***Toukokuun Toukat 2010 Oma Kuukausi!!***

...tulin kertomaan, että meidän vauvasta tuli kuin tulikin toukokuun lapsi. Mustatukkainen suloinen tyttö syntyi 28.5 painoa tytsyllä oli 3945 g ja pituus 51 cm. Tänään iltapäivällä kotiuduttiin. Tyttö on vienyt äidin, isin ja isoveljien sydämen.



Pikaisesti loppuun synnytyskertomusta: Perjantaina yönä heräsin noin 03.10 supistukseen, joita sitten tuli yön läpi noin 10 min-15 min välein. Ei kovin kivuliaita, mutta tuntuivat kuitenkin. Nousin noin 06.00 pakkailemaan sairaalakassia ja poikien vaatteita etc. Meillähän oli perjantaiksi klo 10.00 yliaikasikontrolli varattuna, päätin että menen sinne ihmettelemään tilannetta. Vein kuopuksen tarhaan ja lähdin kohti kättäriä, siinä vaiheessa olin aivan varma, että ehkä max 2 cm auki, jos sitäkään. Yllätys olikin suuri kun lääkäri totesi että 5 cm auki. Menin käyrille ja supparit alkoivat tihentyä, siinä vaiheessa lääkäri totesi, että kotiin lähdet vain vauvan kanssa. Soitin pojille hoitajan ja mentiin miehen kanssa n 12.00 synnärille. Tilanne pysyi aikalailla samana noin kolmeen asti ja kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua, suostuin siihen ja kalvot puhkaistiin, supistuksia tuli mutta tilanne pysyi samassa eli 6 cm auki ja vähän reunoja jäljellä, kätilö ehdotti, että käännyn kyljelleni, niin vauvan pää pääsee painamaan kohdun suuta erikohdasta. 16.30 supistukset alkoivat tulla tiheämpään ja tiheämpään, otin 17.00 ilokaasun avuksi ja pyysin spinaalia, kun supistuksia tuli taukoamatta, miehen hieronta ja ilokaasu vähän auttoivat, mutta kivut olivat tosi kovat, enkä voinut olla enää paikallani. Kätilö ilmooitti, ettei sitä voi laittaa enää, seuraavaksi ponnistetaan. 17.55 sain luvan ponnistaa ja 18.04 tyttö syntyi. Lopulta säännöllisten ja kivuiliaiden supistusten alkamisesta kesti 1h30 min vauvan syntymään.



Kahdesta edellisestä synnytyksestä olisin toivonut luomusynntystä ja tästä kolmannesta tuli sellainen vahingossa.



Jaksamista mahojen kanssa tuskaileville



T:Jean+Tyttö 1 vrk

raskausviikot siis 41+3 kun tytsy syntyi.

Eikös nuo yliaikaiskontrollit ja käynnistysajat olekkin niitä parhaimpia keinoja pistää vauva tulemaan :)



Mulla olis huomenna tarjolla käynnistys, joten vaavin pitäs lähteä liikenteeseen tänään :)



pomena rv41+3

Onnea Jean yms perheille jotka ootte nyytin saanu. Täällä osa jääkin sitten ilman kesäkuun lapsilisää;)

Mulla kyllä harkkareita tulee kokoajan ja tänään tuli jo pari semmosta vihlasua tonne alaosastoon. Kypsyy siis ainakin vaikei synny.

Hirveä väsymys, joten nukkumaan... Ei tiedä yötä millon jää unet lyhyeksi.

Voikaa hyvin!

t. bamse ja mä rv 40+6

Pomena taitaakin olla nyyttiä hakemassa, onnea matkaan sinne.



Meillä takuuvarma synnytyksen käynnistymis kikka tuntuu olevan lupaus käynnistyksestä, olisin saanut käynnistyksen tiistaiaamuksi,jos tyttö ei olisi ennen sitä syntynyt.



Tsemppiä kaikille vielä mahan kanssa tuskaileville, palkinto on kyllä kaiken odottamisen arvoinen



T:Jean+Tyttö 2 vrk

Täällä pitää viedä sairaalaan mukana vauvanvaipat ja kaikki muutkin voiteet plus siteet tms. Tavaraa

mulla on siis matkalaukullinen!

Synnytyksestä ei tarvitse maksaa täällä mitään eikä myöskään poliklinikkakäynneistä.



Tuosta käynnistyksestä. Täällä suositus näyttäisi olevan tuo 41+5. Yksi tuttu synnytysvalmennuksessa oli eilen ollu jo kolmatta päivää sairaalassa käynnistyksessä...



Tsemppiä muille vielä raskaanaoleville (onkohan meitä vielä monta?). Ja onnittelut vauvaantuneilla.



Pomena

Pistän tään saman viestin tännekin... Täällä on koettu kauhun hetkiä... Poika oli siis sairaalassa valohoidossa vuorokauden. Ei kontrollia. Sanottiin, että soita jos on jotain. Soitin, että no onhan tää edelleen keltainen. Joo, ei se mitään jos pissaa ja kakkaa... Neuvolan kotikäynti muutaman päivän päästä -> paino laskenut -> päivystykseen -> lasten polil...le -> bili-arvot 439!!!! -> teholle -> viittä vaille verensiirtoon!!! -> kaivoivat tosiaankin nopsaan kaikki valot, mitä sairaalasta varmaan löyty -> arvot lähti tippumaan -> ja onneksi laskivat parissa päivässä hyviksi. Nyt odotetaan, että vieläkö ne lähtee nousemaan. Ja toivotaan, ettei mitään aivovauriota syntynyt. Onneksi ei ainakaan ekassa pään utrassa näkynyt mitään. Ihmettelivät vaan, kun on niin pirteä vauva vaikka tollset arvot. Kyllä on täällä itketty ja pelätty! Onneksi nyt kaikki näyttäisi olevan hyvin ja hymykin jo irtoaa. Niin, että vaatikaa niitä kontrolleja!!!



Koitan kommentoida lisää myöhemmin. Mutta ainakin hirmuisesti onnea vauvansa saaneille ja varapäreitä vielä odotteleville!



Tuollaanen75 ja Dino 13pv

Hui kamala Tuollaanen! Varmasti on ollut pelko puserossa ja itkut itketty. Onneksi nyt on arvot kääntyneet laskuun! Kauhea paikka, jos noin pienellä on jotain häikkää. Tsemppiä sinne! Onneksi nyt tosiaan näyttäisi taas kaikki olevan hyvin!



Mekin kävimme tänään Kättärillä mittauttamassa biliarvon ja se oli 245 eli torstaina mennään vielä uudestaan ja katsovat, että arvo on kääntynyt laskusuuntaan. Muuten poika voi hyvin, mutta tosiaan hiukan kellertää ja on todella rauhallinen eikä juurikaan vielä hereillä jaksa olla.



Onnea Jeanille tytöstä!



- Jolanda + Sintti 6 pvä

Melkoisia riskejä ottavat siellä teilläkin, Jolanda. Meillä siis ns. rasitteena se, että esikoinenkin oli valoissa. No, nyt sunnuntaina kotiin lähtiessä (yhden valovuorokauden ja ½ valottoman vuorokauden jälkeen) arvo oli muistaakseni 212. Eli ihan hyvä. Ja kuitenkin jo torstaina sen 439! Ja siis missään tapauksessa ei saisi päästä yli 400. Ja valohoidon raja 310. Että sinuna melkein kysyisin, että pääsisikö jo aiemmin kontrolliin. Varsinkin jos ei heräile itse syömään ja on ns. väsähtänyt. Toki tuon ikäinen nukkuu paljon. Mutta meillä vauva oli ajoittain jopa aika virkeä. Silloin torstaina ehkä nukkuin hiukan enemmän ja söi nukkuessaan. Mutta itse kuitenkin ilmoitti nälkänsä. Että ota noista selvää. Mutta mun mielestä saisivat ottaa turhiakin kontrolleja mielummin kuin katuisivat. Meillä arvo tänään 222 (hiukan noussut eilisestä) ja nyt mua pelottaa odottaa keskiviikkoon kun vielä eilen oli kuulemma tärkeää mitata kaksi kertaa päivässä. Niiiiin lääkäristä kiinni nämä jutut, että HUH!



Nämä menee nyt jo ihan vauva-jutuiksi. Mutta tuolla ei taida olla pinoa toukokuisille? Vaikka onhan meillä tosiaan se naamakirjan ryhmä. Tosin löytääkö sinne tietään ne, jotka havahtuvat vasta myöhemmin mukaan tähän nettitouhuun...

Meille syntyi poika 26.5. rv 40+2, 3864g ja 50cm.



Oli siis esikoiseni, mutta synnytys oli suht nopea. Ehdin olla Haikaranpesässä vain reilu 2h, kun poika oli jo maailmassa. Laskettuna aikana irtosi limatulppa ja siitä 2pv niin poika syntyi. Muita ennakoivia merkkejä ei ollut.



Synnytys meni ilman kivunlievityksiä jakkaralla ja siitä jäi positiiviset kokemukset.



Tsemppiä tuollaaselle ja onnea kaikille jo vauvansa saaneille sekä isot tsempit vielä masunsa kanssa kamppaileville!



Esmeralda ja pikku-e 6pv

Onnea vauvautuneille!!



Piponnosto esmeraldalle!*nostaa kuviteltua hattua* Kiva lukea tommosia kokemuksia vaikka eihän noihin asioihin hirveästi voi vaikuttaa esim. millanen oma anatomia on. Toi on sellasta mistä itsekin olen unelmoinut mutta ymmärrän toki ettei kaikki voi mennä niin kuin toivoisi.



Meidän ukkoa täällä vielä odotellaan saapuvaksi ja toivon ettei tarvis käynnistykseen mennä. Loppuviikosta yliaikaiskontrolli jos ei ala bamsea kuulumaan.



t.mä rv 41+1

Kiireistä on ollut mutta kolme viikkoa sitten 14.5.2010 syntyi meille pieni prinsessa, 3380g ja 50cm. :) Tyttö on ihana!

Tervehdys täältäkin.



Meille siis syntyi 28.5. poika, 50 cm, 3630g ja pipo 36 cm. Perjantaina olisi ollut aamulla kahdeksalta yliaikakontrolli, mutta vetet meni yöllä kahden maissa. Siitä pikkuhiljaa lähdettiin laitokselle, mutta ennen aamua ei oikein tapahtunut mitään. Kuuden maissa aamulla vasta alkoi säännölliset 7 minuutin supistukset. Kaikkea tuli kokeiltua synnytyksen yhteydessä. Ensin laitettiin akupunktio neulat -> ei paljonkaan vaikutusta. Sitten ammeeseen -> vaikutusta sen verran, että rentouduin ja supistukset tiheni 5 minuuttiin.



Iltapäivällä laitettiin tipat kiihdyttämään supistuksia ja lopulta supistusten ollessa kamalan kipeät laitettiin epiduraali. No joo paikat aukes ja sitten vain alettiin odottelemaan ponnistuttamista. Ponnistus vaihe kesti reilun puolituntia ja kokonaisuudessaan synnytys kesti reilun 14 tuntia.



Maanantaina kotiuduttiin ja suhteellisen hyvin on lähtenyt arki rullaamaan. Poika syö hyvin ja nukkuu vaihtelevasti tunnista neljään tuntia välein.

...meidän pojan syntymästä jo aikaisemmin, mutta eipä viestiä täällä näy, taisi hävitä bittiavaruuteen.



No, joka tapauksesa, menin aikaistettuun yliaikaiskontrolliin 41 + 0 tilanteessa ja todettiin, että lapsivettä vähän, eli istukan toiminta alkaa heiketä ja päätettiin käynnistää heti. Poika syntyi rankkojen vaiheiden jälkeen 28.5. ja strategiset mitat olivat 3570g ja 54cm.



Mutta tuosta keltaisuusasiasta halusin myös kertoa, että meidät kotiutettiin kättäriltä sitten 31.5., jolloin arvo oli 250. Edellisenä päivänä oli ollut 190. Lääkäri kai katsoi, että kun paino lähtenyt nousuun, niin arvo lähtee pienenemään ja käski seurata kotona. Totesi, että jos paino nousee ja syö, niin ei pitäisi olla ongelmia. Halusin sitten heti tiistaina tarkistuttaa painon neuvolassa ja pääsin sinne heti kun soitin. Siellä neuvolantäti oli sitä mieltä, että pojalla oli jotain outoja näppylöitä ja pyysi siksi lääkäriä katsomaan. Näiden näppyjen perusteella saimme lähetteen Hyvinkään sairaalaan ja samalla oli mainittu keltaisuudesta.



Menimme Hyvinkäälle vasta keskiviikkona, koska jostain syystä meille sanottiin, ettei labroja oteta kahden jälkeen..Järkikin sen olisi pitänyt sanoa, että totta kai päivystyksessä otetaan, mutta eipä silloin sanonut. No, joka tapauksessa arvo oli tuolloin 360 ja poika joutui valohoitoon. Tänään illalla kotiuduttiin, kun poika oli ollut ilman valoa 24h ja arvo oli alle 250. Nyt on sitten sunnuntaina kontrolli.



En voi kuin ihmetellä tuota kättäriltä meidän kotiuttanutta lääkäriä, kun käski meidän itse seurata tilannetta. Poika söi todella hyvin ja suolisto toimi myös, joten niiden perusteella arvon ei olisi pitänyt olla nousussa. Poika ei myöskään ollut mitenkään erityisen väsynyt. Silloin keskiviikkoillalla hän oli vetelä ja sellaisen käyttäytymisen perusteella olisin itsekin osannut tulkita, ettei kaikki ole hyvin, mutta en sitä ennen. Mutta olen myös sitä mieltä, että mielummin turhia kontrolleja kuin että käsketään seurailla kotona.



Mutta nyt siis ollaan kotona ja toivottavasti ei tarvitsisi enää mennä sairaalaan, on siellä tultu sen verran viimeisen viikon aikana oltua.



t. Katjuska70

Millä osastolla olitte kättärillä? Meidän typy kun syntyi myös siellä 28.5. Synnytys oli osastolla 4 ja yö oltiin osastolla 6



-Jean+Tyttö 8 päivää

Itse asiassa sitten me sekä synnytettiin että oltiin samoilla osastoilla :o). Me tosin oltiin siellä osastolla 6 huoneessa 11 maanantaihin asti. Sunnuntaina olisivat päästäneet pois, mutta kun saatiin valita, että kontrolloidaanko sitä biliarvoa maanantaina, niin päätettiin jäädä..vaikka ei siitä nyt sitten mitään hyötyä ollut. Teillä taas oli pikainen visiitti siellä.



Meillä oli ensimmäiset vatsanväännöt eilen ja ensimmäisen lapsen saaneena sydän meinaa murtua, kun ei pysty kunnolla auttamaan pientä. Taidetaan käydä tänään ostaa varuilta cuplatonta. Ihan pelottaa, että jos koliikki iskee.



t. Katjuska70

Oltiin sitten naapureita =) , olin tytön kanssa huoneessa 12. Joo medän visiitti oli tos pikainen. Toivottavasti säästytte vatsavaivoilta. Jos kuitenkin vatsavaivoja tulee, yritä muistaa, etteivät ne sinusta johdu ja menevät lopulta ohi.



-Jean+Tyttö 9 päivää

Meille syntyi tyttö Naistenklinikalla 21.5. rv 40+0. Mitat olivat 3254 g ja 51 cm.



Miette10

Onnittelut Mietelle! Tarkka tyttö oli teillä :) Ja muillekin onnittelut, jos on jäänyt välistä. Kiirusta muka piisaa niin, ettei kerkeä enää koko aika seuraamaan tilannetta. Vielä taitaa jokunen toukokuinen odottaa maailmaan tuloaan?



Täällä käytiin tänään doulan ja varadoulan kanssa läpi synnytys ja fiilikset näin kolme viikkoa jälkeen päin. Oli kyllä kiva kuulla jonkun muunkin näkemys kun osa jutuista oli kuitenkin mennyt itseltä ihan ohi.



Lisää vauva-arjen juttuja koitan kirjoitella tuonne vauvojen puolelle kunhan kerkeän :)



Tuollaanen75 ja "Dino" 3 viikkoa

Onpa viimeiset pari viikkoa kulunut nopeasti ja tännekin on paljon uusia vauvauutisia tullut sinä aikana. Onnittelut kaikille vauvansa saaneille!:)



Meidän prinssi syntyi hääpäivälahjana 24.5. (rv 40+2). Pojan mitat oli 3360g ja 50cm. Kokonaiskestoksi synnytykselle tuli vähän reipas 10h, mutta säännölliset supistukset oli alkanu jo 7h aiemmin. Synnytys sujui pääpiirteissään mukavasti. Erityistoiveita ei ollut synnytyksen suhteen, joten ei tullut suuria pettymyksiäkään. Ammetta oli tarkoitus päästä koittamaan ja se olikin mulle jo laitettu valmiiksi, mutta vauvan sydänäänet tipahti liian mataliksi ja amme jouduttiin jättää välistä. Vähän harmittaa, mutta tietysti vauvan hyvinvointi menee kaiken edelle. Yhtäkiä oli tupa täys väkeä ja mua lähdettiin kiidättämään synnytyssaliin. Puhkaistiin kalvot, laitettiin tippaa, otettiin vauvasta verikoe ym. Verikokeen mukaan vauva oli saanut kuitenkin tarpeeksi happea ja kun sydänäänetkin palasi normaaleiksi, niin ei tarvinnut turvautua sektioon. Vähän ehdittiin säikähtää miehen kanssa onko vauvalla kaikki hyvin, mutta kuitenkin hoin mielessäni itselleni, että hoitajat ja lääkäri kyllä tietävät mitä tekevät ja vauvalle ei käy kuinkaan!



Supistukset oli todella kipeitä, enkä näin jälkeenpäin ymmärrä miten kellekään ei tullut edes mieleen tarjota ilokaasua viemään pahimpia kipuja. Enkä siinä kipujen kanssa kärvistellessä osannut niin selkeästi ajatella, että olisin itsen tajunnut pyytää. Epiduraalin sain ja sen jälkeen olikin autuaallinen olo :) Sain jopa vähän torkahdettuakin. Loppusynnytys meni ihan kivasti epiduraalin ja kohdunkaulanpuudutteen voimin. Repeämä tuli ja tikkejä aika paljon, mutta kätilö sanoi että paranemisen kannalta on parempi antaa revetä luonnollisesti kuin mennä tekemään viiltoja. Ainiin, olihan vauvalla napanuorakin kaulan ympärillä, mutta kätilö sai sen sujautettua pois, ennen kuin vauvan syntyi kokonaan.



Aivan uskomaton tunne saada oma rakas rinnan päälle tuhisemaan ensimmäistä kertaa! Todella suloinen mustatukkainen pieni prinssi saatiin ja isäkin on onnesta sykkyrällä. Ei meinaa miestä omaksi tunnistaakaan kun niin lepertelee vauvalle :D Kotiin päästiin vajaan kolmen vuorokauden iässä kun oikein kinuttiin. Olisivat halunneet seurata kellastumista, mutta kun verikokeen mukaan bilirubiini ok, imetys onnistuu ja lääkärilläkään ei mitään erityistä sanottavaa, niin päästivät kotiin.



Nyt ollaan reipas kaksi viikkoa opeteltu yhteiseloa vauvan kanssa ja mikäs tässä on ollessa kun on niin rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. Ja kyllä sinne synnärille taidetaan joku päivä vielä palailla, mutta nyt nautitaan tästä ihanuudesta ja mietitään pikkusisaruksia tuonnempana.



-eevamaria-