vinkkejä, miten kerron miehelle että olen raskaana?

En voi kuvitella, että tekisin sen ilman miestä. En kestäisi, jos asetelma olis toisin päin ja mies testailis ilman mua! Ja jos se vielä panttais tietoa, niin...

ja sanoin, että noille on tulossa käyttöä.

Ap on tehnyt hätäsesti laskeskeltuna ainakin kolme- neljäkymmentä testiä yhdessä miehen kanssa. Että on sitä ehditty ikkua ihmettelemään yhdessäkin :)



Ihan sama mitä suurin osa avlaisista on mieltä. Minusta itsestäni olisi ihanaa, jos asetelma olisi toisinpäin kuulla uutinen mieheltäni jollain kivalla tavalla. Tässä nyt ei ole kyse kuin kahdesta päivästä. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, mies vaan panikoituisi haaleasta viivasta. Meillä siis sekä lapsi, 2 keskenmenoa että tuulimuna takana. Nyt pitkästä aikaa edes tärppäsi!

ajatella ilahduttavansa rakasta ihmistä jollain mieleenpainuvalla idealla. Annoin omalle miehelleni positiivisen raskaustestin joululahjaksi kauniissa kääreessä, ja sen muistaa parhaimpana lahjanaan vieläkin.

nyt on tärpännyt (ja miksei siis myöhemminkin) niin kerron miehelle että pitäisi alkaa auton vaihtoa suunnittelemaan. Se meinaan on edessä jos 3. lapsi tulee. Ekalla kerralla kävin kuiskaamassa asian heti testin jälkeen vielä nukkuvalle miehelle. Toisella kerralla piti kertoa iltasella kotona kun esikoinen on nukahtanut mutta miespä keksi itse kysyä asiaa jo aikaisemmin.

Jos kerran on jo ollut keskenmenoja ja tuulimuna taustalla, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisin vähän matalampaa profiilia ton raskausuutisen kanssa.

Itselläkin ollut useampia keskenmenoja ja en oikein pelkästä positiivisesta testistä vielä jaksa innostua...eikä mieskään. Kyyniseksi tulee..

Minä kerroin toisen lapsen raskaudesta miehelleni ruotsiksi, ja hetki jo ehdittiin siitä jopa keskustellakin, ennenkuin mies oikeasti tajusi, mistä tässä nyt puhutaan. Ruotsi ei siis ole meidän kummankaan äidinkieli, mutta molemmat puhutaan sitä suht sujuvasti ja ajoittain keskustellaan ko. kielellä taidon ylläpitämiseksi - mutta silti, vaikka mies aivan sujuvasti raskaudesta, pinnasängyn kokoamisesta ja vauvan vaatteiden varastosta kaivamisesta vieraalla kielellä jutteli, meni hetki, ennenkuin tajusi, että puhun tosissani. Mies yllättyi tosissaan, ja varmisti vielä, että ihanko oikeasti puhun ihan oikeasta elämästä, enkä vain harjoittele raskaustiedon ilmoittamista ruotsiksi :)

no miksei ap saisi innostua tärpistä ja kertoa siitä miehelleenkin just niinkuin huvittaa? Ei kai sitä tarvitse pessimistiksi pakolla ryhtyä, vaan iloita siitä hetkestä jossa elää.