Oliko sinulla lapsena jokin viaton ruoka-aine jota

Tätä jaksaa kaikki ihmetellä. Se taitaa itse asiassa olla ainoita ruokia, jota en syö. Muuten menee kaikki äyriäiset yms. muiden mielestä ellottavat.

herkkusieniä, sieniä ylipäänsä

katkarapuja, simpukoita

piimää

maitorahkaa

homejuustoa



nykyään voin syödä kaikkia noita ja pidänkin

Koko lapsuuteni inhosin englanninlakritsia. Ala-asteikäisenä inhosin pari vuotta ketsuppia. Katkarapukeitto tökki myös. Kanankoivet riisipedillä oli myös inhokkiruoka.



Mannapuuroa rupesin syömään koulussa ja ketsuppi tosiaan oli vaan pari vuotta ällöä. Englanninlakritsi alkoi maistua vasta teini-iässä. Nykyään oon kasvissyöjä, joten noita jälkimmäistä kahta en syö. Ketsuppia aloin inhoamaan yhden unen takia. Kanankoivet oivat vain kertakaikkiaan vastenmielisiä. Muihin meni maku oksennustaudin takia.

Toki moni muukin varmaan sitä inhoaa. Erikoista tässäon se että rakastin (ja rakastan edelleen) maksamakkaraa ja Saarioisten maksalaatikkoa. Maksanpalakastiketta/jauhemaksapihvejä en vieläkään syö.

mutta veljeni ei syönyt makkaraa eikä itse asiassa syö vielä aikuisenakaan. En tiedä mistä sen makkarakammo juontaa juurensa.

Kumpaakaan en voi edelleenkään sietää, vaikka välillä olen kokeillut siitä huolimatta.

Ja viili.

Edelleenkään en tykkää "sotkevista" ruoista kuten punajuuresta tai tomaatista.

Johtuen lähinnä koulukeittolan kuvottavasta limamössömakaronikaatikosta, jossa jauheliha oli harmaina kökkäreinä limaisen pehmeäksi massaksi lössöytyneiden makaronien ja kokkareisen munamaidon seassa *kuvotus* Olen ihan vasta muutaman vuoden pystynyt taas syömään sitä, kiitos mieheni kokkaustaitojen, hän teki niin herkullisen makaronilaatikon että oli ihan pakko jo maistaa ;)



Mannapuuroällötys taas tuli naapurista, jossa olin lapsena usein kylässä ja hyvin usein iltaruuaksi oli klimppistä, rasvaiseen vastalypsettyyn maitoon keitettyä mannapuuroa ja seassa lillui jotain kellertäviä knöölejä (rasvapaakkuja?) urgh!

Sitä olen nyt keitellyt omille lapsilleni ja välillä syönkin. Rasvattomaan maitoon ja hyvin vispattuna!

ja äyriäiset

Syynä tähän tarhan pakkosyöttö. Muistan edelleen, kun noin 3-4 vuotiaana istuin tarhan ruokapäydässä ja jauhoin suussani poskkanaraastetta. En millään pystynyt nielaisemaan sitä suusta alas, joten istuin sitten porkkanamössö suussa ties kuinka kauan. Se oli ihan karmeaa. Istuin yksi pöydän ääressä, koska en saanut lähteä, ennenkuin lautanen oli tyhjä. Tämä siis itä-Helsinkiläisessä isossa päiväkodissa 70-80 -lukujen vaihteessa.



Edelleenkään en porkkanaraasteesta kovin paljoa pidä. Olen oppinut taas syömään sitä mutta aina vaan siitä tulee karmeat muistot mieleen.



Minun lapsilleni ei siis pakkosyötetä mitään. Jos ruoka ei maistu, nin sitä ei tarvitse syödä. Nirsoja eivät onneksi ole, vaan syövät ihan reippaasti melkein mitä vaan. Mutta pakko ei meillä ole syödä mitään. Tosin ei sitten ole kyllä herkkujakaan tarjolla ruuan korvikkeeksi.

pelkästä hajustakin. Muutenkaan pinaatti ei oikein uppoa paitsi letuissa.

eikä nmaista hapanmaitotuotteet. Kuten jugurtit,viiliy rahkat.

Ei niinkään yksittäisiä ruoka-aineita, vaan ruokia.



Esim. makaronilaatikko, lihapiirakka, possukastike, salaatit joissa hedelmää ja hedelmänmakuiset karkit ja purkat.



Kouluaikaan tuli oksennettua todella monta kertaa kun noita pakotettiin syömään. En vieläkään noista pidä, mutta syön kyllä.

kaikkia keittoja joissa oli perunaa.

Se maistui mielestäni ihan mattotelineelle. Yäk.

Nykyään inhoan mustikkajogurttia. Sen hajukin nostaa niskavillat pystyyn.