Ylisosiaalinen lapsi, ov

Miten vanhana hän meni päivähoitoon? Muualle hoitoon? Onko isä kuvioissa?

Pakkohan se on joskus lapselle kertoa ettei kaikki ihmiset ole hyviä ja että jotkut ihmiset saattaa vihata lapsia. Tai jos et halua pelotella, niin kerro ettei kaikki ihmiset pidä siitä, että tuntematon tervehtii ja alkaa juttelmaan.



Voithan yksinkertaisesti kieltääkin ettei lapsi saa jutella kuin tuttujen kanssa ja niitä tuttuja teidän lähiympäristössä näin sosiaalisella lapsella varmasti on. Tosin tuttujenkaan mukaan ei saa lähteä ilman lupaa.



Minun pikkusisko oli samanlainen ja luulen sen johtuvan siitä, kun vanhempamme oli yrittäjiä ja aamusta iltaan töissä. Me tehtiin kotityötkin siskon kanssa kahdestaan jo alle kouluikäisenä.

Hän vaan kaipasi sitä aikuisen seuraa niin kovasti ja oli luonteeltaakin hyvin avoin ja sosiaalinen. Kouluikäisenä melkein asui kaverinsa luona ja hänen äidistä tuli läheisempi siskolleni kuin oma äitimme oli. Tosin kaikki aikuiset aina ihastui siskooni, eikä kukaan sille ikinä mitään pahaa tehnyt.



En nyt väitä, että teillä olisi samanlaisia ongelmia, mutta kannattaa miettiä oletko isän kanssa tarpeeksi läsnä lapsen elämässä. Meilläkin oli tosi hyvät vanhemmat käytiin ulkomailla yhdessä ja tehtiin vapaa-aikana kaikkea kivaa yhdessä. Heillä vain oli liikaa töitä, kun liike meni vasta 20.00 kiinni.

nuorempi sisarus syntyi lapsen ollessa yksivuotias. olen joskus miettinyt onko tällä jotain tekemistä sosiaalisuuden ja huomionkaipuun kanssa.



Lapsella on isä. heidän suhteensa on ihan normaali. Lapsella on puheenymmärtämisen vaikeus, jonka vuoksi olemme käyneet paljon puheterapiassa.



ap

Tai jotain muuta kiintymyssuhteen vahviketta?

Omani samanlainen ja sanoo lähtevänsä vieraan mukaan ja juttelee estottomasti vieraille, mutta ei moikkaile silti kaikkia.

Joo pelottaa ja aion olla kotiäitinä ton lapsen takia.

Lapsi nyt 6v. ja oli foniatrisella puolella tutkimuksissa ja sai diagnoosin f80.2, joka on puheen ymmärtämisen häiriö.

Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia on povattu.

Lisäksi näillä lapsilla voi olla monesti add tai adhd.

Dysfasiaan liittyy, niin paljon muutakin ja tosi paljon liittyykin.

Kakkosen kaltasen takia ei voi kun voida pahoin. Aina vanhempia syyttämässä.

Meidän pojasta ei kukaan ulkopuolinen huomaa noita ymmärtämisen vaikeuksia. Niitä on vaikea huomata, kun lapsi juttelee ihan normaalisti.

Kuitenkin testeissä aste keskivaikea ja nämä näkyy yleensä ryhmätilanteissa ja kerronnallinen puhe puuttuu. Poika sanoo ettei osaa.

Käsittääkseni tämä on sellaista pragmaattista häiriötä ja aiheuttaa muuten aina oppimisvaikeuksia.

Ihana poika meillä on ja erittäin pidetty luonnon lapsi.

Nämä taidot kyllä tulee, mutta paljon myöhemmin, kuin normaalisti kehittyneillä lapsilla.

Kiintymyssuhteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

joiden kiintymyssuhde vanhempaan ei ole kunnossa.

Tyypillistä lapsille, joilla puheen ymmärtämisen vaikeuksia, niinkuin ap lapsella on.

Tarhassa sanottu, että lapsellani vahva kiintymyssuhde ja lapsellani sama puheen ymmärtämis vaikeus, kuin ap lapsella.

Ne taidot kyllä tulee, mutta ne on vain jäljessä, niinkuin kielellinen kehityskin.

Puheen ymmärtämisen vaikeuteen ei koskaan liity pelkästään kielen kehitys.

T.7

Googletapa, jos et usko.



Tyypillistä lastenkotilapsille ja ongelmaperheiden lapsille.

Että vaiva voi olla neurologinen, jolloin asialla ei ole mitään tekemistä kiintymyksen kanssa! Aina liioitellaan lapsuuden "traumojen" merkitystä. Tuollainen mikään oikea trauman aiheuttaja voi olla, että vanhemmat ovat paljon olleet töissä. Eri asia jos ovat hylänneet... Ihan samalailla minunkin vanhemmat olivat paljon töissä yrityksessään, mutta silti olemme normaalisti kiintyneitä vanhempiimme sisarusteni kanssa. Ajattele niitä miljoonia lapsia ympäri maailmaa, joiden vanhemmat käyvät kolmessa eri työssä ja lapset saavat pärjätä keskenään/yksinään. He eivät puhu mistään traumoista, he ovat onnellisia että vanhemmilla on kolme työpaikkaa, että voivat elättää perheensä. Sitä ollaan nyt niin lelliteltyjä ja silkkihansikkain käsiteltyjä, että kaikki asiat pitää traumatisoida. Aliarvioitte lapsen (ihmisen) mielen vahvuutta. Useimmiten tuollaisissa tapauksissa on kyse neurologiasta.

Esikoiseni oli syntymästään asti sosiaalinen ja viihtyi ihmisjoukossa ja oli kovin kiinnostunut kaikista ihmisistä. Nyt 4-vuotiaana on samanlainen, "ylisosiaalinen" ja epäilenkin, että hänellä saattaa olla jokin keskittymishäiriö tms (suvussa on). Silti hän osoittaa selvästi kiintymystä minuun ja isäänsä (on erittäin rakastava:)), ymmärtää että olemme ne lähimmät, mutta haluaa aina kylään ja kaikki vastaantulevat ihmiset kiinnostavat, eikä hän ymmärrä että kaikki eivät ole tuttuja. Kuopus on hieman ujompi, mutta hänkin on erittäin kiinnostunut muista ihmisistä ja selvästi sosiaalinen, muttei ylisosiaalinen kuten esikoinen.

tällainen lapsi. Vanhemmat yrittäjiä aina töissä, lapsi kulkenut kuusivuotiaasta omillaan. Viikonloppuna voi ilmestyä aamulla kahdeksalta oven taa, iltayhdeksältä vielä kodin ikkunat pimeinä ,eikä yhtään aikuista paikalla.



Ja nyt kun on 12-vuotias, on alkanut ilmetä varastelua jne.

Tai sosiaalityöntekijöiden kanssa jos oikeasti on huolestuttava tapaus?

En pelännyt, enkä vierastanut ketään. Pihallakin vain katosin, kun tapasin ohikulkevia ihmisiä ja lähdin heidän mukaansa. Ihan päätöntä menoa siis.



Aloin vähitellen järkevöitymään teini-iässä ja sitten meninkin toiseen äärilaitaan, jossa olen oikeastaan vieläkin: en kaipaa perheen ulkopuolista seuraa, viihdyn erinomaisesti yksinkin, olen varuillani ihmisten suhteen ja avaudun vasta pohdinnan jälkeen.



Ihan tasapainoinen ja omalla tavallani normaali olen. Vahvuuteni on ihmistuntemus ja herkkyys; ihmisiä tarkkailemalla olen osannut "ennustaa" mitä he tulevat tekemään ja toistaiseksi olen ollut pelottavan oikeassa. Rakastan analysoida ihmisiä, heidän tekojaan, motiiveja, ihmissuhteita. Jo lapsena ollessani jopa aikuiset kysyivät mielipiteitäni ja neuvoja, koska ne osuivat oikeaan. Ehkäpä tämä taito tulikin lapsuuden yltösosiaalisuuden myötä, kun ennakkoluulottomasti tapasin ihmisiä laidasta laitaan, enkä pelännyt kanssakäymistä heidän kanssaan tai ylipäänsä elämää.



Ja kuinka onnekas olinkaan, ettei mitään vakavampaa tapahtunut!

hänellä on aspergerin oireyhtymä. Se voi siis ilmetä paitsi epäsosiaalisuutena, myös tietynlaisena ylisosiaalisuutena, jossa ei just tee "normaalilla" tavalla eroa ihmisten välillä ja juttelee kaikille samalla tavalla riippumatta siitä, kiinnostaako näitä vai ei.



Meidän kiintymyssuhde on psykiatrien toteamana ihan normaali. Sekin on nimittäin tutkittu. (Ja juu, kyllä assit kiintyvät.) Voi olla, että tuommoinen liittyy usein kiintymyssuhteen ongelmiin mutta voi se liittyä kovin moneen muuhunkin asiaan, joilla taas ei ole kiintymyssuhteen kanssa mitään tekemistä.



Me tehtiin ihan niin, että on piirretty kaavakuvia siitä, millaisia ihmisiä on ja miten eritasoisten ihmisten kanssa toimitaan. Sisäkehällä on perheenjäsenet ja isovanhemmat, joita voi halata ja niin edelleen. mSeuraavalla kehällä opettajat ja kaverien vanhemmat ja vastaavat tuttavat, joita kuuluu moikata tai kätellä, voi mennä autoon ja tietyissä tilanteissa pitää totella. Sitten tulevat kirjastontädit, kaupantädit jne ja lopulta vieraat ja tuntemattomat ihmiset. VÄhän kerrrallaan tuo menee perille, mutta kyllä siinä saa vanhempi silti aika tarkkana olla lasta vahtiessaan.



mut hei. Kyllä Suomessa tervehtiä sentään voi kaikkia - pysähtyä ei aina kannata eikä autoon saa koskaan mennä, mutta tervehtiä voi huoleti.

Samanlainen tarina kuin omani ja kannattaa ottaa psykopatia vaihto ehdoksi, semmoset piirteet kun katsoo muita analysoi oppii ja näkee saa tietio muista on psykopatian sairastaneen ihmisen yksiä piirteitä. Adhd ja sun muut oppimis/keskitymis vaikeudet kävälee aika lähellä tämän kanssa ja itse olin pentuna ihan meno päällä kaikkialle menossa yksin kaikille puhumassa vailla järkeä tai yhtään harkintaa että pahojakin ihmisö voi tulla vastaan, nyttem aikuis iässä todettiin että olen psykopaatti voin olla monen kohalla väärässä mutta ken tietää?