revin lapsen vappuhuiskan riekaleiksi,ja nyt se itkee niin raastavasti...

hain lapsen tarhasta. vappuhuiskan matkalla ostin lapselle.

huiska oli siis mukana tarhassa.kuvittelin,että tyttö ilahtuu..paskan marjat ja mansikat!

hirmu natina ja kiukku,että ei halua huiskaa. AINA,AINA,kun lapsi saa jotain uutta,on ensi reaktio kiukku,ja kielteinen,ei halua. kuitenkin sitten hetken päästä haluaa,eli "hitaasti lämpeävä"?

kotimatkan heitteli huiskaa ja käski viedä takaisin kauppaan ym.. kotona nakkasi sen eteisen lattialle,ja minä suutuin ja revin huiskan tuhannen p*llun päreiksi.

nyt se nyyhkyttää niiiiin sydäntä raastavan surkeasti huiskan tynkä kädessä. sanoin,että pitäköön tämän opetuksen mielessä seuraavan kerran,kun saa jotain,että kannattaako kiukuta.

tein rumasti,mutta se jatkuva rätinä riitti nyt.ja tiedän,että oppi menee perille.

hyvää vappua vaan muillekkin. !

Sinä varmaan kiukuttelet lapsen kuullen, että ihan vääriä kukkia toit. Sitten sinä kuitenkin pistät ne maljakkoon. Napiset illalla vielä jotain kukista, kunnes lapsesi tulee ja nakkaa ne kukat roskiin. Rupeaisiko sinua harmittamaan?

Tai saat lapselta äitienpäiväkortin. Sinä näät sen, mutta et ole silmin nähden iloinen, lapsesi huomaa tämän ja hänestä reagoit väärin. Lopulta, koska et ripusta korttia seinälle, niin lapsesi ottaa kortin ja pistää riekaleiksi ja huutaa, "seuraavana äitienpäivänä en sitten sinulle korttia tee!".

vihainen kun käyttäydyit huonosti. Se siitä.

Mikä ihme siinä on, että varotaan lasten tunteita. Lapsi kertoo, että on surullinen niin on ihan normaalia sanoa lapselle, että suutuin kun väsyin siihen jatkuvaan kitinään ja vinkunaan.

Lapsen huonoon käytökseen saa väsyä ja siitä saa suuttua. Lapsi opettelee juuri siinä vaiheessa sitä, kuinka pitkään pystyy pompottamaan ja menemään. Jos kukaan ei joskus suutu ja osoita, että ei jaksa sellaista käytöstä niin se rajan laitto jää sitten aikuisena jollekin muulle.

Mieluummin kuitenkin opetetaan jo lapsena se, että niin metsä vastaa, miten sinne huutaa. Jos riehuu ja kitisee kun vappuhuiska ei kelpaa ja uhkaa sen repiä niin äiti repii sen valmiiksi, ettei se enää ahdista lasta. Thats it.

Todennäköisesti lapsi oppii jotain, että ensi kerralla käyttäytyy vähän paremmin.

Mitä sitten jos tippa silmässä kertoo päiväkodissa? Lapsi osaa krototiilinkyynelillä kyllä kerjätä sääliä. Jos asia haittaa voit kyllä sanoa päiväkodissa, että revit sen siksi, että otti päähän se tyhjä venkslaus kun mikään ei kelpaa.

Ajatelkaapa kun tulee eteen vielä niitä isompia asioita. Miten sitten kielletään kun lapsi haluaa kopan kaljaa ja mennä kotibileisiin ja tulla aamulla kotiin. Voi voi kun tulee lapselle tippa silmään kun äiti sanoo, että yhtään viivaa et vedä sitten siellä, vaikka rassukalla niin haluttaisi.

että "äiti repi minun vappuhuiskan riekaleiksi.." ..kyyneleet silmäkulmassa, ihan varmasti. tyttö oli todella surullinen asiasta,vielä tänäänkin on sanonut,että häntä vieläkin surettaa se,kun äiti repi sen.

mitähän ne tarhatädit mahtavat tuumata meidän vapusta? että yh-äiti kaatokännissä repinyt lapsen vappuhuiskan.??

-ap

näitä lahjalistamorsiamia paremmin kun luin tän ketjun.



Morsiamethan käyttäytyy samalla tavalla kuin tää penska. Jos ei tule tarpeeksi kallista lahjaa, kiukutellaan ja odotetaan, että sukulaiset ostaa uuden.



Ap. teet lapsellesi palveluksen kun opetat, että ei ole hyvä tapa kiukutella jos saa lahjan. Kerro lapsellesi, miltä tuntuisi jos sinä saadessasi äitienpäivälahjan heittäytyisit lattialle ja uhkaisit nakata sen roskiin ja repiä kun se ei ole tarpeeksi kiva.



Elämä on. Pettymysten kautta oppii jotain tapoja. Jokainen voi päättää, haluaako kasvattaa tytöstään hirmubritzellan, joka saa itkupotkuraivareita jos joku hänen häissään oli liian halvoissa sukkiksissa ja pani liian vähän rahaa lahjatilille.

Oli sitten päiväkotipäivän jälkeen tai hyvin nukutun yön jälkeen viikonloppuna, niin kaikki saamansa oli aina jotenkin vääränlaista. Joskus onnistui jopa muutaman minuutin iloitsemaan (esimerkiksi kun kummitäti toi uuden Barbien), mutta jo hetken kuluttua alkoi rutina (toisenlainen Barbie olisikin ollut parempi). Ei ole saanut aina kaikkea, muttei elänyt puutteessakaan eli luonteessa tuntui olevan. Joskus pinna paloi totaalisesti, kun yritti ilahduttaa kaikkia lapsia jollain pienellä jutulla (vaikkapa kaupasta jotkut lehdet kaikille) ja yksi narinallaan vei ilon kaikilta.



Tästä puhuttiin monta kertaa lapsen kanssa, mutta vasta aika auttoi pahimpaan kitinään ja nyt kymppivuotiaana muistaa ainakin olla natisematta, vaikka on vieläkin luonteeltaan tyytymätön.



Meillä on monta kertaa otettu pois jo annetut jutut ja annettu ne sitten joskus takaisin tai joskus esim. lahjoitettu vaatekeräykseen tms. Muutaman kerran olen esimerkiksi lehden repäissyt halki ja nakannut paperinkeräykseen. Ja varmasti ei ostettu uutta pettymyksen vuoksi, vaan taas kerran puhuttiin siitä, miten pitäisi edes kohteliaisuuden vuoksi kiittää kauniisti. Ja siitä, että kyllähän häntäkin harmittaa, jos kaverille viety synttärilahja vaan sysätään syrjään eikä siitä nautita ja näin myös muita harmittaa, jos hänelle ei kelpaa.



Eli vaikka reaktio oli varmasti ylimitoitettu, niin ymmärrän hyvin sinua! Paitsi ehkä en sitä uuden huiskan ostoa.

Eli, lapsesi muistaa vieläkin. Olette te nuoret äidit julmia. Olen itse iltatähti synnyin hieman vanhemmille vanhemmille, oli ihana lapsuus. Itse olen tyyni ja rauhallinen, en koskaan ole tuhonnut lasten leluja enkä muutakaan. En ymmärrä, enkä edes halua. Lapsesi sai ikävän muiston sinusta.

ap

sääli lasta

niiiin kypsiä ja hyviä äitejä arvostelemassa.



Itse olen sitä mieltä, että jos vituttaa niin sen saa näyttää lapsellekin. Jos pinna katkeaa niin se katkeaa. Sen jälkeen sovitaan.



Se, että äiti on aina tyyni viilipytty eikä pinna katkea koskaan, on EPÄNORMAALIA ja vaarallista. Yhdenkään terveen ihmisen psyyke ei pysty toimimaan päivästä toiseen tasaista tahtia koskaan hermostumatta ja menettämättä malttia. Jos peittelee kaikki negatiiviset tunteet niin joskus räjähtää ja se ei ole kaunista katsottavaa.

Lapsi siis ei osaa toimia tuollaisissa tilanteissa. Äitinä sinun on opetettava miten ristiriitaisia tunteita käsitellään.

Voi olla että lapsi halusikin ilmapallon tai toisenvärisen huiskun. ehkäpä lasta ärsytt äidin innokkuus eikä osannut esittää iloista äidin haluamalla tavalla.

Lapsi osaa kiukutella ja pahoittaa äidin mielen. Sen olet opettanut hyvin ja omasta käytöksestäsi huomaa että teidän perheessä on tietty pahis/hyvis kulttuuri.

Anna lapselle konkreettisia esimerkkejä miten hän voisi tuollaisissa tilanteissa toimia. Esim. kiitos lahjasta, en oikein pidä tästä mutta yritän parhaani. Laitan huiskun hyllylle kotona ja mietin pidänkö siitä. Tai, äiti olen aivan poikki, tarhassa oli mälsä päivä, en jaksa innostua vapusta.

liittyykö vappuun kovaäänistä juhlintaa ja juomista? Ehkäpä lapsi yhdistää kaiken vappukrääsän pelkoon??

Lapsi siis ei osaa toimia tuollaisissa tilanteissa. Äitinä sinun on opetettava miten ristiriitaisia tunteita käsitellään.

Voi olla että lapsi halusikin ilmapallon tai toisenvärisen huiskun. ehkäpä lasta ärsytt äidin innokkuus eikä osannut esittää iloista äidin haluamalla tavalla.

Lapsi osaa kiukutella ja pahoittaa äidin mielen. Sen olet opettanut hyvin ja omasta käytöksestäsi huomaa että teidän perheessä on tietty pahis/hyvis kulttuuri.

Anna lapselle konkreettisia esimerkkejä miten hän voisi tuollaisissa tilanteissa toimia. Esim. kiitos lahjasta, en oikein pidä tästä mutta yritän parhaani. Laitan huiskun hyllylle kotona ja mietin pidänkö siitä. Tai, äiti olen aivan poikki, tarhassa oli mälsä päivä, en jaksa innostua vapusta.

liittyykö vappuun kovaäänistä juhlintaa ja juomista? Ehkäpä lapsi yhdistää kaiken vappukrääsän pelkoon??

Lapsi siis ei osaa toimia tuollaisissa tilanteissa. Äitinä sinun on opetettava miten ristiriitaisia tunteita käsitellään. Voi olla että lapsi halusikin ilmapallon tai toisenvärisen huiskun. ehkäpä lasta ärsytt äidin innokkuus eikä osannut esittää iloista äidin haluamalla tavalla. Lapsi osaa kiukutella ja pahoittaa äidin mielen. Sen olet opettanut hyvin ja omasta käytöksestäsi huomaa että teidän perheessä on tietty pahis/hyvis kulttuuri. Anna lapselle konkreettisia esimerkkejä miten hän voisi tuollaisissa tilanteissa toimia. Esim. kiitos lahjasta, en oikein pidä tästä mutta yritän parhaani. Laitan huiskun hyllylle kotona ja mietin pidänkö siitä. Tai, äiti olen aivan poikki, tarhassa oli mälsä päivä, en jaksa innostua vapusta. liittyykö vappuun kovaäänistä juhlintaa ja juomista? Ehkäpä lapsi yhdistää kaiken vappukrääsän pelkoon??

"Kiitos lahjasta, en oikein pidä tästä mutta yritän parhaani" :D Käsi ylös av-mammat, kenellä teistä lapsi puhuu näin?

mä ainakin välillä heittelen jotain tavaroita ja kiroankin suutuspäissäni. Kait se on ihan normaalia että välillä pinna kilahtaa jatkuvaan huutoon ja riehumiseen.. harmittaahan se tietty itseä jälkeenpäin kun tuli näytettyä huonoa esimerkkiä ja riehuttua mutta onneks sitä nyt sattuu aika harvoin kuitenkin! Ja onhan ihmisillä, niin lapsilla kuin aikuisillakin, oikeus näyttää tunteensa, niin hyvät kuin pahatkin.

Niin kuin vähintäänkin yksi ihminen yrittää leipoa sellaista joka ketjun aloittajasta..



Lapsen traumat tuli esiin kun näki huiskun :O Pelkää sitten varmaan kauppakassejakin kun niissä voipi olla olutpulloja,vai ;)



Missä kohdin ap muuten ilmoitti että "juhlii kovaäänisesti"...?

eihän kukaan normaali ihminen voi hermostua OMAN lapsensa huutoon ja kiukutteluun! Ei oikeat äidit ole väsyneitäkään työpäivän jälkeen, vaan pelkästään onnellisia tavattuaan jälkeläisensä, (siltikin vaikka kyseisen perillisen käytös olisi minkälaista tahansa). Kun ne on Äitejä. Ne hymyilee ja selittää asiat kauniisti, rauhallisella äänellä (lapsen huuto ei tietysti peitä tätä hiljaista lepertelyä) eikä koskaan kiihdy liikaa koska se on huono esimerkki lapselle. Mehän ollaan aina esimerkillisiä, vai mitä? Ei koskaan virheitä?



Eikä meillä ole erilaisia temperamenttejäkään, ei myöskään lapsillamme. Koska jonkun mamman lapsi on rauhallista sorttia, samoin mamma itse, niin TOTTAKAI myös muissa perheissä on näin. Ja jos ei ole niin juoppoja ne on. Krapulakiukussaan repii lapsen vappuhuiskan =(

Ap on kuulkaa vain lapsellinen paska, jolla ei ole käsitystä aikuisuudesta.

vaan ihan äidin rahoilla ostettu. Mutta ap:lle onnittelut, jos lapsi oppii kaiken kerrasta. Itse saisin elää samaa episodia kerrasta toiseen ja mitään ei tapahtuisi.

Ap on kuulkaa vain lapsellinen paska, jolla ei ole käsitystä aikuisuudesta.

Niin ei sitten ole "käsitystäkään aikuisuudesta"?? Näin luokitellen harva meistä on sitten aikuinen. En usko että itse olet joka ikinen hetki aikuismainen ilman ylilyöntejä.

Kuten tämäkin viestisi osoittaa, ei järin aikuismainen tuo tapa reagoida:haukkua toista lapselliseksi paskaksi =) Puhutko noin "lapsellisesti" myös puolisollesi riidellessäsi :D Reppana.

(Ja sivumennen sanoen, oliko kyse sitten lapsen omaisuudesta jos hän ei sitä halunnut ottaa vastaan..?)

-annetaan lapsen kiukutella ja äiti kyykistyy lapsen tasolla keskustelemaan aikuisena, mikä lasta vaivaa. Kun lapsi lyö ja sylkee lopulta äitiä ja repii huiskan, äiti kiirehtii äkkiä kauppaan lapsen kanssa.



Kyykistytään taas yhdessä valitsemaan mieleistä huiskaa, ettei lapsi koe pettymystä ja saa traumoja. Kun lapsi heittäytyy maahan kirkumaan tässä vaiheessa, äiti kaappaa sylillisen huiskia ja ottaa hyllystä pillimehun ja antaa sen heti lapselle, että lapsi on hiljaa. Mennään maksamaan kaikki huiskat ja annetaan ne lapselle.



Näin on ongelma ratkaistu ja lapsi onnellinen ja tyytyväinen kun ei saanut vastusta kiukuttelulleen ja oppi, että pystyy pompottamaan kaikkia käytöksellään.



Lapsesta kasvaa tasapainoinen ja traumaton aikuinen, joka kokee järkytyksen kun ei aikuisena maailma ja yhteiskunta toimikaan hänen pillin mukaan.

vaan on, että lapsi ottaa mallia käytökseensä aikuisesta. Jos aikuinen reagoi noin tylysti, mitä voi odottaa lapseltakaan?



Nyt menette vapputorille ostamaan vaikka ilmapallon. Ja annat lapsen rauhassa valita itse.

itse valita huiskaa vai? Ap teki virheen ja sitä pitää nyt hyvitellä ostamalla lapsella pallo, minkä hän saa itse valita?

Itse olen tasan sitä mieltä, että jos lapselle ei kelpaa ostamani lelu/ vaate, niin saa olla ilman.

Ja ymmärrän varsin hyvin, että jokainen menettää malttinsa joskus, oli se sitten aikuismaista tai ei.

vaan on, että lapsi ottaa mallia käytökseensä aikuisesta. Jos aikuinen reagoi noin tylysti, mitä voi odottaa lapseltakaan?

Nyt menette vapputorille ostamaan vaikka ilmapallon. Ja annat lapsen rauhassa valita itse.

Se ei niinkään liity tarjottuihin leluihin tai ruokiin, vaan on yritys saada toinen hermostumaan. Jos tuollaiseen reagoin menemällä lapsen tasolle , lapsi kokee onnistuneensa tavoitteessaan. Pompotus jatkuu. Järkevintä olisi ollut, että olisi sanonut vaan tyynesti, että ei tätä kuule ole pakko ottaa.

Että ajattelinpa vaan ilahduttaa sinua, mutta jos se aiheuttaa tollaista karjumista, niin pidän ilomielin itse tän huiskan. Olisi vienyt sen kaappiin. Antanut penskan kiljua niin paljon, kun olisi sielu sietänyt, itse olisi mennyt vaikka katsomaan telkkaria tai suihkuun sillä aikaa, kun se ipana huutaa.