Kuinka usein vietätte ns.parisuhdeviikonloppuja/-päiviä?

lapsia oli vasta yksi, oli tämä aika usein mummolassa yökylässä, mutta mummo ei enää jaksa hoitaa kahta lasta pidempää aikaa. Välillä käymme vaikka ravintolassa tai kirpparilla myymässä kahdestaan.



Musta silti isompi ongelma on se, jos sitä kahdenkeskistä aikaa on PAKKO hommata eli esim. illat lasten jo mentyä nukkumaan ei riitä siihen. Joskus tuntuu, että ihmiset voisivat viihtyä ilman lapsenvahtejakin, mutta jostain tulee paine, että on PAKKO olla "kahdenkeskistä laatuaikaa" niin ja niin paljon. Alitajuisesti tulee fiilis, että jos kivaa on vasta, kun lapset ovat poissa, pilaavat lapset parisuhteen. Ja kun ei ole kivaa, erotaan. Yritän itse suhtautua niin, että jos voi mennä kaksin, se on "ylimääräistä kivaa", mutta välttämätöntä se ei todellakaan ole.

Hän tykkää olla möllötellä kotona silloin kun on vapaata. Hoitatkin olisi, molmepien vanhemmat, mutta ei. :-(

Lapsi silloin isovanhempien hoidossa

kun kuopus on 1,5v.



Ystäväni hoitaa ( :



Vanhempani ovat niin vanhoja, etteivät he voi auttaa.

Miehen isä ja uusi vaimo - heitä ei vähempää voisi kiinnostaa ) :



Onneksi minulla on ihania ystäviä!

molmmat isovanhemmat voivat hoitaa. Mutta kuinka usein...hmmm... just lapset oli yökylässä, me ensin teimme remonttia ja siten leffaan. Onko tämä "parisuhdeviikonloppu?".



Yökylässä lapset on 2-3 kuukauden välein yhden yön.

emme kylläkään koe, että lapsemme olisivat mitenkään este parisuhteen hoitamiselle ihan kotosallakin. Jos menemme suömään ulos, lapset tulee mukaan, samoin matkustamme aina lapsien kanssa. Meillä on kauhean kivaa yhdessä. Kahdestaan saadaan ihan rauhassa olla vaikka saunassa ja illalla heidän mentyä nukkumaan.

Ehkä joku 4-6 kertaa vuodessa olisi hyvä määrä.

Mitä kummallista siinä on ylläpitää rakkauden hehkua, rakastella rauhassa - vaikka ääneekkäästi ja olla joskus vain ihan itsekäs?

lapsemme 7v. sitten, emme ole kertaakaan olleet viikonloppua kahdestaan.



Muutamia kertoja (ehkä noin 2/vuosi) lapset ovat olleet yökylässä vanhemmillani niin, että illalla viemme ja aamupäivällä haemme.



Olisi kyllä ihanaa päästä joskus kahdestaan johonkin, mutta koska vapaaehtoisia hoitajia ei ole niin ei ole. Lapsia halusimme ja haluamme edelleen joka tapauksessa, tämä on sitten se hinta mikä siitä on maksettava.

vielä oudommalta tuntuu nyt kun sanoit tuosta rakkauden hehkun ylläpitämisestä :D Meidän parisuhde on oikein hyvällä tolalla, kahdestaan ollaan joka ilta ja yhdessä vietetään aikaa mieluummin koko perheen kesken. Tämä on siis minun mielipiteeni eikä missään tapauksessa tarkoita etteikö muut saisi viettää parisuhdeaikaa - itse en vain sellaista koe tarvitsevani. Joskus käymme kaveriporukan kanssa baarissa, tällöin appivanhemmat tulevat meille. Terv. 4

Kerran vuodessa. Isovanhemmat.

lapsen on hyvä oppia olemaan ulkopuolinen vanhempien parisuhteesta. Olen käsittänyt, että se lapsen kasvulle tärkeää ja myöhemmille omille parisuhteille, itsenäiseen pärjäämiseen jne.



Psykologiaa enemmän tuntevat voivat perustella varmaan asiaa..



Ja minusta parisuhdetta ei voi hoitaa lasten ollessa paikalla, silloin hoidetaan koko perheen suhteita. Eri asia.



Ja jos vietetään parisuhdeviikonloppuja, se ei tarkoita sitä, etteikö lasten kanssa olisi kivaa ja viihdyttäisi yhdessä.



Joskus voi käydä myös niinkin, että äiti kiinnittyy lapsiin liikaa, ei halua irrottautua heistä. Isä taas voisi halutakkin sitä parisuhdeaikaa. Tästä voi seurata pahojakin ongelmia.

Se teidän valintanne parisuhteen hoitamisesta. Vai käyttekö eri baarissa? Eri porukassa?

lapsi silloin isovanhemmilla.



Silloin tällöin lapsi on hoidossa isovanhemmila, kun me mennään jonnekin, minne lasta ei voi ottaa mukaan, esim. kavereiden kanssa syömään, johonkin illanviettoon tms. Silloin ei lapsi kuitenkaan yleensä ole yökylässä.

että isä ja äiti kyllä lähtisivät kahdestaan ja ottaisivat sitä omaa aikaa, mutta kun kukaan ei ole halukas tulemaan lapsenvahdiksi ja harvalla on varaa maksaa hoitajalle...

koska täällä on tuhansittain lapsiperheitä joilla ei ole mitään paikkaa mihin laittaa pienet lapset hoitoon. Tuttavapiirissä eronneet parit ovat kyllä niitä joilla on enemmän kuin tarpeeksi hoitajia, kun taas ne joilla lapset ei ole koskaan hoidossa ovat hyvinkin onnellisen tuntuisia perheitä. Ei tietenkään aina ole näin mutta musta on jotenkin kummallinen ajatus että onnellinen parisuhde vaatisi jonnekin lähtemistä tai lapsista erossa olemista.

lapsen on hyvä oppia olemaan ulkopuolinen vanhempien parisuhteesta. Olen käsittänyt, että se lapsen kasvulle tärkeää ja myöhemmille omille parisuhteille, itsenäiseen pärjäämiseen jne.

Psykologiaa enemmän tuntevat voivat perustella varmaan asiaa..

Ja minusta parisuhdetta ei voi hoitaa lasten ollessa paikalla, silloin hoidetaan koko perheen suhteita. Eri asia.

Ja jos vietetään parisuhdeviikonloppuja, se ei tarkoita sitä, etteikö lasten kanssa olisi kivaa ja viihdyttäisi yhdessä.

Joskus voi käydä myös niinkin, että äiti kiinnittyy lapsiin liikaa, ei halua irrottautua heistä. Isä taas voisi halutakkin sitä parisuhdeaikaa. Tästä voi seurata pahojakin ongelmia.

Anoppi katsoo lasten perään silloin. Lapset on jo sen verran isoja, etteivät varsinaista hoitamista tarvitse,vaan perään katsomista.

mutta ei ole rahaa, onneksi suhde toimii hyvin ilmankin :-)

Sekin tehty vasta yhteensä neljä kertaa. Lapset nyt 5v ja 6v. Ei muuta mut kun ikinä ei ehdi! Elämä on ihan vähän täynnä hulinata.



Niin eikä mulla nyt hirveästi ole intressiäkään viettää aikaa mieheni kanssa kun mitään yhteistä ei tunnu olevan...

tai no - muutamia yksittäisiä hajanaisia tunteja siellä täällä ollaan kaksin, mennään vaikka leffaan. Silloin mummo on lasten kanssa.