mukaan kun ei ole tiukat kellonajat kaikissa päivätoimissa. Meille voi tulla vieraita kylään myöhäänkin ja voidaan itse viipyä myös. Nyt jengi ajattelee että helppoa se yhden kanssa on. Wrong. Pikkuveli kulkee mukana, on vaan niin pieni vielä että laitetaan nukkumaan vaikka kaukaloonsa kun on nukkumaanmenoaika. Esikollakin oli vauvana säännölliset nukkumaanmenoajat mutta menemällä ja olemalla on oppinut "muuttuvaan rytmiin"..



Joillain lapsilla voi tosin olla vaikeaa nukahtaa muualla, mutta tääkin yleensä johtuu siitä että ollaan vaan kotona ja toistetaan aina samat jutut. Perusturvallisuuttahan säännöllisyys tuo, mutta kyllä muksut oppii joustamaan jos vaan ottaa rohkeasti mukaan kaikkialle mihin lapsia voi ottaa.

että jälleen kerran lapset ovat erilaisia. Jos teidän lapsellenne myöhään valvominen ei näy muutoin kuin pidempään nukkumisena seuraavana aamuna, niin eihän siinä mitään ongelmaa olekaan. Tai jos onnistuu kyläpaikassa nukkumaan laittaminen. Toisilla lapsilla se myöhään valvominen näkyy jo silloin illalla riehaantumisena ja voimakkaana kiukutteluna, yöllä painajaisina ja seuraavana päivänä siinä, että rytmit ovatkin menneet ihan pyllylleen.



Meillä toinen lapsi on ollut tosi haastava tapaus nukkumisen suhteen ja rutiineja on pitänyt hakea kauan, että homma alkoi toimimaan. Ei sitä samaa viitsi aloittaa alusta yhden ainoan illan takia.

Pakko lähteä kotiin seitsemältä???

Moneenko saakka vieraisilla pitää olla? Ysiin saakka?



Mitä sitten jos on viikonloppu? Meillä mennään sisälle ILLALLA, ei yöllä.



Ja vaikka teikäläinen valvottaa ipanaa illat että saa nukkua myöhään, niin huomaa että on lapsia jotka herää KUITENKIN valvomisesta huolimatta aamulla kuudelta (meillä tekee näin) ja sitten ovat pirun hankalia seuraavana päivänä.

Tiedän tapauksia, joilla menee rytmi sekasin PÄIVIKSI jos lapsen annetaan valvoa eikä lapsi ole tähän tottunut.



Ei minua kiinnosta että "hyvä ilta menee pilalle aikuisilta", jos lapseni on mukana niin siinä on silloin otettava huomioon MYÖS lasten seuraava ilta!!

Ei meillä lapsi päätä rytmiä: lapset on tottunut tähän meidän mielestä normaaliin tapaan että kotio mennään rauhottumaan illalla, seitsemältä ei enää pienet juokse tukka putkella. Ihan se ja sama jos sinun lapset niin tekee.



Meillä lapset sitten isompina saa olla pidempään hereellä mutta ei silloin kun lapsi ei vaan jaksa sitä.



Tulenko minä määräämään että sun on heräteltävä lapset kuudelta aamulla, koska meilläkin lapset herää aamulla aikaseen?

Juu. Ymmärrän sua täysin: SINÄ haluat valvoa ja Sinusta on ok että lapsi nukkuu pitkään, saat itsekin nukkua pitkään.. ;)



Meillä lapset herää aina kuudelta. Vaikka valvoi kahteen vuodenvaihteessa niin heräsivät -kuudelta-



Sää voitkin ottaa tollaset lapset yökylään seuraavana päivänä! Niin nähdään mistä kana kusee.



Ei se olekaan mikään ongelma, ihmiselle jolla ei ole mitään rytmiä lapsille. Jos ne kasvaa pellolla, ne kasvaa pellolla!



Minusta saa olla todella keskenkasvunen vanhempana jos ei lapsilla ole mitään rytmiä ja rutiineja.

illaksi, ei aikuisilla olisi yhtään mukavaa. Kun ei meidän taapero malta mennä vieraassa paikassa nukkumaan. Se vain huutaa ja kiljuu ja riehuu. Kai se vihdoin nukahtaisi, kun riittävästi väsyisi siellä kylässäkin, mutta en tiedä kenellä aikuisella olisi mukava ilta kuunnella sitä kiukkuamista monta tuntia. Ja sitten taas aamukuudelta ylös.



Vauva-aikana ei ollut niin tarkkaa, vauva nukahti kun nukahti. Toivottavasti taas tulevaisuudessa ei ole näin tarkkaa.