Lue keskustelun säännöt.
Miten nykytyöelämässä selviää täysijärkisenä?
22.01.2009 |
Mä olen niin väsynyt :( Töissä aina mieletön kiire ( ok, on varmaan muillakin, mutta silti se väsyttää) Istut tekemään jotain ja joko kollega kysyy apua tai joku soittaa; pahimmillaan porukkaa on jonossa kysymässä jotain.... Mihinkään ei ehdi keskittyä ennen iltaa/kotona
Lasten kanssa kotiarjessa menee klo17-21 ja siinä välissä yritän myös liikkua miehen menojen salliessa. Klo21 kaivan tietokoneen auki ja jatkanpäivää klo23-24 asti. Ja yöllä nukun huonosti kun keskeneräiset työt ponnahtaa tajuntaan. Aamulla uusia maileja on odottamassa kymmeniä jo klo8 ja päivän aikana ei millään ehdi lukea kaikkea.
Mistään ei saa apua, lisää resursseja ei palkata ja kaikilla on töissä sama tilanne. :(
Kommentit (40)
Maksetaanko noista kotona tehdyistä yö-tunneista jotain? Itse en ikinä tekisi kotoa käsin töitä tuohon aikaan!! Eihän ihminen voi elää tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin jo saanut burn outin tuollaisessa työympäristössä!!
minä sairastuin vakavasti vuosien stressistä (vaativa tietotyö ja kiireinen aikataulu plus muut kivat päälle), neurologiseen sairauteen, johon ei mitään sukurasitetta ole. Tieteellisesti syy-yhteyttä ei pysty todistamaan, mutta tämä on kuitenkin käsitykseni.
En parane koskaan, yritän nyt pärjätä tämän kanssa.
Olen samaa mieltä siitä, että jokin stoppi olisi tälle saatava, siis ihan valtakunnallisella tasolla. Tai muutenhan se johtaa siihen, että lähes kaikki ovat sairauslomalla! Pitäisi muistaa että ihmisellä on muutakin elämää kuin pelkkä työ. Emmehän me täällä maapallolla elä pelkästään sen takia että niska limassa puskisimme hommia jollekin kiittämättömälle yritysjohdolle!
Toivottavasti sulla on ap tosi hyvä palkka! Oliko sulla jo lapsia? Miten ihmeessä muka voisit olla edes kotona sairaan lapsen kanssa jos olet tuollaisessa paikassa töissä?
Kuulostaa hyvin sairaalta työympäristöltä ja eihän tuollaista voi mitenkään jaksaa. Ja sairasvuoteeltahan ei asioita hoideta, joten parasta että pääset pois mitä pikimmin. En tiedä tarviiko totaalista alan vaihtoa tehdä mutta fiksumpi yrityskulttuuri voisi auttaa. Tosin aikamoista arpomista että mistä sellaisen tänäpäivänä löytää, jollei tunne entuudestaan jotakuta muuta ko firmassa. Meillä ei onneksi vielä olla ihan tuollaisessa "poliisikulttuurissa" mutta kaipa sekin on tulossa. Oma syksy oli ihan hirveää painamista, nyt olen vaihtamassa alempiin työtehtäviin (joissa en tod tee ylitöitä) sitä odotellessa. Ja onneksi on tuo mammalomakin kesällä tulossa joten sen varjolla jaksaa, ja huomaa ettei enää työ ole se elämän tärkein asia vaan oma hyvinvointi.
Isosti temppiä, toivottavasti pääset pian pois.
en ilmaissut itseäni riittävän selvästi, mainitsin vain että meitä on monta.
Ja muuten, tämä "poliisikulttuuri" ei olekaan missään yksityisen firmassa vaan ihan valtiolla!!
Kiitoksia tsempeistä,
t.24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä tilannetta oikeasti ymmärrä ne, jotka tekevät 8-16 työtä, jossa työ käydään tekemässä työpaikalla ja sitten se unohdetaan kunnes mennään seuraavan vuoroon....
eivätkä tilannetta oikeasti ymmärrä ne, jotka tekevät 8-16 työtä, jossa työ käydään tekemässä työpaikalla ja sitten se unohdetaan kunnes mennään seuraavan vuoroon....
minun mielestä noin se kuuluu ollakin. Työ ja muu elämä erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloin saada toistuvan päänsäryn, jolle ei löytynyt mitään neurologista syytä eikä lääkkeetkään helpottaneet. Se loppui vajaa 2 viikkoa kun lopetin työssäni. Lääkärikin piti todennäköisimpänä, että se on työstä johtuvaa. Mulla ainakin kroppa antaa ensin pienemmän varoituksen, sitten vähän isomman, jos ei itse muuten ymmärrä lopettaa!
Pitää itse pitää huolta rajoistaan ja olla kuvittelematta että tekemällä paljon töitä pääsisi uralla eteenpäin. Lahjakkaat osaavat sanoa EI tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnollisimmat kollegat on palkanneet jopa iltapäivähoitajan, joka hakee lapset tarhasta, koska eivät koe voivansa lähteä kun 8 h tulee täyteen.
Itsellä esimies soitti kotiin kun olin ekaa päivää saikulla 39 asteen kuumeessa että enkö oikeesti pystyisi tekemään yhtä memoa ja ai milloin sitten pystyisit, lupaisitko huomiseksi...
että ei ole edes aikaa olla sairaan lapsen kanssa kotona tai itse sairaana kotona!!! Kaikki lakkoon vain jos tuollaista on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin olisi minun "kynästä" lähtenyt.
Suosittelen samaa sinulle, mitä olen itse opetellut jo jonkin aikaa. En suostu enää kiireeseen. Teen työpäivän aikana sen mitä ehdin ja olen opetellut sanomaan "ei". Kukaan ei voi minulta edellyttää tekemään töitä vielä illallakin ja pilaamaan perään yöunenikin. Ja kukaan ei näistä tule päähän taputtamaan. Ei ole minun vika, että liian pienellä jengillä teetetään liikaa töitä. Jos teen koko ajan liikaa, hyväksyn tekemisellä sen liikaa teettämisen. Näin se vaan menee ja muutosta on turha odottaa.
Ps. Olen omat burnoutini jo vetänyt, toistamiseen en siihen lähde.
tai vähintäänkin kaikki poissaolon aikana kertyneet työt on oltava tehty palaamispäivään iltapäivään mennessä. La-iltapäivällä tulee kokouskutsu ma aamuksi klo10:ksi, johon pitää valmistella x,y ja z -materiaalia ja esityksen on oltava hyvä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juha Siltalan:Työelämän huonontumisen lyhyt historia.
Teen minkä ehdin työaikana ja se pitää riittää, koska työnantaja ei myöskään maksa ylitöistä.
Mä päätin jo ensimmäisenä työpäivänä, kun edeltäjäni mua asioihin perehdytti, että jos työaika ei riitä, niin sitten jotain jää tekemättä. Edeltäjäni oli valitettavasti totuttanut pomon siihen, että istui joka ikinen päivä tunnin pari tekemässä ylimääräistä, ILMAISTA työtä firmalle. Mä en sellaiseen rupea, koska mulla on elämää työn ulkopuolellakin. Ja ennen kaikkea perhe, jota kohtaan myös on velvollisuuksia.
Alku oli vähän tahmainen, mutta parissa vuodessa organisaation kulttuuri on kehittynyt huimasti (toki pomotkin on jo vaihtuneet fiksumpiin). Nyt meillä on ihan luvallista sanoa, että ei ehdi tehdä jotain, kunhan se on perusteltua. Sitten joko delegoidaan tai jätetään jotain tekemättä. Tosin nyt ei edes tule mieleen, koska näin olisi viimeksi pitänyt tehdä. Siihen varmaan vaikuttaa sekin, että kun ilmapiiri on parempi eikä töitä tarvitse tehdä veitsi kurkulla, niin sitä yllättäen jaksaakin vähän enemmän.
Jos työtilanne on tosiaan sellainen, että odotukset ovat kohtuuttomat, niin sitten ei ole todellakaan muuta keinoa kuin vaihtaa työtä. Jos esimiehenä on työnarkomaani, jolla ei ole omaa elämää, niin siinä on kyllä vaikea olla. Jos siis noista aiemmin esitetyistä ohjeista ei ole apua, niin sitten ei todellakaan kannata jatkaa. Mikään työ ja raha ei ole sen arvoinen, että oma terveys menee eikä ehdi olemaan lastensa kanssa.
Minä itse olen käynyt aika lähellä burn outia kaksikin kertaa. Teen työtä johtajana IT-konsulttifirmassa, joten todellakin tiedän mitä paineet voivat olla. SIlti ne ohjeet ja kommentit mitä kirjoitin ekalla sivulla, ovat minulle arkipäivää. Minä en suostu tekemään kaikkea, enkä kaikkeen riitä. Se, että delegoin ja keskityn vain kaikista olennaisiin, on edistänyt minun uraani hyvin. Ja sitten naiset: miehet tekevät töitä juuri näin.
Ihan konkreettisena esimerkkinä. Mä luen ehkä 40 % minulle tulevista viesteistä. Tässä työssä tulee mulle toista sataa viestiä päivässä. Niistä ehkä noin 1-5 vaatii oikeasti välitöntä reagointia. Yleensä merkattu punaisella huutomerkillä ja lähettäjän tyyppiä asiakkaan toimari. Sitten noin 10-20 on sellaista, että jotain pitää tehdä tänään tai lähipäivinä. Sitten on joku määrä, jotka on vain tiedoksi. Loput jätän avaamatta ja lukematta. Joskus niistä joku aktivoituu tyypin 1 mailiksi, mutta siis vain pari kertaa vuodessa.
Mulla on sähköpostissa automaattifiltterit, jotka siirtävät viestejä inboxista talteen. Mä kuljen julkisilla töihin sen takia, että luen bussissa kännyllä noita vähemmän tärkeitä.
terv. esimies
Ei siihen auta muu kuin vaihtaa töitä tai kestää se, ettei kaikkea millään eh
...di tehdä valmiiksi.
Ei siihen auta muu kuin vaihtaa töitä tai kestää se, ettei kaikkea millään eh
mutta jostakin sinun täytyy ruveta karsimaan töitä. Monesti on itsestä kiinni suostuuko loputtomiin olemaan tuonlaisessa oravanpyörässä. Joissakin työpikoissa karsiminen tosin on lähes mahdotonta...
Kuulostaa hyvin sairaalta työympäristöltä ja eihän tuollaista voi mitenkään jaksaa. Ja sairasvuoteeltahan ei asioita hoideta, joten parasta että pääset pois mitä pikimmin. En tiedä tarviiko totaalista alan vaihtoa tehdä mutta fiksumpi yrityskulttuuri voisi auttaa. Tosin aikamoista arpomista että mistä sellaisen tänäpäivänä löytää, jollei tunne entuudestaan jotakuta muuta ko firmassa. Meillä ei onneksi vielä olla ihan tuollaisessa "poliisikulttuurissa" mutta kaipa sekin on tulossa. Oma syksy oli ihan hirveää painamista, nyt olen vaihtamassa alempiin työtehtäviin (joissa en tod tee ylitöitä) sitä odotellessa. Ja onneksi on tuo mammalomakin kesällä tulossa joten sen varjolla jaksaa, ja huomaa ettei enää työ ole se elämän tärkein asia vaan oma hyvinvointi.
Isosti temppiä, toivottavasti pääset pian pois.