Lue keskustelun säännöt.
Hirviöminiöistä ja -anopeista
08.05.2010 |
Mä en tiennytkään ennen tätä palstaa, että miniä-anoppi -suhteet voivat olla noin vaikeita, ja täynnä kilpailua miehestä, lastenlapsista, arvovallasta..
En väheksy hirviöanoppien osuutta, mutta kyllä miniätkin voisivat katsoa välillä peiliin.
Onneksi minulla on vain tyttöjä, todennäisesti minulle ei tule miniää ikinä. Miniää, joka kieltäisi minulta lastenlapsien hemmottelun - sehän on isoäitien etuoikeus! Mummolassa saa olla mummolan tavat ja mummolan herkut - kukaan lapsi ei kuole tai terveys mene pilalle jos mummolassa syödään yksi päivä nakkeja ja pullaa (Lastenhoito apu kuitenkin miniöille kelpaa)
Ihan hullua on myös kilpailla miehen äidin kanssa paikasta miehen sydämessa; "Kuka sulle on tärkein, oma vaimo vai äitisi??? Et oo tainu vielä irrota äitisi tissistä senkin mammanpoika?". Miksi pitää kilpailla, on tärkeää että ihmisillä on läheisiä ympärillään eikä mustasukkaisuuksissaan tarvitse erottaa heitä toisistaan. Äiti on äiti ja vaimo on vaimo, heillä on eri roolit eikä niitä voi verrata. Kaikille riittää tilaa.
Kyllä täällä rutistaan välillä niin tyhjästä ja arvostellaan ja loukkaannutaan anopeille ihan turhasta.
Onneksi minulle tulee vain vävyjä.
Kommentit (69)
"Nykyisin olen erittäin onnellisessa ja hyvässä parisuhteessa, mutta se että pakettiin kuuluisi vielä hyvä anoppi olisi kai liikaa pyydetty. Avomieheni oli ollut ennen minua pitkään poikamiehenä ja hänen äidillään on jäänyt tapa tupsahtaa kylään aina täysin ilmoittamatta... saapuessaan rakas anoppi tarkistaa että kukat on kasteltu ja pyyhkäisee sormella hyllyn reunaa josko sielä olisi pölyä. Mukana on yleensä aina joku pullapussi, vaikka meillä kyllä lähes poikkeuksetta löytyy minun leipomisia pakkasesta. Anopillani on myös hirveän vankat mielipiteet joka asiaan ja hän ne runnoo väkisin läpi. Piilokettuilua hän harrastaa myös.
Olen hirveän herkkä ja sopuisa ihminen enkä haluaisi joutua sanaharkkaan kenenkään kanssa, mutta ehkä se juuri onkin tässä ongelmana."
ihmisiä, jotka on noin perkeleen herkkiä. Että joku pullapussi on suuri loukkaus, nyyh nyyh! IHan varmasti se on arvostelua ja kilpailua, nyyh nyyh!
Vittu te ootte tyhmiä! Mutta sen takia teitä on niin helppo hallitakin, ja mielenne pahoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei sitä aina tarvitse etes provosoitua tai olla hankala toiselle kun joku voi olla ilkee, kateellinen, katkera, vihainen, kaunainen yms muuta toiselle ihmiselle.
Miettikääpä hetki jotain vaikeeta ihmistä teidän elämässä, jokaisella varmasti on etes yksi ihminen elämänsa aikana ollut joka on ollut hankala/ilkeä/kateellinen jne ja sitä kautta myös ongelmia tullut.
Ajattele sitten että saisit tämän ihmisen anopiksesi.
Siis kyllä se vaan tytöt niin on että vaikka miniä/anoppi olisi kuin kiltti ja mukatuvainen niin joskus voi käydä niin että se "päälle päsmäri" ajaa toisen niin ahtaalle että siinä menee jo kilteimmällä mielentervyes. Jos on nyt vaikka sen "hirviä"anopin itselleen saanut niin saattaa myös siitä kiltistä ja rauhaa rakastavasta miniästä pikku hiljaa kuoriutua "hirviö" esiin.
Minä olen myös sitä mieltä että appivanhempien tulisi olla hyvin hyvin hienotunteisia ja ymmärtää siinä vaiheessa ottaa etäisyyttä kun lapsi on puolison itselle löytänyt. Kunnioitus ja arvostus on kaiken a ja o. En ymmärrä miksi se on niin vaikea ymmärtää joidenkin anoppien että se oma lapsi on aikuistunut ja ollut vain lainassa. Ei mitää omistus tavaraa. :) Eläkää ihmiset niin että ne lapsukaisenne haluaa tulla myös aikuisena kotiin ja ettei kukaa ihminen vois tulla siihen esteeksi,
turha itkee ettei miniä päästä poikaa äidille kylää. Kyllä se poika tulee jos tarpeeksi haluaa. :) Ihan varmasti. Mutta jos ei halua niin ei halua.
Kerropa sinä, miksi niin usein nainen kokee uhaksi pojan suhteen äitiinsä? Ihan turha selittää, että kyse olisi vain siitä, haluaako poika vai ei. Harva mies yrittää estellä naisen suhdetta vanhempiinsa, mutta varsin usealta naiselta löytyy jos mitä märinää ja marmattamista miehensä vanhemmista, varsinkin äidistä.
Eikä se puolisokaan sitä toista osapuolta omista, yhtään sen enempää kuin tuon puolison vanhemmat. Lapset on ainoita, joille voi laskea jonkinlaisen "omistussuhteen" vanhempiinsa, ei puolisot eikä vanhemmat.
Välit ovat useimmiten hyvät, vaikka anopilta pääseekin aina välillä sammakoita suustaan. Mutta monet ystäväni ovat kyllä kauhistelleet häntä. Anoppi tuo aina pullapussin mukanaan - pidän sitä itse asiassa arvossa. Tuoretta pullaa on aina mukava saada. Jos anoppi tulee hoitamaan lapsia, hän aina siivoaa/pesee ikkunat. En pidä siitä, ja olen sen hänelle sanonutkin, mutta ajattelee aina, että sillä tavalla auttaa meitä. Mielestäni hän sillä tavalla ilmaisee, että meillä on sotkuista, mutta ymmärrän hänen ajatuksensa avusta. On tosiaan kiva tulla kotiin, kun on siistiä. Kaksi todella loukkaavaa piirrettäkin anopissa on: hän tutkii meillä ollessaan kaikki kaapit ja paperit (on joskus vahingossa möläyttänyt tietoja, joita on voinut saada vain kaappeja tutkimalla) ja hän suosii aina tyttölastenlapsiaan ja surkuttelee, kun meillä on vain poikia ja kuinka meidän pitäisi nyt tehdä se tyttö, kun tytöt on niin paljon ihanampia. Silti olen antanut näiden kaikkien asioiden mennä läpi sormien. Joskus kyllä olen hiukan tiukasti sanonut, mitä mieltä minä olen tuosta tyttöjen suosimisesta, mutta en ikinä niin, että anoppi edes olisi loukkaantunut. Minusta on tärkeää, että meillä on hyvät välit, vaikka emme ihmisinä olisikaan samalla aaltopituudella. Poikani rakastavat kovasti mummiaan ja haluavat usein yökylään. Pienellä suodatuksella voi antaa lapsilleen antoisan mummisuhteen, kun ei vedä herneitä nenään ihan kaikesta ja ymmärtää, että ei välttämättä anoppikaan tarkoita aivan kaikkea sitä, mitä suustaan päästää.
Miksei äiti poikaa?
No siksi, kun isä voi luopua tyttärestään, mutta äiti ei ikinä pojastaan.
paskat. Tai no.. yleensähän se menee noin..
Mutta silti edelleen; äitini haukkui mieheni ja teki sellaista jälkeä isäni kanssa, että ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa välit poikki.
Eli poikkeus vahvistaa säännön...
Meilläkin on tyttö ja poika, ja vaikka olen onnellinen tytöstäni, niin poika on vaan läheisempi. Niin on ollut kautta-aikojen ja niin tulee olemaan aina.
pystyis taas menemään toisille raiteille kokonaan... Eli älkää nyt takertuko siihen mitä sanon seuraavaksi, koska se ei liity pääaiheeseen eli miniöihin ja anoppeihin.
Tuosta VOISI MELKEIN käsittää, että tämä henkilö asettaisi lapsensa eriarvoiseen asemaan kun tuntee poikansa läheisemmäksi.
En nyt tarkoita, että näin olisi.
Tämä siis ihan ohi aiheen ja otsikon, jota en malttanut olla tuomatta julki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin rakkaalle pojalle tietysti vain paras on kyllin hyvää, ja kukapa olisi parempi nainen pojalle kuin oma äiti? Miniä ei koskaan yllä yhtä hyvään. Toisaalta anoppi on kateellinen miniälleen tämän nuoruudesta ja siitä, että miniä on ”vienyt” pojan äidiltä. Kun miniän ja anopin välillä räiskyy, mitä avio- tai avomiehen, anopin pojan, kuuluu tilanteessa tehdä? Pysytellä mahdollisimman hiljaa ja puolueettomana? Ei, vaan asettua aikuiselämänsä naisen, oman elämänkumppanin rinnalle.
Ei tyttöihin kiinny samoin, äidit joilla ei ole poikia eivät ikinä tule ymmärtämää sitä.
Meilläkin on tyttö ja poika, ja vaikka olen onnellinen tytöstäni, niin poika on vaan läheisempi. Niin on ollut kautta-aikojen ja niin tulee olemaan aina.
Kokolailla oksettava "lausunto"! Ikinä en voisi ajatella noin.
Kyllä, minulla on molempia.
Kyse on siitä, että ipanoita ei saada kuriin ja järjestykseen, niin keksitään hauskoja selityksiä. Itsellä neljä lasta ja en ole ikinä huomannut mitään eroa, vaikka syöttäisin pussillisen sokeria illalla. Samalla tavalla mennään nukkumaan kuin normaalistikin. Raskaan vierailupäivän jäljiltä voivat olla hiukan kärttyisämpiä, mutta mitään tekemistä sillä ei ole joidenkin herkkujen kanssa.
Olen muuten puhunut tästä monien ystävien kanssa ja kaikki ihmettelevät, kuinka pussi karkkia tai muutama keksi muka tekisi lapsista riiviöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan Luovuttaa poikansa ja lopettaa hänen asioittensa huolehtimisen. :D Siis menitkö kimppaan aikuisen vai lapsen kanssa? :)
ÄMMÄT on niin syvältä. JOkainen normaalisti tunteva ihminen tajuaa, että tuossa on ollut hieno hetki kahden ihmisen välillä. Totta kai jokainen äiti pohtii ja murehtii lastensa asioita, paitsi varmaan sinä, senkin kylmä pieru.
minäkin että usein vikaa lytyy myös miniöistä jos anoppi on hirviö. Iselläni on loistavat välit anoppiini. Jo joskus seurustelun alkuvaiheessa hän totesi että voi hyvillä mielin luovuttaa poikansa minulle ja lopettaa poikansa asioista murehtimisen. On joku meitä samanlaisiksikin sanonut mutta sitä en ihan allekirjoita.
Se on metka huomaat että toisen miniän välillä suhde on jotenkin erilainen vaikka hyvissä välissä hekin ovat. Minulta anoppi ei vaadi juuri mitään, toiselle miniälle voi nakittaa kaikenlaisia kotitöitä ym, joita hän kyllä tekee ihan mielellään ja pyytämättäkin.minäkin että usein vikaa lytyy myös miniöistä jos anoppi on hirviö. Iselläni on loistavat välit anoppiini. Jo joskus seurustelun alkuvaiheessa hän totesi että voi hyvillä mielin luovuttaa poikansa minulle ja lopettaa poikansa asioista murehtimisen. On joku meitä samanlaisiksikin sanonut mutta sitä en ihan allekirjoita.
Se on metka huomaat että toisen miniän välillä suhde on jotenkin erilainen vaikka hyvissä välissä hekin ovat. Minulta anoppi ei vaadi juuri mitään, toiselle miniälle voi nakittaa kaikenlaisia kotitöitä ym, joita hän kyllä tekee ihan mielellään ja pyytämättäkin.
Voi luoja mitä kivikautista tekstiä. Itselläni on sekä tyttö että poika, enkä todellakaan voi sanoa toisen olevan toista rakkaampi. Suorastaan hävettää puolestasi.