Lue keskustelun säännöt.
Lukisitko lapselle (masennus) Möröistä?
Kommentit (17)
... niin miksi sitten avioeroista ja kuolemasta löytyy kirjoja pilvin pimein.
Ja jos kirjan olisi lukenut niin tietäisi, että kirjassa Mörköjä EI OLE OLEMASSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tartteeks tätä nyt änkeä joka hiton paikkaan. Tänään oli jo Kotivinkissäkin juttua tästä hulluudesta?
Möröt ovat satuolentoja, jotka kuuluvat satumaailmaan. Masennus on taas eri asia, aikuisten juttu. Vähän kuin avioero, rahaongelmat, ei niistä tarvitse kertoa sen kummemmin "lapsentasoisesti", mörötellen. Riittää kun kertoo jos on aihetta kertoa, että äidillä/isällä on ongelmia, sellainen sairaus että on välillä paha olo, hän saa siihen hoitoa ja lääkettä.
Kuinkahan moni lapsi on osallinen siihen masennukseen ihan omassa jokapäiväisessä elämässään?! Miten asiasta kertovan tarinan lukeminen voisi olla jotenkin rankempaa kuin asian kokeminen?
En ole lukenut kirjaa, mutta jos se on hyvin tehty niin ideahan on loistava - tuodaan hankala ja ehkä pelottava asia lapselle ymmärrettävästi esiin, ehkäpä tarinalla on valoisa ja toivoa antava loppu.
Äiti on jatkuvasti väsynyt ja ärtynyt ja itkee helposti. Äiti saattaa huutaa lapsille jatkuvasti tai ei sitten ei edes huomaa, vaikka lapsi satuttaa itsensä pahasti ja itkee. Äiti ei jaksa keskittyä mihinkään ja ruokaa tulee pöytään miten sattuu. Jne.
Kyllä jokainen lapsi keksii tässä tilanteessa vaikka mitä mielikuvitusjuttuja selvitäkseen, pakenee todellisuutta haaveisiin. Että on ihan hyvä kirja ja hienosta aiheesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska lukea näitä erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia kirjasta.
Pitää muistaa, että masentuneetkin ihmiset ovat kaikki erilaisia ja oireilevat eri tavalla. Toisista ei välttämättä koskaan näe päällepäin mitään.
Hassua tässä asiassa on se, että kirja kirjoitettiin kuitenkin alunperin ihan vain lastenkirjaksi ilman sen suurempia tarkoituksia puhua masennuksesta. Näinpä se tosiaan käy sadusta kenelle tahansa. Tarinaan kuitenkin punoutui tämä masennus-juonne ja siitä toivottavasti on apua jollekin puhuttaessa lapselle masennuksesta. Eihän nämä asiat vaikenemalla parane.
Olen ollut yllättynyt kirjan vastaanotosta. Se osoittaa hyvin miten vaiettu aihe masennus yhä on. Toivottavasti tämän heränneen keskustelun jälkeen taas pikkuisen vähemmän.
--Minttu V.
törmäsin täähän kirjaan aikaisemmin jollai muulla palstalla enkä voi muuta kuin ihmetellä, et miks tää on tehty ja mitä ihmettä liikkuu päässä sillä, joka kuvittelee, et tällasta luetaan LAPSILLE?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää masennusmeuhkaus on itseasiassa aika hassua. Olen ton kirjan lukenut ja mun mielestä se kävi sadusta ihan kelle tahansa lapselle riippumatta onko tarvetta puhua masennuksesta vai ei. Hauska ja vauhdikas seikkailu ja meidän lapset ainakin rakastuivat kerta heitolla!
jo pitään tän kirjoittajan blogia. Mielenkiintoista luettavaa, mutta välillä kyllä miettii, että mikä on ihmisessä vialla, kun kirjoittaa niin avoimesti asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin sanoo kirjoittajalle pari valittua sanaa. Tää kirja ei tosiaankaan ole lapsille!
Miten määritellään lastenkirja? Jos ajatellaan suomalaisten ylpeyttä, Muumi-kirjoja niin ties minkälaisia mielenvikaisuuksia siellä käsittellään. Näkymätön lapsi-kirja on täyttä toinen toistaan hullumpia hahmoja.
En ole lukenut tätä kyseistä Mörkö-kirjaa, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei lapsia tarvi kasvattaa pumpulissa. Pitänee perehtyä asiaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on ihailtavaa, että joku uskaltaa puhua ääneen näistä asioista. Mäkin koitin kuukausi tolkulla neuvolas vihjaista, että oon masentunut ja ahistaa, mutta ne vaan taputti päätä ja sanoi, että ei kö sulta löytyis joku sukulainen auttamaan. Paskat, mikä niitten velvollisuus se on auttaa. Kun joku toinen puhuu ääneen, niin ehkä sitä uskaltaa joskus itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon lukenut sitä sen "kirjoitusblogia" ja "perheblogia" ja eihän oikeesti kukaan voi olla tuollainen. Samanlaista kusetusta ja tyrkkyilyä kuin Tukiainenn ja lisäksi ihna vastuutonta.
Nainen on päivät kotona jonkun ihme "kirjailijahaaveen", mies tekee työt. Naisella tuskin näistä kirjoista kovin kummoisia tuloja on. Kolmesta lapsesta kaks on jo koulussa ja nuorinkin reippaasti pk-ikäinen kohta kai menee eskariin. Meinaaks tää äiti oikeesti jäädä sittenkin vaan loisimaan kotiin ja leikkimään kirjailijaa, kun kyvyt ei riitä kuin omakustanteeseen ja paskapuheisiin.
Viimeisissä perheblogikuvissa lapset laskee pyllymäkeä talon katolta... Toosi toosi on vasuullista. Ei siinä mitään ihmettä ole, että masennuksesta kirjoittaminenkin tuntuu NORMAALILTA, kun tyyppi on tällainen...
kirjoittajalta... Informoin sitten mimmoinen oli.
Miksi en lukisi? Minä en ylipäätään ymmärrä, että jostain asioista pitäisi olla puhumatta lapsille. Kyllä vanhemman masennuskin on semmoinen juttu, että kannattaa jollakin tapaa avata - lapsen ikätason mukaan tietty.