Lue keskustelun säännöt.
Hirviöminiöistä ja -anopeista
08.05.2010 |
Mä en tiennytkään ennen tätä palstaa, että miniä-anoppi -suhteet voivat olla noin vaikeita, ja täynnä kilpailua miehestä, lastenlapsista, arvovallasta..
En väheksy hirviöanoppien osuutta, mutta kyllä miniätkin voisivat katsoa välillä peiliin.
Onneksi minulla on vain tyttöjä, todennäisesti minulle ei tule miniää ikinä. Miniää, joka kieltäisi minulta lastenlapsien hemmottelun - sehän on isoäitien etuoikeus! Mummolassa saa olla mummolan tavat ja mummolan herkut - kukaan lapsi ei kuole tai terveys mene pilalle jos mummolassa syödään yksi päivä nakkeja ja pullaa (Lastenhoito apu kuitenkin miniöille kelpaa)
Ihan hullua on myös kilpailla miehen äidin kanssa paikasta miehen sydämessa; "Kuka sulle on tärkein, oma vaimo vai äitisi??? Et oo tainu vielä irrota äitisi tissistä senkin mammanpoika?". Miksi pitää kilpailla, on tärkeää että ihmisillä on läheisiä ympärillään eikä mustasukkaisuuksissaan tarvitse erottaa heitä toisistaan. Äiti on äiti ja vaimo on vaimo, heillä on eri roolit eikä niitä voi verrata. Kaikille riittää tilaa.
Kyllä täällä rutistaan välillä niin tyhjästä ja arvostellaan ja loukkaannutaan anopeille ihan turhasta.
Onneksi minulle tulee vain vävyjä.
Kommentit (69)
kunnioitan tasan tarkkaan vanhempien toiveita lasten hoidosta. Mummolassa saa olla mummolan tavat ja mummolan herkut jos se on vanhemmista ok. Jos taas vanhemmat toivovat ettei herkkuja syötettäisi niin sitten en syötä.
Minulla on tyttöjä ja poikia joten odotettavissa on miniöitä ja vävyjä.
Toivottavasti ap ja joku muukin tyttöjen äiti saa aikoinaan miniän ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voinut sietää ex-avopuolisoni äitiä. Vaikka hän piti minusta eikä koskaan ilkeillyt tms. En kuitenkaan voinut sietää sitä että hän oli alkoholisti. Ja vaikka hän olisi ollut selvinpäin tavatessa, näin silti punaista. Hän oli yksinkertaisesti niin eri maailmasta kuin minä (kuten oli myös hänen poikansa, kesti vaan hetki tajuta se!)! En siltikään käyttäytynyt töykeästi häntä kohtaan, yritin vain vältellä tapaamisia.
Mulla on paremmat ja läheisemmät välit anoppiini kuin äitiini. Toivoisin, että minusta tulisi yhtä loistava anoppi, mitä minulla on. Olen pienen pojan äiti. Ihailen myös anoppini ja mieheni välejä ja toivon sydämestäni, että minulla ja omalla pojallani tulee olemaan yhtä hieno suhde. Ja olen todella kiitollinen upeista ihmisistä elämässäni!!
kunnioitan tasan tarkkaan vanhempien toiveita lasten hoidosta. Mummolassa saa olla mummolan tavat ja mummolan herkut jos se on vanhemmista ok. Jos taas vanhemmat toivovat ettei herkkuja syötettäisi niin sitten en syötä.
Minulla on tyttöjä ja poikia joten odotettavissa on miniöitä ja vävyjä.
Toivottavasti ap ja joku muukin tyttöjen äiti saa aikoinaan miniän ;)
kaikihan me nuorena noin ajatellaan. Sitäkin oon miettiny,ei meillä tyttäret valita mitä annan lapsille tai mitä olen antamata. Valittaako nämä miniät yhtä halukkaasti omille vanhemmille kuin anoppiloille.
jotka tulette hyvin toimeen anoppienne kanssa, että miniät ovat sitten yhtälailla hirviöitä jos anoppikin on. Minäkin olisin tätä voinut toitottaa vielä ex-anoppini kohdalla, joka on minulle vielä nykyäänkin erittäin läheinen, mutta nykyinen anoppini onkin sitten jo aivan toista maata.
Ehkä olen sitten hirviö, mutta minua loukkaa syvästi monet anoppini jutut ja kommentit sekä se, että hän kertoo eteenpäin tietoja muulle suvulle vaikka oltaisiin se nimenomaan kielletty ja sanottu että kerromme itse sitten kun siltä tuntuu. Luottamus anoppiin on siis lähes olematon.
Nykyinen anoppini on tyypillinen tuppautuja, joka ei osaa kunnioittaa muiden toiveita. Hän kutsuu itsensä kylään meille ja antaa vaihtoehdoksi että tulenko tämän viikon lauantaina vai sunnuntaina ja loukkaantuu jos meillä onkin jo menoa kummallekin päivälle. Välimatka ei siis ole pitkä ja anoppi tapaa lapsenlapsiaan viikottain, mutta kaikkien pitäisi aina tanssia anopin pillin mukaan.
Anoppi on nyt jo kertonut suunnitelmansa tulevasta joulusta meidän puolestamme (niin kuin joka ikinen vuosi), missä vietetään ja keitä kaikkia on paikalla. Jos haluamme itse tehdä suunnitelmia jouluksi niin se onnistuu vain siten että siitä tulee iso riita anopin kanssa.
Anoppi vähät välittää lapsiemme toisista isovanhemmista, joten loukkaantuu pahoin jos joskus haluamme mennä esim. jouluksi heidän luokseen (välimatka on pidempi). Pyrin lasteni takia pitämään anoppini kanssa välit asiallisena, mutta rehellisesti sanottuna ei ole kovin kaukana koska katkeaa kamelin selkä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juurihan ap:kin ilmoitti ettei aio kuunnella vanhempia vaan mummolassa saa olla mummolan tavat ja herkut.
kunnioitan tasan tarkkaan vanhempien toiveita lasten hoidosta. Mummolassa saa olla mummolan tavat ja mummolan herkut jos se on vanhemmista ok. Jos taas vanhemmat toivovat ettei herkkuja syötettäisi niin sitten en syötä. Minulla on tyttöjä ja poikia joten odotettavissa on miniöitä ja vävyjä. Toivottavasti ap ja joku muukin tyttöjen äiti saa aikoinaan miniän ;)
kaikihan me nuorena noin ajatellaan. Sitäkin oon miettiny,ei meillä tyttäret valita mitä annan lapsille tai mitä olen antamata. Valittaako nämä miniät yhtä halukkaasti omille vanhemmille kuin anoppiloille.
anoppiaan periaatteesta ja oma äiti ja oman kodin tavat on ainoat oikeat. Mies saa tavata vain vaimon äitiä ja yhteisestä kodista tehdään naisen lapsuudenkodin tapainen.
Eli se on miniän taistelua lapsuutensa tavoista. Kumpikin tuo suhteeseen lapsuutensa tavat ja perinteet ja yleensä se on nainen, joka talloo miehen perheen tavat alleen ja manipuloi niin, että vain hänen kotinsa ja hänen äitinsä on ainoa oikea mummola ja hänen perheensä tavat ne oikeat.
Kuulisittepa, millaisia vitsejä miehet heittää anopeistaan. Siksi moni mies pakeneekin kotoa kun koti on vaimon ja vaimon äidin koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos ihanista nauruista! tää sun kirjoittama on niin totta!!!
Nyt äitienpäivän alla voin kertoa yhden jutun anopista ja äitienpäivästä.
Oltiin sovittu että mennään siellä käymään päivällä, mitään tarkkaa kellonaikaa ei osattu antaa koska nuorin oli silloin vasta muutaman viikon ikäinen ja mentiin aika paljon hänen rytmin mukaan tai ylipäätään yritettiin jotain rytmiä saada rutiineiksi asti.
Esikoinen kävi poimimassa mummille valkovuokkoja ja oli tehnyt kortin, mä olin ostanut pikkulahjan.
Kahden aikaan oltiin anopilla. Kämppä oli tyhjä. Oltiin vähän ihmeissään ja mies soitti äidilleen. No, se oli luullut että me ei tullakaan (mistä lie saanut päähänsä) ja oli mennyt terassille. Siellä se nyt oli sitten ihan päissään. Lähdettiin kotiin.
Kortti, valkovuokot ja lahja jätetiin pöydälle.
Seuraavana perjantaina anoppi soitti, oli taas vetäissyt kännit. Itki puhelimessa kuinka me ollaan hänet hylätty, äitienpäivänäkään ei muistettu mitenkään!?
Aijaa, ei vai? oltiin menty kylään, oli myös muistettu kortein jne. Kai se olit kännipäissään nakannut ne kaikki roskiin ja ei selvänä sitten muistanut, vai oliko liian huonot lahjat? Mutta joo, mitenkään ei hänen mielestään muistettu.
Tälläsiä episodeja anoppi järkkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei sitä aina tarvitse etes provosoitua tai olla hankala toiselle kun joku voi olla ilkee, kateellinen, katkera, vihainen, kaunainen yms muuta toiselle ihmiselle.
Miettikääpä hetki jotain vaikeeta ihmistä teidän elämässä, jokaisella varmasti on etes yksi ihminen elämänsa aikana ollut joka on ollut hankala/ilkeä/kateellinen jne ja sitä kautta myös ongelmia tullut.
Ajattele sitten että saisit tämän ihmisen anopiksesi.
Siis kyllä se vaan tytöt niin on että vaikka miniä/anoppi olisi kuin kiltti ja mukatuvainen niin joskus voi käydä niin että se "päälle päsmäri" ajaa toisen niin ahtaalle että siinä menee jo kilteimmällä mielentervyes. Jos on nyt vaikka sen "hirviä"anopin itselleen saanut niin saattaa myös siitä kiltistä ja rauhaa rakastavasta miniästä pikku hiljaa kuoriutua "hirviö" esiin.
Minä olen myös sitä mieltä että appivanhempien tulisi olla hyvin hyvin hienotunteisia ja ymmärtää siinä vaiheessa ottaa etäisyyttä kun lapsi on puolison itselle löytänyt. Kunnioitus ja arvostus on kaiken a ja o. En ymmärrä miksi se on niin vaikea ymmärtää joidenkin anoppien että se oma lapsi on aikuistunut ja ollut vain lainassa. Ei mitää omistus tavaraa. :) Eläkää ihmiset niin että ne lapsukaisenne haluaa tulla myös aikuisena kotiin ja ettei kukaa ihminen vois tulla siihen esteeksi,
turha itkee ettei miniä päästä poikaa äidille kylää. Kyllä se poika tulee jos tarpeeksi haluaa. :) Ihan varmasti. Mutta jos ei halua niin ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin rakkaalle pojalle tietysti vain paras on kyllin hyvää, ja kukapa olisi parempi nainen pojalle kuin oma äiti? Miniä ei koskaan yllä yhtä hyvään. Toisaalta anoppi on kateellinen miniälleen tämän nuoruudesta ja siitä, että miniä on ”vienyt” pojan äidiltä.
Kun miniän ja anopin välillä räiskyy, mitä avio- tai avomiehen, anopin pojan, kuuluu tilanteessa tehdä? Pysytellä mahdollisimman hiljaa ja puolueettomana? Ei, vaan asettua aikuiselämänsä naisen, oman elämänkumppanin rinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nykyisin olen erittäin onnellisessa ja hyvässä parisuhteessa, mutta se että pakettiin kuuluisi vielä hyvä anoppi olisi kai liikaa pyydetty. Avomieheni oli ollut ennen minua pitkään poikamiehenä ja hänen äidillään on jäänyt tapa tupsahtaa kylään aina täysin ilmoittamatta... saapuessaan rakas anoppi tarkistaa että kukat on kasteltu ja pyyhkäisee sormella hyllyn reunaa josko sielä olisi pölyä. Mukana on yleensä aina joku pullapussi, vaikka meillä kyllä lähes poikkeuksetta löytyy minun leipomisia pakkasesta. Anopillani on myös hirveän vankat mielipiteet joka asiaan ja hän ne runnoo väkisin läpi. Piilokettuilua hän harrastaa myös.
Olen hirveän herkkä ja sopuisa ihminen enkä haluaisi joutua sanaharkkaan kenenkään kanssa, mutta ehkä se juuri onkin tässä ongelmana."
entäs jos anoppin on vaikka narsisti?
Sillon on kyllä vaikea tilanne miniällä. Narsistia on erittäin vaikea tunnistaa. JA narsistin kanssa on melkein mahdoton tulla toimeen. Kyllä tämmönen tilanne on sietämätön miniälle.
Tai toisinpäin, jos miniä on narsisti...jne.
Että ei se nyt ihan niin mene että molemmissa ois vikaa. Vain se joka näkee vain mustaa-valkoista näin ajattelee. Mutta ei ne jotka jo enemmän elämää nähneet ja näkevät muutkin värit.
Hirviöminiän anoppi on sukulaiseni ja hyvä ystäväni. Hänen miniänsä on hirviö, vaikka tiedän, että ystäväni ei ole tehnyt mitään väärin tätä miniää kohtaan. En voi ymmärtää mistä moinen käytös tällä miniällä johtuu.
Äidin rakkaalle pojalle tietysti vain paras on kyllin hyvää, ja kukapa olisi parempi nainen pojalle kuin oma äiti? Miniä ei koskaan yllä yhtä hyvään. Toisaalta anoppi on kateellinen miniälleen tämän nuoruudesta ja siitä, että miniä on ”vienyt” pojan äidiltä. Kun miniän ja anopin välillä räiskyy, mitä avio- tai avomiehen, anopin pojan, kuuluu tilanteessa tehdä? Pysytellä mahdollisimman hiljaa ja puolueettomana? Ei, vaan asettua aikuiselämänsä naisen, oman elämänkumppanin rinnalle.
Ei tyttöihin kiinny samoin, äidit joilla ei ole poikia eivät ikinä tule ymmärtämää sitä.
Meilläkin on tyttö ja poika, ja vaikka olen onnellinen tytöstäni, niin poika on vaan läheisempi. Niin on ollut kautta-aikojen ja niin tulee olemaan aina.
en voi edelleenkään käsittää miten kahdesta niin oudosta ja typerästä ihmisestä on voinut syntyä noin mahtava mies!!!
Mutta annan anopin olla oma inhottava itsensä ja yllättävää kyllä nyt 15vuoden jälkeen ei mene edes päivä pilalle vaikka mitä sammakoita suustaan päästää...
oma asenne antaa ainakin hyvän alun huonostikin alkaneelle suhteelle...
en voi edelleenkään käsittää miten kahdesta niin oudosta ja typerästä ihmisestä on voinut syntyä noin mahtava mies!!!
Mutta annan anopin olla oma inhottava itsensä ja yllättävää kyllä nyt 15vuoden jälkeen ei mene edes päivä pilalle vaikka mitä sammakoita suustaan päästää...
oma asenne antaa ainakin hyvän alun huonostikin alkaneelle suhteelle...
miehen vanhemmat erosivat kun mies oli ihan pieni. Ei ihme, niin samankaltaisia ihmisiä olivat. Anopin nykyinen mies on mukava perusjamppa mutta anoppi ei anna hänelle mitään arvoa. VAin koirat ovat tärkeitä.
Mieheni isän veli on ollut lämpöisenä,läheisenä "isänä" miehelleni. Aivan kuin mieheni olisi perinyt luonteensa tältä sukulaiseltaan eikä omalta isältään.
Miksei äiti poikaa?
No siksi, kun isä voi luopua tyttärestään, mutta äiti ei ikinä pojastaan. Jos äidin pitäisi saattaa poikansa alttarille ja luovuttaa hänet toiselle naiselle, ei yksikään avioliitto toteutuisi. Anoppi tekisi sulhasenryöstön jo kirkon eteisessä eikä veisi tätä alttarille asti.