Lue keskustelun säännöt.
Maksaako teidän miehet menojanne kun olette hoitovapaalla? ov
27.04.2010 |
Mies on hyväpalkkainen, ja meillä on talouden menot ja tulot hyvin tasapainossa. Nyt kun olen hoitovapaalla, niin omat tulot on tietty ihan naurettavat (ei mitään kuntalisiä, bruttopalkkani normaalistikin tosin hiukan alle 2000).
Nyt mies maksaa tietenkin kaikki isot laskut ja isommat ruokakulut. Omat rahani menevät kaikki lapsen pienempiin hankintoihin, pieniin kauppaostoksiin ja omiin laskuihin, mm. muutamat lehdet, sanomalehti ja puhelinlaskut.
En ole ostanut itselleni MITÄÄN yli puoleen vuoteen ellei oteta huomioon muutamia kirpparilöytöjä. En ole käynyt aikoihin kampaajalla, kun siihen ei kertakaikkiaan ole varaa. Olen luopunut kaikista "omista" rahamenoistani, en satsaa ollenkaan itseeni koska se ei vaan ole mahdollista. Nytkin pähkäilen että millä rahalla ostan uuden lenkkikengät kun vanhoista repesi pohja irti. Kinuanko mieheltä rahaa?
Nyt mietin että onko se epäreilua että hoidan lasta kotona ja luovun kaikista omista hankinnoista sillä aikaa kun mies takoo rahaa ja häneltä jää rahaa säästöönkin? Meillä on nk. omat rahat, eli ei yhteistä tiliä ym. Joten joutuisin pyytämään häneltä rahaa kampaajalla käyntiin, en ole vaan halunnut tehdä sitä. Maksaako teillä miehet tällaisia "turhia" menojanne kun ootte hoitovapaalla?
Kommentit (106)
Tienaan enempi. Vaik tuleekin hoitomaksuu ja bensalaskuu, mut silti.
Mulla ei kans luonto anna periksi kinuta rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisi maksanut jos olisi varaa. Mies on kuitenkin vain normituloinen/keskituloinen ja asuntolaina vie niin ison osan ja muut asumiskulut, joten en kuluttanut itseeni mitään moneen vuoteen.
ei mieskään paljon mitään, no työvaatteet osti ja parturissa kävi.
täh. miehesi palkka on tosi pieni j os hänen palkka on vaan 3 kertaa suurempi kuin kotihoidontuki. eihän silloin ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
joskus vaan huomaan että vaipat on loppu ja sitten menen tietty itse lapsen kanssa kauppaan niitä hakemaan. Yleensä mies ostaa vaipat kun ostaa ruuat, mutta tietenkin aina jotain unohtuu. Enkä sitten oikeen osaa kinuta että "maksatko mulle ton vaippapaketin hinnan tilille, kiitos". Itseäni saan syyttää joo. Mutta jotenkin taloudellinen itsenäisyys on ollu mulle luonnollista ennen tätä. Nyt kun meidän tulot on niin epäsuhdat ( mies tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä), on tilanne alkanut harmittaa, varsinkin nyt hoitovapaalla. ap
jos ei säästämättä voi hoitovapaalla olla. ei se säästäminen ja suunnittelu ole vain äidin työsarkaa.
säästettävä ennen hoitovapaalle jäämistä käyttövaraa vuodeksi noin 5000 euroa. Ihan pakko!
Silti tuli olo monta kertaa, että rahat loppu. Meillä esim on sopimus että maksan sähkölaskun, aina joka kerta kun tulee, eikä hoitovapaa ole mikään syy olla maksamatta.
Esim talvikuukausina voi 2kk lasku olla yli 600 euroa. Pakko maksaa, kun mies maksaa talosta ja autosta yli 1000e kuussa.
Ei meillä olisi tullut mitään siitä, että minä tuosta noin vaan panen kädet puuskaan ja sanon, että nyt minä hoidan lapsia ja sinä maksat meidän elämisen, piste.
Mielestäni aikuisuuteen kuuluu myös suunnitelmallisuus... Jos ei pysty säästämän yhtään hoitovapaata varten rahaa, ehkä kannattaa odottaa, että kypsyy aikuisena ja vasta sitten hankkii niitä lapsia.
ihan kamalaa olisi ollut jos ihan miehen varassa olisin joutunut elämään. Mulla normaalisti omat tulot vähän yli 2000e kuussa nettona, ja aivan kamalaa oli kun nyt oli käytössä vaan lapsilisät, kht ja omat säästöt, hyvä jos hätäseen tonni kuussa.
Minä olen kolmannen lapsen kanssa hoitovapaalla ja saan kuussa reilu 250e. Lapsilisät meillä menee automaattisesti säästötilille (on mennyt aina), joten käytännössä minulla on vain tuo summa käytössä kuukausittain. Minun on myös todella vaikea pyytää mieheltä rahaa - olen aina tehnyt töitä (alkaen kesätöistä, kun ikää oli 12v) ja ansainnut palkkani. Ja koko ajan tähdännyt parempaan palkkaan ja vakituiseen virkaan. Virka minulla nyt on ja erikoistumiskoulutuksen ansiosta palkkakin ihan ok. Olen siis nähnyt vaivaa, että omalta osaltani "turvaan" perheemme toimeentuloa. Mutta jotenkin tuntuu, ettei mies lainkaan arvosta sitä, että hoidan nyt myös kuopusta kotona ja samalla luovun paljosta. Itselleni yleensäkin ostan todella vähän vaatteita; en ole mikään shoppailija ja sovitus on ärsyttävintä mitä tiedän. En siis ole kovin vaatelias omasta mielestäni. Mies toki maksaa asumiskulut ja suurimman osan laskuista. Ja antaa rahaa, jos pyydän ja rahalle on selkeä tarve (esim. laskujen maksuun tms). Mutta kampaamoreissua varten tuskin tulisi pyydettyä... Mietinkin koko ajan, mistä voisin saada lisätuloja hoitovapaan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei olisi maksanut enkä olisi ikinä edes pyytänyt...siksi en koskaan hoitovapaalla ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylla minakin ihmettelen naisten typeryytta.
Tottakai maksoi ja niin maksoin minäkin, kun mies oli hoitovapalla. Kummalliseksi menisi, jos joutuisi puolisolta pyytämään. Yhteinen tili on toimivin ratkaisu ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen lainanhoitotili ja sen lisäksi omat tilit. Hoitovapaalla mies maksoi kaikki laskut ja siirsi myös minulle rahaa pyytämättä.
Nyt olen jälleen töissä. Molemmat maksamme laskuja ja siirrämme rahaa toisillemme tarvittaessa. Jos mieheni menee automaatille nostaan käteistä, pyydän nostamaan minullekkin, vaikka omalla tililläkin on rahaa. Turha molempien on käydä automaatilla. =)
Sen lisäksi säästömme myös säästömme ovat yhteisiä. Isoista ostoksista neuvotellaan keskenämme, mutta aina joskus tulee ostettua jotain kalliimpaakin kysymättä, eikä elämä siihen kaadu.
Hoidan meidän rahaliikenettä. Makselen laskuja sieltä missä on rahaa ja siirtelen niitä mielinmäärin. Pidän vain huolen, että miehen tilillä on hänelle käyttörahaa. Lapset/perhe on yhteinen yritys jossa ei lasketa kukan ostin viimeeksi tai kenen tienaamia rahat on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla on tyhmä mies. Kyllähän jokainen tavallisella järjenjuoksulla varustettu mies tajuaa ilman pyytämättäkin tarjota toiselle rahaa tuossa tilanteessa tilanteessa. Hallelujaa missä noita miehiä oikein sikiää. Miksi maksat lapsen pikku kuluja jos sinulla ei ole siihen varaa? Miehelläsi taitaa olla todellinen maailma hukassa. Älä nyt ainakaan enää tee tuon miehen kanssa lapsia.
Olen tuo samassa tilanteessa oleva ja tämä ketju jotenkin aukaisi silmiäni ja samalla masensi.
Masentaa myös seuraava eli onko oikein? Mieheni isä sai aika ison summan rahaa "ilmaiseksi" ja laillisin keinoin. Olin onnellinen hänen puolestaan, mutta en todellakaan olettanut saavani siitä mitään eli oletin käyttävän kaiken omiin tarpeisiinsa.
Mieheni sai aika ison summan isältään (muita lapsia ei enää ole eli sisarus kuollut nuorempana eikä ole lapsenlapsia häneltä). Mieheni käytti rahan "omiin leluihinsa". Lapsemme sai myös oman pienen osan, jota ei saa käyttää. Itselleen isovanhemmat laittoivat kaikkea kivaa.
Olen siis kotihoidontuella ja maksan omat kuluni ruokaa ja asuntoa lukuunottamatta tuosta pienestä summasta. Samoin maksan lapsemme vaatteet, lelut ja muun tarvittavan (ei ruoka ja vaipat) tuosta pienestä tulostani ei siis ole yhteistä tiliä enkä ole koskaan vaatinutkaan.
Minulle tuosta helposta rahasta ei tullut mitään. En sitä odottanutkaan, mutta ajattelen vain olenko niin vähempiarvoinen, ettei minua tarvi muistaa edes muodollisesti. Saan vain aina syyttelyitä (!) vaarilta siitä kuinka siististi yritän pukea lapsemme eli näen vaivaa, että lapsella on hyvät vaatteet ja siisti olemus. Mikäli lapsella on esim. käytettynä tai alennusmyynnistä ostettu uusi pusero ja housut, jotka ovat todella kivannäköiset ja siistit niin hän katsoo karsaasti eikä hyväksy sitä. Mitään leluja ei saisi ostaa edes käytettynä vain erilaiset autot ovat hyväksyttyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta me ollaankin aviossa ja kunnon perhe.
Maksaa ja elättää kaiken lisäksi. Mutta me ollaankin aviossa ja kunnon perhe.
Hyvin ollaan tutltu toimeen ja tullaan jatkossakin.
En tosin pyytele jatkuvasti ja koko ajan jotain. Vain jo oikeasti tarvin. Ja tällöin kyllä maksaa. Jos taas haluan jotain vain siksi kun se on kivaa, voin joutua suostuttelemaan. =) Mieheni on pihi ja on aina ollut. Mikä on toisaalta ihan hyvä, kun itse olen rahojen kanssa niin höveli. =D Vähän rajoittaa sitä munkin ostiskeluani.
Noista ap:n kengistä tuli mieleeni että laskin tuossa nopeasti että hoitovapaan aikana (minimiäitiysraha ja jälkeenpäin kotihoidontuki) olen ostanut mm. 18 korkokengät/korkonilkkurit, 2 juoksukengät ja 2 talviulkoilukengät. Siis mies on ostanut minulle. Ja sen lisäksi olen saanut mm. auton. kampaajalla en käy, minulla on pitkät hiukset jotka värjään itse, mutta jos haluaisin kampaajalle niin pääsisin sinne. Sana vain.
Ja ei ole kyse siitä että tulomme olisivat mitään valtavia, mieheni tienaa jopa hieman alle suomalaisen keskitulon.
Me tehtiin niin että hankittiin miehen luottokorttiin rinnakkaiskortti minulle jolla maksetaan perheen ruuat ja joitain lasten hankintoja yms. Voisitte sopia jostain samanlaisesta järjestelystä, että mitä miehen kortilla ostettaisiin. Rahan pyytäminen on tosi rankkaa etenkin jos sitä pitää pyytää kuukausittain. Toinen vaihtoehto vois olla et mies laittaa kuukausittain suoraveloituksena sulle muutaman satasen ruokiin ja lapsen kuluihin, isojen laskujen yms. lisäksi. Kunhan sitä ei tarvii erikseen pyytää. Olethan kotona teidän yhteisen lapsen takia joten kyllä ne rahat pitäis nyt jotenkin jakaa.
Yhteinen koti ja lapset, yhteiset rahat. Mieheni totesi kysymyksestä, että tuollainen asenne selittää osaltaan avioeroja, ollaan niin erillään, sun rahat ja mun rahat, sun hyvinvointi ja mun hyvinvointi. Perheen hyvinvointi on kokonaisuus, itsekäs ei ymmärrä olevansa samassa liemessä.