Näyttää olevan mahdotonta saada työpaikkaa

Oletteko hakeneet vain oman alan töitä vai kaikkia mahdollisisa eteen tulevia?



Ihmettelen vaan, kun itse jäin tyttömäksi viime perjantaina ja tänään aloitan uudessa työssä johon laitoin hakemuksen maanantaaina. Toki kyseessä ei ole oma alani, mutta kuitenkin työtä josta maksetaan parempaa palkkaa kuin ansiosidonnainen!

Olisko alanvaihto teille mahdollista? Aika epätoivoiselta kyl tuntuu teidän tilanteet... :(

Voin kyl kertoo, että kyl jotain töitä löytyy aina, mutta se on kuitenkin aikalailla ittestä kiinni et mitä suostuu tekemään.

ja viimeisen 10 v aikana olen tehnyt ehkä 7 pätkää, joista pisin ollut 6 kk. Tällä alalla ei ole toivoa.

Ihan mitä tahansa työtä en voi ansiosidonnaisella ottaa koska tulot tipahtaisivat liikaa. Sitten kun 500 päivää on täysi menen siivoamaan (mikäli kukaan huolii) vaikka joudun sitä tekemään särkylääkkeen voimin (ainoa työ jossa käsiäni särkee). Parin pävän/tunnin pätkiä ei rahallisesti kannata ottaa vastaan. Olisin saanut muutamia opettajan sijaisuuksia, mutta päivässä pitäisi olla vähintää 5 tuntia töitä, että kannattaisi ottaa vastaan.

Vuoden päivät jo olen hakenut mutta ihan turhaan.

Ainoa mitä saisin, on satunnaiset keikat mutta niillä ei elä eikä mulla ole sisua mennä uppo outoon paikkaan vain päiväksi kun en yhtään tiedä mikä siellä odottaa. Kun ei ole perehdytystä tietenkään ollenkaan. Olisipa edes viikon pätkä, niin siihen pystyisin jo.

Tosi onnetonta, mä rukoilen viikon työnpätkää vaikka sillä palkalla en elä kuin sen viikon. :-(

Tuntuu jotenkin tosi pahalta, ettei kunnon töitä enää saa millään. Ei edes väliä niin sillä palkallakaan kunhan se olisi säännöllinen.

siitä työnpuutteesta on turha valittaa.

et millä alalla te oikein ootte? Tai siis mikä koulutus teillä oikein on?



Oletteko hakeneet työtä vaan yhdestä paikasta vai koko suomesta?

Eri mittaisia määräaikaisuuksia on ollut viimeiset 10 vuotta. Mutta päivän kahden keikkaan en pysty. Eikä se ole taloudellisesti edes kannattavaa sillä matkoihin menee jo noin kahden tunnin palkka. Siinä menee mun joustavuuteni raja. Jo viikon keikkaan lähtisin. Nyt ei ole edes niitä määräaikaisuuksia irronnut koko vuoteen.



Olen tosi epätoivoinen. Olen hakenut työpaikkoja omalta alalta ja kaikkea mitä suinkin voisin kuvitella tekeväni ja osaavani. 100 km säteeltä olen töitä hakenut kaikkialta mihin jotenkin pystyisin matkustamaan. Mutta siinä alkaa tulla se raja jo vastaan, että ei kannata. Kukkakauppoihinkin olen hakenut vaikken ymmärrä kukista juuri mitään. Samoihin työpaikkoihin uusia ja uusia hakemuksia. Olen myös soittanut ensin ja jälkikäteen mutta ei ole auttanut sekään.



Alan uskoa, että mun on tarkoituskin olla työtön, rahaton ja elämäniloton syrjäytetty yksilö.

ap

Kyllä hekin maksavat työmatkoistaan.

Toisaalta en yhtään ihmettele jos työtä ei irtoa, jos olet noin saamaton ummikko kuin viestistä saattoi päätellä.

Ehkä sun kannattaa kouluttautua uudelleen toiselle alalle.

10 vuotta tehnyt pätkiä samalla alalla?



Ei oo käynyt mielessä kouluttautua jollekin alalle mistä löytyy helpommin töitä?

ole ollut taloudellisesti mahdollista, paitsi nyt kun voi ansiosidonnaisella opiskella. Siksi minä en ole opiskellut toista ammattia ja kaiken lisäksi soveltuisin (psykologisten testien mukaan) juuri parhaiten niihin hommiin, joihin olen kouluttautunut.

Kyllä hekin maksavat työmatkoistaan.

Toisaalta en yhtään ihmettele jos työtä ei irtoa, jos olet noin saamaton ummikko kuin viestistä saattoi päätellä.

Ehkä sun kannattaa kouluttautua uudelleen toiselle alalle.

Miten perustelet väitteesi? Ja mitä ylipäätään sillä tarkoitat?

10 vuotta tehnyt pätkiä samalla alalla?

Ei oo käynyt mielessä kouluttautua jollekin alalle mistä löytyy helpommin töitä?

elämäntilanne ei antanut myöten. Oli pakko lopettaa.