Lue keskustelun säännöt.
Maksaako teidän miehet menojanne kun olette hoitovapaalla? ov
27.04.2010 |
Mies on hyväpalkkainen, ja meillä on talouden menot ja tulot hyvin tasapainossa. Nyt kun olen hoitovapaalla, niin omat tulot on tietty ihan naurettavat (ei mitään kuntalisiä, bruttopalkkani normaalistikin tosin hiukan alle 2000).
Nyt mies maksaa tietenkin kaikki isot laskut ja isommat ruokakulut. Omat rahani menevät kaikki lapsen pienempiin hankintoihin, pieniin kauppaostoksiin ja omiin laskuihin, mm. muutamat lehdet, sanomalehti ja puhelinlaskut.
En ole ostanut itselleni MITÄÄN yli puoleen vuoteen ellei oteta huomioon muutamia kirpparilöytöjä. En ole käynyt aikoihin kampaajalla, kun siihen ei kertakaikkiaan ole varaa. Olen luopunut kaikista "omista" rahamenoistani, en satsaa ollenkaan itseeni koska se ei vaan ole mahdollista. Nytkin pähkäilen että millä rahalla ostan uuden lenkkikengät kun vanhoista repesi pohja irti. Kinuanko mieheltä rahaa?
Nyt mietin että onko se epäreilua että hoidan lasta kotona ja luovun kaikista omista hankinnoista sillä aikaa kun mies takoo rahaa ja häneltä jää rahaa säästöönkin? Meillä on nk. omat rahat, eli ei yhteistä tiliä ym. Joten joutuisin pyytämään häneltä rahaa kampaajalla käyntiin, en ole vaan halunnut tehdä sitä. Maksaako teillä miehet tällaisia "turhia" menojanne kun ootte hoitovapaalla?
Kommentit (106)
jos kumpikaan ei tuhlaa (tai sitten pitää olla niin hyvät tulot, että niitä ei pysty tuhlaamaan). Mieheni tulot vaihtelevat paljon (yrittäjä), mutta ihan sama, tienaako hän käteen 1500 vai 2500, kaikki menee (mies ostelee pelejä, pienoismalleja, pienelektroniikkaa yms). Olemmekin sopineet, että hän siirtää mulle palkkapäivänä 900 e, mikä on puolet yhteisistä menoistamme. Jos tulee jotain yllättäviä menoja, minulla on niihin rahaa.
Sanomattakin selvää, että säästän tulevaa hoitovapaatani varten. Miehen mielestä lapsi voisi hyvin mennä vuoden ikäisenä päiväkotiin, koska siellä lapsi kehittyy niin nopeasti, oppii uusia taitoja yms., eikä hänestä elämä ole kovin mukavaa, jos pitää venyttää penniä. Minusta taas hoitovapaa on niin lyhyt aika elämässä, että mielelläni venytän penniä sen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin ollaan perhe, ei kaverukset! Ja lapset oli yhteinen päätös, oikeastaan jopa miehellä oli enemmän kiire lastenhankintaan kuin minulla. Miten te käytännössä asian hoidatte? Vingutatteko rinnakkaisvisaa surutta, vai maksatteko omat menonne yhteiseltä tililtä? Mua on alkanut vähän ahdistaa tää omat rahat -tilanne, kun oma palkka on NIIN paljon pienempi kuin miehen. Tietty mies maksaa kaiken isomman mitä hankitaan, mutta kuitenkin. Mulle ei jää mitään säästöön palkastakaan yleensä, miehelle jää. Te joilla on yhteiset rahat, meneekö molempien palkka samalle tilille ja sitten maksatte sieltä kaiken, vai miten? ap
Kerrot, että mieheltä jää säästöön. Mihin säästöön? Siis teidän yhteiseen säästöön vai jonnekin omaansako säästöön laittaa? Oletteko naimisissa? Onko teillä avioehto tms?
Meillä on mieheni kanssa sekä omat tilit, joihin molemmilla on vain omat luottokortit, sekä lisäksi yhteinen tili laskujen ja lainojen hoitoa varten. Yhteiseen tiliin ei ole mitään kortteja olemassa, sinne vain siirretään kummankin tililtä rahaa laskujen jne maksamiseen. Kummankin omalle tilille jää vain välttämätön, jolla elää seuraavaan tiliin saakka. Kaikki säästö kertyy näin sinne laskutille pikkuhiljaa.
Mikäli toisella on jokin isompi hakinta, sitten siirretään rahaa hänen tililleen jne.
Kummallakin on omat pankkitunnukset KAIKKIIN perheen tileihin. Siis siihen puolisonkin "omaan" tiliin. Kumpikin voi siirtää rahaa miten parhaaksi näkee tai menoja on jne.
Itse jäädessäni äitiysvapaalle, kävin siirtämässä itselleni rahaa juuri tuollaisiin kampaaja jne juttuihin kun omat rahat oli käytetty vaikka kaupan laskuun tms.
Emme kysy lupaa toiselta niihin. Järki pitää olla mukana tietenkin kaikessa. Luottamus menetetään vain kerran..
palkka siis menee molemmilla sille omalle tilille.
Meillä se tarkoittaa sitä, että miehen palkka tulee miehen tilille ja minä jaan sen sujuvasti eri paikkoihin (säästöt, laskut, molempien käyttötilit). Itselläni ei ole tuloja lainkaan. Omalle tililleni laitan enemmän, koska teen kaikki ruokaostokset. Jos tarvitsen rahaa ja eteisen avain-/pikkutavaralaatikossa on rahaa, otan rahat mukaan, olivat sitten kenen hyvänsä taskusta siihen tulleet. Lapsille ostetaan se mitä tarvitsevat, samoin itselle. Isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Mies on kovempi tuhlaamaan kuin minä, mutta kysyy tosiaan aina ensin, sopiiko ostaa jotain (ja toisaalta käyttää enemmän myös minun lahjoihini!).
Hyvä systeemi voisi olla myös sellainen, jossa kumpikin siirtää tuloistaan yhteiselle tilille niin, että molemmille jää euromääräisesti omaa rahaa. Yhteiseltä tililtä maksetaan sitten kaikki perheen menot ja omista rahoistaan voi maksaa mitä lystää tai säästää. Ja jos oma raha on esim. 500 euroa kuussa ja toinen tienaa vain 300, niin hän voi perheen yhteiseltä tililtä ottaa puuttuvan 200. Toki, jos rahaa on vähän, pitää kummankin toimia säästäväisesti eikä ostella turhia.
Kaikkein järjettömintä on se, että toinen puolisoista olisi VELKAA toiselle. Perheen tulee tehdä päätökset yhdessä ja silloin myös kantaa vastuu, taloudellinenkin, noista päätöksistä.
Jos toisella puolisolla on rahaa säästössä, ei voi mitenkään sanoa, että ei ole varaa hoitaa lasta pidempään kotona, vaan hänet on laitettava tosi pienenä hoitoon. Tällöin säästöjä kerännyt pitää vakuuttaa siitä, että lasten paras on oltava hänelläkin etusijalla. "Et voi olla tosissasi, että uusi auto olisi tärkeämpää kuin turvallinen lapsuus!"
törkeää jos toisen on pakko laittaa rahaa säästöön omiin nimiinsä kun toisella tekee tiukkaa rahan kanssa.
Meillä on omat rahat periaatteessa mutta käyttöoikeiudet myös toistemme tileihin. Sitten jos jommalla kummalla on tarvetta rahalle niin siirretään tarvittava summa omalle tilille. Ilmoitetaan tietty toiselle mutta summia ei merkata mihinkään ylös.
Yhteisessä tilissä kannattaa huomioida se että jos toinen kuolee se tili saatetaan jäädyttää perunkirjoitusten selviämisen ajaksi. Eli kannattaa pitää jonkinlaista puskurirahastoa omalla tilillä ettei yhtäkkiä ole rahat saavuttamattomissa jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kirjoittaja nro 36, tilanteeni on aika pitkälti ihan vastaava kuin ap:llä. Osin tämän ketjun innoittamana ehdotin miehelle järjestelyä jossa meillä olisi yhteinen tili josta kaikki laskut maksetaan:
----
Nyt on sellainen olo että pakkaan tavarat ja lähden v*ttuun täältä. En oikeasti käsitä miten voisin jatkaa enää yhteistä elämää tuon SIAN kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :(
Ensinnäkin, tosi hienoa huomata että tältä palstalta joku on oikeasti saanut hyviä käytännön neuvoja omaan perhe-elämään. Hienoa että otit asian puheeksi!
Toiseksi, harmillista että mies suhtautuu noin. Ota tämä sen merkkinä että huolehdi omat raha-asiasi nyt tiukasti kuntoon.
Mies saa ehkä uusia ajatuksia, jos teet näin, että menet käymään miehen vanhempien luona (ilman miestä, lapset voit ottaa mukaan) ja kerrot heille tämän tilanteen. Jos miehen vanhemmat ovat kunnon ihmisiä, he tajuavat että heidän poikansa toimii väärin. Jos taas eivät tajua, niin tiedätpä mistä miehesi on noin sairaan suhtautumisen oppinut...
Lapsenne ovat kuitenkin miehenne vanhempien lapsenlapsia, joten luulisi että heidän etunsa painaa vaa'assa paljon.
ja mies haluaa "hallita" rahoja jotta hänelläkin olisi "valtaa" perheessämme.
Ja kaiken lisäksi mies sanoi että säästäminen on hänelle elämäntapa, eli hänestä se on ihan oikeutettua että hän laittaa rahaa säästöön samaan aikaan kun minulla on tili koko ajan tyhjänä.
Kuulostaa todella sadistiselta. Kysyitkö mieheltäsi arvostaako hän ollenkaan sitä että olet hoitanut lapsia kotona?
Tuo että haluaa valtaa rahojen kautta on kyllä hullua. Miehet eivät näe sitä että on monesti luonnollista että nainen joka on lasten kanssa kotona tekee päätökset kodin asioista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä rahat on yhteisiä ja ne menee miten menee,ei katsota kumman rahaa menee enemmän vaan se että yhteinen lapsi ja talous niin yhteinen raha ja se menee kaikki ruokaan ja lapsiin ja jos its etarvii jotain voi sen ostaa jos varaa ja keskustella asiasta. its olen raskaana 3 lapsi tulossa,mies on koulutuksessa ja saa päivärahan,paremmin tietty kun minun kelan etuudet mutta se mitä saadaan yhdessä pärjätään yhdessä,ja se mitä saadaan yhdessä on noin 2000e/kk. ei joka kuukausi uusia vaatteita/leluja osteta ja tarkaaan mietitään mitä rahoilla tehdään. ei se etu oikeus ole sillä joka paremmin tienaa!
lisään vielä..että meillä on omat tilit mutta raha on yhteinen. ja jos mies säästää rahaa sitä varten että jos joskus lähdet niin kannattee jo oikeasti miettiä että onko luottamus kohdillaan?????!!! jos mulle sanottais noin niin häippäisin kyllä mutta lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tulikin ehkä tää ongelman ydin: VALTA! Eli avioparin / perheen sisällä käydään valtataistelua - aseet näyttävät olevan RAHA ja sitten toisaalta SEKSI.
En yhtään ihmettele, miksi niin moni päätyy eroon, jos tällaisilla eväillä rakennetaan yhteistä elämää. Missä on rakkaus, luottamus, yhteinen hyvä?
Paras ohje, jota avioituessamme saimme nyt jo edesmenneeltä isoäidiltäni oli se, että avioliitossa puolisoiden kannattaa kilvoitella toistensa hyvänä pidossa. Kun kumpikin ajattelee sen elämänkumppanin parasta, lopputulos on hyvä. Jos kumpikin - tai edes toinen - ajattelee OMAA parastaan koko ajan, ajaudutaan juuri tuohon valtataisteluun.
Toiseksi paras ohje tuli omilta vanhemmiltani (40 aviovuotta mittarissa). Kaksi sanaa: kärsivällisyys ja kompromissi.
Meillä on kaksi lasta, olin viisi vuotta lasten kanssa kotona, sitten kokopäivätöissä ja nyt teen osa-aikatyötä kotoa käsin.
Meillä on koko yhteiselon ajan ollut KAIKKI yhteistä; rahat, lainat, omaisuus, tavarat, haaveet, unelmat, surut ja haasteet. En vain voi ymmärtää näitä aviopareja saati sitten lapsiperheitä, joissa raha on jotenkin korvamerkittyä.
Minusta perhe on yhteisyritys, jonka hyvinvointiin kaikki osallistuvat, kukin omalla tavallaan. Totta kai olen kiitollinen siitä, että miehen palkalla pärjätään mainiosti ja hän on sanonut olevansa kiitollinen siitä, että minä joustamalla omasta työstäni olen mahdollistanut sen, että lasten hoito- ja koulupäivät ovat lyhyitä ja että meillä on kotona aikaa olla.
Lasten ollessa pieniä elämään kannattaa suhtautua talkoohengellä - molemmat yhdessä.
Jos tarvii käydä kampaajalla niin käyn, tuli se raha sitten mieheltä tai minulta. Ollaan oy Perhe ab.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, miten voi olla tällaista? Opiskeluaikaiset tuttavamme kävivät jo silloin kuittejaan läpi punakynän kanssa; tytön ei tarvinnut maksaa kaljoista eikä pojan terveyssiteistä.
Aikuisina heillä on omat, erilliset asuntolainat. He eivät yhdessä vaiheessa voineet matkustaa, koska vain toisella oli rahaa. He edelleen (1 lapsi) ravintolassa laittavat laskun puoliksi.
Mä en voisi olla sellaisen miehen kanssa, joka ei luottaisi mun kykyyn käyttää yhteisiä rahoja. Ja jos ei voi luottaa, niin mitä sit on?
voi luoja! nainen ei maksa elämisestään mitään, ei ruokaa eikä asumista ja valittaa että raha ei riitä.
Olen tuo samassa tilanteessa oleva ja tämä ketju jotenkin aukaisi silmiäni ja samalla masensi. Masentaa myös seuraava eli onko oikein? Mieheni isä sai aika ison summan rahaa "ilmaiseksi" ja laillisin keinoin. Olin onnellinen hänen puolestaan, mutta en todellakaan olettanut saavani siitä mitään eli oletin käyttävän kaiken omiin tarpeisiinsa. Mieheni sai aika ison summan isältään (muita lapsia ei enää ole eli sisarus kuollut nuorempana eikä ole lapsenlapsia häneltä). Mieheni käytti rahan "omiin leluihinsa". Lapsemme sai myös oman pienen osan, jota ei saa käyttää. Itselleen isovanhemmat laittoivat kaikkea kivaa. Olen siis kotihoidontuella ja maksan omat kuluni ruokaa ja asuntoa lukuunottamatta tuosta pienestä summasta. Samoin maksan lapsemme vaatteet, lelut ja muun tarvittavan (ei ruoka ja vaipat) tuosta pienestä tulostani ei siis ole yhteistä tiliä enkä ole koskaan vaatinutkaan. Minulle tuosta helposta rahasta ei tullut mitään. En sitä odottanutkaan, mutta ajattelen vain olenko niin vähempiarvoinen, ettei minua tarvi muistaa edes muodollisesti. Saan vain aina syyttelyitä (!) vaarilta siitä kuinka siististi yritän pukea lapsemme eli näen vaivaa, että lapsella on hyvät vaatteet ja siisti olemus. Mikäli lapsella on esim. käytettynä tai alennusmyynnistä ostettu uusi pusero ja housut, jotka ovat todella kivannäköiset ja siistit niin hän katsoo karsaasti eikä hyväksy sitä. Mitään leluja ei saisi ostaa edes käytettynä vain erilaiset autot ovat hyväksyttyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tota toista ketjua haluttomista miehistä.
Tuli mieleen, että nämä ovatkohan nämä "rahojani et saa" -miehet samoja kuin nuo, jotka eivät halua seksiä lainkaan?
Mitä ne miehet haluaa, kodinhoitajan vain?
Huomaan et on syytä olla onnellinen. Oltu miehen kanssa kohta 20 vuotta yhdessä ja sillä alkaa seistä lähes aina, jos näkee mut vähissä vaatteissa. Mä jo siitä sille vitsailen, mutta nyt tajuan että sehän on hieno juttu.
Ja se vielä elättää meidän perheenkin.
En minäkään voisi luottaa sellaiseen, joka luulee että esim yhdellä normipalkalla voi oikeasti maksaa kuin asumisen ja ruoan.
ei oikeasti kotihoidontuella käydä kampaajalla tai ostella uusia vaatteita.
En jaksa lukea ketjua mutta mieheni tuossa juuri kommentoi sitä kodinmyymis -juttua. Siis sitä, missä mies haluaisi ostaa puolisonsa osuuden asunnosta, jotta puolisolla olisi varaa osallistua menoihin hoitovapaan aikana. Mieheni mielestä tuollainen ei ole perhe-elämää.
Meillä rahat menevät yhteisille tielille, joilta sitten maksetaan kaikki maksut. Hyvin toimii meillä mutta teidän kyllä tuttavapiirissä toisenlaisiakin systeemejä.
Mutta meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset ja yhteinen yritys saada homma toimimaan. Me elämme yhdessä perheenä emme yksilöinä samassa asunnossa.
Meillä mies maksaa kun jään äitiyslomalle. Maksaa myös minun töissä ollessani tililleni kuukausittain korttilaskua varten pyytämäni summan. Minun maksukortilla ostetaan miltei kaikki ruoat, vaatteet, matkat jne ja mies siirtää rahat tilille korttilaskua varten. Aina on ollut näin ja meillä mies on sitä mieltä, että miksikös sitä oltaisiin naimisissa, jos ei ajateltaisi perhettä yhtenä yrityksenä. Mies tienaa hyvin ja maksaa lainan ja asumiseen liittyvät kulut sekä vakuutukset. Minä maksan ruokaostokset, perheen vaatteet ja lasten harrastukset. Äitiyslomalla joudun varmastikin pyytämään mieheltä enemmän rahaa, mutta mies on jo siihen varautunut. Meillä on molemmilla omat tilit ja sijoitukset, mutta viime kädessä kaikki on yhteistä.
Kerrot, että mieheltä jää säästöön. Mihin säästöön? Siis teidän yhteiseen säästöön vai jonnekin omaansako säästöön laittaa? Oletteko naimisissa? Onko teillä avioehto tms?
Mies säästää osakkeisiin ja rahastoihin, tähtää niillä siihen että jossain vaiheessa meillä olisi varaa isompaan asuntoon. Nytkin tosin tulotaso antaisi myöden ottaa huomattavasti nykyistä isomman lainan.
Ollaan naimisissa ja meillä on avioehto. Sehän tässä ahdistaakin, että mies laittaa rahaa säästöön ja jos erotaan niin ne kaikki on sitten miehen nimissä. Minulle ei jää palkasta ikinä mitään säästöön.
Koitan uskaltaa ottaa asian puheeksi miehen kanssa, olen kyllä varma että tyrmää täysin tuon yhteiset rahat -idean. Itse haluaisin tuollaisen yhteisen tilin johon molempien palkat menisi, tai vaikka tietty osuus palkasta.
Onko oikeudenmukaista, että jos esim. minä tienaan 30 prosenttia meidän nettotuloistamme, niin yhteiselle tilille laitetaan joka kuukausi tietty summa laskuihin ja lainaa yms., ja minä laitan tilille 30 % tästä summasta ja mies 70%? Eli jos vaikka kuukausikulut meillä on 3000 euroa, niin minä laitan tilille 900 euroa ja mies 2100 euroa?
ap
Moni valittaa, ettei mies maksa heidän kampaamoreissujaan, kenkiä yms.
Haloo, eikö se jo ole reilua että ukkonne maksaa yksinään asumiskulut ja ruokakaupan laskut? Nuo ovat Suomessa tosi kalliita kustannuksia, eikä täällä keskivertopalkat ole kauhean suuria.
Minusta on normaalia, että jos ei käy palkkatyössä, niin sitten eletään vaatimattomammin hoitovapaalla, ja ostetaan vain ne pakolliset. Elämä on muilla osa-alueilla sitten luksusta, esim. rauhalliset aamut, kun ei tarvitse kaasu pohjassa mennä töihin tarhan kautta.
Tämä on väliaikainen vaihe elämässä, parin vuoden hoitovapaalta menen takaisin töihin ansaitsemaan. Mieheni ei maksa juurikaan minun laskuja, lapsille ostaa jotain kalliimpaa, kun vihjaisen. Huonekalut ja kodinkoneet maksaa yksin, kun tietää että muuten ollaan ilman. Tähän olen tyytyväinen, koska mieheni palkka ei ole kauhean iso.
Jos vaikka mennään hääjuhliin, laitan vanhat vaatteet kaapista, tai ostan visalla edullista uutta. Näin meillä, enkä kärsi yhtään.
et, mieheltä menee joka kuukausi rahaa säästöön, mut ne käytetään esim.uusiin huonekaluihin, matkusteluun tai ihan vaan jos jotain yllättävää tapahtuu!!! Ite laitan joskus rahaa säästöön ja käytän niitä johonkin omaan kuten niihin partureihin tai kasvohoitoihin....