Onkohan nämä abortin vastustajat seksuaalisesti rajoittuneita. Esim. seksiä vain avioliitossa

Esim. ihminen joka on sairastanut pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen eikä siksi halua lisää lapsia tai joku jolla on esim. vaikea perinnöllinen sairaus tai joku joka vain tunee olevansa täysin epäkelpo äidiksi ei sinusta saisi harrastaa seksiä koska mikään ehkäisykeino ei ole 100 % varma. Vain äärimmäisen harva parisuhde kestää esim. 30 vuoden seksittömyyden, joten luultavasti sinun tyylilläsi suurin osa perheistä hajoaisi.

Minun on todella vaikea tajuta miten kukaan voi olla noin tuomitseva, fanaattinen ja todellisuudentajuton.

ihan oikeasti sitä mieltä, että muista kuin mainitsemistani syistä tehdyt abortit ovat moraalisesti väärin. Itse pitäisin housut jalassa tai ainakin pidättäytyisin yhdynnästä, jos raskaus olisi täysin mahdoton ajatus.

-8

Tuskinpa kuitenkaan suurimmassa osassa perheitä on sellainen tilanne, ettei lapsi olisi missään nimessä tervetullut, joten tuskin "minun tyylilläni" suurin osa perheistä hajoaisi. Lisäksi, mä en ole myöskään missään kohti väittänyt, ettei seksiä saisi harrastaa, mikäli ei halua lapsia, olen vain sitä mieltä, että se on eettisesti kestämätön syy tehdä abortti (ja tästä syystä en itse harrastaisi seksiä, jos raskaus olisi täysin mahdoton ajatus). Varmasti sinäkin kykenet erottamaan nämä asiat toisistaan.

Onko todellakin niin, että sellainen ihminen, joka ei hyväksy aborttia kaikista mahdollisista syistä, on "tuomitseva, fanaattinen ja todellisuudentajuton"? Kun minä kirjoitin aborttiin liittyvistä moraalisista kysymyksistä, enkä siitä, kuka saa harrastaa seksiä ja kuka ei. Kun kerran olet niin suvaitseva ja liberaali, niin luulisi, että sinun maailmaasi mahtuu sellainen ajatus, että jollakin saattaa olla tällainenkin mielipide abortista ja muutenkin erilainen arvomaailma kuin sinulla.

Sinänsä musta on kummallista, että tässä(kin) keskustelussa seksi näyttää monille olevan ikään kuin elinehto tai ihmisoikeus - abortti oikeutetaan sillä, että "eihän ihminen ilman seksiäkään voi olla".

-äidin hengenuhka

-lapsen elinkelvottomuus

-raiskaus





tapauskohtaisesti lisäksi:

-jos vaikkapa sterilisaatiosta huolimatta tulee raskaaksi, eikä kerta kaikkiaan koe kykenevänsä huolehtimaan lapsesta. mielestäni tässä tapauksessa on kuitenkin kaikkensa tehty (selibaattia lukuun ottamatta), jotta raskaaksi ei tultaisi. Silti muistakin vaihtoehdoista pitäisi keskustella.

-jos on vaikka ennestään lapsia ja mies alkoholisti/väkivaltainen, äidin voimavarat riittävät juuri ja juuri, mahdollisesti ovat jo lastensuojelun asiakkaina. Jos uusi lapsi olisi tilanteessa kerta kaikkiaan se viimeinen niitti, niin silloin voisin ymmärtää, että jo olevia lapsia suojellakseen (että äiti jaksaa hoitaa) tehtäisiin abortti.



Eli ymmärrän jopa näiden ensin mainittujen lisäksi joitain syitä ja elämäntilanteita, jolloin abortti voi tuntua ainoalta/parhaalta vaihtoehdolta. Jos lapsia ei ole ennestään ja tulee vahinkoraskaus, niin en kyllä ymmärrä, miksi muiden mielipiteiden takia oltaisiin niin itsekkäitä, että tapettaisiin lapsi, eikä edes kannettaisi sen vertaa vastuuta, että kannettaisiin ja synnytettäisiin se lapsi ja annettaisiin sitten adoptioon. Jos lapsia jo on, niin ymmärrän, ettei ole niin helppoa, kun lapset sitten voisivat vaikka kuvitella, että heidätkin annetaan pois, tms. tai äidillä olla vaikeita raskauksia, jolloin olisi vaikea huolehtia raskausaikanaan lapsista.



Ja ei, en ole mielestäni mitenkään tiukasti/vanhanaikaisesti seksiin suhtautuva! Olen vain sitä mieltä, että aikuisen tai omasta mielestään seksiin tarpeeksi kypsän tulisi kantaa vastuunsa. Ja en ymmärrä, miksi se viaton lapsi tapetaan, ei hän ole syyllinen mihinkään!



Esim. jos itse nyt tulisin raskaaksi ei-suunnitellusti, niin en todellakaan harkitsisi edes aborttia. Siitä huolimatta, että syön pillereitä, mulla on puolivuotias ja mielestäni ikäero olisi liian pieni ja on suunnitelmissa palata kouluun ja valmistua ennen seuraavaa. Kyllä se oma lapseni olisi silti tärkeämpi kuin vaikka koulu, joka sitten saattaisi kokonaan jäädä, kun ei sieltä saisi olla niin paljon pois. Ja kyllä sitä vaan sitten venyis jaksamaan kahden pienen kanssa.

Niin ja taloudellisestakin näkökulmasta toinen lapsi toisi hankaluuksia: mieheni jäi juuri työttömäksi ja asumme kaksiossa. Yhden lapsen kanssa tässä pärjää juuri ja juuri. Siitä huolimatta, se olisi minun lapseni ja selviytyisimme jotenkin: en todellakaan tappaisi tai antaisi kenenkään muunkaan häntä tappaa!

En ole seksuaalisesti rajoittunut, aika normaalina itseäni pidän. neitsyyteni menetin 15- vuotiaana, ja jo silloin oli minulle ihan kristallin kirkasta, että jos vahinko tapahtuu, en aborttia tee. Ehkäisyn suhteen olen aina ollut tunnollinen. Silloin kun en raskautta ole toivonut, on ehkäisy ollut hoidettu. Ei mitään pikaisi keskeytettyjä yhdyntöjä, koskaan. Eikä "varmoja päiviä". Mutta jos jotain odottamatonta olisi tapahtunut, ei abortti ole ikinä ollut mikään vaihtoehto. Ei mistään syystä.



Elämäntapani on ennemminkin vastuuntuntoinen kuin rajoittunut..

jos nainen ei halua lapsia, ollenkaan, koskaan? Ja tulee ehkäisystä huolimatta raskaaksi? Onko hänenkin pakko pitää lapsi? Adoptiokin hankala ratkaisu, sillä työpaikka voi mennä raskauden takia, tulot pienenevät, terveys voi mennä, parisuhde voi mennä, "maine" voi mennä jne. jne. Onko naisen pakko kärsiä raskausaika vaikka ei koskaan ole halunnut lapsia ja on ehkäisystä huolehtinut?

-äidin hengenuhka

-lapsen elinkelvottomuus

-raiskaus

tapauskohtaisesti lisäksi:

-jos vaikkapa sterilisaatiosta huolimatta tulee raskaaksi, eikä kerta kaikkiaan koe kykenevänsä huolehtimaan lapsesta. mielestäni tässä tapauksessa on kuitenkin kaikkensa tehty (selibaattia lukuun ottamatta), jotta raskaaksi ei tultaisi. Silti muistakin vaihtoehdoista pitäisi keskustella.

-jos on vaikka ennestään lapsia ja mies alkoholisti/väkivaltainen, äidin voimavarat riittävät juuri ja juuri, mahdollisesti ovat jo lastensuojelun asiakkaina. Jos uusi lapsi olisi tilanteessa kerta kaikkiaan se viimeinen niitti, niin silloin voisin ymmärtää, että jo olevia lapsia suojellakseen (että äiti jaksaa hoitaa) tehtäisiin abortti.

Eli ymmärrän jopa näiden ensin mainittujen lisäksi joitain syitä ja elämäntilanteita, jolloin abortti voi tuntua ainoalta/parhaalta vaihtoehdolta. Jos lapsia ei ole ennestään ja tulee vahinkoraskaus, niin en kyllä ymmärrä, miksi muiden mielipiteiden takia oltaisiin niin itsekkäitä, että tapettaisiin lapsi, eikä edes kannettaisi sen vertaa vastuuta, että kannettaisiin ja synnytettäisiin se lapsi ja annettaisiin sitten adoptioon. Jos lapsia jo on, niin ymmärrän, ettei ole niin helppoa, kun lapset sitten voisivat vaikka kuvitella, että heidätkin annetaan pois, tms. tai äidillä olla vaikeita raskauksia, jolloin olisi vaikea huolehtia raskausaikanaan lapsista.

Ja ei, en ole mielestäni mitenkään tiukasti/vanhanaikaisesti seksiin suhtautuva! Olen vain sitä mieltä, että aikuisen tai omasta mielestään seksiin tarpeeksi kypsän tulisi kantaa vastuunsa. Ja en ymmärrä, miksi se viaton lapsi tapetaan, ei hän ole syyllinen mihinkään!

Esim. jos itse nyt tulisin raskaaksi ei-suunnitellusti, niin en todellakaan harkitsisi edes aborttia. Siitä huolimatta, että syön pillereitä, mulla on puolivuotias ja mielestäni ikäero olisi liian pieni ja on suunnitelmissa palata kouluun ja valmistua ennen seuraavaa. Kyllä se oma lapseni olisi silti tärkeämpi kuin vaikka koulu, joka sitten saattaisi kokonaan jäädä, kun ei sieltä saisi olla niin paljon pois. Ja kyllä sitä vaan sitten venyis jaksamaan kahden pienen kanssa.

jos nainen ei halua lapsia, ollenkaan, koskaan? Ja tulee ehkäisystä huolimatta raskaaksi? Onko hänenkin pakko pitää lapsi? Adoptiokin hankala ratkaisu, sillä työpaikka voi mennä raskauden takia, tulot pienenevät, terveys voi mennä, parisuhde voi mennä, "maine" voi mennä jne. jne. Onko naisen pakko kärsiä raskausaika vaikka ei koskaan ole halunnut lapsia ja on ehkäisystä huolehtinut?

Mutta: tuskin Suomessa sentään työpaikka menee? Ja jos menee, niin oikeuteen hyvät perusteet haastaa. Miksi tulot niin pienenisivät? Tuskin ainakaan merkittävästi, sillä eihän tuossa sitten äitiyslomalle ole kauaakaan käyttöä. No, jos oikeasti on jotain terveysriskejä, niin ymmärrän, jos ehkäisystä on huolehdittu. Parisuhde? No tuskin on sitten kovin vakaalla pohjalla ollutkaan. Maine? Eikö se maine voisi mennä abortistakin? Ennemmin tappaa lapsensa, ettei kukaan saisi tietää kuin antaa tälle mahdollisuuden elämään?

Ja riippuu vähän, miten siitä ehkäisystä on huolehdittu. Unohtunut pilleri, yhdynnän keskeytykset, varmat päivät eivät näitä ole. Aika harvoissa taitaa olla tapaukset, joissa täysin oikein huolehditusta ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi? No, on näitäkin ja sitten voisin tapauskohtaisesti ymmärtää. Kuitenkin vastuullinen aikuinen antaisi lapselleen mahdollisuuden elämään, vaikka sitten adoptioperheessä.

-äidin hengenuhka

-lapsen elinkelvottomuus

-raiskaus

tapauskohtaisesti lisäksi:

-jos vaikkapa sterilisaatiosta huolimatta tulee raskaaksi, eikä kerta kaikkiaan koe kykenevänsä huolehtimaan lapsesta. mielestäni tässä tapauksessa on kuitenkin kaikkensa tehty (selibaattia lukuun ottamatta), jotta raskaaksi ei tultaisi. Silti muistakin vaihtoehdoista pitäisi keskustella.

-jos on vaikka ennestään lapsia ja mies alkoholisti/väkivaltainen, äidin voimavarat riittävät juuri ja juuri, mahdollisesti ovat jo lastensuojelun asiakkaina. Jos uusi lapsi olisi tilanteessa kerta kaikkiaan se viimeinen niitti, niin silloin voisin ymmärtää, että jo olevia lapsia suojellakseen (että äiti jaksaa hoitaa) tehtäisiin abortti.

Eli ymmärrän jopa näiden ensin mainittujen lisäksi joitain syitä ja elämäntilanteita, jolloin abortti voi tuntua ainoalta/parhaalta vaihtoehdolta. Jos lapsia ei ole ennestään ja tulee vahinkoraskaus, niin en kyllä ymmärrä, miksi muiden mielipiteiden takia oltaisiin niin itsekkäitä, että tapettaisiin lapsi, eikä edes kannettaisi sen vertaa vastuuta, että kannettaisiin ja synnytettäisiin se lapsi ja annettaisiin sitten adoptioon. Jos lapsia jo on, niin ymmärrän, ettei ole niin helppoa, kun lapset sitten voisivat vaikka kuvitella, että heidätkin annetaan pois, tms. tai äidillä olla vaikeita raskauksia, jolloin olisi vaikea huolehtia raskausaikanaan lapsista.

Ja ei, en ole mielestäni mitenkään tiukasti/vanhanaikaisesti seksiin suhtautuva! Olen vain sitä mieltä, että aikuisen tai omasta mielestään seksiin tarpeeksi kypsän tulisi kantaa vastuunsa. Ja en ymmärrä, miksi se viaton lapsi tapetaan, ei hän ole syyllinen mihinkään!

Esim. jos itse nyt tulisin raskaaksi ei-suunnitellusti, niin en todellakaan harkitsisi edes aborttia. Siitä huolimatta, että syön pillereitä, mulla on puolivuotias ja mielestäni ikäero olisi liian pieni ja on suunnitelmissa palata kouluun ja valmistua ennen seuraavaa. Kyllä se oma lapseni olisi silti tärkeämpi kuin vaikka koulu, joka sitten saattaisi kokonaan jäädä, kun ei sieltä saisi olla niin paljon pois. Ja kyllä sitä vaan sitten venyis jaksamaan kahden pienen kanssa.

en oikein osannut lainata oikein :D

kuule, kyllä Suomessakin moni nuori nainen menettää työpaikkansa raskauden/mahdollisen raskauden takia. Hankala vetää oikeuteenkaan jos ei ole todisteita, koeajalla irtisanotaan muka muista syistä vaikka oikea syy on raskaus. Määräaikaista sopimusta ei jatketa jne. Tulot pienenevät jos joutuu sairaslomalle, tai ei tuntityöläisenä pysty tekemään niin paljon tunteja kuin ennen raskautta yms.

Parisuhde voi mennä senkin takia että mieskään ei ole halunnut lasta, raskausaika ei silloin ole iloista aikaa kummallekaan. Tai ehkä suhde on vasta alussa jolloin vielä enemmän vaikuttaa mahdollinen raskaus.

Abortista ei kukaan saa tietää jos ei itse halua, raskautta ei voi salata. Töissä joutuisi kaikille selittämään että mihin se vauva katosi kun ensin on maha pönöttäen tehnyt hommia ja sitten ei olekaan lasta enää missään.

Ehkäisypillerit taitavat toimia noin 98% eli sadasta naisesta kaksi tulee raskaaksi vaikka kuinka ohjeen mukaisesti ottaisivat pillerinsä joten näitäkin tapauksia on eikä niin harvassakaan.

Mutta: tuskin Suomessa sentään työpaikka menee? Ja jos menee, niin oikeuteen hyvät perusteet haastaa. Miksi tulot niin pienenisivät? Tuskin ainakaan merkittävästi, sillä eihän tuossa sitten äitiyslomalle ole kauaakaan käyttöä. No, jos oikeasti on jotain terveysriskejä, niin ymmärrän, jos ehkäisystä on huolehdittu. Parisuhde? No tuskin on sitten kovin vakaalla pohjalla ollutkaan. Maine? Eikö se maine voisi mennä abortistakin? Ennemmin tappaa lapsensa, ettei kukaan saisi tietää kuin antaa tälle mahdollisuuden elämään?

Ja riippuu vähän, miten siitä ehkäisystä on huolehdittu. Unohtunut pilleri, yhdynnän keskeytykset, varmat päivät eivät näitä ole. Aika harvoissa taitaa olla tapaukset, joissa täysin oikein huolehditusta ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi? No, on näitäkin ja sitten voisin tapauskohtaisesti ymmärtää. Kuitenkin vastuullinen aikuinen antaisi lapselleen mahdollisuuden elämään, vaikka sitten adoptioperheessä.

-äidin hengenuhka

-lapsen elinkelvottomuus

-raiskaus

tapauskohtaisesti lisäksi:

-jos vaikkapa sterilisaatiosta huolimatta tulee raskaaksi, eikä kerta kaikkiaan koe kykenevänsä huolehtimaan lapsesta. mielestäni tässä tapauksessa on kuitenkin kaikkensa tehty (selibaattia lukuun ottamatta), jotta raskaaksi ei tultaisi. Silti muistakin vaihtoehdoista pitäisi keskustella.

-jos on vaikka ennestään lapsia ja mies alkoholisti/väkivaltainen, äidin voimavarat riittävät juuri ja juuri, mahdollisesti ovat jo lastensuojelun asiakkaina. Jos uusi lapsi olisi tilanteessa kerta kaikkiaan se viimeinen niitti, niin silloin voisin ymmärtää, että jo olevia lapsia suojellakseen (että äiti jaksaa hoitaa) tehtäisiin abortti.

Eli ymmärrän jopa näiden ensin mainittujen lisäksi joitain syitä ja elämäntilanteita, jolloin abortti voi tuntua ainoalta/parhaalta vaihtoehdolta. Jos lapsia ei ole ennestään ja tulee vahinkoraskaus, niin en kyllä ymmärrä, miksi muiden mielipiteiden takia oltaisiin niin itsekkäitä, että tapettaisiin lapsi, eikä edes kannettaisi sen vertaa vastuuta, että kannettaisiin ja synnytettäisiin se lapsi ja annettaisiin sitten adoptioon. Jos lapsia jo on, niin ymmärrän, ettei ole niin helppoa, kun lapset sitten voisivat vaikka kuvitella, että heidätkin annetaan pois, tms. tai äidillä olla vaikeita raskauksia, jolloin olisi vaikea huolehtia raskausaikanaan lapsista.

Ja ei, en ole mielestäni mitenkään tiukasti/vanhanaikaisesti seksiin suhtautuva! Olen vain sitä mieltä, että aikuisen tai omasta mielestään seksiin tarpeeksi kypsän tulisi kantaa vastuunsa. Ja en ymmärrä, miksi se viaton lapsi tapetaan, ei hän ole syyllinen mihinkään!

Esim. jos itse nyt tulisin raskaaksi ei-suunnitellusti, niin en todellakaan harkitsisi edes aborttia. Siitä huolimatta, että syön pillereitä, mulla on puolivuotias ja mielestäni ikäero olisi liian pieni ja on suunnitelmissa palata kouluun ja valmistua ennen seuraavaa. Kyllä se oma lapseni olisi silti tärkeämpi kuin vaikka koulu, joka sitten saattaisi kokonaan jäädä, kun ei sieltä saisi olla niin paljon pois. Ja kyllä sitä vaan sitten venyis jaksamaan kahden pienen kanssa.

seksiä ei saa harrastaa koska kaikki ehkäisymenetelmät voivat pettää ja abortti ei ole vaihtoehto jos ei ole kyseessä raiskaus, hengenvaara tai elinkelvoton yksilö?

nähdä vastuullisena toimintana esimerkiksi sellaista, että hetken huumassa sekstaillaan ilman ehkäisyä ja sitten "kannetaan vastuu" seurauksista tekemällä abortti.

Itse hyväksyn abortin silloin, jos raskaus vaarantaa äidin hengen, jos sikiöllä on jokin sellainen kehityshäiriö, jonka johdosta se ei kykene elämään kohdun ulkopuolella tai raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta. Kuitenkin Suomessa hyvin pieni osa aborteista tehdään näistä syistä. Mä oletan, että seksuaalisesti aktiivinen ihminen tietää, miten raskaaksi tullaan, ja tietää myös, ettei mikään ehkäisy ole ihan satavarmaa. Ei ihminen ole mikään himojensa vietävissä oleva alkukantainen eläin, vaan rationaalinen olento.

-8

ihan oikeasti sitä mieltä, että muista kuin mainitsemistani syistä tehdyt abortit ovat moraalisesti väärin. Itse pitäisin housut jalassa tai ainakin pidättäytyisin yhdynnästä, jos raskaus olisi täysin mahdoton ajatus.

-8

masennuksesta tms. mielenterveyden häiriöistä kärsivä ei saa harrastaa seksiä? Olisi kivaa kyllä tietää vastaajien iät. Veikkaisin että monella se mieli muuttuu vanhetessa, kun ymmärtää etteivät voimavarat riitä, ja se adoptioon antaminenkaan ei varmasti ole monellekaan näille ns. entisille superäideille se vaihtoehto..

tehdä sen sterilisaation? Ja vaikka mies kanssa, aika huonot mahdollisuudet olisi näin tulla raskaaksi. Tietty siinä on se ikäraja, olisko 30v. Mikä on kyllä ihan hyvä, kun voi mieli muuttua. Mutta eiköhän 30v. ole kypsä jo päätökseen. Tietty alle kolmekymppisten ei auta kuin muistaa ne pillerinsä tai laittaa kierukka, tms. Ja kyllä mä tapauskohtaisesti olisin valmis hyväksymään abortin tällaisessa tilanteessa. Tuskin nämä kaikki 2%, jotka pillereistä huolimatta ovat tulleet raskaaksi, ovat koeajalla, määräaikaisena tai tuntityöläisinä?



Olin muuten itsekin raskaana ollessani tuntityöläisenä ja raskaus oli sitä laatua, että todellakin oli pakko vähentää, etten joutunut sairauslomalle. Mutta kai sitä nyt muutaman kuukauden kestää pienilläkin tuloilla? Meillä oli kyllä tosi tiukkaa, kun mies oli vielä tuolloin opiskelija, eli minä maksoin pääasiassa vuokrat ja laskut pienestä palkastani.



En ole ikinä kuullut kestään, joka olisi raskauden takia menettänyt työnsä. Ja tunnen kuitenkin paljon äitejä.



Ja edelleen siitä parisuhteesta: sietää mennäkin, jos tuollaisen takia menee. Molempien vastuu. Ja ennemmin mä kestäisin sen selittelyn ja häpeän kuin lapsen hengen viemisen. Miten äidin maine voi mielestäsi olla ihmiselämää tärkeämpi asia? Ei se pieni, viaton ihmisenalku ole tähän mihinkään edelleenkään syyllinen.

voi tehdä sterilisaatiota? Tämän pettäessä olisin valmis sen abortinkin sallimaan, jos ei kerta kaikkiaan näkisi muuta vaihtoehtoa.



Ja miten entiselle superäidille oman lapsensa tappaminen voisi olla parempi vaihtoehto kuin adoptioon antaminen?



Vastaaja 25v. ja yhden lapsen äiti, olisinko ollut alunperin numero 45.

on 35 vuotias, 4 lapsen äiti, ja 18 vuotiaana ensimmäiseni saanut. Elämänkokemusta on todellakin yhden ihmiselämän verran, varmasti keskimääräistä enemmän tietyistä asioista? Itse olen vahinkolapsi, kun ei sitä kumia viitsitty hakea. Ja tämä "äitini" on kaksi aborttia ainakin aikanaan tehnyt... minä olen se kolmas vahinko.



"Äiti" on monia virheitä elämässään tehnyt, eikä todellakaan ollut äidiksi sopiva ihminen. Olen kasvanut sijaiskodissa, ja osittain laitoksessa. Mutta yhden asian "äitini" teki oikein, hän jätti sen yhden abortin tekemättä...



Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vain murto-osa Suomessa tehtävistä aborteista johtuu siitä, että ehkäisy olisi oikeasti pettänyt. Murto-osa on myös sikiön kehityshäiriöstä tai äidille hengenvaarallisesta tilanteesta johtuvia abortteja, kyllä suurin osa on ns. sosiaalisin syin tehtyjä abortteja. Niitä en ymmärrä, enkä hyväksy.



Ja yli 30-vuotias nainen, jos on sitä mieltä että ei halua biologista lasta, ei nyt eikä koskaan, voi ihan vapaasti teettää sterilisaation. En ymmärrä miten "naisen oikeudet" menisivät jotenkin elämän kunnioittamisen ohi?!? Sellaiset tekijät, kuin työpaikka, elämäntilanne ja parisuhde ovat kuitenkin muuttuvia asioita... niihin on aika heikkoa vedota kun haetaan oikeutta elämän tuhoamiseen.



Tämä on ollut mielipiteeni jo 15- vuotiaasta lähtien, ja oikeastaan ennenkin. Eikä se ole näiden vuosien aikana muuttunut, vaikka ikää ja elämänkokemusta on karttunutkin.

maksaa nuo sterilisaatiot näille kelvottomille tapauksille? Entäs missä iässä se pitää päättää, voisiko koskaan enää pitää mahdollista lasta, olisiko kenties mielenterveys ja talous siinä vaiheessa parantunut sen verran jne. Tai kenties seuraavalla miesystävällä rahkeita enemmän huolehtia mahdollisesta perheestä? Entäs mahdollinen odotusaika sterilisaatioon, voi olla pitkäkin jono, entä jos sinä aikana tulee raskaaksi? Saako silloin abortoida?

kun niin kovin vedotaan siihen, että kaikki abortit ei ole sos. syin tehtyjä, ja aina voi olla joku muu syy (kuten sikiövaurio), ja näin saadaan meistä vastustajista, tai muuten aborttiin kieleisesti suhtautuvista jotenkin asenteeltamme viknksahtaneita... Niin faktaa tässä :

"Abortin indikaatio / Tapauksia kpl.

Sosiaalinen / 9 324

Alle 17 v. / 548

Yli 40 v. / 349

Jo 4 aikaisempaa lasta / 212

Todettu sikiövaurio / 223

Mahdollinen sikiövaurio / 60

Lääketieteellinen syy / 54

Rajoitettu kyky huol. lapsista / 4

Eettinen (raiskaus, insesti, tms.) / 9

Yhteensä 10 783



Raskaudenkeskeytyksen syyt Suomessa

Joitakin harvoja raskaudenkeskeytyksiä tehdään raskauden komplikaatioiden takia, kun äidin terveys tai henki on vaarassa (0,5 % aborteista), mutta useimmiten raskaudenkeskeytys tehdään kuitenkin sosiaalisista syistä (90,5 %). Suomessa toiseksi tavallisin syy on alle 17 vuoden ikä (5,3 %). Joskus raskaudenkeskeytys tehdään nykyisin myös ultraäänikuvauksessa havaitun sikiön kehitysvamman takia (2,2 % aborteista)."



Yllättävää minusta oli, että 62% abortin tehneistä kuitenkin on ilmoittanut käyttäneensä jonkinlaista ehkäisyä.. mutta onko se sitten ollut tasoa varmat päivät, tai keskeytetty yhdyntä?

Joku aiemmin kirjottaneista toi myös esille sen, että esim e-pillereiden ehkäisyteho jää vain yli 99% varmuuteen. Ja siinäkin suurin syy pettämiseen on joko unohdettu pilleri, tai sairastettu mahatauti (jolloin pitää käyttää lisäksi muuta ehkäisyvälinettä).

aborttia, ensimmäinen 16 vuotiaana, syykin aborttiin on varmasti ihan selvä. Juuri ja juuri sain itsestäni huolehdittua, olin muuttamut 500km päähän kotoa 15 vuotiaana, ja opiskelin ensimmäistä vuotta, kertaakaan en ole sitä katunut, lapsen ja myöhempien lapsieni parhaaksi tein. Ensimmäisen lapseni sain 20 vuotiaana, edelleen saman miehen kanssa. Miehen piti lopettaa alkoholin käyttö kun saadaan lapsi... Hah! siinähän menin lankaan vanhanaikaisesti, elämä oli helvettiä, juominen vain paheni, silti yritin monta vuotta "lapsen takia". Sitten kun lopulta olimme eroamassa, tulin jälleen raskaaksi, mies aneli että pitäisin lapsen, hän muuttuisi ja hoitaisi lapsen, en todellakaan mennyt enää siihen lankaan, yksi lapsi oli hyvin toivottu, en halunnut maailmaan eitoivottua lasta, mitä elämää olisi ollut työttömällä yksinhuoltajalla? Eipä olisi työpaikkaa tai uutta miestä tarvinnut haaveillakaan. Tein oikean ratkaisun lapseni ja itseni kannalta, vaikka se riipaisikin.

Vuoden kuluttua siitä olimme muuttaneet eri paikkakunnalle, minulla oli työ ja uusi mies. Aviomieheni kanssa olen ollut 9 vuotta yhdessä, ja 8 vuoden jälkeen saimme kaksoset, kertaakaan emme oli koko suhteemme aikana käyttäneet ehkäisyä, vaan toivoneet vauvaa, yksi keskenmeno 3 vuoden jälkeen vei kyllä uskon että yhteistä lasta enää saisimme. Ihme tapahtui, ja kaikki on hyvin.

Ikinä en aborttejani kadu. Enkä muuten ole elämäni aikana ollut kuin näiden kahden miehen kanssa, eli kovin kevytkenkäiseksi ei voi minua sanoa.

Adoptio on aivan hullu ajatus, varsinkin rankan raskauden jälkeen ajateltuna, miksi kävisi sen helvetin, raskaus ja synnytys, läpi ja sitten antaisi oman lapsensa pois?

Tässä maailmassa on aivan liikaa ihmisiä, kaikki tietää sen, ja tässä maassakin liikaa eitoivottuja lapsia jotka kärsivät, mitä järkeä tehdä väkisin lisää siihen murheen alhoon?

Kyllä jokainen lapsi on oikeutettu olemaan toivottu ja rakastettu. Minä rakastan omia lapsiani enemmän kuin mitään maailmassa, ja olen valmis antamaan henkeni heidän puolestaan. Kaikki elämäni ratkaisut olen tehnyt että voisin heille tarjota parhaan mahdollisen elämän.

Eli moni on todennäköisesti valehdellut. Osa taas on käyttänyt ehkäisyä väärin tai tulkinnut ehkäisyksi sellaisenkin mikä ei sitä ole.

No miksipä sitten hankkiuduit raskaaksi?

Ap puhui seksistä ennen avioliittoa, viittasin siihen. Tarkoitin sitä, että ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ihmisten seksielämästä sen perusteella harjoittavatko he seksiä ennen vaiko vasta jälkeen häiden. Seksin harrastaminen ja millaista se seksi sitten on ovat kaksi eri asiaa.

En tietenkään voi mennä valalle siitä, etteikö kukaan tuntemani ihminen vastustaisi aborttia varauksettomasti. Joistakin muista arvokysymyksistä voi kuitenkin tehdä johtopäätöksiä.

Jokainen saa minun puolestani olla abortista mitä mieltä haluaa. Kiinnostaa tietää mitä abortin vastustajat ovat mieltä esim sodista, liikakansoituksesta, lasten pahoinvoinnista ympäri maailman yms. ja mitä he tekevät näiden asioiden muuttamiseksi. Jos elämä kerran on pyhä.

Ja mitä ehkäisyyn tulee, niin sterilisaatio on hyvä vaihtoehto kun lapsiluku on täynnä eikä mikään muu ehkäisykeino maailmassa "käy".

6

seksin harjoittamisen suhteen vähän vanhakantaisia, ihanteet toiset kuin "valtaväestöllä".

Olen abortin vastustaja, mutta en ole tiedostanut olevani seksin harjoittamisen suhteen vanhakantainen. Millainen on seksin harjoittamisen suhteen vanhakantainen, miehelleen uskollinenko?

Täytyy myöntää, etten tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi tuota mieltä.

Tiedätkö tosiaan kaikkien tuntemiesi ihmisten suhtautumisen aborttiin. Minä en ainakaan huutele omaa kantaani julki mm. työpaikalla ja en usko, että kukaan ulkonäöstäni tai käytöksestäni voisi asiaa päätellä. Vai halusitko sanoa, että et tiedä, tunnetko ketään, joka olisi abortin vastustaja?

niin ajatelkaa, miltä tuntuisi jos ehkä sinutkin olisi voitu abortoida tai pikkusiskosi, isoveljesi..



Raskaaksi tuleminen on jo pieni ihme ei se noin vain tapahdu. Kukaan tuskin on lapsiaan katunut.



En hyväksy aborttia, mutta en mene mielenosoituksiin sitä vastustamaan. En itse tekisi sitä mistään syystä enkä mistään hinnasta. Se voi kuulostaa jostakusta järjettömältä, mutta tämä on minun vakaa päätökseni. Huolehdimme ehkäisystä tarkasti, koska emme halua enempää lapsia, jos ei muuta ehkäisyä voisi käyttää sterilasaatio olisi varmasti varteenotettava vaihtoehto. Olen naimisissa enkä hyväksyisi myöskään uskottumuutta avioliitossa. Kuka hyväksyy?



Jos joku kysyisi mielipidettäni aborttiasiaan sen kertoisin ja syynkin. En mene ketään tuomitsemaan siitä, että hän on aborttiin päätynyt, sekään ei ole minun tehtäväni eikä neuvoa asiassa jos neuvoa ei kysytä. Monia ongelmia maailmassa on. Yritän niitä olla lisäämättä, mutta yksi ihminen ei paljoa voi tehdä niitä poistaakseen ja kenen mielestä pitäisikään?

Tiedän. Siksi kannoinkin vastuuni, kun ehkäisy petti. Vaikka se petti pahimpaan mahdolliseen aikaan, kaataen puolet tulevaisuuden suunnitelmista ja vieden viimeisetkin voimat... Vaikka mies ja oma äitini ehdottelivat aborttia aikansa. Uusi elämä syntyy kesällä :) Ja jos kyse ei ole äidin tai lapsen terveydestä, niin en ihan ymmärrä, miten pieni lapsi voi olla suurinpiirtein pahinta maailmassa?