Miksi lapsiperheiden pitäisi elää niin säännöllistä elämää?

Eikä millään nipoaikataululla olla menty ja paljon on aina lasten kanssa menty ja reissattu ja meillä käynyt vieraita.



Keskimmäinen vaan on semmonen tapaus, että pienempänä oli helvetti irti seuraavat pari päivää, jos nukkumisrytmi meni sekaisin. Joku puolen tunnin heitto ok, mutta jos enemmän, niin lapsi sai järkkyjä raivareita seuraavana päivänä.



Ja ei ekasta kerrasta "säikähdetty", mutta kun ei normaali vanhempi viitsi lastaan tieten tahtoen rääkätäkkään, kun näki, että lapsi todellakin kärsii, jos unet menee sekaisin. Ei se itekään siitä väsyneestä raivoamisestaan tykännyt ja ei vaan pystynyt nukkumaan mitään ekstra päiväunia tms.



Tällä lapsella myös syöminen on aina ollut sellainen juttu, että säännöllisesti pitää syödä tai muuten kaveri muuttuu raivoavaksi ja täysin yhteistyökyvyttömäksi.



Kaksi muuta lastemme taas on ihan eri maata - aina olleet. Syöntivälit voi olla lyhyitä tai pitkiä. Väsymys ei aiheuta hirveitä raivareita. Pystyvät ottamaan aamusta kiinni untaan, jos menneet myöhemmin nukkumaan.



Kyllä meillekin silmiä pyöriteltiin, kun pidettiin kiinni keskimmäisen unirytmistä. Mutta sama mulle. Kuten sanottu, se lapsi sitten olis kärsinyt nahoissaan sen, jos minä ja mies oltais jonkun kumminkaiman mieliksi ruvettu "joustamaan".



Eihän kaikki aikuisetkaan kestä valvomista. Mikä ihme ihmisen mitta se oikein on?

Tietty jos lapsella on jotain kehityshäiriöitä joiden takia rutiinit on tosi tiukat niin sitten ymmärrän. Mutta suuresti ihmettelen niitä normaaleja lapsia jotka muka menevät aivan sekaisin jos lounaan sijasta syödäänkin kahvilassa/retkellä/kavereilla leipiä tms. ja nukkumaanmeno myöhästyy puoli tuntia...

päästävä oikeaan, säännölliseen aikaansa nukkumaan, sillä jos ajankohta "meni ohitse", lapsi pystyi nukahtamaan vasta kolmen-neljän tunnin kuluttua tästä, vaikka olisi ollut kuinka väsynyt. Ja takuuvarmasti herätys olisi ollut aamulla täsmälleen samaan aikaan kuin muinakin aamuina, klo 8. Ja päivä olisi kulunut kärttyisänä. Lisäksi jos lapsen nukkumaanmeno viivästyi kovasti totutusta, lapsi sai yöllä itkukohtauksia (ei ollut kuitenkaankaan käsittääkseni kyse yöllisistä kauhukohtauksista).

Jotain yliväsymyksestä johtuvaa se kuitenkin selkeästi oli.



Eli eipä huvittanut paljoa valvottaa lasta kyläilyjen vuoksi. Myöhemmin lapsen unen kanssa on ollut helpompaa. Lapsen aivot kehittyvät ensimmäisinä vuosina aktiivisesti ja joillain lapsilla säännöllinen unurytmi on välttämättömyys fysiologisista syistä. Siinä ei mitkään totuttelut tai "harjoittelut" auta kestämään epäsäännöllisyyttä. Fiksu vanhempi pystyy ja haluaa mukauttaa perheen toiminnot tukemaan lapsen tarpeita. Joillekin lapsille ja perheille sopii sitenväljempi rytmi kuin toisille.



Lasten ylivilkkaus on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana ja asiantuntijat ovat sitä mieltä, että suuri määrä tästä selittyy sillä, etteivät lapset saa/ehdi nukkua riittävästi. Virikkeitä on yksinkertaisesti liikaa ja lapsella liian vähän aikaa palautua niistä levossa.

Ehkä pitäisin suurempana ongelmana tosiaan sitä, että lasten luontaista unirytmiä ei arvosteta nykyisin riittävästi kuin sitä, että joissain perheissä eletään liian säännönmukaisesti.

illan siirtäminen myöhemmäksi vieläkään onnistu. Eilen illalla meni klo 23 asti ja poika oli TAAS klo 6.45 hereillä. Itki heti aamusta, kun väsyttää niin, että päätä särkee.

jos lapsi valvoo kaksi tuntia pitempään, niin vastaavasti se saattaa herätä huomattavan paljon aikaisemmin kuin normaalisti. Eli nukkuu sitten vaikka 22-05. Tuossa ei ole mitään järkeä ja logiikkaa mutta noin on käynyt jo monta kertaa.

Harvemmin missään kyläpaikassa on ollut nin kivaa että jaksaisin kuunnella sitä seuraavan päivän kitinää kun pakko ei ole. Toki jos todella tärkeä tilanne tulee niin valvotaan vaikka koko yö mutta vapaaehtoista se ei ole.

Antakaa perheiden toimia niinkuin heille parhaiten sopii, jälleen kerran

ei olla koskaan noudatettu mitään tarkkoja aikatauluja eikä lapset (4.5v ja 2v) ole koskaan niitä kaivanneetkaan. Kotioloissa päivät menee usein aika saman kaavan mukaan, mutta sitten erikoistilanteissa voidaan luovia ties miten! Kylässä voidaan olla puolille öin, jos on odotettavissa että lapset nukahtaa autoon niin sitten täytyy siellä kylässä tehdä vähän "iltahuoltoa". Useamman kerran olemme olleet ulkomaanmatkalla niin että lennot on aivan hassuun aikaan. Aikuisille nuo aikataulut ovat voineet olla vaikeita, mutta lapset eivät ole olleet millänsäkään! Vaikka ollaan oltu keskellä yötä lentokentällä niin lapset ovat olleet aivan omia itsejään, iloisia ja hyväkäytöksisiä. Meidän lapsille ei siis aikataulunmuutokset tunnu missään! Muusta en tiedä.

ei olla koskaan noudatettu mitään tarkkoja aikatauluja eikä lapset (4.5v ja 2v) ole koskaan niitä kaivanneetkaan. Kotioloissa päivät menee usein aika saman kaavan mukaan, mutta sitten erikoistilanteissa voidaan luovia ties miten! Kylässä voidaan olla puolille öin, jos on odotettavissa että lapset nukahtaa autoon niin sitten täytyy siellä kylässä tehdä vähän "iltahuoltoa". Useamman kerran olemme olleet ulkomaanmatkalla niin että lennot on aivan hassuun aikaan. Aikuisille nuo aikataulut ovat voineet olla vaikeita, mutta lapset eivät ole olleet millänsäkään! Vaikka ollaan oltu keskellä yötä lentokentällä niin lapset ovat olleet aivan omia itsejään, iloisia ja hyväkäytöksisiä. Meidän lapsille ei siis aikataulunmuutokset tunnu missään! Muusta en tiedä.

päikkäreitä kaipasivat, mutta ovat pystyneet nukkumaan ne autossa/kylässä/lentokoneessa jos on ollut tarve.

kyllä yritettiin ensimmäinen vuosi mennä vähän niin että jos kylässä ollaan niin ollaan sitten ja vauva nukkuu vaikka sylissä/vaunuissa. Mutta ensimmäsien vuoden ajan vauva nukkuikin 20-60min pätkissä vain 7-9 tuntia vuorokauden aikana (vaunuissa noin 5min kerrallaan) ja minä väsyin niin kovasti että en edes jaksanut/halunnut mihinkään koskaan lähteä.



Vasta kun päivät rytmitettiin alkoi lapsikin nukkumaan. Kylässä yms. lapsi voi toki syödä, ei meillä ruokailujen ajaksi kotiin lähdetä vaikka säännölliset ruoka-ajat onkin.

Mutta nukkuma-ajat ollaan yleensä kotona, joskus lapsi toki nukkuu rattaissa päiväunet, mutta vetää niissä vain 20min tirsat kun omassa sängyssään nukkuu 2 tuntia.

Illalla poika menee nukkumaan yhdeksältä ja itse menen tunti tämän jälkeen. Joskus ollaan joustettu kyläilyn takia nukkuma-ajasta ja sillon poika yliväsyneenä hulinoinut puolille öin ja herännyt aamulla jo kuudelta. Tällöin meidän koko päivä todellakin on pilalla, kun saa kuunnella suoraa huutoa tunti tolkulla, eikä mikään ruoka eikä uni maistu.



Lisäksi minulle itselleni on suuri nautinto olla kotona "yksin" kun poika nukkuu päikkäreitään. Saa tehdä mitä haluaa, tai vaikka (kyläilyn takia) rästiin jääneitä kotitöitä. Ja nyt tämän uuden raskauden aikana olen nukkunut lähes joka päivä päiväunet esikoisen kanssa.

Mielummin siis olen kotona unien aikaan kun kyläilemässä. Inhoan myös sitä jos joku tunkee kyläilemään päikkäriaikaan.



Itseäni joskus harvoin kyllä vähän ärsyttää kun pitää mennä "kello kaulassa", mutta olen paljon tyytyväisempi nyt rytmitettyyn ja toimivaan elämään, kun mitä kertaakaan vauvavuotena olin. Oli suoraan sanottuna helvettiä kun ei osaannut koskaan ennustaa milloin vauva nukkuu vai nukkuuko edes.

että on tietty päivä- ja viikkorytmi, vuodenkierto, juhla ja arki erillään. Kesän valossa ja lämmössä eletään väljemmin kuin talven pimeydessä jne. Mutta mikään panssari se ei ole. Meillä on kolme lasta eikä mun mielestä voi elää tässä todellisuudessa ilman improvisointia. "Lukujärjestys" vain aiheuttaa ahdistusta elämässä, jossa voi koska tahansa tapahtua mitä tahansa.

Oletan, että ap:llä kylässä ollut Jesper oli perheen ainokainen ja vanhemmat olivat kiinnostuneempia siitä, että elämä menee oikein kuin siitä, että se sujuu mukavasti.

Nyt en jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta kommentoin omasta kokemuksesta:



Noin minäkin vielä lapsettomana ajattelin, että kyllä se lapsi siinä sivussa menee. Nyt kun olen yhden hyvin haastavan lapsen äiti, niin kummasti on mieli muuttunut. On vain pakko elää siinä lapsen aikataulussa, jotta saa arjen sujumaan. Kaikki lapset eivät tietysti ole yhtä haastavia ja onnittelut heidän vanhemmilleen, mutta toivoisin myös ymmärrystä tänne päin...



Olemme yrittäneet niin, että valvottaisimme poikaa pitempään vierailulla tai nukuttaisimme sinne ja siirtäisimme nukkuvana kotiin, mutta se vain EI ONNISTU! Jos se otollinen nukahtamisaika klo 20 menee ohi, poika valvoo aamukolmeen huutaen suoraa huutoa (eli kukaan muukaan ei pienessä asunnossamme nuku) tai kun herää siirrettäessä niin valvoo aamuun asti. Ja sanomattakin on selvää, että seuraavan päivän päiväunet on aivan sekaisin, voi olla ettei niitä nukuta ollenkaan tai niitä nukutaan 10min pätkissä ja koko päivä on yhtä kitinän ja huudon kuuntelua. Mielestäni oma illanvietto ei ole sen arvoista.



Meillä nukkuminen on haastavaa muutenkin, koko perhe kamppailee univelan kanssa, kun poika nukkuu max 7h yöunia ja päiväunet niin lyhyissä pätkissä etten ainakaan minä ehdi lepäämään siinä ajassa.



Eli kun poika simahtaa klo 21, niin itsekin on mentävä petiin, jotta ehtisi saamaan 7h unta ennen aamuherätystä, jonka poika järjestää pimennysverhoista, valvottamisesta yms. yrityksistä huolimatta takuuvarmasti aivan liian aikaisin.



VINKKI: meillä ainoa konsti saada itse istua iltaa vähän pitempään on jäädä koko perhe nukkumaan sinne kyläpaikkaan, jolloin poikaa ei kesken unien tarvitse siirtää mihinkään. Tällöin isäntäperheen pitää vain hyväksyä se, että aamumme alkaa klo 05:00.

9-vuotias herää joka ikinen aamu viimeistään klo 6, jos on loma tai viikonloppu niin puoli kuusi. Lapsen etävanhempi ei usko tätä, vaan antaa muksun valvoa kun on luonaan. Tuloksena on sunnuntai-iltana silmäpusseihinsa kompasteleva lapsi, joka on saanut viikonlopun valvoa yhteen- tai kahteentoista. Ja herännyt puoli kuusi. On sitten tosi kiva lähettää kouluun tämmöinen tapaus.



Tää aamuvirkku ihanuus herättää myös muut lapset aina kun itse nousee. "NUKUTKO SÄ?.... HEI NUKUTKO SÄ VIELÄ? ... VASTAA NYT, NUKUTKO!... Ai et nuku enää, no leikitäänkö?"



Siispä me vanhemmatkin heräämme aina viimeistään klo 6, eikä tosiaan haluta kuppelehtia vieraisilla yömyöhään.

Meillä kolme lasta ja hyvin olemme silti pystyneet kyläilemään, reissaamaan jne. Arkisen ja yleensä viikonloppuisin meillä on tietenkin säännölliset rutiinit, mutta kyllä joskus niistä voidaan joustaa. Eihän se meidän aikuisten elämä lopu lasten saantiin eivätkä lapset ole tuntuneet siitä kärsivän, vaikka joskus on kylässä pidempään viivyttykin. Pienimmät ovat nukahtaneet ja on sitten kannettu autoon. Lapsemme ovat normaaleja, hyvin koulussa menestyviä tästä huolimatta. Ja minusta on ihanaa, että lapsista on kasvanut sosiaalisia kun meillä kyläilemme.

9-vuotias herää joka ikinen aamu viimeistään klo 6, jos on loma tai viikonloppu niin puoli kuusi. Lapsen etävanhempi ei usko tätä, vaan antaa muksun valvoa kun on luonaan. Tuloksena on sunnuntai-iltana silmäpusseihinsa kompasteleva lapsi, joka on saanut viikonlopun valvoa yhteen- tai kahteentoista. Ja herännyt puoli kuusi. On sitten tosi kiva lähettää kouluun tämmöinen tapaus. Tää aamuvirkku ihanuus herättää myös muut lapset aina kun itse nousee. "NUKUTKO SÄ?.... HEI NUKUTKO SÄ VIELÄ? ... VASTAA NYT, NUKUTKO!... Ai et nuku enää, no leikitäänkö?" Siispä me vanhemmatkin heräämme aina viimeistään klo 6, eikä tosiaan haluta kuppelehtia vieraisilla yömyöhään.

minusta normaalin 9-v pitäisi jo tajuta, ettei herätä koko perhettä.

Olisiko kasvatuksen paikka. Tuossa iässä olisi hyvä jo oppia ottamaan muut huomioon.

On lievästi erityislapsi, ilman diagnooseja kuitenkin.

t. pari numeroa sitten, mikäsenytolikaan

9-vuotias herää joka ikinen aamu viimeistään klo 6, jos on loma tai viikonloppu niin puoli kuusi. Lapsen etävanhempi ei usko tätä, vaan antaa muksun valvoa kun on luonaan. Tuloksena on sunnuntai-iltana silmäpusseihinsa kompasteleva lapsi, joka on saanut viikonlopun valvoa yhteen- tai kahteentoista. Ja herännyt puoli kuusi. On sitten tosi kiva lähettää kouluun tämmöinen tapaus. Tää aamuvirkku ihanuus herättää myös muut lapset aina kun itse nousee. "NUKUTKO SÄ?.... HEI NUKUTKO SÄ VIELÄ? ... VASTAA NYT, NUKUTKO!... Ai et nuku enää, no leikitäänkö?" Siispä me vanhemmatkin heräämme aina viimeistään klo 6, eikä tosiaan haluta kuppelehtia vieraisilla yömyöhään.

minusta normaalin 9-v pitäisi jo tajuta, ettei herätä koko perhettä.

Olisiko kasvatuksen paikka. Tuossa iässä olisi hyvä jo oppia ottamaan muut huomioon.

meillä esikoisen kanssa ollaan oltu kavereilla yömyöhään, esikoinen on laitettu nukkumaan pienenä kylässäkin. Kuopus puolestaan ei pienenäkään suostunut käydä nukkumaan kylässäkään, vaan huusi, huusi ja huusi niin kauan että otin syliin, jossa siltikin huusi kun oli niin väsy eikä tahtonut vieraassa paikassa nukahtaa.



Itselleni se ei ole onnistunut ilta, jos punaisena huutavaa vauvaa saa hyssytellä eikä ystävien kanssa keskustelusta tule mitään, silloin pakkaamme kimpsut ja kampsut ja lähdemme kotiin.



Nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin kuopus käy kiltisti nukkumaan kylässä ja esikoinen taas ei käy (5v) vaan saa valvoa kunnes lähdemme kotiin.

Meillä oli aikanaan lapsi (esikoinen), jonka oli oltava nukkumassa kahdeksalta illalla. Jos siitä kahdeksasta myöhästyi enemmän kuin vartin, heräsi lapsi takuuvarmasti yöllä viimeistään neljältä. Eräänkin kerran nousin lapsen kanssa kolmelta-neljältä. Ei sitä pitemmän päälle jaksa, varsinkaan kun on työelämässä.



Kun lapsi tuli n. kolmen vuoden ikään, tämä helpotti. Sen jälkeen nukkumaanmeno sai myöhästyä. Silti herätys oli aina kuudelta aamuisin. Ihan sama milloin meni nukkumaan.



Kylässä lapsi ei nukahtanut. Tai jos olisi nukahtanut, olisi herännyt viimeistään sisälle kannettaessa (kotona siis), eikä nukkumisesta sille yötä olisi tullut mitään.



Käytännön syistä aikataulut olivat siis aika tiukat. Tänäkin päivänä muistan olla onnellinen, että olemme päässeet tiukoista aikatauluista eroon. Tänäkin päivänä olen onnellinen, että saan reissuöinäkin nukkua aamuun asti. Aamukin alkaa nykyään vasta seitsemän pintaan. Siitkäin olen onnellinen.

Miten se voi olla joillekin niin vaikea ymmärtää, että lapsilla on erilaisia nukkumiseen liittyviä ominaisuuksia? Jotkut tarvitsevat säännöllisen rytmin, joidenkin kanssa voivaan toimia joustavammin?



Varmaan nämä tarkan vuorokausirytmin omaavat lapsetkin ovat pääsääntöisesti sosiaalisia, toisin kuin täällä jotkut näyttävät epäilevän. Ei kait tarkka vuorokausirytmi liity mitenkään ihmiseen kykyyn nauttia toisten ihmisten seurasta! Se on myöskin asia, mikä ihmisellä joko on tai ei ole, se ei siitä koulimisella muutu, vaikkakin sosiaalisia taitoja voi oppia. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa. Sosiaalinen ihminen kun voi olla täysi tampio sosiaalisilta taidoiltaan.

pitäisi venyttää aikataulua??? Eiköhän ole lapsille hyväksi saada kunnon yöunet.

vaan niitä vanhempia jotka sanovat samantien että ei meidän lapsi voi jos kerran kiukuttelee.

Enkä ole väittänyt että kaikissa perheissä ei ole kokeiltu venyttämistä, tiedän vaan omasta lähipiiristäni muutaman tälläisen perheen jotka lyövät kantapäät pohjaan heti ensimmäisestä kerrasta ja käytin esimerkkinä heitä. Anteeksi jos käsitit tekstistäni jotenkin väärin ja luulit että tarkoitin että kaikissa perheissa joisa ei voida/haluta kyläillä ei ole kokeiltu.

Viimeiseen kysymykseen en edes vastaa kun tuollaista "ideaa" en ole kirjoituksissani edes väläyttänyt.

Joskus tulee kylään perhe jonka "on pakko lähteä seitsemältä kotiin, kun toi meidän Jesperi on pakko laittaa silloin nukkumaan". Muuten on muka kaikki pilalla. Siis vaik olis viikonloppu. Hyvä ilta menee aikuisilta pilalle, kun eletään ihan kokonaan sen kersan aikataulussa. Me laitetaan lapset kylässä nukkumaan, jos eivät kerta kaikkiaan pysy hereillä. Ja jos lapsi valvoo, nukkukoon sit seuraavana aamuna.

..kun sulla on omia lapsia. Lapsiperheet elävät lasten aikataulussa

mutta ei ainakaan meidän 5v. ala missään kylässä nukkumaan, kyllä se uni tulee vasta omassa sängyssä kotona.



Ja just niinkuin moni tässä on sanonut, jos viikonloppuna kääntää rytmin ihan täysin, niin kyllä ma-aamuna on vaikeaa nousta. Ja koko viikko voi sitten väsyttää, kun ei pääse takaisin siihen arkirytmiin.

Meillä 3 lasta ja koskaan ei mitään tarkkaa aikataulua ole ollut.



Suurinpiirtein nukuttu ja syöty samoihin aikoihin päsääntöisesti, mutta musta on kamalaa jos lapsen opettaa tiukkaan aikatauluun.



Pakosta elämässä tulee hetkiä jolloin ei voi noudattaa tiukkaa aikataulua, niinlapsi on silloin aivan hukassa ja jo kesä- ja talviaikaan siirtyminen on kamalan hankalaa.



Meillä ei ole koskaan olleet monien tuntienkaan aikaerot ongelmallisia kun lapset tottuneet, ettei elämä aina oli pilkuntarkkaan aikataulutettu.



Lapsi saa kyllä omista vanhemmistaan sen turvallisuudentunteen minkä tarvitsee, jos he ovat läsnä lapsilleen.