revin lapsen vappuhuiskan riekaleiksi,ja nyt se itkee niin raastavasti...
hain lapsen tarhasta. vappuhuiskan matkalla ostin lapselle.
huiska oli siis mukana tarhassa.kuvittelin,että tyttö ilahtuu..paskan marjat ja mansikat!
hirmu natina ja kiukku,että ei halua huiskaa. AINA,AINA,kun lapsi saa jotain uutta,on ensi reaktio kiukku,ja kielteinen,ei halua. kuitenkin sitten hetken päästä haluaa,eli "hitaasti lämpeävä"?
kotimatkan heitteli huiskaa ja käski viedä takaisin kauppaan ym.. kotona nakkasi sen eteisen lattialle,ja minä suutuin ja revin huiskan tuhannen p*llun päreiksi.
nyt se nyyhkyttää niiiiin sydäntä raastavan surkeasti huiskan tynkä kädessä. sanoin,että pitäköön tämän opetuksen mielessä seuraavan kerran,kun saa jotain,että kannattaako kiukuta.
tein rumasti,mutta se jatkuva rätinä riitti nyt.ja tiedän,että oppi menee perille.
hyvää vappua vaan muillekkin. !
Kommentit (67)
joskus niin hankalia. Teillä tais molemmilla mennä viikon väsymykset nyt ton vappuhuiskan piikkiin. Eiköhän muissakin perheissä, just nytkin kiukuta ja tapella kun äitiä on ollut koko viikon ikävä.
jos kerran reaktio on lähes joka kerta tuollainen. Ehkäpä lahjasi eivät oikeasti ole lapselle mieleen. Olisi vaikka mieluummin halunnut hyrrän tms. Vaikuttaa, että kaikkien lahjojen kohdalla lapsi näyttää todellisen reaktionsa ja sitten yrittää muuttaa, kun huomaa sinun pettymyksensä. Lapsi oppii varsin pian kuitenkin sellaisen käytöksen, millä saa vanhemmat tyytyväisiksi. Käykää ensi kerralla yhdessä ostamassa vappuroina.
Ymmärrän ap:ta täysin rinnoin, ja itsekin räjähdin tänään pojalle (mitä ei tosiaankaan tapahdu usein) kun ei millään antanut jumissa olevaa lelua minulle katsottavaksi, ja lopulta rikkoi sen.
Hae kiireesti apua mielenterveysongelmiisi ennenkuin vahingoitat lasta suutuspäissäsi.
tyttö muisteli juuri tänään viimeksi sitä vappuhuiskaa, ja kyseli, että ostanko joskus uuden samanlaisen? kun siinä oli se pillikin....
se oli siis extrahieno, pillillä varustettu huiska, ja tyttö ei varmaan unohda sitä koskaan.ei huiskaa, eikä sitä, että revin sen kappaleiksi.
ap
Eli, lapsesi muistaa vieläkin. Olette te nuoret äidit julmia. Olen itse iltatähti synnyin hieman vanhemmille vanhemmille, oli ihana lapsuus. Itse olen tyyni ja rauhallinen, en koskaan ole tuhonnut lasten leluja enkä muutakaan. En ymmärrä, enkä edes halua. Lapsesi sai ikävän muiston sinusta.
turha tulla uusien enää jeesustelemaan. Mutta ap on myös "vain" ihminen, jolla hermot paloi, se suotakoon hänelle. Syyllisyys yksittäisestä virheestä ei johda kuin vielä pahempaan kierteeseen. Mielstäni turha tiukkapipoisuus voisi muutenkin kadota kaikessa - joskus tulee tehtyä mokia, käyttäydyttyä hassusti ja jopa väärin, mutta niille voi sitten aikuisseurassa ja vertaistuellisessa seurassa jopa nauraa. Helpottaa kummasti, ja se helpotuksen tunne vs kauhea syyllisyys vapauttaa kummasti voimia toimia oikein ensi kerralla.