Ekaluokkalainen koulun jälkeen yksin kotona?

koska eivät mahdu...eikä osa vanhemmista ole halukas maksamaan moisesta palvelusta ja osa lapsista ei viihdy laisinkaan kerhossa - näppituntuma on,että n. 75 % hakee kerhoon ja tästäkin osa jättää kerhoilun jo ennen ekaluokan joulua.

tuon ikäiset jätetään heitteille! Onhan se jo niiiiiiin iso että pitää se oppia jo itsenäiseksi:( (näin selittelevät sitten nämä heitteillejättäjät)

lapset on joko kerhossa tai sitten vanhempi on kotona. Yksikään ei ole yksinään tai edes isompien sisarusten kanssa.

on joko ip-kerhossa tai koulun vieressä olevassa puistossa. Puistossa oleilu aika omaehtoista mutta melkein kaikki ovat kuitenkin ilmottautuneet maksulliseen välipalaan. Meidän poika oli ensimmäisellä luokalla ip-kerhossa (yksityinen, liikuntapainotteinen) ja toisella luokalla käy puistossa syömässä välipalan ja siirtyy sitten kotiin tai kaverille.

Tuli vaan mieleen, että itse olin 80-luvulla kyllä ekaluokkalaisena yksin kotona iltapäivisin, ja niin taisi olla moni kaverikin. Eihän ip-kerhoja tainnut tuolloin ollakaan. Mutta tosiaan, en kyllä antaisi oman ekaluokkalaisen olla yksin kotona koulun jälkeen, vaikkei itselle koskaan mitään sattunutkaan eikä mitään traumojakaan jäänyt.

yksin iltapäivät. Kun itse olin koululainen niin olin 7 v. ja 8 v. iltapäivät mummolassa, vasta 9-vuotiaana sain mennä koulusta yksin kotiin ja olen 70-luvun alussa syntynyt.

Suomessakin.

Hei!



Lapseni ovat siis menossa syksyllä kolmoselle (kaksoset). En halua jättää heitä juurikaan yksin, yhtenä päivänä viikossa menevät kymmeneen ja minun pitää olla kahdeksalta töissä. Lisäksi lähtevät ip:stä aina kolmelta, pääsen itse neljältä töistä. Tämän lisäksi en jätä heitä yksin. Kaverini naureskelee minulle...



Hänen lapsensa on menossa ekalle ja jo nyt eskari-ikäisenä on yksin kotona...parikin tuntia kerrallaan.



Näin me olemme erilaisia :)

Eikä minusta eka- tai tokaluokkalaisen ole hyvä olla yksin iltapäivisin. Toki hän pärjää kotona yksinkin, jos äiti/isä on puhelimen päähän saatavilla, mutta herkästi tuon ikäiset ajautuvat ajelehtimaan kadulle/ostarille/kaverien kotiin, jos kotona ei ole ketään tai iltapäivähoitoa ei ole järjestetty.

Ilta päiväkerhossa pari tuntia isoveli hakee sieltä tai äiti päässee ennemmin. Jos nämä ei käy ,nuori eno hakeetai avovaimo.Tekevät loppututkintoja joten ovat kotona.Ei tämä lapsi osai ollakkaan yksin kotona. saisihan olla ip,kun on maksettukin ,mutta ei aina halua.

Ekaluokkalainen on kaksi kertaa viikossa (pääsee aikaisin koulusta) kaveriperheessä hoidossa. Muina päivinä on isoveljen (3lk) kanssa kotona iltapäivisin 1½-2h. Jompi kumpi vanhemmista on kotona viimeistään klo 15.30.



Täällä on ip-kerhon ryhmä iso ja tilat pienet, jotenkin rauhallinen koti tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Jos emme pystyisi työaikojen kanssa joustamaan, niin ip-kerho olis pakko. 2h on mielestäni ehdoton takaraja yksinoloon ainakin meidän lapsilla.

hänelle oli kyllä varattu paikka (ja jouduttii nse maksamaankin) koko vuodeksi ip-kerhosta, mutta koska hänellä on asperger, hän ei voinut siellä olla. Hirveä meteli ja täydellinen kaaos, 50 kersaa ja 2 ohjaajaa yhdessä tilassa. Ei siellä voinut kuuloherkkä ja sosiaalisista vaikeuksista kärsivä lapsi olla, ei varsinkaan enää muutenkin raskaan koulupäivän jälkeen. Siitä seurasi hirveitä raivareita ja kahnauksia ja karkailua ip kerhossa ja todella paha stressi lapselle myös kotona.



Niinpä tehtiin niin, että lapsi sai tulla koulusta kotiin hiljaisuuten lepäämään. Hänelle ol jääkaapissa valmiina välipalaa ja sitten hän leikki itsekseen pihalla tai aika usein vain nukkuin päivän rasituksia pois. Minä itse tein lyhennettyä työpäivää ja tulin parin-kolmen tunnin sisään takaisin. Joskus lapsi tuli myös työpaikalleni istuskelemaan ja piirtelemään. Lapselle tämä oli selvästi parempi ratkaisu kuin iltapäiväkerho.



Meillä muuten jo eskarin kasvatuskeskustelussa sanottiin, että silloin eskari-iässä on jo hyvä ahrjoitella vähän kerrallaan yksinolemista ja esim vanhempien puolentunnin kauppareisun ajan kotona olemista pidettiin edellytyksenä normaalille kehitykselle. Olisi ollut "erityistä" ja kuntoutusta vaativaa, jos lapsi ei olisi siihen pystynyt.