Miten nykytyöelämässä selviää täysijärkisenä?

Kuin olisi minun "kynästä" lähtenyt.



Suosittelen samaa sinulle, mitä olen itse opetellut jo jonkin aikaa. En suostu enää kiireeseen. Teen työpäivän aikana sen mitä ehdin ja olen opetellut sanomaan "ei". Kukaan ei voi minulta edellyttää tekemään töitä vielä illallakin ja pilaamaan perään yöunenikin. Ja kukaan ei näistä tule päähän taputtamaan. Ei ole minun vika, että liian pienellä jengillä teetetään liikaa töitä. Jos teen koko ajan liikaa, hyväksyn tekemisellä sen liikaa teettämisen. Näin se vaan menee ja muutosta on turha odottaa.



Ps. Olen omat burnoutini jo vetänyt, toistamiseen en siihen lähde.

Kiire ja työmäärä on vain yksi rasite. Siihen päälle huono ilmapiiri ja pomo, epäselvät tehtävänannot, asiakkaat, jotka muuttaa jatkuvasti mieltään... Stressiä, stressiä, stressiä. Ei ihme, että uupumus on jo kansantauti.

Teen minkä ehdin työaikana ja se pitää riittää, koska työnantaja ei myöskään maksa ylitöistä.

Teen minkä ehdin työaikana ja se pitää riittää, koska työnantaja ei myöskään maksa ylitöistä.

Ei siihen kannata edes pyrkiäkään, että kaiken teet. Priorisoit työt ja mailit tärkeysjärjestykseen ja teet työt siinä järjestyksessä. Se mitä jää, niin jää. Lisäbonuksena on vielä se, että ura lähtee nousuun, kun keskittyy oleelliseen ja saa niissä tuloksia aikaan.



Esimerkiksi sellaiset mailit, joissa sinä et ole pääasiallisin vastaanottaja (nimi cc. kentässä) kannattaa jättää jopa lukematta tai ainakin päivän viimeiseksi.



Sitten kannattaa kieltäytyä kaikesta hajottavasta. Jos olet esimerkiksi palaverissa puheenjohtajana, niin joku muu kirjoittakoon muistion.



Jotkut kolleegathan ovat sellaisia, että tuovat omia töitään muille. Pidä tarkkaa kirjaa mihin suostut.



Varaa kalenterista aikaa itsellesi, jolloin saat tehtyä rauhassa töitä. Voit varata itsellesi vaikka neukkarinkin ja menet sinne tekemään töitä. Eipä tule muut häiritsemään.

liian vähän väkeä töissä ja huonosti organisoitu työ. Nyt taas "laman" varjolla voidaan hankkiutua eroon määräaikaisista ja muista kulueristä, ettei omistajien voitot vaan pienene 1000000:sta 900000:een euroon.

ettei pysty organisoimaan, niin sun täytyy itse ottaa ohjat käsiin. Sovitte työkavereidenne kanssa esim. viikottaiset palaverit, jolloin kysytään se apu toisilta eikä tulla häiritsemään kesken kaiken. Jos palaverien ulkopuolella pitää akuutisti kysyä jotain, se taho on sitten esimies.

Myös sellaisessa työssä, jossa puhelin soi, voi organisoida esim. tunnin per työntekijä per päivä, jolloin henkilö ei vastaanota puheluita vaan tekee jotain muuta (esim. vastaa sähköpostikyselyihin).

ja sijaisia ei ole tai niitä ei oteta, kun on sairauslomia

Jos muiden työt roikkuvat, niin sehän on johdon ongelma. Ei sinun. Jos olet sitten muille työnjohtajana, niin sitten keskustelet oman esimiehesi kanssa ja jaatte työt uudelleen.



Jos et normaalilla osaamisella ja työtahdilla ehdi tehdä asioita työpäivän puitteissa, niin se ei ole todellakaan sinun vikasi, vaan esimiehesi.



terv. esimies

Jos et normaalilla osaamisella ja työtahdilla ehdi tehdä asioita työpäivän puitteissa, niin se ei ole todellakaan sinun vikasi, vaan esimiehesi.

terv. esimies

Tapaan häntä ehkä kerran parissa kuukaudessa, on eri maassa.

Paraneeko ap tilanne jos väännät töitä yötä myöten? Saatko kaiken tehtyä? Veikkaan, että kaikkea ei tule siltikään tehdyksi, koska kun toisesta päästä lyhenee, toisesta päästä kuorma kasvaa.



Naisilla on usein tuo liika tunnollisuus ongelmana. Sitten työpaikoilla tehdään töitä, joita ei kannattaisi tehdä ollenkaan. Raportteja, joita ei kukaan lue. Ylimääräisiä tarkistuksia jne.



Kokeile ap vaikka niin, että teet pari viikkoa töitä vain työajan? Teet järjestyksessä tärkeimmät. Et ota mitään uusia hommia. Osa töistä ratkeaa itsestään, kun aika ajaa niiden ohi. Osaa ei kukaan kysele. Osasta tulee sitten pyyntöjä. Sanot sitten realistisen aikataulun mukaan koska ehdit tehdä. Muistat myös tärkeysjärjestyksen.



Monissa firmoissa on johtamisongelmia, etkä sinä tuota pysty ratkaisemaan sillä että teet töitä niin paljon, että kaadut sairasvuoteelle. Usein paras ratkaisu on työpaikan vaihto, koska kulttuuri on mennyt sellaiseksi, että on pakko olla työnarkomaani.





terv. se aiempi esimies

työn rajaamista ( töitä tehdään vain töissä, ei kotona vkl ja illal eikä laiturilla kesällä),

kahvitatauot 2 x pv/ kuuluvat virkaehtosopimukseen 12 min

ruokatunnit( tauot)

työnohjaus

työn konsultointi

työhön liittyvät kuntoremontit

kehityskeskustelut hyvän esimiehen/ reliun/ kannustavan kanssa

hyvä työilmpapiiri

huumoria

kursseja



ps. kiva työyhteisö on paras stressin ehkäisykeino



Ps. voimia ap ja muut

kiire hallintaan!!!

Kyllähän sen pitä jossain näkyä, että töitä kasataan ihmisille liikaa ja mitään ei ehdi rauhassa kunnolla tekemään. Joskus täytyy vain antaa muiden odottaa hommiaan, jos se on omasta tekemisestä kiinni. Itse ainakin pyrin pitämään kiinni ruoka ja kahvitauosta vaikka pommi räjähtäis niskaan. Parhaani kun teen niin se saa riittää. Ei ole minun vika jos hommat on huonosti organisoitu ja väärin mitoitettu. Välillä kannattaa muistella aivan elämän perustotuuksia: esim. Miksi elän? Mitä varten käyn töissä? Mikä on elämässäni tärkeintä vs. mihin käytän eniten aikaani?



Elämä on valintoja. Koko tämä oravanpyörä jota Suomeksi kutsutaan, ei ole syntynyt vahingossa vaan tarkoitushakuisten poliitikoiden pyrkimyksistä; rikkaat rikastuvat köyhät köyhtyvät, työtätekevä rahvas pyörittää koko hyrrää ja takaa toisille rikkauset ja toisille minimaallisen toimeentulon.



Onko tässä mitään järkeä?

Globaalisaation tuoksinnassa sellainen asia kuin työaika Suomessa on täysin kuollut käsite. Jonkun muun työt tai bonukset riippuu siitä, miten asia täällä etenee ja jos ei etene, niin sitten kiljutaan ja huudetaan.



Lisäksi työltä edellytetään laatua; presentaatiot pitää olla myyjiä ja "tätä kohtaa voisi vielä vähän selkeyttää" ja "tähän tarvitaan vielä se-ja-se yksityiskohta"

ja oletkin saanut hyviä vinkkejä.



Mutta nyt sun pitää itse laittaa stoppi.

Kollegoille sanot, ettet ehdi nyt valitettavasti auttamaan, kun on omat hommat kesken. Nostat luurin paikoiltaan/laitat puhelimen äänettömälle. Älä tee töitä kotona (max 1krt/kk). Pidä kaikki kahvi- ja ruokatauot. Väsyneenä ja nälissään ihminen on aika tehoton.



Esimiehelle ilmoitus, että nyt on liikaa hommia. Jos ei ymmärrä, terkkarin kanssa juttelemaan.



Tolla menolla saat burniksen alta aikayksikön - ja se ei hyödytä sen enempää sua kuin yritystäkään.



Mun tilannetta ei töissä saatu järjestettyä, koko ajan epämääräisiä työsuhteita ja aivan helvetisti töitä. Päätin sitten, että jään itse pois. Mun elämä on niin arvokasta, että makaan vaikka kotona mieluummin työttömänä, kun revin itsestäni (taas) jollekin yritykselle 300 % työpanoksen, unohdan oman elämäni ja teen vain töitä ilman kiitosta. Minäkin kerran jo uupunut ja sairastuin fyysisesti, kun kroppa ei enää jaksanut jatkuvia 14 tunnin päiviä.



Jos kaikilla on töissä saman tilanne, jutelkaa esimiehen kanssa yhdessä työnjaosta ja hommista.



Tsemppiä!

sanoo aina jo työhaastattelussa, että hän ei sitten tee ylitöitä. Eikä ole sitten tarvinnutkaan.



On insinööri ja juuri sai ylennyksen. Hoitaa työnsä työajalla todella hyvin, mutta ei kanna töitä koskaan kotiin --> on siis seuraavanakin päivänä iloinen ja virkeä työntekijä. Ja ihana mies.

-Olin puolisen vuotta osittaisella hoitovapaalla. Osa hommista otettiin pois, mutta uusia tuli tilalle. Oli pakko priorisoida. Täyteen työaikaan palatessa tuntui, että normaali työpäivä riittää vaikka mihin.

- Esimiehen kanssa selvität, mitkä tehtävistäsi ovat firman kannalta oleellisimmat ja mistä toisten tekemiset ovat riippuvaisia. Sitten laitat suurimmat paukut niihin ja jätät vähemmän tärkeät ei-kiireellisten joukkoon, jotka teet sitten, kun kerkiät. Tällä keinolla olen saanut paljon hyvää palautetta niiden tärkeiden tehtävien hyvästä hoitamisesta, mikä antaa myös aika paljon lisäenergiaa.

- Merkkaat kalenteriin aikaa joillekin töille, jotka vaativat enemmän aikaa ja keskittymistä. Meillä saa laittaa lapun oven, että olen nyt varattu ja että häiritsemistä pitää pyrkiä välttämään. Onneksi myös kalenterimerkinnät tallentuvat kaikkien nähtäviksi niin, että kokouskutsuja ei tule ko. ajalle ja puhelin ei silloin soi.

- Onko mahdollista ehdottaa ulkoistettua apuhenkilöä, jolle voisi delegoida osan tehtävistä? Usein tällainen on mahdollista, kun ulkoistetut eivät näy pääluvuissa.

- Työt tehdään työaikana. Päivät voivat venyä vähän, mutta kotiin töitä ei raahata. Levon ansiosta olet jaksavampi ja tehokkaampi työaikana. Itse huomasin eron selvästi, kun osittaisen hoitovapaan jälkeen (pitkäksi venähtänyt päivä saattoi esim. olla normaalipäivän mittainen, mutta silti lepäämiseen jäi riittävästi aikaa ja jaksaminen oli hyvää) ote meinasi välillä lipsua ja päivät venyä liian pitkiksi. Yksikin tällainen päivä näkyi ja tuntui seuraavana päivänä selvästi.

- Lounastauosta en jousta käytännössä koskaan. Nykyään pidän myös iltapäivällä lyhyen hedelmätauon. Joskus aamuisin syön työpaikalla jopa aamupalan normaalin työpöydän ääressä nautitun kahvin sijaan.

- En tee mitään ennen vihoviimeistä deadlineä, jotka merkkaan kalenteriin, mikä helpottaa myös priorisointia. Joskus yritin olla oikein mallioppilas ja tehdä kaiken asap, mutta usein jouduin tekemään saman homman uudestaan, kun tuli korjauksia aiempiin dokumentteihin jne. Ihmiset myös oppivat ajattelemaan, että toltahan kannattaa pyytää sitä ja tätä, kun se aina vastaa niin nopeaan. Seuraus: mitä enemmän teet sitä enemmän saat lisää tehtävää.

- Kävely- tai juoksulenkki työpäivän jälkeen rauhoittaa ja irrottaa ajatukset työasioista. Itse käyn lenkillä tavallisesti 21 jälkeen, kun lapset on laitettu nukkumaan.



Toivottavasti näistä jotain voisit sinäkin harkita. Olen samaa mieltä, että löysät yritetään kyllä ottaa työntekistä pois...

Mutta nyt sun pitää itse laittaa stoppi.

Kollegoille sanot, ettet ehdi nyt valitettavasti auttamaan, kun on omat hommat kesken. Nostat luurin paikoiltaan/laitat puhelimen äänettömälle. Älä tee töitä kotona (max 1krt/kk). Pidä kaikki kahvi- ja ruokatauot. Väsyneenä ja nälissään ihminen on aika tehoton.

Esimiehelle ilmoitus, että nyt on liikaa hommia. Jos ei ymmärrä, terkkarin kanssa juttelemaan.

Tolla menolla saat burniksen alta aikayksikön - ja se ei hyödytä sen enempää sua kuin yritystäkään.

Mun tilannetta ei töissä saatu järjestettyä, koko ajan epämääräisiä työsuhteita ja aivan helvetisti töitä. Päätin sitten, että jään itse pois. Mun elämä on niin arvokasta, että makaan vaikka kotona mieluummin työttömänä, kun revin itsestäni (taas) jollekin yritykselle 300 % työpanoksen, unohdan oman elämäni ja teen vain töitä ilman kiitosta. Minäkin kerran jo uupunut ja sairastuin fyysisesti, kun kroppa ei enää jaksanut jatkuvia 14 tunnin päiviä.

Jos kaikilla on töissä saman tilanne, jutelkaa esimiehen kanssa yhdessä työnjaosta ja hommista.

Tsemppiä!

Minulla on töissä pelkkä kännykkä, joten oletus on että minut saa kiinni milloin vain - jopa töiden ulkopuolella. Olen saanut palautetta kun olen sulkenut kännyn poistuessani töistä. Poissaolot (kaikki 5 minuutin ylittävät) pitää merkitä omaan rekisteriinsä, jotta kuka tahansa näkee olenko tavoitettavissa vai en. Unohdapahan merkintä ja poistu hetkeksi tulostimelle ja jää neuvomaan jotakuta toista, niin varmasti puheln soi ja palautetta tulee. Sähköpostiin pitäisi vastata välittömästi - jos et sitä tee, soitetaan perään tai tullaan ovelle. Ovella on yleensä jono. Nyt uusinta uutta on jonkinlainen pikaviestisysteemi (mese), josta näkee onko työpisteessä vai ei ja jota kautta voi tavoittaa toisen vielä nopeammin - auta armias jos et ole heti vastaamassa.

Työtehtäväni on ihan itsenäinen asiantuntijatyö, mutta useat päivät menevät kaikkeen muuhun. Esimies kaataa lisää töitä, vaikka tietää että en ehdi enää tehdä kuin kiireellisimmät - kukaan muu ei töitäni hoida. On sovittu, että äitiyslomaa varten putsaisin nyt pöydän ja selvittäisin jatkon seuraajalle, mutta joka päivä kaadetaan lisää kiireellistä selvitystyötä, jos ei esimiehen niin häntä ylempien taholta. Omille kollegoille uskallan sanoa ei, muut eivät kuuntele. Vastaus on "mutta kun se ON HOIDETTAVA!".

Työtiimimme on työterveyshuollon erityistarkkailun piirissä, koska poissaoloja on todella paljon. Lääkäri totesi, kuultuaan "normaalista" työpäivästäni, ettei kukaan voi jaksaa tuollaista pitkään sairastumatta. Olen nyt tehnyt tätä 3 vuotta. Purskahdan itkuun jo pienimmästäkin vastoinkäymisestä, iltaisin olen masentunut enkä jaksa osallistua kotitöihin. Entinen hyväunisuus on kadonnutta, saatan herätä aamuyöllä vatvomaan tulevaa päivää enkä saa enää unta.

Olen kieltäytynyt ylitöistä, töiden kotiin tuomisesta jne. Työmääräni on 2-3 henkilön, eikä siitä tietenkään voi selviytyä. En voi delegoida töitäni muualle, koska kukaan ei niitä halua hoitaa. Esimies ei ota kantaa asiaan. Hän on todennut, että vastuullani on tiettyjen töiden tekeminen vaikka sairausvuoteelta, jos jään ennen äitiyslomaa pois.

Tätä on nykytodellisuus Suomessa. Olen vakavasti harkitsemassa totaalista alan vaihtoa äitiysloman jälkeen, enkä varmasti ole ainoa.

Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!

että uutena työntekijänä autoin kaikkia ja olin kaikkeen valmis (=tein kaikki työhöni kuulumattomat hommat, joita kukaan muu ei halunnut). Lopulta jo ennakko-oletus oli se, että eiks Maija vois ja varmaan Maija hoitaa kun se teki sen ja senkin. Pomo tiesi kyllä mitä tapahtuu ja välillä kiittelikin, mutta kehityskeskusteluissa moitti minua tehottomaksi ja sanoi että henkilökohtainen suoritus menee alas päin. Lähdin ja parin kuukauden päästä sain uuden työn.

Työelämä on tänä päivänä liian kuluttavaa, ja alentaa elämänlaatua valtavasti. Yksittäisen ihmisen on todella vaikea saada aikaan perustavanlaatuisia muutoksia.



Pitäisi nousta vastarintaan, kaikkien yhdessä, mutta tässä talouden tilanteessa ei uskalla. Ei tämä ole ihmisille hyväksi.