G: Miten vanhempanne auttavat teitä taloudellisesti? Entä
onko teilä tehty jotain järjestelyjä perintöverojen minimoinniksi?
Kommentit (38)
olisi rahaa annettavaksi. Ei nimittäin ole. Iso osa ihmisistä joutuu suunnittelemaan oman toimeentulemisensa ihan itse - ja on ylpeitä siitä.
Jos on, niin jakakaa vaan, olkaa hyvä.
enkä tiedä ovatko tehneet jotain järjestelyjä mielessään. Minä en ainakaan ole mitään ennakkoperintöjä nähnyt.
Milestäni on enemmän kuin normaalia ettei minua auteta taloudellisesti, olenhan jo 35-vuotias.
eikä ole perintöjäkään tulossa kun kummankin vanhemmat huono tuloisia!
Perintöä kai joskus tulossa keskivertoisesti, vanhemmat on tosi pihejä ja vain hilloavat omia säästöjään. Eli vain verottaja rikastuu...
jossa asun lasten kanssa nimellistä vuokraa vastaan.
Ovat aika varakkaita ja lainattomia ihmisiä. Äitini tuo joka kerran käydessään ison kassin tytölle uusia vaatteita ja leluja. Isäni antaa aina, kun käymme heillä 100 euroa minulle "käyntirahaksi". Käymme heillä noin 3 kertaa kuussa. Lisäksi isä tarjoaa meille usein ruuan ravintolassa. Ja auttelee aina taloudellisesti kun pyydämme.
Perinnön suhteen ei tietääkseni ole tehty mitään toimenpiteitä. On siltä aikoinaan tulossa omakotitalo, järvenranta tontilla ja metsää. Lisäksi vanhemmillani on henkivakuutus, kuten itselläni ja veljillänikin on.
Miehen vanhemmat auttelevat myös taloudellisesti, jonkin verran. Heidän perintö asioista en juurikaan tiedä, enhän minä heitä peri.
Minä noilta mitään perintöä saa, äiti elää tutkijan budjetilla ja isä on juonut kaikki rahansa (asuu tietääkseni jossain asuntolassa). Äitiäni autan, vaikken itsekään ole isotuloinen. Olen iloinen siitä, että tulen toimiin omillani ja pystyn lisäksi tukemaan äitiäni, joka kuitenkin huolehti minusta lapsuus- ja nuoruusvuosina.
Eivät ole auttaneet mitenkään kumpaakaan meistä lapsista. Lapseton veljeni on erittäin hyvin toimeentuleva ja minä lähes köyhyysrajalla oleva akateeminen pätkätyöläinen.
Ovat aikoinaan kustantaneet peruskoulun, lukion ja ajokortin - siihen se on sitten jäänyt. Ennemmin kuin taloudellista tukea, olisin kaivannut henkistä tukea - sitä kuitenkaan saamatta.
En usko, että heillä on pienintäkään aikomusta jättää meille mitään, saati sitten tehdä erityisjärjestelyitä verojen vähentämiseksi. Tuhlausvauhti on heillä sellainen, että kaikki varmasti menee mitä tuleekin; 4 krt vuodessa ulkomaanmatka, eri puolille maailmaa.
Itse aion kuitenkin omalle lapselleni tehdä toisin, kuin omat vanhempani - vaikkei maaillista mammonaa varmaan jaettavaksi paljoa jää, aion tukea lastani kaikilla muilla tavoin.
Perintö tulee olemaan niin pieni, ettei paljon tarvitse veroja miettiä.
jotta saatiin päivähoitomaksu ajallaan maksettua. Eivät kuitenkaan mitenkään massiivisesti... Eikä olisi avulle tarvettakaan, jos minä en opiskelisi, vaan olisin töissä kuten mies.
Perinnöt tulevat aikanaan kiinteistöinä, miten niistä mitään veroja minimoisi..
minun äitini on antanut minulle ja siskolleni lähes kaiken omaisuutensa tasaisin väliajoin, ettei verottaja vain vie mitään ja takaa siskoni asuntolainaa. Isäni antaa sitten lähinnä joulu- ja syntymäpäivälahjoina rahaa, vaikkakin tienaa lähes kymmenkertaisesti äitiini lähden. Vanhempani ovat siis eronneet.
Mieheni vanhemmat maksavat sähkölaskumme (joka ei ole paljon). Loput rahat sysäävät mieheni siskolle, joka on perheetön kissanomistaja. Pitävät häntä tärkeämpänä kuin miestäni ja hänen kahta lastaan...
jos äitini auttaisi meitä rahallisesti!!! olen aikuinen en mikään pikkukakara!
ja perinnön suhteen ollaan tehty järjestelyt =DD
Mä en voi ymmärtää aikuisia ihmisiä, jotka ottavat vanhemmiltaan rahaa.
Ja on ihan paskapuhetta sanoa, että tultaisiin toimeen omillaankin, mutta kun ihan välttämättä haluavat antaa.
Olen ainut lapsi ja tulen saamaan suurehkon perinnön yksin (+1000000). Verottaja tullee nappaamaan ison osan. Tulossa kiinteistö, mökki rantatontilla, metsää, henkivakuutuksia, osakkeita, rahastoja jne. En edes tiedä mitä kaikkea.
Vanhempani ovat toimineet takaajina asuntojen ostoissa (omia säästöjä olen kyllä aina myös laittanut). Ovat ostaneet minulle aikoinaan autoni. Ovat auttaneet opiskeluaikanani rahallisesti kuukausittain.
Käydään välillä yhdessä kaupassa, silloin isäni maksaa. Isäni antaa myös ajoittain minulle ihan käteistä parisen sataa.
Maksavat isoimpia laskujani (tyyliin autovakuutus).
Välillä pidän tiukempaa linjaa, etten vaan suostu ottamaan vastaan mitään rahallista apua heiltä. Toisaalta on ehkä turhaakin tavallaan todistella että "kyllä mä ilman teidän rahojanne pärjään", kun minullehan ne rahat loppujenlopuksi kuitenkin tulevat.
Olen alle 30v.
Isäni ei ole ksokaan antanut mitään.
Äitini säästi meille opiskelua varten lapsilisät.
Olen iloinen, että oli turvattu opiskeluaika. Kyllä se vaikuttaa mielenterveyteen ja turvallisuuden tunteeseen, että jos jostain syystä vaikka sairastuisi eikä voisi opiskella, lakkaisi opintoraha eikä mistään tulisi rahaa, niin silti tilillä olisi niin paljon rahaa, että asumistuen kanssa selviäisi vuodenkin.
Äitini on siis säästänyt meille vähästään. On yksinhuoltaja monelle lapselle. Isäni ei ole maksanut edes elareita vaan vältellyt työntekoa ja tehnyt lisää lapsia.
Miehellä taas oli opintovelkaa kun tapasimme. Hänen vanhempansa ovat säästäneet itselleen, kiinteistöjä ym. eivät lastensa opiskelua varten. He kuuluvat näihin suuriin ikäluokkiin, jotka valittavat lapsuuden köyhyydestä ja "pienistä " eläkkeistä kun ihan hyvien eläkkeiden lisäksi tulee joka kuukausi useamman asunnon vuokratulo, ym. pääomatuloa.
En nyt summia tässä sano, mutta ihan kivasti. Lapsella kallis harrastus ja kiitos siitä isälleni. Kaikkea muutakin ostaa ja setelit vilahtaa kun tavataan.
Ei mitenkään. Miehen vanhemmat, jotka ovat minun vanhempiani paljon rikkaampia esim. antoivat meille joululahjaksi 100 euroa - siis neljälle ihmiselle yhteensä. Omistavat kyllä miehen siskon omakotitalosta siivun.
Mitään järjestelyjä ei ole tietääkseni, tosin mistäpä noista testamenteista tietää vaikka olisikin. Epäilen kyllä vahvasti, ettei ole mitään testamentteja.
Mulla ja miehelläni on kyllä jo testamentit, joten meidän omat asiat on hoidossa. Muiden asiat onkin muiden asioita, ei meidän.
että verottaja pääsee mahdollisimman vähän käsiksi perittävään omaisuuteen. Siksi minä saankin ennakkoperintöä ja arvokkaita lahjoja vanhemmiltani joka vuosi. Tokihan ne auttavat myös taloudellisesti, mutta pääpointtina on "kiertää veroja".
Osalle on halpamaista ja törkeää jos aikuiset lapset saavat taloudellista tukea/lahjoituksia vanhemmiltaan, toiselle puolelle sama asia on luonnollista taloussunnittelua ja verojen minimoimista?
Onko niin että vain ne, jotka rahaa eivät voi edes saada omien vanhempien varattomuuden takia, tuomitsevat asian? Vai onko niitä, jotka kieltäytyvät vanhempien eläessä heidän tuestaan maksaen mieluummin niitä mahdollisia perintöveroja?