Kuinka paljon alkoholia voi mielestäsi nauttia, jos lapsi kotona?
Saako mielestä alkoholia nauttia kun lapsia on samassa asunnossa vaikkapa nukkumaanmenon jälkeen? Saako toinen vanhemmista humaltua, jos toinen on selvinpäin?
Mikä teidän mielipiteenne asiasta on? Itse muistan lapsuudesta, että kun meille tuli juhlimaan ystäväperheitä niin juomaa kyllä kului ja aikuiset oli mukavassa hiprakassa, mutta meistä lapsista se oli lähinnä hauskaa, koska kukaan ei siis ollut missään konttauskunnossa tai aggressiivisia. Sitten toisaalta on negatiivisia kokemuksia humalaisista, jotka itki, huusi tai tappeli, mutta tätä ei siis kotona tapahtunut.
Omasta mielestäni vanhempani toimi ihan oikein, kaikilla oli hauskaa ja lapsetkin piti näistä juhlista, mutta onko nykypäivänä yleinen mielipide, että alkoholia ei saa enää nauttia lasten seurassa tai edes heidän nukkumaanmenon jälkeen?
Kommentit (86)
silloin kun lapset EIVÄT ole kotona, en juurikaan uskalla alkoholia nauttia, kun ei tiedä, koska pitää lähteä joku heistä jostain hakemaan. Äärimmäisen noloa sanoa teini-ikäiselle, että en voi tulla autolla, kun olen juonut viiniä. Silloin kun he ovat varmasti kotona, uskallan ottaa kohtuudella. Mitään kännejä meillä ei harrasteta.
oikein käytännössä toimivat. Mihin ne lapset oikein tuupitaan jatkuvalla syötöllä? Kärrätäänkö ne mummolaan monta kertaa viikossa, jos juo lasin viiniä ruoan kanssa tai saunaoluen tai vaikka muutaman siiderin viikonloppuna? Ja miten aiotte sitten toimia, kun lapset kasvavat eli heitä ei voi enää laittaa minnekään hoitoon, rupeatteko absolutisteiksi?
voinen sanoa, että olen yh-äiti ja asun paikkakunnalla jossa minulla ei paljon tukiverkostoa löydy siis lapsen hoidon auttamisessa.
En juo alkoholia ollenkaan kun lapseni on kotona edes ruokajuomana tai saunan jälkeen (taaperoikäisestä siis kyse) eikä minulla ole tarvetta juoda alkoholia myöskään silloin kun lapsi isällään on.
Juon alkoholia silloin kun lähdemme ystävien kanssa kaupungille baareihin jolloin lapsi on isällään ja kun minulla sattuu olemaan töistä vapaa vkl eli n. kerran kuussa. Ja silloin juomiseni on humalahakuista mutten koe sitä huonona koska lähden harvoin tälläisille baarikierroksille. Pääasia tuollaisena iltana on viettää hauskaa iltaa ystävien kanssa.
Jokainen tekee omat valintansa eikä minusta kohtuudella kotonakaan nautittu siideri tai viini haittaa mutten itselle koe sitä tarpeelliseksi.
Ja kunhan lapseni kasvaa sen verran isoksi ettei voi hoitoon laittaa niin luulen että tälläiset baarikierrokset onnistuu esim. silloin kun lapsi on ystävällään yökylässä tai pärjää yhden yön itsekseenkin.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitää juoda (ja nyt puhun siis juomisesta niin, että humaltuu, oli sitten vähän tai paljon) ellei lapsia vie hoitoon esim. isovanhemmille!
Jos haluaa otta jokusen saunaoluen niin ok, mutta toisen vanhemmista on oltava vesiselvä!! Jos lapsella tule hätä tai herää, niin kyllä hänellä täytyy olla täysin selvä hoitaja!
Jos sitten halutaan kerta juoda, niin lapset hoitoon! Joku lasi viiniä ruuan kanssa nyt ei muuta kenenkään luonnetta suuntaan tai toiseen, kun se juodaann hitaasti nautiskellen ruuan kanssa ja jätetään se tissuttelu sikseen.
Käsittämätöntä, että jotkut tosiaan pitää jopa ryyppyjuhlia lasten ollessa kotona!!!
Minusta on ylireagointia, että toisen aikuisen pitää olla vesiselvä. Asumme kaupungissa ja hätätilassa kyllä pääsemme sairaalaan taksilla, naapurin sedän autolla tai ambulanssilla. Toki emme itseämme räkäkänniin juo. Luulen, että lapsemme on aika onnellisessa asemassa kun hänen vanhempansa osaavat juoda alkoholia kohtuudella ja fiksusti. Paljon suurempia ongelmia ennustaisi käyttäytyminen, että kotona ollaan aina vesiselvänä, mutta muutaman kerran kuussa lähdetään kapakkaan, jossa töpeksitään ja palataan kotiin nukkumaan krapulaa lasten ollessa hoidossa. Lipsahtaa tällainen suurkulutus helposti alkoholiongelmaksi. Omassa lapsuudessani viini kuului aikuisten illanviettoihin. En koskaan tästä kärsinyt, ei kärsinyt veljenikään. Mieheni vanhemmilla sen sijaan mopo karkasi käsistä, mutta he eivät olleetkaan näitä viiniä ystävien kanssa kotona kohtuullisesti nauttivia. Päin vastoin, juominen pyrittiin kotona salaamaan lapsilta. Vaikka mieheni ei kotona juomista joutunut katsomaankaan, kärsi hän vanhempien alkoholiongelmasta muiden lieveilmiöiden kautta. Muutenkin uskon, että suuri osa suomalaisten alkoholiongelmasta juontaa juurensa siitä, että alkoholi on mielletty kielletyksi ja paheksuttavaksi juomaksi. Sitä ei osata käyttää luonnollisesti.
Tällä palstalla on muuten sitten aivan täydellisiä vanhempia. Miksi kuitenkin alkoholismi on osa niin suurta määrää suomalaisia perheitä, kun siellä ollaan lasten läsnäollessa raivoraittiita?
Nämä samat raivoraittiit varmaan muutenkin ovat täydellisiä äitejä: imetetään kolme vuotta, eikä anneta tippaakaan korviketta. Ollaan kotiäitinä lapsen kouluikään asti. Käytetään kestovaippoja ja tehdään itse luomusoseita. Jos nämä asiat tekisivät lapsesta automaattisesti tasapainoisen ja onnellisen, niin miksi kuitenkin suomalaislapset oireilevat paljon? Minusta hyvä vanhempi antaa lapselle huomiota ja hellyyttä rajattomasti. Takaa, että lapsella on turvallinen olo ja tukee lapsen itsetuntoa. Miten tämä sitten saavutetaan on toisarvoista.
Tosiaan, alkoi tuossa syksyllä ärsyttää se, että isä tuli humalassa baarista kotiin (Eihän se saatana edes meinannut pystyssä pysyä). Ja kolisteli yöllä niin ettei itse saanut edes nukuttua. Kaiken lisäksi oli itsellä vielä paha-olo siihen päälle (Ei, en käytä itse yhtään alkoholia oli muuten paha-olo). Seuraavalla kerralla sitten soitto poliisille ja isä yöksi putkaan selviämään niin saa itse ainakin nukkua rauhassa. Oppiipahan "aikuinen" siinä sitten. Ja lähibaarin tuhoaminenkin käynyt joskus mielessä.
oloaan epämiellyttäväksi. Jos sinä niin olet tehnyt ei pidä mennä yleistämään.