Kuinka usein vietätte ns.parisuhdeviikonloppuja/-päiviä?

Siis parisuhdeviikonloppuja ei olla vietetty kertaakaan, leffassa on käyty etc.

voimme istua iltaa kahdestaan, kun lapset ovat nukkumassa ja isommat kaupungilla. parisuhde pysyy kunnossa myös lasten kanssa vietetyn ajan puitteissa. lauantaina kävimme leffassa ja syömässä lasten kanssa ja saimme ihan hyvin istuskeltua käsikkäin ja juteltua omiakin juttujamme.



mutta käymme silti silloin tällöin jossain kaksinkin, toukokuun lopulla käymme katsastamassa yhden keikan ja vietämme siinä samalla muutaman lomapäivän kahdestaan.



koska olemme uusperhe, ovat minun lapseni isällään ja mieheni lapset äidillään ja noin kerran kuukaudessa tämä sattuu samalle viikonlopulle. varmasti selviäisimme ilman näitäkin viikonloppuja kahdestaan, mutta rakastan myös kahdestaan oloa mieheni kanssa silloin tällöin.

4 krt vuodessa, lapsi silloin vanhemmillani. Ollut hoidossa yhden yön kerrallaan, mutta kerran oli kaksi yötä putkeen.



Mun mielestä sopiva frekvenssi parisuhdevapaille olis 2 kk välein eli 6 kertaa vuodessa. Nyt lapsi alkaa olemaan niin iso että myös muita hoitopaikkoja voi alkaa käyttämään (kummitädit, täti).

Kesällä melkein joka viikonloppu ajetaan vene lähisaareen, miehen kanssa kaulaillaan rannalla ja katsellaan kun lapset peuhaa, tai mennään uimahalliin riehumaan koko perheen kesken tai ihan vaan kävelylenkille tai leikkipuistoon. Suurinta rakkautta miestäni kohtaan tunnen kun näen miten hän pelailee lastensa kanssa tai yhdessä katsellaan mitä hassua lapset on keksineet. Baareissa käyminen on kivaa mutta tällöin nautin enemmän kavereiden tapaamisesta kuin varsinaisesti miehen kanssa olemisesta. Siksi on jotenkin hassu oletus että ne olisivat mun "parisuhdeaikaa". Mutta me ollaankin varmaan sitten sellainen säälittävä, lapsissa kiinni oleva suurperhe vaikka hyvinkin onnellisiksi itsemme ja parisuhteemme koemme. Terv. 4

Seksielämä on olematonta, miksi siis lähdettäisiin kattomaan telkkaria jonnenkin hotelliin. Elokuvia tilataan netistä.

koska täällä on tuhansittain lapsiperheitä joilla ei ole mitään paikkaa mihin laittaa pienet lapset hoitoon. Tuttavapiirissä eronneet parit ovat kyllä niitä joilla on enemmän kuin tarpeeksi hoitajia, kun taas ne joilla lapset ei ole koskaan hoidossa ovat hyvinkin onnellisen tuntuisia perheitä. Ei tietenkään aina ole näin mutta musta on jotenkin kummallinen ajatus että onnellinen parisuhde vaatisi jonnekin lähtemistä tai lapsista erossa olemista.

Meidän lähipiirissämme taas ne, joilla ei ole hoitoapua käytettävissä, ovat pärjänneet kaikkein huonoimmin. Uupumusta, väsymystä, jaksamattomuutta, ja lopulta ero. Parisuhde on unohdettu täysin lapsiperhearjessa. Toinen mielenkiintoinen havainto on ystävien vanhemmat. Kun ei ole otettu sitä yhteistä aikaa lasten ollessa pieniä, niin ollaankin sitten yhtäkkiä aivan kauheassa kriisissä, kun lapset muuttavat kotoa pois. Ei osata olla kahden. Todella monen ystävän vanhemmat ovat eronneet, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Ja kyllä, se on ollut todella kova sokki lapsille, vaikka ovatkin olleet aikuisia. Kertoo jotain siitä, miten tärkeä vanhempien parisuhde on lapsille.

Ymmärrän hyvin sen. Se vaan ei ole "parisuhde- rakkautta". Eikö miehestä pitäisi ihan itsessään löytyä rakas, ilman jotain tekemistä tai ulkopuolisia vaikuttajaa.



Ja miksi ihmeessä olisi säälittävää jos perhe aina yhdessä?



Eri asia onko se hyvä lapsen kehitykselle tai parisuhteelle. Kukin tyylillään.



Aika moni ketjussa viettää parisuhdeaikaa tai ainakin viettäisi jos olisi mahdollista

ja ollaan onnellisia vaikka jo ihan siitä, jos mummo ottaa lapset hetkeksi luokseen, niin että pääsemme kaksin kauppaan tai lenkille.



Ja toisinaan lapset (3kpl) ovat myös yökylässä.



MUTTA, silti ARKI on se, mikä merkitsee. Arkea eletään kuitenkin suurin osa ajasta. Kyllä sen parisuhteen täytyy toimia ja hehkun loimuta ihan arjessakin, ei "parisuhdeviikonloppu" silloin tällöin toimimatonta arkea pelasta.



En ymmärrä millaista muiden perheissä on, mutta kyllä meillä ainakin illat (klo 20->) on ihan meidän kahden omaa yhteistä aikaa. Ihan joka päivä.



Meillä lapset 7v, 4v ja 1v.

ehkäpä noin 3 kertaa. Illat tietysti lasten nukkumaan menon jälkeen ollaan kahden. Mutta ei se ole sama asia, kuin olla ihan kokonaan kahdestaan.

Mietittiin että olispa kivaa olla viikonloppu, tai vaikkapa vain yksi ilta ja yö ihan kahden vain, Niin ettei tarvitsisi huolehtia kuin itsestään. Noh toisistamme tietenkin, mutta varmaan tiedätte mitä tarkoitan.

Mitä huolehtimista on nukkuvissa lapsissa?

ehkäpä noin 3 kertaa. Illat tietysti lasten nukkumaan menon jälkeen ollaan kahden. Mutta ei se ole sama asia, kuin olla ihan kokonaan kahdestaan. Mietittiin että olispa kivaa olla viikonloppu, tai vaikkapa vain yksi ilta ja yö ihan kahden vain, Niin ettei tarvitsisi huolehtia kuin itsestään. Noh toisistamme tietenkin, mutta varmaan tiedätte mitä tarkoitan.

kaksi vuotta sitten, mutta ihana ystävätär tarjoutui lastenhoitajaksi ja juuri hetki sitten varasin meille risteilyn. Tietty miehelleni yllätyksenä. Tuskin maltan odottaa. Ja kyllä, tiedän, että hän pitää tämänlaisesta yllätyksestä.

ja ollaan onnellisia vaikka jo ihan siitä, jos mummo ottaa lapset hetkeksi luokseen, niin että pääsemme kaksin kauppaan tai lenkille.

Ja toisinaan lapset (3kpl) ovat myös yökylässä.

MUTTA, silti ARKI on se, mikä merkitsee. Arkea eletään kuitenkin suurin osa ajasta. Kyllä sen parisuhteen täytyy toimia ja hehkun loimuta ihan arjessakin, ei "parisuhdeviikonloppu" silloin tällöin toimimatonta arkea pelasta.

En ymmärrä millaista muiden perheissä on, mutta kyllä meillä ainakin illat (klo 20->) on ihan meidän kahden omaa yhteistä aikaa. Ihan joka päivä.

Meillä lapset 7v, 4v ja 1v.

Illat ovat myös meillä kahdenkeskistä aikaa. Siltikin kaipaamme niitä pikkuisia hetkiä siten, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään.

Mitä huolehtimista on nukkuvissa lapsissa?

Sinäkö voit esim. yks kaks päättää että lähdetäänkin drinksuille tai leffaan ja lapset jää nukkumaan?

Kyllähän siinä on ero onko lapset kotona nukkumassa tai onko ne vaikka mummolassa.

Meilläkin on illat mukavia yhdessä kun lapset nukkuu, lapsien aikana ei aikuisten ongelmista puhuta!



Jos joku lapsista alkaa itkemään, loppuu yhteinen aika siihen.



Meillä saattaa mennä useampi kuukausi että joku lapsista on mummolassa tai kaikki ovat siellä. Monesti lapset tai mummo pyytää sinne yökylään. Varmaan pitäisi kieltää? ;)

varsinaisesti ole mitään parisuhdenviikonloppuja. Hankitaan lapselle hoitaja kun alkaa tuntua siltä, että pakko päästä ulos kämpästä. Onneksi siskoni asuu viereisessä talossa ja hoitaa mielellään poikaa, yleensä jopa tarjoutuu itse vahtimaan jos niikseen tulee joten kysyä ei useinkaan tarvitse.

Kesällä meillä on miehen kanssa eniten kahdenkeskistä aikaa, koska molemmat rakastaa kalastamista ja veneilyä, joten saatamme lähteä illalla veneellä merelle ja kalastella siellä yön. Toki käymme välillä myös päivisin, jolloin lapsi mukana. Se on vain yhtä kaaosta aina, kun poika (4v) ei millään malttaisi pysyä paikallaan =)

ainakin 3-4krt vuodessa olemme vkl kaksin mieheni kanssa, vuokraamme mökin tms..



meillä on 4 lasta joten yhteistä aikaa ei vaan tunnu olevan, ei edes illalla kun isommat ei niin vaan enää nukahda aikaisin nukkumaan. Onneksi isoimmilla on jo kovasti yäkyläilyjä kavereiden kanssa (12v&11v), pienemmät ovat mummolla silloin kun teemme kaksin jotain.



Minä ainakin todella kaipaan sitä että voimme vain olla ja rakastella vaikka koko päivän tai vaikka juoda vähän enemmänkin juomaa ja nauttia vaan toisistamme..mahtavaa!



t. naimisissa 15v

6-10krt vuodessa. Isovanhemmat hoitavat. Veimme ekan kerran yökylään 2kk.

vietämme aikaa kahdestaan, tosin vain pari kertaa olemme olleet enemmän kuin yhden yön poissa. Käytännössä viemme lapsen/lapset mummolaan iltapäivällä ja haemme seuraavana aamupäivänä. Tämä riittää oikein hyvin. Ainoastaan jos käymme ulkomailla tms matkalla lapset ovat pidempään hoidossa. Yleensä kyllä matkustamme koko perheen kesken. Meillä on uusperhe, joten isommat lapset ovat isänsä luona joka toinen viikonloppu ja silloin on helpointa järjestää omaa aikaa.

kukaan ei osaa/halua hoitaa meidän erityislasta.

ja koskaan eivät ole olleet yötä hoidossa. Parisuhdetta hoidetaan iltaisin lasten jo nukkuessa. Suhteemme on onnellinen ja rakkautta riittää, vaikka emme hoidakaan suhdettamme muualla kuin kotona.