Mitä teit 11.9 2001 klo 16:00?

ev

Oltiin ajelulla ja kävelyllä yhdessä nätissä paikassa, missä minäkään en ollut sattunut ennen käymään. Sit mentiin mun harkkoihin. Kotiin tultiin reissulta jotain puoli yhdeltätoista illalla.



Kaveri avas telkan ja alkoi ihmettelemään, että mitä ihmeen uutisia siellä on kaikki kanavat täynnä. Ihmettelin, että mitä se nyt huutaa mua keittiöstä pois, että eikö osaa telkkaa itse selailla.

että lentokone lentänyt päin pilvenpiirtäjää. ruokailua jatkoimme olkkarissa bbc:n ollessa päälla ja 2. lentokoneen törmäyksen näinkin jo suorana telkusta.

työkaverimme juoksivat henkensä edestä pakoon world trade center 7:stä... onneksi kaikki selvisivät!

Lapset (5v, 3½v ja 1v 7kk) katsoivat tv:stä lastenohjelmia. Mies soitti joskus klo 17 jälkeen ja kysyi, olenko katsonut tv:tä. Vastasin, että Pikkukakkonen menee. Hän kertoi, mitä on tapahtunut. Olen ikuisesti kiitollinen tv2:lle joka näytti lastenohjelmat eikä muuta. Riitti, että muut kanavat näyttivät sortuvia torneja.

esikoisesta. Näimme kauppakeskuksessa, että hirmuisesti ihmisiä oli kokoontunut ravintolan tv:n ääreen, menimme itsekin ihmettelemään. Ajattelimme ensin, että jokin elokuva pyörii, mutta tajusimme tietenkin hetken kuluttua kauhuksemme mitä tapahtunut. Jotenkin se oli aivan järkyttävää, kun meillekin oli aivan juuri tulossa uusi elämä kauheaan maailmaan...

olin

Kuulin kun kaksi asiakasta keskusteli rakennukseen tormanneesta lentokoneesta, yritin korvat tarkkana kuunnella mista oli kysymys. Mieheni on liikennelentaja ja oli toissa lennolla tuohon aikaan. Kiireella laksin pois kaupasta ja autoradiosta kuulin heti uutisen. Ajoin kotiin ja koko matkan kuuntelin uutisia. Kotona jahmetyin telkun aareen katselemaan tilanteen kehitysta. Tuntui kuin pieni osa minua olisi kaatunut tormnien mukana. Surullista.

Kun asiakkaat alkoivat puhumaan että mitä hirveitä maailmalla tapahtuu en ymmärtänyt yhtään mitään. Vasta kun olin kotona klo 22 työvuoron jälkeen miehen kanssa katsoin uutisen telkkarista.

päässyt yliopiston luentosaliin. Mies laittoi tekstarin, että joku on törmännyt torniin. Luennon jälkeen menin jumppaan, ja seiskalta kun pääsin jumpasta, oli salin aulassa telkkari päällä. Pöydän ääressä istui joku Usasta kotoisin oleva ihan kauhuissaan, ja sitten Urpo Martikainen alkoi puhua kullan hinnan noususta iskun vuoksi...



Kolme viikkoa myöhemmin samaisen kurssin luentoa pitävä proffa kertoi, että hän oli ollut New Yorkissa iskun aikaan (kurssia opetti kolme proffaa).

ihmettelin, että mikä ihmeen WTC... pian se selvisi. kun katselin suoraa lähetystä, tuli sellainen olo, että Onpas tämä jännittävä elokuva. Ei sitä voinut käsittää todeksi.

hänellä kun on synttärit 11.9. Pizzeriassa oli tv päällä, ja melkoisen ahdistuneissa tunnelmissa ruokamme nieleskeltiin kurkuistamme alas... Oltiin suunniteltu vielä leffaan menoa, mutta päätettiin kuitenkin mennä vaan kotiin ja seurata mitä jatkoa tilanteelle seuraa.



Muistan kun miehen äiti soitti itkien meille joskus illemmalla, että olemmeko kuulleet mitä on tapahtunut. Hän oli aivan järkyttynyt, oli vakuuttunut että nyt alkaisi kolmas maailmansota.



Mutta on se jännä miten elävästi jotkut päivät muistaa, muistan miten oli syyskuuksi lämmin päivä - aurinko paistoi tosi nätisti silloin.

olin 18v

matkalla mökille.

palaamassa juuri opetusharjoittelusta. Olin ollut biologian tunnilla, jonka yhtenä aiheena käsiteltiin mm. vaarallisia bioaseita. Sieltä on jäänyt mieleen kuinka terroristit voivat käyttää hyödyksi metrotunneleita. Ajattelin asiaa siinä kotiin pyöräillessäni..ja kun kotiin pääsin, niin siellä mieheni kuunteli uutista. Olo oli jo valmiiksi järkyttynyt!

..kun mies soitti ja kertoi uutiset. Jatkettiin ystäväni kanssa matkaa yhteiseen työpaikkaamme ja suhtauduimme melko kepeästi koko juttuun :/ vasta kotiin päästyäni tilanteen vakavuus todella selvisi.

kuulin kun sisäpihalla alkoi kova hälinä ja puhe jostain pommista ja heräsin katselemaan CNNää

mies soitti, en heti uskonut. Meidän häät oli tuosta parin viikon päähän ja muistan että polttareissa ja häissäkin tuosta puhuttiin.

Lontoon suomalaiselle kirkolle. Kävelimme ihmeen hiljaiseen kirkkosaliin ja siellä koko kirkon henkilökunta ja muita suomalaisia katsomassa uutisia telkkarista.

kiire kotiin illalla klo 22 jälkeen uutisia katsomaan.