***Huhtikuun Helmet 2009 Toukokuuhun***

ÄIDIT:

Aadan äiti -84, t04/09, Varsinais-Suomi

Emminen -88, t04/09, Turku

Iza80 -80, p05/09, Helsinki

Kaisa_kissa -?, p04/09, Pohjois-Karjala

Lyyti -77, t04/09, Uusimaa

Mikumamma -84 p04/05, p04/09 Helsinki

Orvokki1 -72, p12/04, p07/07, t03/09 , ?

Paik -75, p 08/04, t04/09 Varsinais-Suomi

PikkuKeiju -77, t?/04, p?/06, p04/09, Pk-seutu

Pikku-Tiuhti -81, t04/09 Helsinki

Pikkuäiti -76, p01/06, p04/09, Keskisuomi

Päkkänä -71, t03/99, p04/09, Helsinki

Sailori -71, t05/03, t03/05, p05/09, ?

Sande75 -75, p03/09, Helsinki

Satuilija -80, t04/09, Vantaa

Shinon -75, p04/09, Länsi-Lappi

Smoothie -79 t04/09, Helsinki

Tiituska -86 p04/09 Lahti

Tsili -77, t03/09, Helsinki

Tuuti -74, p09/04, p05/06, p04/09, Espoo

Verticia -85, t04/09, Turku

Äitsykkä3 -79, t01/06, p10/04, p04/09 ?



MEIDÄN TAAPEROT:

8kk

Iza80 8kk 70cm 10600g

PikkuKeiju 8kk 68,5cm 7340g

Pikku-Tiuhti 8kk 72,5cm 9360g

Shinon 8kk 71,7cm 9890g

Tuuti 8kk 72cm 8660g



10kk

Kaisa_kissa 10kk 78cm 10500g

Paik 10kk 71cm 8635g

Sailori 10kk 75,5cm 10460g



1v

Emminen 1v 76,5cm 9400g

Lyyti 1v 72,5cm 9295g

Mikumamma 1v 79,5cm 12000g

Pikku-Tiuhti 1v 80,2cm 10920g

Pikkuäiti 1v 79,6cm 12080g

Päkkänä 1v 75cm 12180g

Sande75 1v 78cm 9550g

Satuilija 1v 77,5cm 9575g

Tsili 1v 72,5cm 7940g

Verticia 1v 78,3cm 10350g

Äitsykkä3! 77cm 10245g

Meilläkin kiipeilytti yhdessä vaiheessa paljonkin syöttötuolista pöydälle. Brion sit'issä on sellainen säädettävä vyö, jolla lapsen voi kytkeä tuoliin. sittemmin kiipeily on vähentynyt.



Nausikaa kiertelee mieluusti uuninnappuloita, ja monesti on kaikki levyt päällä. Aina pitää katsoa nolla-nolla-nolla-nolla ennen kuin mennään ulos. Tutuilla vanhemmat kiertää sulakkeen irti, kun hella ei ole käytössä, ettei pojat kärtsää taloa. Ehkä vielä itse tartun tuohon vinkkiin.



Maito kai se ulostetta löysyttää täälläkin. Mietin vaan, et onko se toi laktoosi vai vaan maidon uutuus ja erilaisuus. Vai toi hiekkalaatikon hiekka sittenkin. spekuloin intoleranssia, kun miehelläni on. Löysässä ulosteessa näkyy myös hyvin, mitä kaikkea muuta kuin ruokaa on syöty.



Tuli mieleen ihan yksi vanha juttu odotuspuolelta. Muistaakseni joku nautti kihlajaiskahvit Victorian kunniaksi. Ja sit jäi mietityttämään, et mitä hääjuttuja se Sande haluisi ostaa.



Mies päästää mut Tukholmaan tässä kuussa, nyt tarvitsisi vaan löytää matkaseuraa, koska Vikingline ei jotenkin yksikseen inspaa. Kavereilla vaan tuntuu olevan aika kortilla, vaik niillä ei oo ees lapsia.



Kuinka paljon te puistoilette päivittäin? Mul on huono äiti olo, kun haluisin mieluummin kävellä pitkiä lenkkejä, etten lihoisi enempää. Sitten kun laosenkin pitäisi antaa liikkua, ettei siitä tulisi autolla huristelleva sohvaperuna. Puistoilua jaksan maksimaalisesti n.30 minsaa päivässä.



Onnea kaikille niille, jotka kahdelle jalalle ovat uskaltaneet nousta ja alkaneet ottaa askelia.



Uskomatonta kuinka moni jo puhuu useita sanoja. Meillä vaan tätä tätä ja pulpunpulpun.

Voih Tsili, tunnistan ahdistuksen. En osaa auttaa, sympatiaa tunnen. Kop kop puuta, mutta kuukausien harjoittelun jälkeen meillä sujuu nukkumaanmeno (tällä hetkellä) hienosti. Ehkä teilläkin vielä.



Ne ruokapöydät. Ai teillä ne kanssa käy päälle. Täällä kans, joka päivä, monta kertaa. Ihme kapistuksia.



Olen ihmetellyt, miten helpolla sitten lopulta tuo tavallinen maito Inkaan istuutui. 10-12kk siitä tuli pieniä näppylöitä mahaan kun testailtiin, mutta nyttemmin menee ilman oireita. Tosin Inkahan ei nykyään juo maitoa oikeastaan yhtään. Ehkä 5 huikkaa päivässä eli ei puolta desiä mene juomalla. Vesityttöjä kuten äitinsäkin. Puurot teen maitoon, että vähän sitä kalsiumia tulisi. Neuvolassa kuitenkin sanoi, että kalsium-lisää ei tartteis antaa. Voiko olla totta? Kai se on uskottava. Onko teillä mitään ohjeistusta siitä kenelläkään?



Oletteko muuten tajunneet, että synnytyksestä on nyt vuosi ja jos ei enää imetä (tai ole Verticia tai Sande) voi mennä luovuttamaan verta taas. Harrastaako kukaan muu sitä? Minä ajattelin ponkasta piikille piakoin. Oon ehkä 15-20 kertaa luovuttanut. Siitä tulee niin hyvä mieli ja kun mun hb on aina jotain 140-150 niin ei ainakaan haittaa vähän ohentaa sitä.



Puistoilut ja muut ulkoilut. Minä oon varmaan vielä huonompi äiti, kun ei ihan joka päivä edes käydä puistossa. :/ Ehkä 3-4 krt/vk ja just ehkä tuon puoli tuntia. Riippuu vähän miten päivät menee. Välillä pitää puistoiluaikaan käydä vaikka kävellen kaupassa. No sit ehkä keinutaan pari heilautusta paluumatkalla, mutta ei mitään kunnon hiekkalaatikkoleikkejä. Aamupäivällä mä en ikinä jaksa lähteä, kun Inka herää joskus kasilta, aamupuuro on syötynä vasta ehkä ysiltä ja menee jo klo 12 nukkumaan, välissä lounas ja mm. kissan turkin kiskontaa, niin viihtyy sisällä sen aikaa. Äiti saa vetelehtiä. Tai vaikka laittaa pyykkikoneen pyörimään. Ja jatkaa sitten vetelehtimistä.



Hiekkalaatikkoelämää rajoittaa vielä se, että olen joutunut ymmärtämään mistä nämä puistojen äitimafia -jutut tulee. Tuossa meidän leikkiksellä käy aamuisin aina sama äitiporukka, jotka ei vaan puhu tällaiselle uudelle. Ekalla kerralla yritin, sanoin yhdelle äidille joka oli polvillaan hiekkalaatikossa lapsensa kanssa että jännää kun tää on Inkan eka hiekkalaatikkovisiitti. Katsoi vain alta kulmien ja käänsi päänsä pois. Kerran sitten huomasin, että yksi lapsista karkaa ihan just kerrostalon taakse. Äidit seisoi taas ringissä ja jutteli. Huusin heille, että hei nyt karkaa yks tenava. Yks kuuli ja se sitten sanoi tälle karanneen lapsen äidille että hei N, K karkaa. En tiedä olenko niuho, mutta minä olisin kyllä sanonut kiitos sille, joka kertoo että mun lapsi meinaa just hävitä.



Nuo ehkä ei kuulosta niin ihmeellisiltä jutuilta, koska lähinnä se on vain se tunnelma siellä leikkiksellä, kun on toisille kuin ilmaa, eikä kukaan vastaa jos niille yrittää jotain sanoa. Kummallisinta tässä on se, että yks niistä äitimafian tyypeistä on tästä meidän taloyhtiöstä sellainen moikataan kun kävellään vastakkain -tyyppi. Että en tiedä. Ajattelin että jos kohta ei mulle aleta jutella, niin kysyn suoraan että mitä täällä pitää tehdä, että joku sanoo jotain.



Vielä on kehuskeltava, että nyt Inka vihdoin oppi, että taaperokärryn kanssa voi kävellä.



Lyyti

huhhhuh lyyti, kuulostaapa teidän hiekkalaatikkojengi oudolta! Meidän hiekkiksellä jutellaan kyllä kaikille, vaikka aikamoinen mafia meistäkin on kehkeytynyt, vuosien varrella. Mutta mukaan mahtuu. Joskus väsyneenä ei jaksa uusiin äiteihin tutustua, mutta yleensä joku ottaa sen asiakseen. Pitääkin ryhdistäytyä, kun näkee uusia puistossa.



tuuti

Jee mulla on uusi puhelin. Eilen mies osti myöhästyneeksi hääpäivälahjaksi. Tuollainen punainen kun olin itse valitsemassa.



Hiekkalaatikkolla meillä ei ole kuin yksi törttö äiti meinaan minä itse. Kurkien huuteluja ollaan kuunneltu muutamana päivänä. Tomppa istuisi kait vaikka kuinka kauan hiekkalaatikossa ämpärin ja lapion kanssa yksi päivä nostin pois rattaisiin kun näytti nukahtavan. Mutta ei kovin pitkiä aikoja ole istuskellut kun on aika viileääkin vielä. Siistitään tuota hiekkalaatikon ympäristöä, että nähdään mahdolliset käärmeet kun täällä niitä on. Mietin, että vaikka olen itse melko ujo ja en helposti tutustu uusiin ihmisiin, mutta puhun kyllä kaikkien kanssa ainakin jos joku tekee aloitteen ja vastaan kun kysytään.



Sylvin valvominen kuulostaa väsyttävältä. Tomppa muuten eilen teki vain kahet kakat, illalla valvoi hänkin ja lopulta laitoin lisää maitoa pulloon. Nyt onkin puku märkänä. Muutakin oli minä muuten olin se joka joi Victorian kihlajaiskahveja, mutta se hääjuttu meinaskin mennä ohi.

Suunnittelen, että josko tänä aamuna uskaltautuisi taas sinne leikkikselle, kun on jo nyt aamupuuro syöty ja mies yrittää nukkua tultuaan eilen neljän maissa yöllä kotiin töistä. Aurinkokin paistaa ja sanoivat telkkarissa että iltapäivällä ei enää välttämättä paista.



Uudet puhelimet on kivoja. Vaikka minä oon sellainen hölmö, että kiinnyn aina vanhaan (en kauhean tiiviiseen niitä vaihda, kolme vuotta on tainneet kaikki puhelimet mulla palvella, se tuntuu olevan kunnollinen elinikä niillä) ja sitten on kauhea haikeus päästää se käsistä. Ja se uusi tuntuu jotenkin vieraalta ja sormet hakee paikkaa. Mutta hieno ja kiiltävä se aina on. Ja saa ottaa sen näyttöä suojaavan tarran irti. Pieni lapsi sisälläni pitää siitä, miten sellainen näkymättömältä näyttävä kalvo irtoaa. Siitä pitää nautiskella.



Syy miksi aamusta jo tänne ihan varta vasten avasin koneen oli, että syöttötuolista unohtui eilen puhua. Meillä on tripp trappissa ne valjaat. Ostin edellisen kiipeilyvaiheen aikaan. Ne on kätevät, mutta välillä olivat jo vähäisellä käytöllä kun tyttö malttoi istua ihan aloillaan. Nyt on meilläkin menossa se, että kavutaan pöydälle eli pitänee taas ottaa valjaat käyttöön. Tai laskea jalkatukea taas niin, että jalat roikkuu ilmassa eikä ole mitään mistä ponnistaa ylös.



Lyyti

Koitan kirjoittaa aamukahvin kanssa vaikka Urho hereillä, kohta lähdetään ulos.



Meillä myös uunin nappuloita kierrellään, samoin stereoiden.



Enää ei kävellä, vaan juostaan. Vimmattua vauhtia kunnes kompastutaan omiin leluihin tmv. Eilen säikähdin ihan sikana, kun Urho tippui työpöydältä (ei siitä vielä mitään), mutta ehti napata isot sakset käteensä. Nyt leikkii lasilautasella. On rikkonu täällä jo vaikka mitä.



Mun pitäs aina aloittaa se rasvaton maito, mutta unohtuu. Kun toi juo maitonsa illalla ja yöllä. Päivällä menee ehkä 1,5 dl.



Meillä on hiekkiksellä väkeä 9.30-11.30, sitten hiljenee. Melko tylsää hommaa.



Mulla on kotiäidin hermoromahdus. Kaikki kotityöt painaa, lisäksi töitä ja opiskelua olisi kiva tehdä, että saisi ajatella vähän muuta, myös raha-asiat on per***stä. Ei toi hoitovapaa kovin hääppöinen ole. Mutta onnihan ei ole rahasta kiinni. Tunnen siis suurta sisäistä iloa, kun haen kohta 6 koneellista lakanapyykkiä pesutuvasta.



Pieni potkii jo - ja toi vähän isompikin. Iltaisin kun mennään nukkumaan pieni potkii vatsan sisä- ja iso ulkopuolelta. Mies sitten paijaa hiuksia (tai kuorsaa autuaasti unten mailla)



Sori taas omaa napaa, luen vielä noi teidän jutut kun on paremmin aikaa - eli joskus vuonna 2015.



Nyt ulos,



Sande ja Urho (joka osaa hienosti tanssia, ensin muutamia sumoaskelia, sitten pari pyörähdystä. Ja sitten vielä pari pyörähdyystä, että päästään "tukkihumalaan" hoipertelemaan)

Meillä on annettu pöydälle erävoitto. Saku ei mene enään pöydän alle koska se on ikävä kaveri ja mottaa aina päähän ja sitten sattuu. Viimeisin kaveri on portaat, kun sinne alle menee ei pysy mielessä, että joka kohdassa ei voi nousta pystyy. Jälleen siis kolisee pää. Portaiden alla on kyllä tilaa leikkiä vaikka minkäverran, mutta vähän pitää opetella rajoja.



Tsilille tsempitykset iltahuutoihin. Jaksuhali* Meillä yleensä uni tulee helposti, mutta vaatii edelleenkin äidin samaan huoneeseen ja välillä pitää kädestä. Nyt mulla meinaa mennä hermo jos joudun puoli tuntia edes siellä notkumaan. Siitä sitten heräsikin kysymys, että monellako teistä lapset nukahtaa ilman nukutusta? Kun olin nuori ja sirpsakka esikoisen aikaan niin meillä oli asiat toisin. Lapsi ei nukkunut koskaan vanhempien välissä, eikä sitä liioin nukutettu. Nätisti nukahti itsekseen. Välillä oli lakanat irti pussilakanoista, mutta ei tullut mitään kauhuhuutoja koskaan. Tämä siis 10 vuotta ja 10 kiloa sitten....





Mä muuten inhoon aamukakkaa. Mä olen unen pöppörössä. Pitäisi toimia rivakkaasti, että selviää hoitoon ja töihin ja sitten tuo joka ikinen aamu vetää mekatuutilliset heti aamumaidon jälkeen. Argh!



Sandelle tsempit hermikseen. Mulla on työssäkäyvän äidin hermis. Kun saan illalla muut unten maille, hoidan laskujen maksut, veroilmoituket, vakuutuskorvaukset yms. yms. ja sitten pitäisi jossain vaiheessa vielä ehtiä pestä pyykkiä, järjestellä tavaroita paikoilleen ja vääntää iltasafkat kaupassa käynnistä puhumattakaan. Ja juu, myönnän että en ole vielä(kään) istunut lapseni kanssa kertaakaan hiekkalaatikolla.

Tsilille juu voimahaleja, toi on melko raastavaa. Urho on käyttäytynyt noin siitä asti, kun oppi pinniksessä seisomaan eli reilut puoli vuotta.



Laiskoina muutaman illan huudatuksen jälkeen (ei oltu vieressä vaan toisessa huoneessa, käytiin välillä rauhoittelemassa) otettiin poika viereen, jossa nukkuu edelleen.



Sylvi on kyllä tahtonaisia. Toivottavasti teille hermot kestää. :)



Tiuhtille. Hmm... jotain hääjuttuja. Just haluisin mennä hypistelemään ja ostaa sitten muistoksi jotain pientä, esim. Vickan ja mikä se jamppa nyt oli -tarjottimen, jolla mieheni voisi toimittaa aamukahvit sänkyyn.



Nyt töiden pariin, ens viikolla miitti. Ja sunnuntaita äitienpäivä! Mukavaa sellaista teille kaikille mahtaville, ihanille, huumorintajuisille ja jaksaville äideille. Mä olen toivonut punaiset Converset lahjaksi.



Ny niitä töitä, että saa rahat tarjottimeen ;)



S

Kiitos tsempeistä. Soittelin neuvolaankin äsken ja meidän terkkarin tilalla oli joku sijainen, joka kuunteli kuin psykologi ja toisti koko ajan että kyllä se on rankkaa niin. Mennään huomenna hakemaan lainaan joku unikoulu-dvd, jos siitä saisi vinkkejä. Unikoulu on kerran tepsinyt, mutta nyt se on kaatunut siihen kun neiti alkaa huutaa hysteerisenä jo heti kun sen laittaa sänkyyn.



Joo huh mitkä tyypit vallanneet Lyytin hiekkalaatikon ympärystän! Jotenkin luulisi, ettei enää aikuisena jaksaisi käyttäytyä noin. Vai sitäkö se juuri on, ettei vaan enää jaksa tutustua muihin, kuunnella juttuja muiden lapsista, kiitää ja tervehtiä? Toivottavasti kenestäkään meistä ei tule sellaista apaattista hiekkisäitiä. Tänään oli osuva mielipidekirjoitus Hesarissa: vaikka kuinka opettaisi lapsilleen käytöstapoja, mutta samaa mallia ei tule muilta aikuisilta, niin ei lapsikaan jaksa loputtomiin tervehtiä ja olla kohtelias.



Lyytin hiekkalaatikkokokemukset mielessä mentiin tänään läheiseen leikkipuistoon ekaa kertaa. Tehtiin sinne kaverin kanssa treffit (yksin en olisi uskaltanut ;) ), mutta heidän ollessa myöhässä löysin juttuseuraa helposti. Sitä vähän ihmettelen, kun eräs nainen sanoi, että ai tämäkö tässä on Sylvi! Siis oli kuullut meidän lapsesta, vaikkei oltu koskaan tavattu?! Taitaa olla aika pienet piirit täällä, niin hyvässä kuin pahassakin... Oman pihan hiekkalaatikko ja keinu ovat olleet meillä kovassa käytössä, mutta siinä kyllä käy äidin aika pitkäksi aika nopeasti.



Ei kai tarvi potea huonoa ommatuntoa siitä ettei mene puistoon? Aikaa tylsää siellä on kuitenkin (ainakin aikuisella). Meidän on pakko tehdä jotain jännittävää entiseen päikkäriaikaan tai lahkeessa kitisevää Sylviä ei jaksa kukaan. Kaikenlainen kärryttely on kielletty, muuten tulee uni liian aikaisin. Se noissa yksissä päikyissä raastaa, kun ei pääse päivällä kaupungille entiseen malliin. Äidille siis taas hankalaa, ei lapselle. ;)



Katselin eilen Prismassa valjaita syöttötuoliin, hintaa oli murto-osa Tripp trappin valjaiden hinnasta. En ostanut vielä. Pitäisi pistää säätöjä kohdalleen muutenkin. Sen sijaan Sylvi sai punaisen Pikku Myy -pyöräilykypärän. Vielä pitäisi kaivaa fillari kellarista, pumpata kumit, asentaa kavereilta saatu turvaistuin ja suostutella neiti pitämään kypärää päässä sen hetken, että hihnat saa säädettyä oikean kokoisiksi. Enkä ymmärrä miten Päkkänä ja Sande saavat vielä tehtyä töitä, jos mä en selviä edes pyörän kumien pumppaamisesta. =)



Mitäs vielä... verenluovutuksesta. Mun veri ei kelpaa, sillä mulla on hullunlehmäntauti! Olin 90-luvulla Irlannissa au pairina, joten veressäni piilee mahdollinen kajahtanut tissieläin, enkä siksi sovi luovuttajaksi. Miksi moinen sääntö vielä on, en tiedä. Hieno homma että on olemassa ihmisiä, jotka viitsivät käydä antamassa vertansa muille.



Samoin tykkään irroitella kalvoja uusista laitteista! Sylvi repi muovit kaverin digiboksista vappuna ja oli selvästi touhuihinsa tyytyväinen, äitiinsä tullut! Kotona digiboksin on/off -nappi korvaa muovikalvot. Missäköhän iässä voi antaa kuplamuovia poksauteltavaksi? =D



Pikkuäidille myöhästyneet onnittelu hääpäivän johdosta ja onnea uudesta puhelimesta! Victorian hääkamaa pääsin hypistelemään tuttujen luona, joiden häähullu tukholmantäti oli lähettänyt mm. aidosta ruotsalaisesta koivuvanerista tehdyn Victoria&sulho -lasinalusen!



Ei kai kukaan jaksanut tänne asti lukea?



t. vähän väsynyt Tsili & unten maille mennyt Sylvi

sain myös luettua noi viestit, kun pidän vähän töistä taukoa, ettei pää mene jumiin.



Lyytillä ikäviä kokemuksia hiekkalaatikolta. Mä meinasin kirjoittaa, että meillä on kyllä ollu puistossa ja hiekkiksillä ihan ok porukkaa.

...paitsi tänään...

me kun mentiin hiekkikselle, niin nää kaks ISÄÄ SIIRTYI LAPSINEEN siitä pois, n. 20 m kauemmas juttelemaan omia juttujaan. Ei siinä mitään, jutelkoot mun puolesta eikä mulle tarvi jutella. Harmitti vaan Urhon puolesta, kun se niin tykkää muista lapsista.



Sehän tietty meni sitten vähän ajan päästä perässä isolle kiipeilytelineelle. Yks tyttö heitteli sieltä kiusallaan sen lähelle leluja ja kävi sitten repimässä käsistä "tää on mun, tää on mun".



Lähettiin siitä sitten kattomaan sorsia, ettei mulla ois hermo palanu. Oisin huutanu sille pennulle, että "ei ole enää, nyt me pöllitään se ja lähdetään juoksujalkaa kotiin. Sä oot menettänyt sun punaisen lapion ikuisesti".



Mutta joo, hermo "hiukan" kireällä. Eikä kai lapsia saa syyttää, mutta huonosti käyttäytyvät vanhemmat, niin...ja täytyy rehellisyyden nimissä kyllä sanoa, että kyllä ton Urhomuksenkin leikit on välillä melko rajuja ja ottaa hänkin tavaroita käsistä jne.



Mutta siis, yleensä meillä mene ihan hyvin.



Miksei mulla ole häähullua tukholmantätiä?

Meillä Jupe on eka lapsi joka nukahtaa jotenkin itsekseen. Tai siis, laitan pinnasänkyyn, kippaan aina välillä vaakatasoon ja katson telkkarista klo 21 alkavia sarjoja ilman ääntä. Telkkari on silleen, että ei näy jupen sänkyyn, vain valo vähän vilkkuu, muttei tunnu haittaavan. Normi-iltana nukahtaa 21.15, huonona 21.45. Koska katson telkkaa, ei niin väliä. Kotihommia en tee siihen aikaan kuin pakosta ja telkan katsominen makuhuoneesta estää turhan mussutuksen, eli vyötärö kiittää. Esikoisen nukutin kainaloon 2 v asti, keskimmäistä kanniskelin ja myöhemmin lauloin/kerroin satuja unen tuloon asti jotain 2,5 v asti. Nyt en enää jaksa, mutta onneksi jupelle sopii tämä systeemi. Meillä ei juuri huudeta, paitsi jos ei vielä väsytä ja äiti käy katsomassa isoveljiä, joilla on pissahätä/jano/mörkö sängyn alla.



nyt ruokaa



tuuti

Tosi ikävää puistossa tollanen ulkopuolellejättäminen. Eiks se just ollut yleisimpiä kiusaamismuotoja lapsilla. Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä. Hei come oon kivikausi meni jo.



Meil oli tänään kyl puistossa ihan jees. Tavattiin Kastor, joka on samanikäinen kuin Inka ja 3 päivää Nausikaata vanhempi. Kastorin äiti puhui lapselleen ruotsia, mutta mulle suomea. Mielestäni se oli hän, joka teki aloitteen. Oon itse usein sellainen ujoilija, et aloitteet jää muille...mut sitten kun aloite on tehty niin osaan jutella hyvässä hengessä takaisin. Mutta mammasmaltalkia en mielestäni vielä oikein osaa.



Muistan kyllä, et oon vähän kateellisena katsonut niitä mammoja, jotka lykkii vaunuja yhdessä, mulla kun ei oo sellaista kaveria. Kerran menin vauvakerhon jälkeen kävelylle muiden kanssa, mut jotenkin tuntu et latu ei ollut tarpeeksi leveä kuudelle.



Nyt kun oon antanut lapselleni erikoisen nimen, niin oon huomannut et on niitä muillakin esim Kastor (jolla ei kuitenkaan oo Pollyx-veljeä) ja Sirius. Vaan sattuipa sitten niinkin, et kerran pienessä puistossa oli yhtä aikaa kaksi Maijaa;)



Mielenkiintoista toi mallioppiminen. Poistuin hetkeksi pottasessioista ja kun palasin Nausikaa oli pissannut nousi ylös ja otti irroitettavan osan potasta käteensä. Ja niin oli pissat lattialla. Hän on vaan nähnyt kun minä kaatelen pissoja pönttöön tai lavuaariin ja oisi itse halunnut pystyä samaan. Hän tuntuu yrittävän nykyään niin kovasti kaikkea...On jo muutamia kertoja saanut lusikoitua ruokaa suuhunsa.



Hyvä Urho! Nupit kaakkoon!



Tsili. Toi on niin arkea, et lasta pitää aktivoida aamupäivä, jotta pysyy hereillä. Meillä siihen toimii parhaiten puisto. Joskin klo 11 ruokailu on jo liikaa väsyneelle ja sit se saattaa jäädä kokonaan välistä. Päikkärit nukutaan omassa sängyssä ja sit iltapäivällä mennään sellaiselle ulkoilulle, että äitikin saa liikuntaa.



Tiuhti

Mites meidän ens viikon miitti, kun taitaa osua helatorstaille. Otetaanko ennakkoa ja tavataan jo keskiviikkona 12.5? Meille unien puolesta klo 14 alkaen on parempi kuin yhdeltä. Entäs paikka? Waynes? Piritta? Vai joku puisto picnic?



Jos jengi on jo keskiviikkona lähdössä muualle, niin kyllä meille käy se tiistaikin.



Tiuhti ja Nausikaa toivoo näkevänsä mahdollisimman monta

Tulenpahan vielä höpisemään joutavia kun Saku nukahti jo unillensa. Iltapäikyt jäi tänään siis väliin niin tuli taas nuijanukutus puoli ysin aikaan. Tosiaan joo, meillä nukuttu tällä viikolla kaikkina päivinä kolmet päikyt. Yöunet on menneet tällä viikolla harvinaisen hyvin. Vähän siis yöheräilyjä, vain 1-2!!! Katsotaan siis mitä nyt käy kun meni tosi väsyneenä nukkumaan. Paranisikohan Sylvillä nukkumaan meno, jos nukkuisi kahdet päikyt? Lapset on kyllä niin erilaisia ettei koskaan tiedä mikä tepsii mihinkin. Meillä kaikki nukkuminen on tuskaa jos on yliväsy.



Mun pitäisi aktivoitua verenluovutukseen. Mä olen tälläinen hemo-hess joka on käynyt korkeanpaikanleireillä ja happiteltassa tai jotain. Hemoglobiini on normisti n. 158. Istukkaveri meni kuin kuumille kiville, vaikka oli kuulemma tosi pieni ja normisti ei oltaisi otettu luovutukseen. Täti juoksi mun perään osastolle kun oli jotain lupia jäänyt allekirjoittamatta. Oli kuulemma ollut harvinaisen hyvä aineksiltaan (?), mitä sitten lie tarkoittaa.



Uusi puhelin on aina jotenkin hieno juttu. Mä säästelen niitä suojakalvoja aina viimeiseen asti. Tämän puhelimen kohdalla selvisin varmaan puolivuotta, että kalvo oli kiinni. Sitten harmitti kun oli pakko repiä irti.



Mä en osaa pahemmin aloittaa mitään hiekkalaatikko juttuja. Jos joku tulee juttelemaan niin kyllä musta juttuseuraa saa mutta en jotenkin osaa ite olla aloitteen tekijänä. Muutenkin mulla sitten ystävät on yleensä niitä todellisia ystäviä. Sellaisia hyvänpäivän tuttuja mulla on aika vähän.



Esikoisen aikaan miehen serkulla ja kaverilla oli 3 kk nuoremmat vauvat ja nyt kaverilla on 2,5 kk vanhempi tyttö. Kiva kun on ollut aina jotain vertaisseuraa. Tosin kaikkien luo pitää vähän matkustaa, että ihan noin ex tempore ei voi soittaa ja sanoa että nähdäänkö pihalla.



Minäkin olen nukuttanut Sakua aina telkan ääressä kunnen varakämpillä loppui boksista ohjelmat ja nyt on sellainen ongelma, että sakun sängystä näkee suoraan telkkaan (jos siis seisoo laitaa vasten). Luovuin nyt siis siitä ja sen takia onkin tuskaa tuo nukutus. Tosin surffaan silloin kyllä yleensä kännykällä netissä. Muutenkin mun tv addiktio on ollut nyt jäähyllä kun millään ei ehdi mitään kattoa. Tai jotain aina siinä toisella silmäkulmalla muttei mitään kunnolla. Mä olen ollut aina sitä mieltä että rankka työ ja rankat huvit. Mun töiden tasapainottaja on ollut tv:n hömppäohjelmat.



Vickan kama ei ehkä ihan muhun uppoo. Anoppi haaveili jostain postimerkeistä tai ensipäivän kuorista tai jotain. Ai niin, meillä on muuten ensimmäinen viikko herra ties miten pitkään aikaa ettei anoppi asu meillä. Mulla on ehkä vähän itäpainotteisiä nämä jutut kuten esim. aleksanteri III:sen konvehtirasia johon lihaliemikuutiot menee kuin nakutettu.



Jotain muutakin jonninjoutavaa ehkä oli, mutta nyt pitää ottaa tehot irti tästä illasta ja syöksyä työprojektin pariin ja yrittää pelastaa siitä mitä pelastettavista on.



Jos joku on innostunut treffailemaan ihan helatorstaina niin voitaisiin mekin ehkä tulla. Mutta tehkää suunnitelmat vakiojengin mukaan ja jos treffaatte arkena niin me ollaan sitten hengessä mukana ja luetaan kuulumiset palstalta.

Tomppalla vatsassa kiertää nukahti jo puoli yhdeksältä, mutta pari kertaa jo itkenyt koettaa kääntyä vatsalleen. Tomppa on taas ehdottomasti yksien päikkyjen ukkeli, jos nukkuu kahdet on taatusti varmasti valveilla vielä kymppiuutisten jälkeenkin ja kukkuu yhä silloin kun äitikin jo tahtoisi nukkumaan.



Nyt meen katsomaan

Eilisessä tekstissä, mutta niinpä niitä on aina. Tomppa nukkui kuitenkin koko yön omassa sängyssään. Yöllä yhden kerran laitoin tutin suuhun. Esikoinenkin nukahti illalla omaan sänkyynsä. Yöllä kipitti meidän keskelle, mutta ei se haitannut kun oli edes alkuyön saanut nukkua leveesti.



Onko loppuviikoksi luvattu oikein lämmintä säätä? Mies eilen puhui nukkumaan tullessaan, että 20 astetta lupailtu ja ukkosta tai sitten hän höpötti omiaan. Äitienpäivä ja elintarvikealan lakko huono yhdistelmä muuten. Niillä joilla isompia lapsia saavat ehkä kortteja, mutta joko olette pikkuisille antaneet kynän ja paperia? Tomppa on muutaman kerran piirrellyt graafisia kuvioita vihkoon, ehkä hänestä tulee taiteilija meillä seinillä onkin sukulaismiehen maalaamia tauluja... pohtii äiti, joka ainoastaan orastavan taiteellisuuden näkee omassa lapsessaan. Eipä tuo meidän 4veekään piirrä juuri muuta kuin niitä pääjalkaisia mikäli malttaa piirtää niitäkään.



Valtavan iso jänis istui äskön tuossa meidän pihalla, ihmetteli ehkä pihassamme olevaa kettua se kettu on muovia ja sen jalka on irtipoikki. Nyt meillä vähän niinkuin haisisi kakka jonkun vaipassa.



toiveikasta torstaita!

Mä oon just se, joka kälättää jonnijoutavia kaikkien kanssa aina. Minä oon se, joka ei malta pitää suutaan kiinni, jos vain on joku vieressä. Varmaan oon rasittavakin joskus tuon piirteeni takia. Meillä on se sukuvikana. Ei oo helppoa olla meidän suvun kanssa kahvipöydässä. Käläkäläkäläräpäräpäräpäpäläpäläpälä.



Miitti. Meille kävis se keskiviikko enemmän kuin hyvin eli paremmin. Ja kellonaikakin myöhäisempänä aina parempi. Kaikki kahden jälkeen on aina parempaa. Inka kun siis nukkuu klo 12-15 ja junassa herää varmasti ja matkaaminen miittiin edellyttää junailua eli mitä pidempää ehtii nukkua sen parempi.



Tosin eilen veti 40min päikkärit ja niillä mentiin yöunille asti. Ihme tyyppi. Hyvin jaksoi silti melkein ysiin eikä silloinkaan ollut mitenkään hervoton väsymyksen kanssa.



Yöunille meillä nukahtaa tenava itsekseen. Kuukausitolkulla harjoiteltiin ja nyt se menee niin, että mennään makkariin ja pistetään unipussiin ja sitten luetaan sylikkäin aina sama kirja, kotieläimiä. Annan Inkan valita aina parista kirjasta että kumpaan tarttuu ja aina tarttuu siihen ja tyrkkää toisen pois. Miks lapset muka rutiiniensa orjia? :) Sitten valot pois ja vielä hetki sylikkäin että olipa kiva päivä höpöttelyä sitten sänkyyn ja mobile soimaan. Hyvää yötä ja äiti ulos makkarista. Sinne jää ja nukahtaa yleensä ilman mitään huutelua. Joskus saattaa hetken höpöttää yksin, mutta ihan hyvällä fiiliksellä. Olen kiitollinen tästä helppoudesta, mutta tiedostan että tämäkin on vain hetken lainassa ja muistan niin hyvin, että tunnen adrenaliinin syöksyvän verenkiertoon nytkin, miten vaikeaa nukahtaminen on ollut meilläkin kuukausitolkulla.



Minäkin luin Tsilin viestin mielenkiinnolla loppuun. Sanden potkiminen puolin ja tosin sai herkistymään. Kateuttakin ilmassa. Mulle kans. Ehkä vielä joskus.



Ai äitienpäiväkortit. Argh. Pitäs varmaan mummoloille värkätä.



Lyyti

Lyytillekin kun laitat Inkan piirrustamaan jotakin niin taatusti tulee tippa linssiin mummoille. Tällainen kortti syntyy toisekseen aika nopeasti.



Ihanalta kuulosti Inkan nukkumaan meno. Meillä takutaan esikoisenkin kanssa vielä. Mies nukuttaa usein viereensä tai nukuttaa ainakin itsensä. Minä olisin hiukan jämäkämpi, mutta mulla on Tompan nukutus ja muut ilta-askareet. Joskus vaihdetaan vuoroja ja minä nukutan esikoisen lukemalla ääneni käheäksi...



Täällä sataa nyt räntää onneksi ulkoiltiin aamupäivä. Niin ja Sanden sisällä potkiva herätti muistoja. Ja kyllä luen pitkätkin viestit jos en heti kaikkea niin toisella kertaa loput mun aivot ei aina käsittele montaa asiaa kerralla. Taas tässä meinasi käydä köpelösti pankkiautomaatilla rahaa nostaessani, muistin kortin ottaa kun automaatti siitä kehottaa, mutta rahaa en sitten tarvinnutkaan... palautui tilille kuitenkin.

Hitsi, olettepa olleet ahkerana. Pari päivää menny niin etten oo oikeestaan kevenny lukee viestejä niin nythän sitä oli niin mukavasti ettei oikeestaan edes haittaa ettei mies oo kotona. Saanpahan rauhassa lukee ja ehkä muistan jopa jotain kommentoidakin.



Oltiin siis eilen siskolla lapsenvahtina, ja sitten päädyttiinkin mummolaan saunomaan ja laiska äiti ei jaksanu kiirehtiä kotiin, joten jäätiin yöksi, siis tyttö ja minä. Ja onneks jäätiin, tänään olikin kaunis keli olla siellä pihalla ja autella ukkia istuttelemaan puskia ja tyttö nyppi ruohoa kun ei sitä hiekkalaatikkoa ollut. Hauvaa toki vahti silmä kovana että missä menee.



Puiston hiekkalaatikolla mekin ollaan uskaltauduttu käymään, mutta ei todellakaan ahkerasti. Hyvä jos kerran viikossa, toki tytön liikkumattomuus on myös auttanu asiaa ettei oo tullu käytyä, mutta meillä on ollu ihan hyvät kokemukset. Kyllä siellä on aikuiset ihan asiallisesti ainakin toistaseks puhunu ja lapset paljon enemmän. Ja siinähän mä oon aikalailla aina ollu tytön kanssa, etten oo niin kauheasti menny edes puhumaankaan. Eniten harmittaa puistoissa käynneissä ettei niissä oikeesti aikuinen pääse kauheasti nauttii niin kuin omakotitalon pihassa voi touhuta muuta samalla tai nauttia kahvia, kunhan sen tajuu keittää ennen kun menee ulos. Joten mä edelleen voisin vallan mainiosti mennä pikkuäidin tilalle ärsyttäväks hiekkisäidiksi yksin kuuntelemaan niitä kurkia ja juoda sitä kahviani siinä samalla, mitä muuten menee nykyään tolkuton määrä.



Päkkänä kyseli et onko joku joka ei nukuttele lasta ja joo, meillä ei nukutella. Laitetaan sänkyyn, tutti suuhun, uniräsy kainaloon ja peitto päälle ja suukko otsaan ja toivotus hyvää yötä. Toisinaan hilluu, jos ei oo tarpeeksi väsyny, repii sukkia ja heittelee tuttia. Mutta aikansa hilluttuaan ja äiti on ehkä pari kertaa käyny laittamassa nukkumisasentoon niin uni tulee. Mutta meillä on kyl tietyt jutut mitkä tehdään illalla, jolloin tietää et lähetään nukkumaan päin. Ja yleensä menee nukkumaan 20 aikoihin, rupee olee jo siinä vaiheessa nukkuaika. Jos menee yli, niin se on huutoraivoo ja ihan sama mitä teet, mikään ei auta, kunnes pääsee sänkyyn ja nukahtaa.



Ai niin, meiltä kans pikkuäidille onnittelut hääpäivän johdosta.



Sanden kokemaan puistoiluun täytyy kommentoida, koska mä oon se puiston niuhoäiti joka ei anna lapsensa ottaa toisten kädestä, vaikka tiedän että meillä se aiheuttaa enemmän ku pikkuraivarit , mutta puutun myös siihen ettei muutkaan saa viedä kädestä, ja jos olen ainut aikuinen siinä hiekkalaatikolla ja nään tilanteen vieraitten lasten kesken niin puutun kyllä. Tulkoon äidit sitten sanomaan jos haittaa mutta mun mielestä ei lapset voi opetella täysin viidakolailla, vaikka sisarusten kesken onkin suhteellisen selvää että saavat setvia omat välinsä ainakin välillä.



Miitistä… Me tultais mieluiten keskiviikko tai torstai, me tullaan sieltä häähullusta Tukholmasta tiistaina, joten sillon ei päästä. Ja aivan sama missä nähdään, kunhan kerrotte tarkkaan missä se on että maalainenkin löytää perille.



Verenluovutuksesta, haluaisin kyllä mutta omaan aina alhaisen hempan. Jos siis 120 niin on jo mulla hyvä. Joten luovutelkaa te muut munkin puolesta, olette hyvällä asialla. Luovutin kyllä sillon istukkaveren ilman mitään harkintaa, ehdottomasti.



Meillä kans on kuulakärkikynällä paperiin tehty jotain viivoja, äiti otti ensimmäisen piirustuksen talteen ja pohtii jo väriliitujen ostoa, mutta ehkä myrkyttömät.



Ei tehny tuskaakaan lukea tsilin viestiä loppuun, ja täälläkin herkistyttiin sanden potkijoista puolin ja toisin… Taidan kompata lyytiä että ehkä meilläkin vielä vähän myöhemmin.



Onneksi pikkuäiti sai rahansa takaisin, ei meistä varmaan kukaan liian rikas ole ja jos erehtyy olee niin voin kyllä lähettää tilinumeron niin ne ylimääräiset voi laittaa sinne.



Mutta saanko nyt ylpeillä, meidän tyttö on vihdoin ruvennut tajuamaan että sillä on jalat ja niitä voi käyttää. Nyt pihalla ottaa askelia kun pitelee kiinni ja tänään ekan kerran kiinnostu portaista. Mutta tähän heräämiseen tarvittiin kengät. Siis kun sai kengät jalkaan alko ulkona astumaan jalalle, joka motivoi myös sisällä yhteistepsutteluun ympäri asuntoa. Mutta arkahan tyttö on, ei nouse välttämättä seisomaan ellei äiti laita kättä pepulle, ei tarvi edes nostaa vaan rohkasuks ja alasmenossa kun laittaa käden käden ympärille niin riittää että uskaltaa laskeutua.

Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun ja jos ette, niin enpä pahastu.



HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! TE KAIKKI IHANAT ÄIDIT.



Satuilija, joka toisiaan taisi ruveta satuilee ja Aamu, jonka naama on kiinni tyynyssä ja räsy peittää osan poskea, saakohan se lapsi henkeä?