Lue keskustelun säännöt.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.. vai miten se meni...
16.04.2010 |
Seurustelin joskus nuorena miehen kanssa, joka oli tosi lyhyt. Suhde loppuikin sitten siihen, että en vain kestänyt olla niin lyhyen miehen kanssa. Tuli siinä loukattuakin miestä syvästi (hänellä oli itselläänkin jo valmiiksi ongelmia pituutensa hyväksymisen kanssa), ei tahallaan, mutta hän luki päiväkirjaani jossa olin tuskaillut miehen lyhyyttä ja kirjoittanut, etten tiedä miehellä mitään kamalampaa, kuin että mies on ihan tappi, ei mitään miehekkyyttä.
No, minulla on nyt sitten poika, jolla on kasvussaan jotain häikkää josta ei olla päästy selvyyteen. Poika on 9-vuotias, ja kasvukäyrien mukaan hänen odotettu aikuispituutensa on 163 cm. Juuri samanverran, kuin tällä nuoruuden lyhyellä poikaystävälläni... Ja siis minä olen pidempi ja pojan isäkin yli 180 cm.
Kohtalon julmaa ivaa...?
Kommentit (4)
Mutta muuten oli myös exässäsi vikaa jos kerran luki päiväkirjaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli joo exässä kyllä paljonkin vikaa, mutta jotenkin vaan koin jo silloin syyllisyyttä että pahoitin hänen mieltään lisää asiassa, joka hänelle oli tosi kova paikka jo valmiiksi.
ap
kyllä uskon, että elämässä joutuu monen sellaisen asian eteen, johon on suhtautunut ennen mustavalkoisesti. Se on elämää - elämä pistää ihmisen nöyrtymään ja arvioimaan itseään uudelleen.
Ja älä huoli poikasi suhteen, eivät kaikki tytöt tykkää pitkistä pojista ;)
Minulla oli nuorempana monia 160-170cm pituisia miestuttavuuksia eikä tuo nykyinen miehenikään mikään hujoppi ole.
what goes around, comes around jne.