G: Mitä mieltä olet omasta nimestäsi?

ei tule joka tytöllä vastaan vaikka löytyykin kalenterista.



Eivät arvanneet vanhempani silloin että lähden ulkomaille (ei kai sitä 60)l kamalasti mietitty) ja miten vaikea etunimeni on ääntää.



TOinen nimeni on kansainvälinen ja se olisi ollut helppo täällä, mutta en oikein tunnista itseäni sillänimellä. Sen sitten annoin tyttärelleni :)

T:Maarit

valehtelin sen ihan sujuvasti kavereille (jälkeenpäin naurattaa). Nykyään olen siihen ihan tyytyväinen :-)

eikä minulla ole koskaan ollut sellaista lempinimeä, jota ihmiset olisivat käyttäneet etunimeni sijaan. Minulla on suht' tavallinen, ei kuitenkaan älyttömän yleinen, ajaton suomalainen naisen nimi. Pidän nimessäni siitä, että se on lyhyt, soinnillisesti kaunis ja helppo lausua myös muille kuin suomalaisille.

Nimeni kuvaa minua hyvin, se on aika harvinainen - ei aikakautensa Jaana, Anne, Kirsi tms. -nimiin verrattuna.



Olen siihen erittäin tyytyväinen.



Miehelle annettiin kammottava nimi suvun miesten mukaan. Käyttää toista nimeä ja kyllä kiusattiin koulussa pikku-Yrjöä !

Käytän ihan sitä nimeä, jonka vanhempani ovat minulle valinneet. Nimi on kuitenkin vanhempien lahja lapselleen. hyvää nimessäni on se, että myös r- ja s- vikaisena oisin osannut nimeni oikein sanoa (tämä oli vanhempieni yksi kriteeri nimeä minulle valitessaan). Olen kuitenkin luonteeltani sen verran tempperamentikas, että nimessäni saisi olla enemmän "potkua".



Nuorempana ajattelin muuttaa nimeni Minnaksi tai Miinaksi ja jälkimmäistä muutosta pohdin vielä avioitumiseni yhteydessä. Mies kuitenkin tuumasi, ettei halua naimisiin pommin kanssa, joten jatkan hautaan nimeni kera.



T: Miia

omaa nimeä? Ja kenties vielä kärsiä/murehtia siitä?

ja teininä oli oikein erityisen hienoa, että nimeni oli (ja on) oman ikäisteni keskuudessa harvinainen.



Nykyään taas pikkulasten keskuudessa nimeni on tosi yleinen mutta silti pääni kääntyy edelleen, kun vaikkapa kauppareissulla kuulen jonkun huutavan "Veera, tules nyt jo tänne sieltä!"

ongelmaksi tekee siitä sen että ihmiset eivät osaa kirjoittaa sitä oikein vaikka se ei vaikea olekaan.

En ole montaa kertaa jos kertaakaan törmännyt saman nimiseen, mutta tiedän heitä kyllä olevan.

tosin luokalla ei koskaan ollu yhtään samannimistä, mutta silti pidän nimeäni liian tavanomaisena

Maija Mehiläis-juttuja ja "onks karitsaa näkynyt"-huuteluita. Nykyään pidän nimestäni. Se sopii minulle. Ei tarvitse koskaan tavata omaa nimeään tyyliin Pia yhdellä I:llä tai Jennica C:llä.



T:Maija

Ei tosin oikein sovi sukunimeeni ja sen vuoksi yleensä kaikki kuulee nimeni väärin, jos sanon koko nimeni.

Ei ole mitään lempinimiä. Joskus häpesin toista nimeäni, mutta nykyään pidä siitäkin kovasti.

Nimeni kuulostaa kivalta. Se on sopivan harvinainen, mutta kuitenkin löytyy kalenterista.

ja olen ihan tyytyväinen vaikka koulussa oli luokallani ainakin yksi toinen Ni(i)na.



Nina

en koulussakaan vastannut edes opettajalle, joka yritti vääntää mun nimestä lempinimiä. Katoin vaan sitkeästi ikkunasta ulos, niin kauan, että se sano mun oikean nimen. :) Ja on harvinainen nimi. Joku tosin sano, että sukupuolineutraalia kasvatusta suosivat vanhemmat antavat lapselleen nimen Rauni ja näistä sitten kasvaa lesboja tms.. mutta ihan heterosuhteessa olen ja oikein tyytyväinen elämääni ja nimeeni..



eipä mulle mikään ihan tusinanimi olis kai sopinukaan, ku en oo oikein mihinkään normeihin mahtunu ikinä.. :)