revin lapsen vappuhuiskan riekaleiksi,ja nyt se itkee niin raastavasti...

että jos ei pidä esim. ruoasta, että "tämä ruoka on ihan kivan näköistä,mutta en vaan pidä tästä mausta..sovitaanko että syön 4 lusikallista,kun olen 4 vuotias.." :) eli ei suoraan sano,että ruoka on täysin paskoo,en syö.



ja ei,lapseni ei yhdistä vappuhuiskaan juominkeja ja metakointia.



kyse on vaan siitä, niinkuin sanoin,että AINA kun lapsi saa jotain uutta tai ehdotan jotain uutta asiaa,se ensireaktio on kielteinen,ei,ei missään tapauksessa. en halua linnanmäelle! en halua vappuhuiskaa!! aina kaikki UUSI JA IHMEELLINEN on niin vaikeaa, että en vaan ymmärrä, ja nyt eilen katkesi pinna.



ja en muuten ole juoppo.



-ap

että jos ei pidä esim. ruoasta, että "tämä ruoka on ihan kivan näköistä,mutta en vaan pidä tästä mausta..sovitaanko että syön 4 lusikallista,kun olen 4 vuotias.." :) eli ei suoraan sano,että ruoka on täysin paskoo,en syö.

ja ei,lapseni ei yhdistä vappuhuiskaan juominkeja ja metakointia.

kyse on vaan siitä, niinkuin sanoin,että AINA kun lapsi saa jotain uutta tai ehdotan jotain uutta asiaa,se ensireaktio on kielteinen,ei,ei missään tapauksessa. en halua linnanmäelle! en halua vappuhuiskaa!! aina kaikki UUSI JA IHMEELLINEN on niin vaikeaa, että en vaan ymmärrä, ja nyt eilen katkesi pinna.

ja en muuten ole juoppo.

-ap

Jos lapsi suhtautuu kaikkeen epäilevästi, känkkää periaatteesta ja sulla tosiaan vaan katkesi pinna tän kerran, niin selitäpä lapselle että äidiltä katkesi nyt pinna, se ei ollut kivasti tehty äidiltäkään. Sovitte asian, halitte. Ei tohon maailma kaadu, ja vappuhuiskiahan on maailma täynnä. Äiditkin ovat ihmisiä :D Hyvää vappua teille!

turha tulla uusien enää jeesustelemaan. Mutta ap on myös "vain" ihminen, jolla hermot paloi, se suotakoon hänelle. Syyllisyys yksittäisestä virheestä ei johda kuin vielä pahempaan kierteeseen. Mielstäni turha tiukkapipoisuus voisi muutenkin kadota kaikessa - joskus tulee tehtyä mokia, käyttäydyttyä hassusti ja jopa väärin, mutta niille voi sitten aikuisseurassa ja vertaistuellisessa seurassa jopa nauraa. Helpottaa kummasti, ja se helpotuksen tunne vs kauhea syyllisyys vapauttaa kummasti voimia toimia oikein ensi kerralla.

pitäisi valmistella vähän kerrallaan, yllätykset joista ei ole etukäteen ollut puhetta aiheuttavat tytössä juuri tuollaista ap:n kuvaamaa käytöstä, oli sitten kuinka mukava juttu tahansa. Toki tytön tietä tämän takia myös silotellaan mutta ei aina, ei elämä aina ole ennalta tiedossa. Ja kyllä, ihan samalla tapaa mullakin on joskus mennyt hermot ja käytös ollut ala-arvoista mutta mitä sitten jos sitä tapahtuu tyyliin kerran kahdessa vuodessa? Päin vastoin, huomaapahan lapsikin että ei kenenkään tarvitsekaan olla täydellinen ja vaikka joskus mokaa pahastikin niin senkin voi ihan reilusti myöntää ja tilanteen korjata ja elämä jatkuu. Sitten toki eriasia jos tuollainen on jatkuvaa.

toinenkin yhtä hitaastilämpeävä.



se vaan on joskus aikuiselle rankkaa,kun "normaali" lapsi ilahtuisi esim. vappuhuiskasta,niin minun tytölle ei edes sitä voi antaa "tuosta noin vain",iloisena,ja kuvitella,että tyttö ilahtuu,käyttäytyisi kuten normaali lapsi:( olisi iloinen,onnellinen, tai edes neutraali. aina vaan kielteinen,ja juuri pitäisi etukäteen ennakoida ja siloitella ja valmistaa tulevaan mukavaan juttuun.



-ap

En tarkoita ap:ta vaan noita todella alhaisia mollaajia.



Tervejärkinen ihminen tietää että joskus äitikin voi erehtyä ja suuttuessaan käyttäytyä typerästi. Pääasia on kuitenkin että äiti itsekin tiedostaa sen ja puhuu ja sopii asiat lapsen kanssa. Oli ap:lta tosiaan lapsellisen kurja reaktio mutta joskus lapsen kiukutessa ei vaan jaksa olla järkevä. Ap on koko ajan puhunut asiasta kuitenkin fiksuun sävyyn.



Naurettavaa heitellä kiviä kun ei kukaan ole täydellinen ja joskus tunteen puuskissa sanotaan ja tehdään tyhmästi.

ensireaktio ap:n juttuun oli kyllä nauru! Voisin kuvitella itse kilahtaneeni yhtä tuloksekkaasti.



Tsemppiä ap, älä välitä näistä keittiöpsykologeista! Ihan inhimillistä tuo kiukustumisesi. :)

että "äiti repi minun vappuhuiskan riekaleiksi.." ..kyyneleet silmäkulmassa, ihan varmasti. tyttö oli todella surullinen asiasta,vielä tänäänkin on sanonut,että häntä vieläkin surettaa se,kun äiti repi sen.



mitähän ne tarhatädit mahtavat tuumata meidän vapusta? että yh-äiti kaatokännissä repinyt lapsen vappuhuiskan.??



-ap

että "äiti repi minun vappuhuiskan riekaleiksi.." ..kyyneleet silmäkulmassa, ihan varmasti. tyttö oli todella surullinen asiasta,vielä tänäänkin on sanonut,että häntä vieläkin surettaa se,kun äiti repi sen. mitähän ne tarhatädit mahtavat tuumata meidän vapusta? että yh-äiti kaatokännissä repinyt lapsen vappuhuiskan.?? -ap

Saattaa olla että lapsi mainitseekin. Ja kysyttäessä voi avoimesti kertoa kuinka sinulla iski turhastuminen ja paha mieli asiasta. Kyllä normaali empaattinen ja järkevä ihminen ymmärtää että joskus tunteet ryöpsähtää äidilläkin. Tsemppiä! Et todellakaan ole yksin noissa ajatuksissa...

että "äiti repi minun vappuhuiskan riekaleiksi.." ..kyyneleet silmäkulmassa, ihan varmasti. tyttö oli todella surullinen asiasta,vielä tänäänkin on sanonut,että häntä vieläkin surettaa se,kun äiti repi sen.

mitähän ne tarhatädit mahtavat tuumata meidän vapusta? että yh-äiti kaatokännissä repinyt lapsen vappuhuiskan.??

-ap

He taatusti osaavat erottaa ne jutut, mitkä ovat oikeasti huolestuttavia ja ne, jotka eivät ole.

Oma lapseni on puhellut, mm. tällaisia: Eilen oli kamala nälkä koko päivän, äiti ei antanut ruokaa. Joo, en antanut lapselle hänen haluamiaan muroja, banaania, jätskiä, muita välipaloja kun oikea ruoka ei kelvannut. Sekä: Äiti juo sellaista sihisevää pahaa juomaa mikä ei ole lasten, mä en saa juoda sitä. = on Samarinia.

Äiti ja isi vaan nukkuu eikä herää mun kanssa. Joo, tämä oli kun lapsi halusi herätä klo 5 aamulla. Sanottiin, että tähän aikaan ei herätä, ei laiteta telkkaria auki vaan nukutaan.

Näistäkään en tietäisi, jos tuttuni ei olisi töissä siinä samassa päiväkodissa missä lapseni on :D

Ehkä se meni jo lapselta ohi mielestä mitä sille ekalle hiuskalle tapahtui.



Ja mitä nyt itselläni on kolme vilkasta poikaa, niin saattaa sanoa että toinen RIKKOI TAHALLAAN, vaikka olisikin ollut vahinko.

Varmaan myös tarhassa on kuultu lapsen suusta liiotteluja?



Sun pitää olla armollisempi itsellesi kuin että syyllistät lisää ja pelkäät että ulkopuoliset ajattelee sun olleen kännissä. :(



Viettäkää nyt hauska vappu! Ja siihen uuden asian vieruksemiseen? Saisiko neuvolasta jotain vinkkejä mikä auttaisi?

Minä olin siis se, joka kerroin omasta kokemuksestani äidin kanssa. Tarkoitus ei sinällään ollut mollata AP:ta, jos hän kerran ymmärtää ettei ollut ehkä fiksu reaktio se huiskan repiminen. Mielestäni se vain lisää lapsen ristiriitaisia tunteita lahjan saadessaan. AP:n ensimmäisestä viestistä tuli niin vahvasti oma lapsuuteni mieleen, että oli pakko kirjoittaa. Kyllä minä ymmärrän sen että lapsen käytös voi olla vaikeaa sietää, itsekin hieman kamppailen sen kanssa miten sietää lapsessa niitä piirteitä jotka minulle on oman taustani vuoksi hankalia, eli miten olla käyttäytymättä kuin äitini. Enkä sinänsä niin paljon äitiänikään syytä, kyllä hän varmaan yritti parhaansa.



Minusta se on kyllä jotenkin epätavallista, että lapsi vastustaa noin pitkään kaikkea uutta. Ja sitten taas sen jälkeen sanoo että oikeasti tykkäsi siitä esineestä. Kai sille joku syy on, mikä käytöstä ylläpitää? Olisiko niin, että lapsi on temperamentiltaan sellainen että kaikki uusi on vähän pelottavaa, oli huonoja kokemuksia tai ei. Minä myös olin sellainen, että monet uudet sinänsä ihan kivatkin asiat oli vastustuksen aihe, joskus syystä (eli en oikeasti innostunut pianonsoitosta ja tiesin sen hyvin itsekin), joskus vaan omaa sosiaalista epävarmuutta (en osaa, en saa kavereita, jne). Partioon minut raahattiin itkevänä, ja valitettavasti se partio ei sitten ollutkaan hyvä ja itsetuntoa kohentava kokemus. Tiedän että äitini ei osannut tätä minun "ujoutta" tai arkuutta käsitellä, ja olisi varmasti halunnut että lapsensa olisi ollut reippaampi. Väittäisin kuitenkin, että jos ap kerran kokee sen lapsen vastustamisen loukkaavana tai miten vaan hankalana käytöksenä, hän on lisännyt lapsen vastustusta hermostumalla siitä itsekään. Eli sen lisäksi että lapsi pelkää tai vastustaa sitä uutta asia, häntä ahdistaa myös vanhemman reaktio, joka sitä hänen käytöstään seuraa. Miten tällaiset tilanteet sitten pitäisi hoitaa, en ole varma. Ehkä parasta olisi vaan olla kuin ei huomaisikaan lapsen huonoa käytöstä ja koittaa vain kaikin voimin pysyä positiivisena ja rauhallisena (eli vastustaa sitä omaa reaktiotaan ja kaikin voimin olla vaikeuttamatta lapsen tunnetilaa). Ja järjestää lapselle niitä onnistumisen elämyksiä, eli viedä häntä hankaliin tilanteisiin vaikka osittain vastentahtoisestikin, mutta niin että hän varmasti pärjää ja hänellä on loppujen lopuksi hauskaa (esimerkiksi jos lapsi vastustaa sitä partiota, niin ottaa ensin selvää millaiseen porukkaan sitä lastaan on tyrkkäämässä, onko mahdollisuuttakaan hyvään lopputulokseen). Ja sen lisäksi mielestäni olisi tärkeää keskustella asiasta paljon, muistuttaa lasta niistä tilanteista joissa onkin vastoin lapsen oletuksia ollut hauskaa, ja antaa lapsen ymmärtää että on ihan normaalia jännittää uusia asioita, ja että hänet hyväksytään kuitenkin sellaisena kuin on. Ja tosiaan käydä lapsen kanssa läpi sitä miten sellaisista selviää hyvin, miten kiitetään lahjasta, miten kysytään vieraita lapsia leikkimään, miten pyydetään anteeksi jne jne jne, jotta lapsi tietää miten toimimalla tilanteet helpottuu. Se uusien tilanteiden pelkääminen on raskas taakka aikuisellekin. Minä olen siitä päässyt osittain, ja olen elämässäni loppujen lopuksi aika paljon "syöksyjä tuntemattomaan" tehnyt hyvällä menestyksellä, mutta edelleenkin minä joudun tekemään itseni kanssa töitä välttääkseni ne huonot odotukset (en osaa, en pärjää, en uskalla, kukaan ei oikeasti halua minun kanssa leikkiä).

joo ei ole aina helppoa olla äitti, teko niin tai näin niin aina saa lopultahaukut jostain suunnasta

huh huh ja koskas niitä isiä syllistetään ja mollataan ?



aina vaan äitejä







ei toi ap teko kovin järkevää ollut, mut joku raja on lapsenkin vaatimuksilla

nyky lapset saa niin paljon tavaraa ja herkkuu, et eivät osaa olla kiitollisia mistään



ostakaa vähemmän niin oppivat olemaaan kiitollisia edes joskus

Huono äiti paskat välittäisi mistään vappuhuiskan repimisistä, päinvastoin. Tuskinpa olisi edes ostanut sitä huiskaakaan, kun nekin rahat olisi mennyt vappuviinoihin.

Lähdetään siitä, että jokainen tekee virheitä.

Vaan se, joka oppii virheistään, viisastuu ja oppii niistä, eikä tee samaa virhettä kahdesti.

Huono äiti paskat välittäisi mistään vappuhuiskan repimisistä, päinvastoin. Tuskinpa olisi edes ostanut sitä huiskaakaan, kun nekin rahat olisi mennyt vappuviinoihin.

Lähdetään siitä, että jokainen tekee virheitä.

Vaan se, joka oppii virheistään, viisastuu ja oppii niistä, eikä tee samaa virhettä kahdesti.

toivotaan että lapsi jotain oppi tuosta. Hyvää vappua teillekin!

Klara vappen!

suosittelen ammattilaisen apua

Hyvä, ettet itse taantunut käytöksessä lapsen tasolle, todella aikuismaista. Tosin sattuuhan sitä, jos nyt yleensä kykenet hermosi hillitsemään ja varmaan kannattaa käydä lapsen kanssa läpi tilanne ja sopia ihan anteeksipyyntöjen kanssa. Mukavaa vappua teille!

kelpaa niin lentää pannuhuoneen uuniin ja uutta ei osteta.

Hyvin on tepsinyt.