IL: Filosofiaa pitäisi asiantuntijoiden mielestä opettaa jo ekaluokkalaisille. Oletko samaa mieltä?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010041311462974_pr.shtml
Filosofiaa ekaluokkalaisille?
Tiistai 13.4.2010 klo 10.52
Yliopistovaikuttajat esittävät filosofiaa oppiaineeksi jo 7-vuotiaille.
Mahtuuko lukujärjestykseen uusi oppiaine?
Sopisiko filosofia oppiaineena peruskouluun?
Yliopistovaikuttajien ryhmä esittää lapsille ja nuorille suunnattua filosofiaa oppiaineeksi peruskoulun oppilaille.
Aloitteen mukaan filosofian sisällyttäminen peruskoulun oppiaineisiin edistäisi ""
Oman oppiaineen lisäksi ryhmä toivoo peruskouluun filosofisen kriittisen ajattelun taitoihin kannustavia opetusmuotoja.
160 yliopistovaikuttajan joukossa ovat muun muassa emeritusprofessori Matti Klinge ja Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto.
Filosofia-aloite on luovutettu peruskoulun uudistusta pohtivalle Opetushallituksen tuntijakotyöryhmälle.
Aloitteesta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Kysymys on siis oppilaiden kyvystä kohdata, arvioida ja itsenäisesti jäsentää median sekä tieteen tuottamaa informaatiota omakohtaisella kriittisellä ajattelulla ulkoa opettelemisen sijaan.
Nykyäänhän koulussa pärjää pääosin pänttäämällä, hyvällä muistilla ja ulkoa opettelulla, vaikka ei ymmärtäisi itse asiasta yhtään mitään. Minusta tämä nykyinen kouluopiskelusysteemi vaatii muutosta.
Mitä sinä olet mieltä?
Kommentit (14)
eikös noita opeteta jo ainakin uskonnon (/et:n?)tunneilla? Minä vain ihmettelen tuota filosofia-oppiainetta. Se kuulostaa niin vaikealta ja teoreettiselta. Miksei se voi olla mieluummin jotain etiikkaa, yhteiskuntaoppia tai kansalaistaitoa (onko näitä viimeksi mainittuja enää koulussa)?
Voisi olla omana aineenaan vaikka tunnin viikossa. Eikä työtunteja tarvitse lisätä, kun ottaa tuon tunnin uskonnosta pois. Toki muillakin tunneilla voidaan käydä filosofisia keskusteluja.
Lasten ajattelutaitojen kehittäminen ja dialogiin kannustaminen on erittäin tärkeää.
Silti vielä enemmän kaipaisin kouluihin kaikille yhteistä etiikkaa, joka ei jakaisin ihmisiä meihin ja muihin (kuten oman uskonnon tunnit ja et:n tunnit tekevät). Lapset saisivat yhdessä pohtia hyvää elämää, ihmisten erilaisuutta ja perustavaa laatua olevia ihmisioikeuksia. Etiikka on toki osa filosofiaa.
Peruskoulun puolella pitäisi oppilaita haastaa ajattelemaan, arvioimaan ja pohtimaan näkemäänsä ja kuulemaansa.
Alakoulun alaluokkalaisista suurin osa elää vielä hyvin konkreettisessa todellisuudessa, eikä heidän kanssaan tarvitse vielä sen kummemmin filosofeerata, kuin mitä luonnollisesti keskusteluissa tulee, sekä toki medialukutaitoja täytyy opettaa.
Yläkoulunkin puolella on vielä paljon oppilaita, joilla ei ole kykyä ajatella luovasti. Totta kai nämä kehittyvät harjoittelulla, mutta jos nyt kylmiltään lätkästään lukujärjestykseen oppiaine filosofia, ei se tule saamaan tarvitsemaansa asennoitumista.
Eli siis, filosofista pohdintaa tulee liittää osana muita oppiaineita, esim. historia, terveystieto, biologia, maantieto, äidinkieli. Tämän hetken ops on vain edelleenkin hyvin asiakeskeinen, ja toisaalta jatko-opintopaikat vaativat tiettyä asiaosaamisen tasoa (etenkin lukio), että pohdinnan lisääminen on ajallinen haaste, eikä useinkaan palvele niitä heikoimpia oppilaita, joilla jo konkreettisissa asioissa pysyminen tuottaa vaikeuksia. Pelkäksi diipa-daapaksi ei filosofeeraus saa mennä.
filosofian avulla voidaan opettaa kriittistä ajattelua? Eikö ole hämmentävää pienille lapsille lukea Platonin ideoista tai Descartes'n skeptismistä? Eikö mediakasvatus riitä? Vai enkö nyt tajua jotain oleellista?
Nykyihmiseltä vaaditaan kykyä puntaroida toimintaansa, moraalia ja sellaista, koska ulkoapäin ei tule enää ehdottomia ja tiukkoja moraalioppeja. Valitettavasti nämä kyvyt puuttuvat 70% ihmisiltä - ollaan vaan tyytyväisiä siitä että esim. uskonto ei rajoita toimintaa, ja eletään kuin varsat kevätlaitumella.
filosofian avulla voidaan opettaa kriittistä ajattelua? Eikö ole hämmentävää pienille lapsille lukea Platonin ideoista tai Descartes'n skeptismistä? Eikö mediakasvatus riitä? Vai enkö nyt tajua jotain oleellista?
oppiaine filosofia vaatii vähän enemän opsiin kuin että harjoitellaan keskustelutaitoja ja medialukutaitoa.
jos muissa aineissa ollaan hyvin vanhanaikaisia, kirjoja myöten. Yhtä hyvin siellä voisi olla kasvatus- ja hoitotiedettä, antropologiaa ja hieman myös teosofiaa.
uskonnon tilalle. Kirkot ja kodit opettakoot uskontonsa.
tulee ekaluokkalaisille 8 tunnin työpäiviä, yläasteella tarvitaan jo 14 tuntiset päivät.
Filosofista pohdintaa täytyy olla peruskoulussa.
Oppiaine filosofia ei kuitenkaan kuulosta hyvältä ratkaisulta.
Filosofinen pohdinta pitää liittää asiayhteyteen, esim. terveystiedossa pohtia teiniraskauden vaikutusta yhteisöön, maantiedossa vertailla valtion oppikirjatietoja median antamaan kuvaan maasta, kotitaloudessa pohtia median vaikutusta ruokakulttuuriin, opon tunnilla pohtia median vaikutusta opiskelualan valintaan yms.
Tilaisuuksia on vaikka kuinka. Tällä hetkellä ongelmana on ajan puute. Toisena ongelmana on, että harva peruskoululainen osaa pukea filosofista pohdintaansa kirjoitettuun muotoon ja soveltaa sitä ajatteluaan luodessaan koevastausta.
ehdottomasti sais olla filosofista pohdintaa koulussa
Nykyihmiseltä vaaditaan kykyä puntaroida toimintaansa, moraalia ja sellaista, koska ulkoapäin ei tule enää ehdottomia ja tiukkoja moraalioppeja. Valitettavasti nämä kyvyt puuttuvat 70% ihmisiltä - ollaan vaan tyytyväisiä siitä että esim. uskonto ei rajoita toimintaa, ja eletään kuin varsat kevätlaitumella.
Kyllä filosofiaa voi opettaa ihan ikätasoisestikin yksinkertaistettuna ja kansantajuisena. Ekaluokkalaisesta aina yhdeksäsluokkalaiseen. Ei filosofia ole mitään huuhaata, miillä ei ole mitään päämäärää.
Esim. Kantin moraalikäsityksestä:
Kategorinen imperatiivi eli ehdoton käsky on Immanuel Kantin kuuluisa velvollisuuseettinen moraalikäsitys. Kantin ajattelussa kategorinen imperatiivi on normi, joka pätee olosuhteista riippumatta. Kategorinen imperatiivi on Kantin mukaan ehdoton normi, joka sitoo kaikkia järkeviä olentoja.
Kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos maksiimin, jonka perusteella tekoon ryhdyttiin, voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki. Tästä seuraa loogisesti, että ketään ihmistä ei saa käyttää välineenä, ellei hän ole samalla päämäärä: sama moraalinen laki koskee minua kuin muitakin, eikä kukaan saa erioikeuksia (tai kaksinaismoraalia). Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen olisi siis toimittava oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Kant muotoili kategorisen imperatiivin useilla tavoin:
1.Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.
2.Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
3.Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä.
4.Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen
Tätä moraalikäsitystä voitaisiin yksinkertaistettuna opettaa jo ekaluokkalaisille esim. koulukiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi.