Löytyisikö kohtalotovereita, alkaa jo olla hermo koetuksella...

Käske päiväkodissa että pitävät hereillä niin väsyy yötä vasten ja varmaan nukkuu. Ettei olisi jokin ruoka myös mikä pistää mahan sekaisin?

Kokemusta noin pitkästä ajasta ei todellakaan ole mutta oma vauvani siis heräili tunnin välein aika ajoin yöllä ja huusi ja rääkyi. Oli siis maha kipeä..ettei jotain sellaista olisi?

Tuo on varmasti raastavaa ap. Itselläni vauva herää silloin tällöin yöllä tunnin välein ja se tuntuu jo turhauttavalta.. mutta että jo 2,5vuotta! Ihme että olet jaksanut näinkin kauan.

Kukaan vauva ei nuku 7/24, älä liioittele. Ja kyllä, se menee ohi.

jos ei lapsen heräily aiheuta toimenpiteitä, niin mun mielestä ratkaisu on olemassa, ne korvatulpat ja lapsen siirtäminen mahdollisimman kauas sinusta, kun ei kerran viereenkään tule.



jos teillä on muita lapsia, voisiko kuopus nukkua heidän kanssaan? meillä keskimmäinen heräili yöllä puolitoistavuotiaaksi, mutta kun sit syntyi seuraava, meni liian hankalaksi nukkua samassa huoneessa. keskimmäinen siirtyi nukkumaan esikoisen huoneeseen, ja siihen loppui yöheräilyt. varmastikin heräili vielä jonkin aikaa, mut minä en kuullut, kun olin toisessa huoneessa, ja veli on niin sikeäuninen ettei herännyt, ja heräilijä rauhoittui uudestaan uneen kun veli oli vieressä. nyt kolmevuotiaana nukkuu yöt heräämättä kertaakaan, omassa huoneessaan (muutettiin isompaan asuntoon), vaikka onkin vieläkin paljon herkkäunisempi kuin muut lapsemme.

pistän käden pystyyn ja huudan hep! Mulla noita valvottajia on ollut useampia, nyt onneksi vaan jo isompia. Et voi kuvitella mikä tunne tuli kun luin tuota tekstiäsi, siis niin elävästi muistan tuon älyttömän väsymyksen ja samalla ärtyisyyden ja toivottomuuden ja sellaisen " minä pärjään kun on pakko pärjätä" mentaliteetin.



Neuvominen on turhaa, se ärsyttää lähinnä, tiedän. Tästä perspektiivistä sanonpa vaan kuitenkin että sun on nyt ihan pakko saada nukkua tuo väsymys pois. Mene työterveyshuoltoon, kerro tilanne ja jos eivät omatoimisesti tarjoa, pyydä nukahtamislääkeresepti ja sairaslomaa. Sinä olet nyt vaan niin väsynyt ettet pysty nukkumaan ja ennekaikkea elimistö on niin virittyneessä tilassa että heräilet. Nyt sit reilusti tee niin, että nukahtamislääkkeillä koetat nukkua päiväsaikaan pitkiä päiväunia silä aikaa kun lapset ovat hoidossa. Rytmi voi tietysti mennä vähän sekaisin, mutta välikö hällä kun sekaisin se on kuitenkin ja unta sinä nyt kaipaat.



Ei sun tarvii oikeasti verukkeita keksiä sairaslomaa varten, sinä et nyt ole työkykyinen, ja se riittää syyksi sairaslomaan. Ja jos et nyt ajoissa hoida itseäsi kuntoo, et ole kohta sitäkään vähää, ja lisäksi kadut loppuelämäsi kun väsymyksen sekaan hukkasit hyvät hetket lastesi lapsuudesta.



Usko nyt vaan tätiä kun täti katsoo taaksepäin elämää ja miettii mitä nyt tekisi toisin jos mahdollisuus olisi mennyttä muuttaa. Ja ettei menisi ihan "silloin ennen"-fiiliksiin, niin sanon kuitenkin että nuorimmat lapseni ovat ihan tältä vuosituhannelta :o)

Ainakin sinulle.Jajos tarvis vaatii, niin myös miehellesi.Ihan oikeasti,tämä ei ole vittuilua.



Ymmärrän sinua todella hyvin ja tunnen kovasti myötätuntoa sinua kohtaan. Oma valvomiseni ei kestänyt kuin nelisen kuukautta, mutta 1-3 tunnin yöunilla olin todella valmis pehmustettuun huoneeseen. Ihme etten tuolloin saanut monoa töistä, olin nimittäin niin poikki, etten kyennyt edes ajattelemaan enää. Tuo sinun vuosien valvomisesi juulostaa todella kauhealta. Se on myös aika iso terveys riski.



Tilanne alkoi helpottaa kun nukuin joka yö tulpat korvissa ja oikein pahoina öinä oli tulppien lisäksi myös kuulosuojaimet. Mikä ihana rauha ja hiljaisuus! Mukulakin lakkasi möykkäämästä ja oppi nukkumaan kun ei saanut mölinällään aikaiseksi mitään reaktiota.



Töihin heräsin siten, että laitoin käännykkääni värinähälytyksen ja pidin kapulaa tyynyni lähellä, heräsin kun puhelin alkoi täristä aamulla pääni vieressä.



Ja jos esim. paloturvallisuus huolettaa, meillä oli (ja on edelleen) jokaisessa huoneessa palohälytin, joten niiden mekkalaan sekä minä että mies oltaisiin herätty, me nimittäin testasimme sen.



Mieheni ei pitänyt korvatulpista, joten hän yöpyi tuon pahimman ajan työhuoneessamme, jonne penskan älämölö ei niin pahasti kuulunut. Hän myös nukkuu paljon sikämmin kuin minä. Itseäni muutto alakerran työhuoneeseen ei auttanut, heräsin sieltäkin aina kun kiljuminen alkoi.



Mielestäni korvatulpat ja kuulosuojaimet ovat maailman parhaat keksinnöt!

Nelivuotiaana alkoi nukkumaan 2 - 3 herätyksellä yössä, sitä ennen valvoi aamuyöstä 2 - 3 tuntia ja muutoinkin nukkui levottomasti.

On erityislapsi, joten se selittää kaiken, eikä meillekään annettu ikinä muuta neuvoa kuin "kyllä se teini-ikäisenä nukkuu jne."

Tiedän ettei se auta mitään kun oma kroppa meinaa sprakata unettomuuteen, henkinen terveys rakoilee ja koko perhe voi huonosti.

Ainoa neuvoni minkä osaan antaa on että päiväunet pois, ei edes torkkuja saa ottaa.

Onko muilla oikeasti valvottavaa lasta? Meidän kuopus on pitänyt mua valveilla kohta 2,5 vuotta ja nyt mä en enää jaksa. Kun se syntyi, se ei nukkunut, torkahteli vain. Sittemmin se on valvonut, valvonut, huutanut, huutanut, valvonut......... Ja edelleen valvon yöt. Lapsi on terve, on tutkittu, ei pitäisi olla mitään kipuja. Hoidossa aivan ok, iloinen, leikkii, syö jne. Mutta kotona raivoaa ja valvoo. Mä en enää jaksa valvoa öitä, en enää. Viime yönä lapsi nukahti klo 22, nousi klo 6 ja siinä välillä herätti tunnin välein. Siis huutaa, herää, joko itkee tai muuten vain möykkää. Ja joka kerta herään siihen. Ei tämä ole enää normaalia. Mun veli oli samanlainen, äiti ja isä oli ihan romuina kun se valvotti 3-vuotiaaksi saakka. Pidin heitä hulluina liioittelijoina, ei lapset valvota tuolla lailla. Vaan kyllä valvottaa. Mä en enää jaksa. Käyn töissä ja yritän elää normaalia elämää, mutta kohta sumenee silmissä. Miehen työ on vuorotyötä, eli tulee tai lähtee keskellä yötä, joten hänestä ei tähän ongelmaan ole apua. Toki saan joskus nukkua kun hän on kotona, mutta ei se riitä että kerran viikossa nukkuu. Onko täällä muita, joiden lapset valvottaa vielä tässä iässä? Sanokaa että on, sekoan kohta.

Hän valvoi suurinpiirtein kolmivuotiaaksi saakka. Hän lopetti päiväunet suurinpiirtein vuoden iässä, meni kyllä nukkumaan joka ilta siinä 20-21 aikoihin, mutta heräsi yöllä ja valvoi 3-4 tuntia. Poika ei huutanut, eikä hänellä ollut mitenkään nälkäkään, hän vain valvoi..Ja minä valvoin hänen kanssaan..en voi sanoin kuvata, kuinka väsynyt olin tuona aikana. Kaikki keinot yritimme, jotta hän olisi nukkunut ns normaalisti.



Mutta kolmivuotissyntymäpäivän aikoihin ihme tapahtui; poika alkoi nukkua 12 tunnin yöunia. Nyt tuo valvottajapoika on jo 15-vuotias..



Ei sairasloma tuohon mitään apua tuo eikä lasta sairaalaan tuon takia oteta. mutta olisiko sinulla mahdollista pyytää esim isovanhempaa hoitamaan lasta ja menisit itse joksikin yöksi mennä nukkumaan muualle? Tuolloin saisit nukkua edes jonkin yön?

Eli ehkä sairasloma voisi auttaa AP:ta siten, että olisit viikon sairaslomalla ja yrittäisit levätä - jos voisit olla jossain muualla?

Mikä sillä on, onko se hereillä, tekeekö se sen unissaan, "puoliunissaan", onko mitään osviittaa mihkään suntaan? Oletteko vaihtaneet nukkumapaikkaa, mitä se syö iltapalaksi, kerro mitä ikinä muistat, kaikki voi auttaa, kunhan vaan nyt enemmän valotat tilannetta.

töissä käyn ja olen liian väsynyt koko tarinaa tänne kirjoittamaan, mutta juuri kuvatun laista on ollut. Viime kesänä nukuin noin 10 tuntia viikossa loppujen lopuksi kun en enää huudoilta uskaltanut nukahtaa ja unilääkkeillä torkahdin aina tunnin siellä toisen täällä. Luulen että tää vuosikaupalla valvominen jo vaurioittaa aivoja, välillä tuntuu että kun vaan joku ottais nuo lapset pois ja sais levätä vähän...meillä on käyty unikoulut ja sieltä tuli hetken helpotus, en tiedä mitä nyt pitäis tehdäkään...