Miksi vanhemmat eivät kiellä/komenna lapsiaan?

Kyllä jokaiseeen tönäisyyn pitää puuttua. Et taida jaksaa pitää kolmea poikaasi aisoissa. Jos he tönivät toisiaan leikillään, se ei tarkoita että se olisi sallittua että he tönivät naapurin pienempää lasta. Anteeksi pyyntö ja puhuttelu vähintään sellaisesta.



Itse välillä selitän myös naapurin lapsille mikä on väärää käytöstä. Kolmevuotias ymmärtää jo. Selkeästi sanoo että Nicopetteri tuo on väärin toisia ei saa töniä tms.



Jos oma lapseni ei uskaltaisi tulla ulos kiusauksen vuoksi, ottaisin asian puheeksi hänen äitinsä kanssa. Mitä muut pihan äidit ovat mieltä?

huonosti käyttäytyvän pikkuriiviön kerhoisa, puistoisa jne. Riiviöiden äidit kyllä mulkoilevat minua pahasti, mutta kukaan ei rohkene sanoa mitään?! Eipä ihme, että lapset käyttäytyvät noin huonosti, kun kasvattajat ovat tuota tasoa....

ei jokaiseen tönäisyyn tai sanomiseen tarvisekaan kasvatusneuvolaan soittaa tai saarnaa pitää, mutta ap kertoi tilanteesta, että joku pentu on ottanut hänen lapsensa silmätikuksi ja sulkee aina ulkopuolelle ja kiusaa aina.

tuollainen kakara kyllä on kiusaaja.

Kun puhutaan asiasta, en minä mitään hissuttele tai päivittele! Jos ihmisellä on yksi lapsi ja äitinä semmonen joka leimaa lapsen KIUSAAJAKSI niin saattaa itsekin tehdä lapsesta entistä pelokkaampaa, itse olen meinannut tartuttaa itikkakammoni lapseeni (jouduin tekemään töitä että sain lapsen luoton taas palaamaan). En minä ole sanonut että kiva kun on kiusaajia!! SANOIN että puutun tuntemattomienkin kiusaamiseen, en suojele vaan omiani (tai salli heidän kiusata) mutta ymmärrän että serkkutyttö ei ole tottunut meidän perheen menoon kun on ainoa lapsi, toisin kuin meidän saman ikänen). Lapset on lapsia! Se pitää myös muistaa. :( Lapset tarttee paljon toistoa ja opastusta, eikä AINA jaksa nostaa persettään kasvotusten lapsen kanssa että näyttää komentavan, joskus pitää myös kokeilla riittääkö sana. Mää taidan olla yksin tässä, menen nukkumaan. En jaksa jauhaa. Mää pyytäsin vaan ihmisiä ymmärtämään että ei kaikki ole kiusaamista ja joskus voi ohjata tilanteita. Jos lapsesi tosiaan PELKÄÄ ja syystä niin et sää voi lastasi pitää tossa tilanteessa! En ainakaan itse voisi lastani laittaa. 10

ja toisekseen, jos on itsekäs ihminen, niin se toisto ja opetus on yhtä tyhjän kanssa, jos mitään konkreettista seurausta ei tule.

Mitä tuomitsemista se muka on? Kuka muka haluaa lastensa lähiympäristöön kiusaajia? En minä ainakaan. Mitä ihmeen päivittelemistä tässäkin asiassa muka on?

oli pienenä aika arka ja joutui helposti enemmän tai vähemmän kiusatuksi, kun oli tosiaan sellainen, ettei lainkaan pitänyt puoliaan. Se on kuin punainen vaate monelle. Alkoi aivan pelkäämään esim. serkkuaan, joka on itsekin melko rauhallinen tapaus, mutta onnistui vaivihkaa ahdistelemaan lastamme niin, ettei hänen äitinsä huomannut mitään.



Jokaiseen tönimiseen puutun nykyisin, ennen olin itsekin jotenkin hampaaton. Ei pidä paikkaansa, että monilapsisessa perheessä olisi jotenkin pakko sietää lasten väkivaltaa, vaikka tietysti vihakin kuohahtelee, ärräpäät lentää ja jalkaa poljetaan. Toista ei vaan saa satuttaa ja sillä selvä. Nykyisin mulla on kaksi lasta ja ennemminkin tuntuu tärkeältä, että toisen satuttamiseen puututaan heti. Muutenhan siitäkin tulee tapa, ei se mikään luonnonlaki siis ole.



Joskus olen huomannut, että esim. puistossa ja kerhossa eniten toista kiusaavat ja samalla ylipäänsä eniten kontaktia hakevat lapset ovat niitä, jotka ihmeesti rauhoittuvat, kun aikuinen ohjaa heidät yhteiseen leikkiin. En tiedä, ap, toimisiko teillä, mutta entä jos otat kiusaajan samaan leikkiin ystävällisesti mukaan ja samalla siis pääset valvomaan ihan vierestä. Voihan olla, että haluaisikin oppia sopuisaan yhteisleikkiin, muttei äiti opeta?

oli pienenä aika arka ja joutui helposti enemmän tai vähemmän kiusatuksi, kun oli tosiaan sellainen, ettei lainkaan pitänyt puoliaan. Se on kuin punainen vaate monelle. Alkoi aivan pelkäämään esim. serkkuaan, joka on itsekin melko rauhallinen tapaus, mutta onnistui vaivihkaa ahdistelemaan lastamme niin, ettei hänen äitinsä huomannut mitään.

Jokaiseen tönimiseen puutun nykyisin, ennen olin itsekin jotenkin hampaaton. Ei pidä paikkaansa, että monilapsisessa perheessä olisi jotenkin pakko sietää lasten väkivaltaa, vaikka tietysti vihakin kuohahtelee, ärräpäät lentää ja jalkaa poljetaan. Toista ei vaan saa satuttaa ja sillä selvä. Nykyisin mulla on kaksi lasta ja ennemminkin tuntuu tärkeältä, että toisen satuttamiseen puututaan heti. Muutenhan siitäkin tulee tapa, ei se mikään luonnonlaki siis ole.

Joskus olen huomannut, että esim. puistossa ja kerhossa eniten toista kiusaavat ja samalla ylipäänsä eniten kontaktia hakevat lapset ovat niitä, jotka ihmeesti rauhoittuvat, kun aikuinen ohjaa heidät yhteiseen leikkiin. En tiedä, ap, toimisiko teillä, mutta entä jos otat kiusaajan samaan leikkiin ystävällisesti mukaan ja samalla siis pääset valvomaan ihan vierestä. Voihan olla, että haluaisikin oppia sopuisaan yhteisleikkiin, muttei äiti opeta?

oli pienenä aika arka ja joutui helposti enemmän tai vähemmän kiusatuksi, kun oli tosiaan sellainen, ettei lainkaan pitänyt puoliaan. Se on kuin punainen vaate monelle. Alkoi aivan pelkäämään esim. serkkuaan, joka on itsekin melko rauhallinen tapaus, mutta onnistui vaivihkaa ahdistelemaan lastamme niin, ettei hänen äitinsä huomannut mitään.

Jokaiseen tönimiseen puutun nykyisin, ennen olin itsekin jotenkin hampaaton. Ei pidä paikkaansa, että monilapsisessa perheessä olisi jotenkin pakko sietää lasten väkivaltaa, vaikka tietysti vihakin kuohahtelee, ärräpäät lentää ja jalkaa poljetaan. Toista ei vaan saa satuttaa ja sillä selvä. Nykyisin mulla on kaksi lasta ja ennemminkin tuntuu tärkeältä, että toisen satuttamiseen puututaan heti. Muutenhan siitäkin tulee tapa, ei se mikään luonnonlaki siis ole.

Joskus olen huomannut, että esim. puistossa ja kerhossa eniten toista kiusaavat ja samalla ylipäänsä eniten kontaktia hakevat lapset ovat niitä, jotka ihmeesti rauhoittuvat, kun aikuinen ohjaa heidät yhteiseen leikkiin. En tiedä, ap, toimisiko teillä, mutta entä jos otat kiusaajan samaan leikkiin ystävällisesti mukaan ja samalla siis pääset valvomaan ihan vierestä. Voihan olla, että haluaisikin oppia sopuisaan yhteisleikkiin, muttei äiti opeta?

Tavat pitää oppia, ne hyvätkin ja jos ei kukaan ole tuolle toiselle lapselle opettanut miten ollaan seurassa oikein, niin eipä ole kummoinen ihme, jos ei osaa. Jotkut ovat "selittäneet" kiusaamista erilaisilla perheoloilla ja sillä, että kotona vilisee lapsia; sillä ei ole merkitystä kuinka monta lasta perheessä on, ketään ei saa kiusata. Jokaiselle pitää riittää aikaa kasvatukseen, ei mitään sylkemisjuttuja, tönimisiä ja tuuppimisia pidä hyväksyä siksi, että kun on niin kova meno ja meininki kotona ja toiset nyt vaan ovat sitten herkkänahkaisempia ja ottavat kiusaamisena jokaisen asian. Mutta selvä on se, että jokaisella on oikeus ja velvollisuus puolustaa lastaan ja jos tahti ei muutu niin ap:n asemassa ojentaisin tiukasti kyseistä lasta, jonkunhan se oikeasti on tehtävä. Tiukka"ei" on toisinaan parempi kuin pitkälliset selitykset.

siis lapsien käytös ja asenteet lähtee vanhempien asenteista ei siitä miten ulospäin aikuiset käyttäytyvät vaan niistä päänsisällä olevista, lapset aistivat ne helposti. ja sanonta sanookin"mitä isot edellä sitä pienet perässä"



minulla on 1 kiltti pieni tyttö, suojelen häntä leijonaemon tavoin. tarhassa pärjää ihan hyvin ja kun mennään puistoon voitte olla varmoja että vaikka kädestä pitäen menen sanomaan muille tai hänelle jos alkaa tönimään, kiusaamaan ettei sellaista käytöstä suvaita ja piste. monien lapset tekevät just niin kun niiden vanhemmat mielesäään suvaitsevat ei niinkuin vanhemmat sanovat eli kannattaa miettiä jokaisen niitä asenteita. mitä sitten kun teidän teinipojat tulee ja tönäisee teitä päin seinää tai teinitytöt?

haluavat että heidän lapsensa saisi aina "onnistua"

Toiset lapset kiusaavat paljon (en tiedä miksi) ja he eivät paljon pysty esim. ulkoilemaan jos vanhemmat ovat johdonumukaisia ja varmaotteisia, eivätkä salli yhtään kiusaamista.

Vanhemmat haluavat että hekin voisivat olla vähän aikaa ulkona (jos esim. monta lasta joista osa osaa leikkiä ja yksi ei) ja olla kuin tavalliset äidit jotka voivat hetkeksi istahtaa siihen laatikon reunalla ja rupatella mukavia.

Haastavan lapsen kasvatus on haastavaa, mutta ei se tarkoita sitä että sen voisi jättää tekemättä tai tehdä vain silloin kuin jaksaa. Tämä on todellinen karhunpalvelus sekä vanhemmille itselleen että lapselle.

Ja monilapsisissa perheissä ei ole yhtään enempää puolusteluja väkivallalle kuin yksilapsissessakaan. Ei saa lyödä! Tästä on jokaisessa perheessä pidettävä kiinni.

Miksi jotkut vanhemmat vain katsovat sivusta kun oma lapsi haukkuu ja tönii toista? Korkeintaan komennetaan kehotuksilla "noh, äläs nyt" tai "hei, äläpä nyt viitsi kun toinen ei oikeen tykkää.." Vaikutus lapseen on olematon ja haukkuminen ja töniminen jatkuu päivästä toiseen. Minun taaperoni on erään pihamme 3-vuotiaan mielestä ilkeä ja tyhmä eikä saisi koskaan olla mukana pihalla leikkimässä. Lapseni ei koskaan ole tehnyt kenellekään mitään väärää, päinvastoin yrittää ottaa muihin kontaktia ja tarjoaa lelujaan toisillekin. Silti tuo yksi ipana hylkii häntä. Välillä olen joutunut itse sanomaan lapselle tiukemmin, mutta sitäkään tuo toinen äiti ei hyväksy.. Mitä voisin tehdä?

Meidän 3-vuotias poika on kotona kiltti, aurinkoinen ja erittäin nätisti käyttäytyvä. Syö lähes sotkematta, menee ajoissa nukkumaan (ja nukahtaa minuutissa joka ilta!) jne. No, meille alkoikin tulemaan viestiä päiväkodilta että lapsi ottaa muilta leluja ja heittelee ruokaa.



Kävimme keskustelemassa tästä ja hoitajaa odottaessamme seurasimme vähän muiden touhuja; lapset leikkivät normaalisti mutta sen pistimme merkille että hoitajat ISTUIVAT LÄPPÄRIN ÄÄRELLÄ!! Kun joku sitten kolautti itsensä, tönäisi toisen kumoon tms. niin yksikään hoitajista ei nähnyt eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Aloimme ymmärtää miten lapseltamme oli syksyllä auennut silmäkulma eikä kukaan muka "ollut nähnyt" tapahtunutta :(. Tiedän ettei huomiota riitä kaikille mutta ryhmät ovat ainakin meidän päiväkodissamme suht pienet ja ongelma näyttää olevan enemmän naishoitajilla. Kun viimeinen miespuolinen lähti, siihen loppui myös muu kuin pakollinen ulkoilu, rajummat jumppaleikit jne.

näitä nicojamppoja riittää,kun on se ns.vapaa kasvatus.surullista mutta totta,lapsille pitää kotona opettaa selvät rajat ja säännöt.ne nicojampat kasvaa myös aikuisiksi ja silloin jo myöhäistä "kasvattaa"

Oi joi, nämä samat asiat näköjään puhuttavat vuodesta toiseen ja tällaisia vanhempia on näköjään ollut jo vuosia. Kirjoitin siis itse tänään ketjun aiheesta ja hakutoiminnolla hain, niin johan näitä löytyy. Olis kiva tietää, miten tämänkin ketjun ap:n naapurin lapsi nykyään voi??

Lapsista tulee tuollaisia silloin, kun niille ei anneta riittävän usein risua!