***Toukokuun Toukat 2010 Oma Kuukausi!!***

Saa nähdä milloin tämä herraneiti syntyy. Supistuksia tulee silloin tällöin, erittäin epäsäännöllisesti. Heräsin aamuyöllä kovaan kipun, taisi olla ensimmäinen kivulias supistus ja tietty kun olin ihan uninen, tuntui voimakkaasti. Mutta ohi sekin meni, eikä sen jälkeen vastaavaa ole kuulunut.

Jonkin verran tuo alaselkä kipuilee. Olotila on kyllä niin epävarma, kun kuulostelee kroppaansa kokoajan, että "joko", mutta ei, niin ei.



Vauva liikkuu voimakkaasti, ihan samallalailla kuin koko raskauden ajan. Hassun näköistä kun pylly nousee aika usein tuohon vatsan oikealle puolelle. Saa taputella nyt jo toista pehvalle. :)

Olen kyllä yrittänyt jaaritella, että täällä "ulkona" on paljon enemmän tilaa ja monta silmäparia odottaa jo hänen näkemistään, varsinkin äippä ja iskä sekä sisko ja veljet, mutta ei tunnu tehoavan. :)



Ihana kuulla vauvautumis-uutisia, hieman katellisenakin niistä lueskelen. Onnea kaikille! Se kun on hieman kärsimätön luonne, niin ei malttaisi odottaa enää, mutta kyllähän tuo omakin aika kohta koittaa!

Olen yrittänyt tehdä pihahommia ja siivonnut ja ja ja ja vaikka mitä... Tosiasia vain taitaa olla, että tulee sitten kun on tullakseen, kun on valmis.



Sitä odotellessa ja ihanaa alkukesää toivotellessa



T:SaDu-75 40

Eevamaria: Eipä siihen tarvi kuudetta aistia kuin pitkälle raskaus menee. Ensisynnyttäjillä keskiarvo taitaa olla 40+4 tai jotain sellasta.



Ite oon alkanu oottaan vauvaa juhannukseksi. Sillon se nyt ainaki on jo syntyny. Pystyy ottaan paljon rennommin ja tekeen mitä mieli tekee. Esim. kävelyllä käydessä jos tulee suppari niin sen voi vaan ohittaa ajatuksella "toi oli vaan tollanen". Lisäksi helpompi nauttia näistä tyhjistä päivistä!:) Miehelläkin ens viikolla töitä 1 päivä, ellei lisää tule. Sekin hyvä puoli tässä on että kerenny oikeasti perehtymään synnytykseen ja pohtimaan mitä toivois ja mitä ei toivois. Aika sitten näyttää kuin paljon niitä voidaan toteuttaa.



Nauttikaahan auringosta, mutta varokaa maksaläiskiä!:)



t.bamse ja mä

... ja mun sydämeni suli.



Kiirehän se meinas tulla. Sairaalalla oltiin 21 aikaan ja neiti maailmassa 21:25. Synnytys jäi vähän hämärän peittoon ku meni sen verran rytinällä. Kokonaiskesto 2h5min. Käytiin keskiviikko illan saunassa ja sen jälkeenhän (19:30) ne supparit heti villiinty ja tuli tiheesti. Mummo hälytettiin hakee mukulat sinne yöks. Automatka oli aika paha taas kerran ja salissa olin auki sen 7-8cm. Kohdunkaulanpuudute laitettiin ja kalvot puhkastiin. Mut puudute ei tällä kertaa tainnu tehota. Minnuu ei kerinny ees alkaa ponnistuttaa ku kätilö jo kehotti ponnistaa. Taas mentiin puoli-istuvassa asennossa, jossa on miusta tosi hankala olla. Mut ponnistusvaihe kesti 5min. Pää teki tiukkaa ja tuntu aika pahalta. Ensimmäisen asteen repeämä tuli. Istukka tuli nätisti, mut kalvot jäi jumiin ja niitä se joutu painelee ja irrottelee. Tuskat vaan jatku. Sit ku rupes ompelee repeämää niin spray-puudute ei miula kyllä tehonnu ja sattu taas aikaslailla. Lisäks jälkisupistukset on ollu yhtä uutta synnytystuskaa. Mutta se kaikki on taas tältä erää ohi. Eilen tultiin kotiin n.23:30 kun ruinasin päivystävälääkärin tarkastaa neidin, et pääsin omaan sänkyyn nukkuu kahden valvotun yön jälkeen.



Neidin mitat siis.... pituus 52,5cm, paino 4660g ja pipo 37,5cm. Jämäkkä emäntä :o) Sokeriseurannat oli taas päällä vauvan painon takia ja lisämaitoo on siks saikulla torpattu. Nyt mennään ihan omalla tuotannolla. Lähinnähän tuo tuntuu nukkuvan vaan.



Voimia loppurutistukseen vielä yhessä koossa oleville.



Nyt neidin viereen unille ku miesväki asioilla.



Sonteri ja rinsessa 2,5vrk

Yöllä meni pari tuntia supistusten kanssa ja sit sai alkaa nukkumaan.. Ja aamulla ne alkoi taas.. Kolmisen tuntia meni ihan tasaisesti sit helpotti tuossa tunniksi ja nyt taas suppailee ihan tasaseen.. Mut ajattelin uhmata lakia ja lähteä raision katumarkkinoille tästä :D ..

Niin se meni esikoisenkin kanssa, käytiin markkinoilla ja yöllä tuli sit lähtö.. No joo, tuskin tästä kuitenkaa ny viel..

Kuitenki alkaa mietityttää, et koska sitten hälyytel hoitoapuu tai yrittää jonkun tänne saaha ku kuitenkin kaikilla on se 3h ajomatka melkein, et.. Ja se et saako sit ees ketään..

Sonterille prinsessasta onnittelut!

Verticia & vuokralainen Rv 39+3

Ihan vain pikaisesti tulin uutisoimaan uudesta tulokkaasta! Koitan ehtiä myöhemmin lukemaan viikon kuulumiset ja tarinoimaan enemmän.



Eli ti 18.5. rv39+5 syntyi jätkän pätkä 4200g ja 54cm, pipo 35.



Ja kaikki voivat hyvin ja onnellisesti :)



Tuollaanen ja "pikku"mies

Sonteri ja Tuollaanen: ONNITTELUT!!



Pomena: Harmi, kun ei pystytty tekmään sweeppiä. Mikäs siellä on tilanne nyt? Onko mitään tuntemuksia?



EevaMaria: Yritä ottaa vaan rauhallisesti, vaikka olo on malttamaton ja haluaisi sen vauvan jo syliin. Mulle kävi esikoisen kanssa samallalailla eli la oli 17.2. ja meni maaliskuun puolelle. Viimeisenä yönä ennen sovittua käynnistystä rv 42+1 meni sitten vedet. ;)



Sadu: Meillä on myös ihan hillitön mylläys menossa iltaisin ja maha aina ihan miten sattuu vinossa. Punkee pyllyä ja jalkaa ulos, mutta ihan väärää reittiä. :D



Verticia: Oletko vielä linjoilla vai tulikohan se lähtö nyt sitten??



05/2010: Hyvä asenne! :) Kyllä tosiaan viimeistään juhanuksena on meillä kaikilla vauvat maailmassa. ;)



Täällä alkaa jo jännittää. Minua ja miestä. Miestä jopa enemmän kuin minua. Tiistai aamuna mennään sairaalaan kasilta käynnistelemään. Hui! Huomiseksi pitänee tehdä nyt To Do -lista, ettei puolet unohdu. Mitäs tässä on vielä rästissä?? Eväiden osto nyt ainakin ja sairaalakassin pakkaus. Kotiinlähtövaatteet valmiiksi. Pinnis makkkariin. Iiiiik! Kohta se on totta! Kohta me lähdetään synnyttämään. Hui! :)



Jolanda + sintti rv 40+3

Jolanda: nyt ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia :(. Sullahan on aikaseen toi käynnistys! Mä meen torstaina vielä kätilölle ja sit saan ajan seuraavalle viikolle käynnistykseen, jos mitään ei ala tapahtua sitä ennen. Tulisi sitten kesäkuun vauva.



Pomena rv40+3

...ja olo on aika veemäinen, noiden isojen poikien takia tulee liikuttua tosi paljon ja jokainen tuttu jonka tapaa, kysyy sitä samaa joko? No juu ei niinku kuvasta näkyy... Kaikille tuntuu lisäksi olevan liuta keinoja, miten tämän saisi syntymään. Tuntuu, ettei ketään enää kiinnosta minun kuulumiset millään tavalla. Oma olo ei ole niin malttamaton minkään muun suhteen kuin sen, että haluan jo oman kroppani takaisin. Huomenissa varmaan yliaikaiskontrollin,tämä onkin ensimmäinen kerta kun pääsen sen kokemaan.



Onnittelun vauvautuneille, Tuollaaseen poika oli samankokoinen kuin meidän kuopus syntyessään.



Pahoittelen tätä valitusvirttä, mutta nyt juuri ei mikään huvita ja olo on tosi tosi kypsä...



-Jean+Otus 40+6

Yhtenä kappaleena edelleen..

Lauantaina kesti sitten sen 12h supistuksia ja sitten ne loppui :/ .. Kiva kiva.. Eilen oli sitten vissiin hurjat kolme supistusta.. Mut eilinen ja tämä päivä onkin ollut sitten aika tuskaisia, kun ei pysty juurikaan kävelee..

Maha on niin järkyn kipee koko ajan tai en ees oikeen tiiä onko se mahan alue vai mikä. Mut joka askel sattuu nyt uudella tavalla jonnekin tonne. Kuin puukolla pistäisi hyvin hyvin hitaasti ja ei pysty lainkaan astumaan ja kipu vie jalat alta.. Että jee jee.. Ja kankut ja selkä on ihan muussina tästä istumisesta ja makaamisesta, mutta seisomaankaan kun ei pysty..

Plus tähän lisäksi sitten se mistä aiemminkin jo valitin, eli ne mahakivut.. Mitkä eivät siis ole lähteneet helpottamaan.. Kai ne on hyvin hyvin pahoja liitoskipuja sitten vaan.. En soittanut sinne tyksiinkään silloin, kärsin mieluummin.. Ei vaan pysty mitään, ei yhtään mitään nostamaan jne..

En oo silti missään vaiheessa ollut vauvan voinnista huolissani vaikka maha onkin näin kipeässä kunnossa ollut jo viikon ellei enemmän, koska liikkeet kuitenkin tunnen. Enkä istukan repeämisiä tms pelkää, ainoastaan sitä, että jos istukka on lakannut toimimasta normaalisti tai siis ei toimi täydellä teholla.. Mut ei sekään kyllä tuottaisi tällaista kiputuskaa..

Torstaina on lääkärille aika aamusta, sittenpä kuulee, että onko nämä kivut avanneet paikkoja yhtään ja ellei niin mitä helv nää sitten on.. Esikoista odottaessa, kun ei ollut mitään tällasta tuskasta kipua.. Mutta toisista raskauksistahan liitoskipujenkin pitäisi pahentua paljon..

Puheluista.. Tänne kanssa satelee noita joko joko puheluita.. Mutta hieman erilaisina.. Selitinköhän tämän joskus aiemmin.. Mulle ei kukaan soita sillailla, että joko oot lähteny synnyttään? .. Vaan naispuolinen sukulaiseni soittaa, että onko jo syntynyt, että et kai sä vaan alakautta synnytä, kun edellinenkin synnytys oli traumaattinen että kai se nyt suoraan leikataan jne.. Ja vaikka joka kerta sanon, että alakautta syntyy jos kaikki menee hyvin niin silti seuraava puhelu on samanlainen.. Aaarggh.. Ja sitten miespuolinen sukulaiseni soittaa taas, että no vieläkö sä pelkäät ja vieläkö sä oot käyny siellä sairaalassa pelkäämässä (pelkopolia tarkoittaa), että ei sitä kannata pelätä turhaan.. Että joo.. Enköhän mä ekan traumaattisen synnytyksen jälkeen pelkää! Ja näitä soittoja sitten se pari viikkoon niin jippiaijeee jippiaijoo..

Pelko tosiaan edelleen antaa nostaa päätään.. Eikä yhtään helpota hemmetinmoinen perheriita mikä on päällänsä.. Eikä helpota sekään, että meidän lastenhoito asiat ei näytä järjestyvän synnytyksen ajaksi.. Tosin tällä hetkellä ei huvita koko miestä ottaa synnytykseen mukaan, että..

Pitäs varmaan ristiäisiäkin alkaa suunnittelemaan, menuuta ja sen sellaista.. Kakkua etenkin.. Pitäs vaan ensin selvittää, että koska se juhannus on ja alkaa siitä sit miettii sopivia ristiäispäiviä..

Mitähän piti sanomani.. Ovat naapuritkin alkaneet kiinnostumaan raskaudestani.. Tuijottavat jne.. Ja yksi alkanut enemmän juttelemaan minun kanssa ja kyselemään kaikkee ja ns. seurailemaan liikkeitäni.. Huvittavaa näiltä meidän naapureilta.. En jaksa alkaa selostamaan mimmoinen naapurusto meillä on, mutta.. Ennen täällä ei olla tervehditty eikä juteltu (ei edes esikoista odottaessa)..

Mua vähän hirvittää se, että kun to on se lääkäri, että jos ne alkaa puhumaan käynnistämisestä, että osaanko olla pää kovana ja sanoa ei! Kun en halua, että käynnistetään ilman mitään terveydellistä syytä.. Ja ku tyksissä pitäisi olla niin, että käynnistys on vasta 42+2, mutta kun ne viimeksi jo puhui lääkärikäynnil siitä, et kattellaa sit sillon et onko käynnistämisen tarvetta tms.. siis nyt torstaina.. Mutta sittenpä sen näkee.. Oon vaan tosi huono sanomaan mitä ajattelen.. Pitäisi kyllä niin saisi tyksikin kerran jotain palautetta toiminnastaan..

Mutta nyt pittää lähteä ponnistelemaan, että saan esikoiselle vaipan vaihdettua ja sitten ruokaa tehdä.. Menee aina semmoinen 5-10min henkistä valmistautumista siihen kipuun, että joudun nousemaan ja siitä tulee kipua sekä seisomisesta ja siitä, et joudun nostamaan lapsen hoitopöydälle.. :/

Verticia & vuokralainen Rv 39+5

Onnea vauvautuneille ja vauvaantuville para-aikaa :D

Viime hetken tunnelmia täällä tuntuu piisaavan. Tosiaan joillakin käynnistyy synnytykset ihan ilman mitään ja toisilla tulee suppareita viikko tolkulla, niinku meikällä. Ennakko-oireistakaan vaikea aina tietää. Itsellä toi limatulppa taisi siis tulla ja olla se merkki. Ja kyllä sitä tuntuu kaikki miettvän synnytystä ym. ihan tarpeeksi ilmankin, että suku ja tutut koko ajan vielä lisää ärsytystä. Verticalla ihan pölöjä sukulaisia. Jos ovat joskus ite samassa tilanteessa, niin kosta niille! Tai sitte et kysy/kommentoi koko aikana mitään.



Noista ronklauksista tuli mieleen, että täällä kätilö sanoi sen olevan ihan sama kuin kalvojen puhkaisun, eli siis ei kauheen suositeltavaa ns. turhan aikaisin. Käynnistää siis rajummin synnytyksen ja sitte lisää kipulääkkeen tarvetta. Mutta siis joskushan se on juuri tärkeää käynnistellä. Kerron kohta omaa kokemusta siitä, kuinka kaikki meni just niin ku ei pitänytkään mennä. Eli puhkaisuineen kaikkineen. Mutta lopputulos ja kokonaisuus oli silti hyvä. Ja siis kannustan kyllä sanomaan omat ajatukset julki jos suinkin pystyy. Ei jää sitten ehkä ihan niin paljon kaihertamaan asiat.



Ja ihana kuulla, että mies on kotiutunut ja opinnot hoidossa. Viime hetkille te kyllä osaatte hoitaa kaikkia juttuja. Meikä kun on jotenkin niin keskittynyt tähän vauvaan jo pitkän aikaa vaikka arki pyöriikin toki ympärillä normisti. Ja Vertica, ota vaan se mies mukaan. Mä en olis selvinny varttiakaan ilman... Itsekin vedin yks ilta herneen jostain nenään ja sanoin, että nyt kyllä puhutaan tämä selväksi, että en halua synnytyksessä olla näin ärsyyntynyt suhun. Heti helppas.



Ja onnea Vauvautuneille ja tsemppiä juuri puuhissa oleville! Hauskaa aina veikkailla, että ketäköhän nyt juuri ponnistaa. Jahas, mut taidanpa kirjotella synnytyksestä oman viestin kun tää näkyy kirjaavan mut aina kesken ulos jos liian kauan kestää... Sen tekstin toki voisi opetella laittamaan ensin tuonnekin... Joopa. Hyvä kun kännykkää osasin synnärillä käyttää...



Tuollaanen75 ja jätkän pätkä Dino (isoveli nimesi dinasaurusvauvaksi ja siltä se enemmän näyttääkin kuin Eemeliltä...)

Niin siis... Tosiaan käynnisteltiin omin keinoin ehkä viikon verran. Taustalla kolme kertaa vyöhyketerapiaa. Voimistavaa plus viimeinen kerta käynnistelevää / akupunktiota avittavaa. Itse siis paineltiin noita pisteitä, join jasmin-teetä, saunottiin, sekstattiin, siivottiin, shoppailtiin. Piikkimattoa, jumppapallolla pyöritystä, välilihan venytystä ym. Maanantaina 17.5. mulla oli sitten akupunktiolla käynnistys. Kehoitti sen perään myös olemaan liikkeellä jaksamisen mukaan. Tosin sutinaa oli ollut jo monta päivää. Kävelylenkki tehtiin hissuksiin illalla. Ja 22.00 alkoi sitten supistaa voimakkaammin ja parin yksittäisen jälkeen alkoi heti 5min säännöllisin välein. Laitoin miehen nukkumaan, kun aattelin, että kestän yksin alkuun. Se kun ei ollut juuri nukkunut yhtään. Ensin meinasin itsekin, mutta pelkäsin, että siihen ne sitten taas lakkaavat. Muutama tunti meni ok itse pisteitä painellen. Joskus kolmen maissa herätin miehen kokeilemaan lisäkeinoja. Viiden maissa herätettiin poika ja vietiin se mummille. Tuntui jotenkin siltä, että mieluummin lähtee sairaalaan kärvistelemään vielä kun sinne pääsee suht ok ja kun ei osaanut oikein sanoa varmaksi noista tuntemuksista. Ja siis se, että sitten piti jäädä aikaa viedä poika, mikäli supparit yht'äkkiä kovenisikin rajusti.



Ne kun aina sanoo, että toiset tulee nopeemmin... Joopa. Olin 3cm auki kun päästiin sairaalaan. Siellä aluksi kun piti kärvistellä yksin, niin oli ihan tuskaa. Mutta hetikun päästiin saliin ja doula ja isä ryhtyivät hommiin, niin kaikki meni ihan ok. Koko ajan tuli supparit n. 4-5 min välein. Vaan mitään ei tapahtunut!!! johonkin 19 asti illalla kärvistelin noilla kipupisteiden painamisilla. Mies hieroi -tai oikeastaan painoi täysillä mun alaselkää aina vähän eri kohdista supparin "liikkeen" mukaan ja doula painoi jalkoja ja mä itse peukalon tyveä. Niillä kestin tosi hyvin kivun. Tosin kiroilin ja huusin pahimmassa kohdassa aina. Joskus niin, että joku kätilö oli oikein pyssännyt oven kohdalle kurkkimaan, että mitä siellä tapahtuu. Toinen oli sille vaan todennut, että siellä joku luomuilee... Hyvä asenne TAYS! Ihan kuin synnytys ei saisi sattua. Ja siis kun kestin kivun tosi hyvin. Supparit kun tosiaan on aaltomaisia ja se piikki kestää vaan hetken. Ihan turhaa olisi siihen ollut lyödä jotakin petidiniä. Tosin se, kun viimeksi luulin oksentavani sen lääkkeen takia, niin olin osin väärässä. Sillä näköjään kuulun niihin jotka joka tapauksessa oksentaa koko synnytyksen ajan. Ja siitähän ne huolestui, etten sitten jaksa... No. Kaikki olisi mennyt hyvin mutta mitään ei tapahtunut!!! Illalla olin sen kaikki 4cm auki. Just joo. Vaikka siedin kivun hyvin, niin en kuitenkaan ilmeisesti osannut rentouttaa paikkoja niin, että olisivat tehneet työn kunnolla. Niinpä kätilö hyvin mulle perusteli, että nyt kyllä kannattaa puhkaista kalvot ja laittaa epiduraali, ettei jouduta sektioon. Sillä sain hetken ns. hengähdystauon ja sain rentouduttua välissä paremmin. Ai niin, aqua rakkuloitakin se halus laittaa. Laitto sattui enemmän kuin supparit ja koska mies hieroi juuri niitä kohtia, mihin rakkulat laitettiin, niin ei ne mitään auttaneet. Pakko oli silti hieroa ihan samaan malliin ku ennenkin. Eli turha mun mielestä. Mutta asia alkoi edetä. Mutta juuri siinä sitten kun alkoi ponnistuttaa, niin sanoivat, että pakko vielä laittaa uusi epi... Kun kuulemma en taaskaan enää rentoudu... Mutta laittoivat iman sitä huume osuutta sen toisen. Eli en ollut ihan pöllyissä ja tunsin kuitenkin koko ajan mitä tein. Ponnistussuuntaa mun oli tosi vaikea saada siinä makuultani. Ja jakkarasta neuvottelin kätilön kanssa. Eka sanoi, että ei anna lupaa nousta, koska on epi. Mutta onneksi vuoro vaihtui juuri ja uusi antoi luvan. Relax birth tuolia ei tiettykään enää ollut... PRKL! Mutta. Tein sen virheen, että aloin ns. harjoittelemaan ponnistusta kyljeltäni... Siinähän ne kunnon supparit sitten tuli ja ponnistin alkuun kyljeltään. Toivoin lupaa nousta ylös ja sainkin sen. Mutta kun pääsin kääntymään selälle asti, niin taas tuli niin kova suppari, että oli pakko heti ponnistaa siinä selällään. Ei kyennyt nousemaan. Ja sieltä se sitten tulikin jo. Ponnistusvaihe siis vain 6min, jos sitten muuhun kuluikin tovi... Yllättävän hyvin sain lopulta ponnistettua siinäkin. Paikat tosin repesivät ihan vähän. Eli jotain pari pientä nirhaumaa, joita eivät eka meinanneet edes tikata. Mutt yhdet tikit sitten tuli. Tuntui kyllä siltä, että repeän kokonaan halki, mutta uskalsin silti onneksi puskea vaan. Siitä olen onnellinen, etten tiennyt vauvan olevan niin iso!!! Olis kyllä ehkä pelottanut enemmän. Mutta hyvin se sieltä silti tuli. Ihana iso poika! Ja sain heti sen rinnalle. Napanuoran kanssa kiirehtivät turhaa ym. Ja kun uusi vuoro tuli saliin vain huutaakseen, että ponnista, niin juuri nämä eivät sitten olleet perehtyneet mun toivelistaan. Opiskelija oli siis mukana. Ja hän laittoi tikitkin. Eikä sattunutkaan ton paikallispuudutteen avulla. Sanoivat, että kun tulee vain yksi tikki, niin puudutusneula sattuu saman verran. Eikä se kyllä tuntunutkaan. Hyräilin vauvalle jotain laulua samlla, enkä edes huomannut koko asiaa.



Mutta TAYS saa myös kiitosta siitä, että ottivat toiveeni todesta ja perustelivat hyvin, jos siitä piti poiketa. Ainoa oli, että kysyivät oksitosiiniin lupaa ja sanoin haluavani miettiä. Koskaan ei kukaan uudelleen kysynyt ja papereista luin, että sitä laitettiin... Joopa joo. Aluksi oli tosi tökeröä porukkaa ja sanoivat, ettei ole heidän tehtävänsä koittaa esim. painaa mun selkää vaan heidän kuuluu nyt vaan mittailla tätä käyrää... Tai jotain siihen suuntaan. No, onneksi päästiin saliin aika pian ja pystyi jättämään kätilöt rauhaan. Pari ihanaa kätilöä siis oli sielläkin. Ja loput ok. (Samaa en sanoisi synnyttäneiden osastolta kaikista). Ja ylipäätään, vaikka kaikki meni juuri niin kuin ei pitänytkään mennä, niin olin tyytyväinen. Olisi saattanut olla vaarallista pitkittää tilannetta lisää vaikka ehkä olisinkin kestänyt. Ja tunto ja taju säilyi ja imukuppia ei tarvittu. Vauva voi hyvin ja itsekin voin tosi hyvin. Heti pystyi istumaan ja kävelemään jne. Ja siis saatiin olla rauhassa perheen kesken hetki jne.



Ja miehelle ihan mieletön kiitos!!! Doulakin kehui, että me pelattiin hyvin yhteen. Mä huusin ja käskin ja mies totteli. Jaksoi siis sen about 20h painella mun selkää täysillä eikä valittanut yhtään vaikka oli silläkin välillä vähän voimat vähissä. Doula oli tosi tärkeä mukana. Sain kunnon kivunlievityksen. Ja hän paikkasi hyvin kun mies kävi välillä syömässä tms. Ja mies jaksoi kannustaa ja kehua ja mitä lie. On tuo vaan ihana!



nyt tuli taas kutsuhuuto. jätkän hain tähän syliin ja jatkan myöhemmin...

Kiitti tarinasta tuollaannen ja onnittelut vauvasta.

Joo tota sweeppiä ei kuulemma edes pysty tekemään, jos ei ole jo jonkin verran auki.Kätilö joka mulle sitä yritti tehdä sanoi myös ettei usko että se pistäisi synnytyksen käyntiin. Kuulemma käynnistyy kun käynnistyy.

Siellä kätilökeskuksessa minne meen ei noita epiduraaleita edes anneta. Kuulemma kaasulla ja puremalla sitä kaasupilliä ovat monet synnyttäneet. Kuulemma siirtää sitten oikealle synnytysosastolle epiduraalia varten, jos mistään ei enää tuu mitään.



Pomena rv 40+4

Kiitos synnytyskertomuksesta Tuollaanen! Hyvä, että jäi positiivinen mieli, vaikka kaikki ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Niinhän se monesti menee, että synnytys etenee omalla tavallaan ja sen mukaan on muutettava omiakin toiveita.



Pomena: Mulla on joo käynnistys aikaisin, kun esikoinen oli 5 kg. Nyt sitten lasketun ajan kokokontrollissa lääkäri kysyi, että koska haluan tulla, niin valitsin sitten tiistain. ;)



- Jolanda + sintti rv 40+4

Jolanda taitaa olla synnärillä, väki senkun vähenee. Minä pidän pinkkaa pystyssä sitten kesäkussa =(



Kiitos Tuollaaselle kun jaksoit kirjoittaa synnytyskertomuksen. Kiva kun jäi kuitenkin positiivinen kokemus synnytyksestä, vaikka kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.



Minä sain yliaikaiskontrollin perjantaiksi, silloin toivottavasti päätetään käynnistyspäivä.



Nyt ei oikein irtoa enempää juttua, ärsyttää niin paljon



-Jean+Otus 41+0

Torstaina on taas sweeppi ja saan kait ajan käynnistykseen. Nyt on alkanut tulla enemmän noita hrjoitussuppareita mutta tosi toimiin ei ole päästy. Kesäkuun beibi taitaa tulla jos ei itsekseen lähde tulemaan.



Pomena rv40+5

Enpä ole aikaisemmin kirjoitellut, mutta varsin ahkerasti kevään aikana lukenut juttuja. Mun la oli ja meni 20.5. ja fiilikset on aika samat kuin Jean01:llä. Ottaa päästä ihan sikana. Ei juurikaan mitään oireita, että synnytys käynnistysi, joten tässä sitä vain odotellaan.



Halusinkin tietää Jean01:ltä, kun itsekin olen Kos:laan menossa synnyttämään, tosin en Haikaranpesään tällä vauhdilla..että miten tuo yliaikaiskontrolliajan saanti meni. Onkohan siinä mitään neuvottelunvaraa, olis kiva päästä jo tällä viikolla. Huomenna on neuvola ja sielläkin aijon asiasta jutella.



Mun maha-asukki oli viikko sitten maanantaina 39+ ultran mukaan 3,6 kg, joten jos tää menee kaksi viikkoa yli, niin sehän onkin sitten nelikiloinen syntyessään. Ihmetyttää, että miten siitä niin iso tulee, kun ollaan molemmat miehen kanssa oltu alle kolmikiloisia syntyessä.



Mutta raivostuttaa tosiaan, kun vauva ei synny. Kävin viime viikolla kaksi kertaa myös akupunktiossa, missä laitettiin neulat siihen asentoon, että synnytys lähtis käyntiin, mutta eipä ollut näemmä tehoja. Mieskin on hieronut niitä akupisteitä vielä kotona. Että tällaista.



t. Katjuska rv40+5

Täällä vietetään kanssa aikaa jatkoajalla, tosin vasta 2 päivää takana. Tossa olis avaamaton äippäpakkaus lattialla ja kamppeet vois pestä. -Ei ole vaihtajaa löytynyt joten pitänee käyttää itse. Käytin kuitenki illan ompelemalla imetystyynyyn fiinimmän päällisen ja varmaan ompelisin edelleen elle kone olis alkanu tökkiin. -Hyvä syy mennä nukkuun.



Maito varmaan alkanu nousta ku koko päivän kaarituki painanu ihan törkeesti rinnan alta ja nyt illalla särki jo niin paljon että siinä ja tässä ettei menny särkylääkkeeksi. -Ei johdu liian tiukasta rinnanympäryksestä.



Täällä meni viime yö täysin harakoille ja nyt harmittaa etten menny ajoissa nukkuun. Pitäis varmaan oikeesti alkaa kerään energiaa viimestä urakkaa varten. Ensin ei uni tullu viimeyönä ku alitajunta surras synnytystä läpi ja puoli yhdeksältä olis tuttu halunnu tietää olenko synnyttänyt...!? -Se ainoa kerta ku luuriin jäi äänet päälle.



Katjuska70, mulle meinas neuvolan terkkari ettei se vauva enää juurikaan kasva näinä vikoina viikkoina. -Toivotaan että pitää paikkaansa:) Ja kyllä se sieltä viimestään sitte syntyy ku ei mahdu enää mahassa oleen. Mullakin on lapsiveden määrä vähentyny selvästi. -Maha kutistunut. Vauva alaparkissa, mutta ei kipuja minkäänlaisia. Kuten sullakin niin harkkari suppareita enemmän mutta siihen ne on jääny.



Eipä tässä auta ku kantapään ja lantiopisteiden painelu (mulla jälkimmäinen saa ainakin vauvan riehumaan).



Odotellaanhan vielä, kyllä ne jussiksi kaikki syntyy!:)



t.bamse ja mä rv 40+1

... alkaa olemaan niin ahdistunut olo, toivoisin että alkais syntyä jo, mutta ei huomenna. Mikä tahansa muu päivä mutta ei huomenna, sattuu olemaan esikoisen syntymäpäivä. Neiti ei ole kauhean mielissään, jos huomenna syntyis, enkä tosin minäkään. Olisihan se mukavaa, että jokaisella lapsella olisi oma syntymäpäivänsä.



Mulla on supistukset loppunut ihan tyysti. Viikonloppuna loppuivat, eikä ole sen jälkeen kuulunut, tai siis sellasia suppareita, missä olisi kipua mukana. Toki vatsa kovettuu, mutta kivuttomasti, eilenkin oli aika pitkään vatsa piukeena, niin ja tuota painon tunnetta on kyllä alavatsassa, kun alkaa olemaan kaveri jo aika lailla lähtökuopissaan.

Kaikkee on yritetty; saunomista, kävelylenkkejä, seksiä, akupistehierontaa, siivousta ym. mutta mikään ei auta. Kai nämä lapset vain syntyvät sitten kun ovat valmiita, ei ennen. Vaikka äiti olisikin jo ihan valmis. Esikoinen syntyi 10 pvä lasketun ajan jälkeen, kai tämäkin kulkee siskonsa jalanjälkiä, tai sitten otti ihan tosissaan, kun tuossa reilu kuukausi sitten alkoi kylppäriremontti ja silloin juteltiin masulle, ettei vielä saa syntyä, sitten vasta kun on remppa valmis. No muutenhan tuo on valmistunut, jotain korjattavaa on ja kylppärin ovi puuttuu, eli ei aivan valmista vielä, eli ei aio syntyäkään vielä. :) No joo, ehkäpä ei tuosta johdu. :D



Tänään olis neuvola, enköhän ala saamaan taas lähetettä Kättärille yliaikastarkistukseen ja ehkä sinne käynnistykseen jos ei ala tulla muuten. Tosiaan tämä esikoiseni syntyi sinä päivänä kun minulla olisi ollut yliaikaistarkistus Naikkarilla.



Kärsivällisyys ei vain meinaa riittää millään, mutta ei auta kuin odotella.



Taas on tullut uusia vauvautumisuutisia, ONNEA! :)



Koitetaan me joilla koetus on vielä edessä, niin kärvistellä ja odotella vain, meidän aika koittaa vielä. Ja niinkuin joku tuossa aikaisemmin totesi, niin Juhannukseen mennessä kaikilla meillä on käärö/kääröt kainalossa. :D



t:SaDu-75 40+5

...muutama sana, sitten kuopus päiväkotiin ja itse alan siivoamaan ja laittamaan kotia kuntoon ikkunarempan jäljiltä.



KOS:in yliaikaiskontrollista, minä soitin eilen KOS:iin, koska neuvolasta oli annettu ohjeet, että alkuviikosta pitää soittaa ja ajan saa 41+5 ja mitä vielä, puhelimessa kätilö yritti saada minut soittamaan sitä vasta perjantaina ja olisin saanut ajan maanantaille, jolloin viikkoja jo 41+6, nykyään eivät anna yliaikaiskontrolliin aikoja viikonlopulle, jos 41+5 osuu arkpäivään ajan saa silloin, jos osuu viikonloppuun niin saa joko pe tai ma. Minä sain ajan tälle perjantaille ihan vain valittamalla. Valitin puhelimessa kätilölle, kuinka nyt ahdistaa vauvan koko (kuopus siis arvioitu kaksi viikkoa ennen synnytystä 3 kg ja syntyessään olikin 4,2) ja liikkeet, kun olen niitä aika huonosti tuntenut koko raskauden ajan. Ilmeisesti kyllästyi selityksiini ja antoi sitten ajan perjantaille, jonka tosin vannotti peruuttamaan heti välittömästi jos tulen sitä ennen synnyttämään, lupasin peruuttaa, tosin lupasin myös olla tulematta.





Bamse: minä tähtään tohon juhannukseen, silloin sitten viimeistään. Huvittavinta tässä on se, että tämä kolmas raskaus on pisin kaikista raskauksistani. No koitan keksiä mahd. paljon tekemistä tässä, onneksi sitä riittääkin, kun vanhemmalla pojalla on pelejä ja treenejä.



T:Jean+Otus 41+1

Puhelimessa eilen kätilö sanoi, että KOS:issa antavat ajan käynnistykseen sitten yliaikaiskontrollissa. Toivottavasti pitää paikkansa.



-Jean+Otus yhäedelleen 41+1 eikä mitään tietoa siitä, että vauvaa kiinnostaisi tulla ihmettelemään ulkomaailmaa