Huusin itkevälle vauvalle :(
Vauva puolivuotias ja ei millään nukahtanut päiväunille. Kun oli itkenyt ja kitissyt n. 15 minuuttia, aloin pukea häntä laittaakseni parvekkeelle nukkumaan. Sitten hermo meni ja huusin hänelle, että 'turpa kiinni'. No, vauvahan hiljeni hetkeksi ja alkoi itkemään kahta kauheammin. Onneksi sitten höyryjen päästäminen auttoi minua ja puin hänet rauhassa, nukahti nopeasti vaunuihin.
Hävettää käytökseni, todella lapsellista. Joskus sitä on vaan niin väsynyt. Esikoisen kanssa ei kyllä tällaista sattunut, mutta kai tämä on raskaampaa kun on kaksi lasta.
Kommentit (25)
ja osa pahempaankin.
ei todellakaan olen jo 4x tähän ketjuun vastannut, ihanalle vauvalle ei olla ilkeitä
joten voit jättääsen tulevaisuudessa tekemättä ja unohtaa koko jutun.
Mutta kuule, et varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinen äiti joka tuohon sortuu!
kerran...tuli niin paha mieli, etten tehnyt toiste. Seuraavan kerran jätä lapsi turvallisesti esim. pinnasänkyyn, mene toiseen huoneeseen, laita ovi kiinni ja karjaise kunnolla. Sitten hengitä syvään ja palaa hellittelemään lastasi.
Itse huudin äsken 7v ennen kuin se lähti kouluun ja huudon jälkeen poika kysyi, että vihaatko sä äiti mua:( TÄÄ on kamalaa!
joo anteeksi tyly komentti, mutta jotenkin ärsyttää noi sun viimeiset lauseet...
Kyllä mä olen huutanut ihan esikoisellenikin kun olen kokenut yhden lapsen kanssa huutamisen rankaksi. Kaikki äidit varmaan joskus murisevat lapsilleen kun ovat väsyneitä ja epätoivoisia. Turha siitä on itseään ruoskia, ensi kerralla muistat ettei siitä tule yhtään hyvä olo.
Vauvaa vain väsytti ja sinä et ymmärtänyt vauvaa...
Yritä päästä itsekin päiväunille niin helpottaa...
ja taaperollekin, vaikka ei saisi. Ja siitä tulee tosi kurja olo. Yleensä kyllä, kun hermo meinaa mennä, nostan lapsen hetkeksi pinnasänkyyn tai leikkikehään ja käytän vaikka koiran pissalla, niin ehtii rauhoittua. Olen yrittänyt ajatella asiaa rauhallisena, ja pohtinut, että lapselle tulee epävarma ja turvaton olo, kun ei tiedä, milloin äiti suuttuu ja on sitten pelottava tai jotenkin arvaamaton. Ja tämän asian pohtiminen ainakin minulla on auttanut omiin kiukunpurkauksiin... Onneksi meillä mies on pitkäpinnainen eikä hermostu lapselle ikinä, joten jos itsellä on uupunut olo, joskus on viisaampaa antaa toisen tehdä nukkumaanviennit ja syöttämiset sun muut.
Kyllä se siitä!
Kyllä minäkin kekaroille rähisen tuon tuosta oli vauva tai ei. Oppiipahan kaapin paikan nuorena. Miksi se, että on vauva tarkoittaa, että sitä tarttis hyssytellä?
että todennäköisesti lapsi ei kärsi tästä loppuelämäänsä eikä saa suurempia traumoja. Itsekin on tuota tullut tehdyksi ja kun kerroin äidilleni, niin sanoi, että muutamankin kerran hän oli minun vauva-aikana huutanut pelkästä väsymyksestä.
Ja yhteiskuntakelpoinen, rakastava ihminen minusta tuli. Jos ei av:lla roikkumista sairaslomalla lasketa ;)
Jos kyseessä oli satunnainen tapaus, älä ole liian ankara itsellesi. Pääasia, ettei sitä satu liian usein. Koita itsekin levätä päivisin, tai tee illalla jotain piristävää, pinna pitenee heti.
Jännä miten heikot hermot nykyään aikuisilla on.
Olette tottuneet helppoon elämään.
Vietin nuoruuteni kaduilla. Jouduin sietämään kovaa kylmyyttä ja nälkää. Elämä ei ole helppoa ja pienen vauvan itku ei ole mitään hengissä selviämisen rinnalla.
äiti menettää joskus hermonsa, ihan varmasti vaikka toisin väittäisivätkin, Sinä olet yksi niistä joka uskaltaa sanoa sen ääneen! tärkeintä on että pitää itsensä kurissa niin ettei tee lapselle mitään pahaa.. ja toki se huutaminenkin on väärin, mutta niin vaan voi joskus käydä kun pinna on kireällä. Ei se lapsi siitä kovin kärsi jos huutaminen ei toistu jatkuvasti.
äiti menettää joskus hermonsa, ihan varmasti vaikka toisin väittäisivätkin, Sinä olet yksi niistä joka uskaltaa sanoa sen ääneen! tärkeintä on että pitää itsensä kurissa niin ettei tee lapselle mitään pahaa.. ja toki se huutaminenkin on väärin, mutta niin vaan voi joskus käydä kun pinna on kireällä. Ei se lapsi siitä kovin kärsi jos huutaminen ei toistu jatkuvasti.
Kaheleita olette.
mut missään nimessä ei saisi alkaa huutamaan lapselle.
Itsellä kun on joskus mennä hermo vauvan huutoon niin kävelen toiseen huoneeseen, peitän korvat ja lasken kymmeneen. Sitten kävelen takas huutavan lapsen luokse ja yllättävän hyvin helpottaa tuo laskeminen :)
mut missään nimessä ei saisi alkaa huutamaan lapselle. Itsellä kun on joskus mennä hermo vauvan huutoon niin kävelen toiseen huoneeseen, peitän korvat ja lasken kymmeneen. Sitten kävelen takas huutavan lapsen luokse ja yllättävän hyvin helpottaa tuo laskeminen :)
Kokeile vaikka itse.
Kun pinna alkaa kiristyä todella niin kävelet toiseen huoneeseen ja lasket kymmeneen. Kummasti helpottaa ainakin minulla.
Vauvan kanssa voi vielä pärjätä huutamatta, mutta viimeistään taapero- tai leikki-iässä hermo palaa.
Eihän huutaminen mukavaa ole kummallekaan osapuolelle, mutta parempi vaihtoehto se on kuin lyöminen tai esim. jatkuva nälviminen.
Kun lapsesi ovat isompia, voit pyytää heiltä anteeksi tällaisen työtapaturman jälkeen. Itse olen yleensä pahoitellut sitä että huusin, mutta myös selittänyt, miksi suutuin. Aika hyvin nuo ovat tuntuneet ymmärtävän yskän. :)
t. 8-, 6- ja 1-vuotiaiden äiti