Mitä lapsena häpesit taustassasi? Siis nimenomaan aiheutti häpeän ja alemmuuden tunteen.

"Köyhyyttä". En voi sanoa, että olisimme olleet erityisen köyhiä, mutta muut ystävät olivat selkeästi parempituloisista perheistä.



Isäni tiukkoja kasvatusmetodeja.

vankilataustaista isääni, äitini opiskeluaikaista työpaikkaa (hän oli nuori kun synnyin ja opiskeli aika pitkään).

Häpesin ehkä myös hieman meidän hienoa taloa ja isän hienoa ammattia yms. Olisin tahtonut enemmän sulautua massaan ja olla tavis.

Meidän mustavalkoista telkkaria, kaikilla oli silloin jo väritelkkarit paitsi meillä. Sitä kun meillä ei ollut videoita, oltiin ihan kummajaisia ja tämä oli kaikista pahin, meillä ei ollut puhelinta, mä olin meidän luokalla ainoa jonka kotona ei ollut toimivaa puhelinta.



Häpesin myös itseäni tai sitä että mulla oli aina ihan juntit vaatteet.

sisko häpesi hirveästi äitini pukeutumista. Äitimme siis pukeutui töihin aina jakkupukuun tai muuhun vastaanvaan huolitellusti. Lähimpien kavereiden äidit olivat töissä tehtaassa, päiväkodissa tai sairaanhoitajia, äiti siis erottui heistä ja siskostani äitimme oli tosi nolo.

Tällaistakin voi olla, aina ja kaikkialla ei ole ollut kovassa huudossa olla "herra". Huvittavaa sinällään.

siltä kuin sillä olisi ollut juoponpuna poskissa koko ajan (eikä siis todellakaan ollut siitä kyse).



Meidän kuplavolkkaria häpesin myös, koska siitä kuului niin helvetillinen meteli. Oletin että me ollaan köyhiä kun meillä on niin kamala autonromu, vasta aikuisena tajusin että vanhempani vain eivät halunneet panostaa autoon.

kotikaupungissani. Ärsytti ja hävetti, kun se jäin aina suustaan kiinni joka paikassa ja kaveritkin jutteli sen kanssa mielellään. Eihän kenekään muunkaan äidit jutelleet teineille luottamuksellisista asioista kuin kaveri!

sisko häpesi hirveästi äitini pukeutumista. Äitimme siis pukeutui töihin aina jakkupukuun tai muuhun vastaanvaan huolitellusti. Lähimpien kavereiden äidit olivat töissä tehtaassa, päiväkodissa tai sairaanhoitajia, äiti siis erottui heistä ja siskostani äitimme oli tosi nolo.

Tällaistakin voi olla, aina ja kaikkialla ei ole ollut kovassa huudossa olla "herra". Huvittavaa sinällään.

eikä se ollut edes mikään "herra", mutta sellaisessa toimistotyössä, jossa piti näyttää siistiltä. Sama juttu isällä. Naapurusto kuulemma luuli meitä kai pukeutumisen vuoksi rikkaammiksi, vaikka todellisuudessa naapurin duunareilla taisi olla parempi palkka.

hävenneni meidän köyhyyttä; tai isoa perhettä tai sitä,että vanhempani olivat maannviljelijöitä.

Tosissani häpesin sitä, kun isäni osti Skodan. En ymmärtänyt, että kuinka kukaan isä voi tehdä tuollasen tempun lapsilleen

Olen vieläkin varsin häpeilemätön

häpesin sitä, että meidän perheessä oli 6 lasta. Järkyttävän paljon 90-luvun Helsinkiin. Eikä olla lestoja tms lahkolaisia.

Vieläkin sydämessä vihlaisee kun muistelen mitä ihmeellisimpiä tekosyitä keksin kavereille kun isä ei ikinä hakenut koulun jälkeisestä kerhosta.

Muu naapurusto oli ihan ok seutua, mutta kyllä vaan puolet lapsista asui kaupungin kämpissä ja siksi meidän elintasomme sitten nousi "esiin".

Oli inhottavaa lapsena kun ei koskaan voinut tietää että miksi joku oli kaverini. Halusiko meille syömään herkkuja ja uimaan, vai oliko oikeasti ystäväni.

Ja ulkonäköäni. Olen aina pitänyt itseäni kamalan rumana vaikkei ole eikä ole koskaan ollutkaan iho-, hius-, pituus-, tai paino-onglemia, kengät eivät ole kanootit eivätkä hampaat vinossa...!

tupakoivat ja se oli kamalinta, että tupakoivat autossa ja käyttivät melko paljon alkoholia. Kaverini vanhemmat eivät melkein ketkään polttaneet. Lisäksi automme olivat aina rikkinäisiä ja vanhoja. Vanhempamme eivät kuitenkaan olleet köyhiä vaan ihan hyvissä duunariammateissa...

sellaisia juttuja esim varhaislapsuudestani, joita en olisi halunnut kavereiden kuulevan. Nolotti ja hävetti. Tuntui että isän tarkoitus oli nolata minut.

Mielestäni oli todella noloa että vanhempani näyttivät rakastuneilta. Tekivät viikonloppuisin kävelylenkkejä käsi kädessä ja muutenkin loivat toisiinsa rakastuneita katseita. Yäk. Varmaan tekivät "sitäkin".



Sama meno jatkuu kuusikymppisinä. Enää ei hävetä.

ns. lahkolaisia yleisen mielipiteen mukaan. Olin koulukiusattu. Vaikuttaa edelleen itsetuntoon.

Äiti kävi hakemassa mut kaupungilta pois jos kotiintuloaika meni ohi, ja kaikki muut kaverit sai olla pidempään. Ei se nyt alemmuudentunnetta aiheuttanut, mutta hävetti PALJON!

elettiin -70 lukua, olin ala-asteella koulussa ja luokassani ainoa, jonka vanhemmat olivat eronneet, huh miten häpesin.

Olin myös ainoa, joka otti opettajalta vastaan hakemuksen, jolla sosiaalitoimesta tms. sai hakea "köyhän avustusta" johonkin tarpeelliseen, esim. talvikenkiin, voi miten häpesin, kun kaikkien silmien alla ainoana hain ja palautin opettajalle ko. hakemuksen.

Niin 70-80-lukulaista että. Toivottavasti nykyisin opetkin osaavat olla hienotunteisempia.