G: Mitä ajattelet 20v iästä äidiksituloikänä?

Ite sain esikoiseni 21v:nä

Sain lapsen 22 vuotiaana. Ja olin liian nuori mielestäni. Ihmiset on niin erilaisia, että ei tuo 20 kaikille ole liian nuori todellakaan.

iän perusteella ei voi kovinkaan kummosia analyyseja tehdä ihmisestä. Toiset ei ole valmiita äidiksi koskaan..

ja sain 5 lasta 31-41 v

mutta riippuu niin ihmisestä. En olisi itse vielä tuolloin ollut "valmis" äidiksi, vaikka en mielestäni ollut mikään epäkypsäkään silloin, opiskelin. Esikoisen sain 27-vuotiaana, kaksi vuotta podin vauvakuumetta. En osaa sanoa miten olisin äitinä toiminut eri tavoin 20- tai 27-vuotiaana.

Mikä ettei, riippuu niin henkilöstä ja elämäntilanteesta. Minulle olisi ollut liian aikaista tuo 20 v. opiskelujen yms. takia. Tulin itse äidiksi 31-vuotiaana, ja se oli minulle juuri sopiva ikä. Vauvani nyt 3 kk:n ikäinen.

19-vuotiaana ja kuopuksen vajaa 10 vuotta myöhemmin ja voin sanoa että nuorempana jaksoin vauva-ajan valvomiset ja sitovuudet paljon paremmin kuin nyt kuopuksen kanssa. Olin pirteä ja puuhailin paljon vauvan kanssa normi arkiaskareiden lisäksi. Lisäksi oli kiva kun aloitin opiskelut 21-vuotiaana, esikoisen ei tarvinnut olla pitkiä päiviä hoidossa koska pääsin hänet aina aikaisin sieltä hakemaan. Nyt kuopus joutuu olemaan pitkää päivää päiväkodissa kun palaan työelämään.

vaikka olisit jaksanut vielä paremmin 41 v? sitähän kukaan ei nyt sitten voi tietään, joten ei tällasia asioita voi kukaan tietää, ne pitää vaan sietää ja hyväksyä.

kauheeta ajatella, että 30 v on jo ihan romu ja niin vanha ja aikuinen, ettei mitään jaksa.

kanssa, kun se on ainoa. toisen lapsen kanssa on jo toinen, ketä täytyy myös hoitaa.



musta on hienoa, että kaikki ne, jotka lapsia haluavat niitä myös saavat. oli ne sit 20 vtai 45 v.

vaikka olisit jaksanut vielä paremmin 41 v? sitähän kukaan ei nyt sitten voi tietään, joten ei tällasia asioita voi kukaan tietää, ne pitää vaan sietää ja hyväksyä. kauheeta ajatella, että 30 v on jo ihan romu ja niin vanha ja aikuinen, ettei mitään jaksa.

etten mitään jaksa???

moni eroaa vielä 20-vuotiaana olleesta seurustelukumppanista. Mutta av:llahan ero on vaan positiivinen juttu ja normaali perhemalli lapselle ihan perseestä.

Nyt kun seuraan sen ikäisiä niin mielestäni ovat tosi kersoja. Joten riippuu ihan ihmisestä. :)

Siinä sitä sitten ollan, jos 20v lapsi hankkii vielä omankin lapsen.



Kyllä kai jotkut ovat viisaampiakin, täytyy ainakin kovasti toivoa.



Jos älliä löytyy, niin se on varmaan teknisesti ottaen ihan hyvä ikä olla raskaana ja synnyttää; palautuu nopeasti jne - ja sit on vielä koko elämä edessä.



Jos saisin nyt valita - ja olisin ylipäätään voinut asialle jotain -niin oisin hankkinut lapset n. 25-26vuotiaana.

jaksoi kaikki vauva yms.jutut hyvin ja nuoret isovanhemmatkin lapsella plussaa..Nyt 30v. ja viiden lapsen äiti ja en keksi mitään huonoa.

miettii kysymystä omasta itsestään lähtien. Niin minäkin: se olisi ollut kamalaa.



Tapasin mieheni 20 v ja olen vieläkin hänen kanssaaan yhdessä. Eli sen puolesta ok. Mutta... minulla oli suuria haaveita nähdä ja kokea. Elää ulkomailla, matkustaa, elää vain itselleni, elää symbioosissa mieheni kanssa...



Jos olisin saanut siihen syssyyn vauvan, niin toki olisin sen pitänyt ja elämä olisi lutviutunut. Mutta olisin menettänyt esim. ne kehitysmaassa asumisen vuodet, jotka kasvattivat minua potenssiin kymmenen.



Ja väitän, että minulla olisi aina ollut kiire. Kiire saada vauva isommaksi, jotta ehdin opiskella.



Sain esikoiseni 32-vuotiaana ja minut erotti juuri tämä kiire muista vanhemmista: minulla ei ollut minnekään enää kiire. Jaksoi istua lattialla ja leikkiä. Olin omat leikkini leikkinyt.

ja olen pärjännyt hyvin, rahallisestikin. se ei katso ikää milloin lapsen saa vaan henkinen kypsyys. 30-40v joka saa esikoisen on yhtä lailla kokematon kuin 20v joka saa esikoisensa. minusta tämä on typerä kysymys.

Mulle on ihan yks ja sama milloin ja missä iässä kukakin kersansa synnyttää.



Itse tulin raskaaksi 20-vuotiaana ja 21-vuotiaana oli äiti. Kadunko? En todellakaan, mulla on ihana 15-vuotias lapsi. Outoa kuvitellakin että häntä ei olisi. Joskus oli tiukkaa, mutta pärjättiin. Hoivaa ja rakkautta on saanut aina, sekä ruokaa ja ehjät puhtaat vaatteet ja kodin.



Nyt on lapsia kaksi. Toinen 30-vuotiaana saatu. Elämäntilanne on erilainen, mutta kasvatus sama.

ja minulle se oli kaikinpuolin hyvä ikä saada ensimmäinen lapsi.

Ei sillä, etteikö olisi siihen kypsä. Mutta tässä suuressa maailmassa on vaan niin paljon nähtävää ja koettavaa ja se on parasta aikaa kokea kaikkea. Jos yhtään ammattikoulua enemmän opiskelee niin ihan hyvä kyllä opiskella ensin itselle ammatti ja olla hetki työelämässä. Ja tämä nyt ihan vaan sillä perusteella, että itse olen saanut lapseni 20-vuotiaana ja koen, että nyt ollessani 30 vuotta, olisi oikeasti se hyvä aika tulla äidiksi.

sain esikoiseni 20-vuotiaana. Ikä oli minulle sopiva, jotkut voivat olla vielä liian kypsymättömiä tuolloin.



Olin opiskelija kun sain lapsen, mieheni oli jo työelämässä. Nyt vuosia myöhemmin olemme edelleen yhdessä ja olen opiskellut itselleni korkeakoulututkinnon. En ymmärrä miten lapsi estäisi opiskelun?



Olemme myös matkustelleet niin perheenä, kuin parinakin lapsen hieman vartuttua. En siis ymmärrä myöskään sitä miten lapsi estäisi "maailman näkemisen".



Outo ajatus ylipäätänssä, että lapsi estäisi jotenkin elämisen. Toki se asettaa "rajoitteita", mutta minä en ainakaan kaivannut muutoinkaan päivittäisiä biletyksiä jne. urheilullinen ja tervehenkinen kun olen. Paljon kyse siis myös persoonallisuudesta, kaikki parikymppiset kun eivät ole samasta puusta veistettyjä.