Miksi en enää jaksa edes normaaleja arkiaskareita?

masis oisko.mulkii 4 lasta.hoidan ulkoisesti asiat,mut sisält oon iha hajal...

Elämä on päivästä toiseen täysin samanlainen kuin eilinen, eikä välillä pääse kotoakaan juuri muuta kuin kauppaan. Noin niinkuin kärjistetysti. Kun sitä on töissä, pääsee kotikuvioista välillä pois pitemmäksi aikaa ja kotikuviotkin tuntuvat helpommilta, kun saa välillä muutakin ajateltavaa.

Ap käsittääkseni on myös koti-ihmisiä, miksi työssäkäyvät masentuu, ei koti ole kaiken pahan alku ja loppu!!



Masentua voi vaikka olisi kotona tai töissä. Vaikka olisi vailla rahahuolia, olisi parisuhde ja kaikki ihan jees.



Kyllä ihminen jaksaa kodin tylsyyttäkin. Minusta se on lähinnä rikkaus että voi olla kotonaan, itse olen neljän lapseni kanssa kotona.



Minäkin menisin juttelemaan ajatuksistani lääkäriin, ei kotonaan tartte suorittaa elämää!

Peset yhden koneellisen pyykkiä ja loppupäivän paistattelet aurinkoa varpaisiin.

Mutta kyllä nyt ihmisen pitää havahtua siihen oloon missä elää ja jos pelkää miten jaksaa tulevaisuudessa.



Ap.lle lähtee tunnustusta kun pohtii elämäänsä ja tunteitaan. Ei suru ja pelko ole negatiivisia tunteita, tämä maailma vaan tuntuu ajattelevan että pitää olla aina iloinen ja jaksaa mitä vaan.

Ap käsittääkseni on myös koti-ihmisiä, miksi työssäkäyvät masentuu, ei koti ole kaiken pahan alku ja loppu!!

nron 4 kommentti! On eri asia pyörittää arkea ja hoitaa kotiaskareita työssä ollessa kuin työttömänä.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa / anemiaa? Lääkäriin.

että työssä käydessä jaksoi hyvin ja työttömänä on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Se on ihan tavallista, sillä monelle se työssäkäynnin tuoman vaihtelun puute tekee tuollaista passivoitumista.



Älä siis ap vielä huolehdi, ettet jaksa sitten töissä. Luultavasti sä taas virkistyt, kun työt alkaa.

Minä olen tällä hetkellä vapaaehtoisesti kotona, mutta tunnistan samoja haluttomuuden ja jaksamattomuuden merkkejä itsessäni kuin sinä, ap. Tiedostan, että minulla tahtoo tylsyys ja liian vähäinen työmäärä vetää itseni alamaihin. Silloin kun olin töissä, asiat hoituivat tuosta vain, mutta nyt, kun hommia on vähän, sen yhdenkin tekeminen vaatii voimia ja ponnisteluja.



Minä olenkin päättänyt palata työelämään nyt, kun kotona on kaikki hvyin ja lapset kasvaneet. Tiedän, että töissäkäyminen tuo minulle energiaa, intoa ja sisältöä. Kun käy töissä, tuntuvat viikonloput erilaisilta, lomat lomilta jne. Ei ole ihmisen hyvä olla, jos ei ole tekemistä. Liian tasainen elämä passivoittaa, ainakin minua.



Itse aloitin pari uutta harrastusta, jotka auttoivat jonkin verran. Pääsin kotiympyröistä pois ja tapasin uusia ihmisiä.



Voisiko kyse olla samasta sinun kohdallasi?

mitä oli sillon kun olin vielä töissä. Tosin kaks nuorinta ovat hoidossa pari päivää viikossa, koska ei haluta menettää heidän hoitopaikkaansa.



Olo on siis niin henkisesti kun fyysisestikin sellainen, ettei mitään jaksaisi ja nyt kun olisi aikaa touhuta lasten kanssa niin sekin tuntuu ns. pakkopullalta.



Arkemme ja parisuhteemme on kunnossa eikä tässä lähiaikoina ole muitakaan mullistuksia viime aikoina tapahtunut, joista tämä vois johtua. Tein kyllä todella raskasta työtä ja irtisanominen tuli täytenä yllätyksenä. Olen koko ikäni tehnyt töitä, mitä nyt ollut äippälomalla/hoitovapaalla välissä, mutta muuten töissä niin tämä työttömänä olo on hieman outoa.



Kohta 4v sitten meillä oli todella vaikea elämäntilanne tai se päättyi/helpotti tuollon 4v sitten ja monet ihmetteli, etten sillon masentunut. Monesti tuntui sen hullunmyllyn keskellä, ettei tästä selvitä jne, mutta aina jostain niitä voimia löytyi ja sitten tuntui vaan ihanalta kun elämä alkoi taas hymyillä.



Viisainta se kait on käydä lääkärille juttelemassa.



ap

ja mä varmaan masentuisin ja halvaantuisin, jos jäisin työttömäksi. nyt ei edes ehdi ajatella koskaan, onko olo normaali, surullinen tms, kun on niin paljon tekemistä koko ajan. mikä siis on hyvä asia.

4lasta ja virrat välillä aika vähissä,olen kotiäitinä.välillä hyviä ja huonoja päiviä,noh kohta kesä ja kärpäset tulee=) voimia kaikille äideille!

Minulla on kyllä yksi harrastus, jossa nytkin yleensä käyn, aina en kyllä jaksa, mutta pyrin käymään, että oisin ees välillä muualla kun vaan kotona.

Jännä vaan, että nyt ei meinaa jaksaa mitään ja kun olin töissä niin tein varmaan triplaten eikä silti tuntunut missään ja sillon pärjäsin paljon vähemmillä unillakin. Nyt tuntuu, että nukkuu miten paljon tahansa niin aina väsyttää.

Kilpirauhasarvot ym. on otettu reilu kuukausi sitten ja ainakin sillon kaikki oli ok.

ap

Minä olen tällä hetkellä vapaaehtoisesti kotona, mutta tunnistan samoja haluttomuuden ja jaksamattomuuden merkkejä itsessäni kuin sinä, ap. Tiedostan, että minulla tahtoo tylsyys ja liian vähäinen työmäärä vetää itseni alamaihin. Silloin kun olin töissä, asiat hoituivat tuosta vain, mutta nyt, kun hommia on vähän, sen yhdenkin tekeminen vaatii voimia ja ponnisteluja.

Minä olenkin päättänyt palata työelämään nyt, kun kotona on kaikki hvyin ja lapset kasvaneet. Tiedän, että töissäkäyminen tuo minulle energiaa, intoa ja sisältöä. Kun käy töissä, tuntuvat viikonloput erilaisilta, lomat lomilta jne. Ei ole ihmisen hyvä olla, jos ei ole tekemistä. Liian tasainen elämä passivoittaa, ainakin minua.

Itse aloitin pari uutta harrastusta, jotka auttoivat jonkin verran. Pääsin kotiympyröistä pois ja tapasin uusia ihmisiä.

Voisiko kyse olla samasta sinun kohdallasi?

onko ap yli 40 v? sekin vaikuttaa

pienemmät ei vielä, mutta aikanaan hekin tekevät sen itsenäisesti. Isommat saavat viikkorahaa, mutta se ei ole sidoksissa siivoamiseen.

En ole yli 40v vaan muutaman kk päästä "vasta" 34v

ap

onko ap yli 40 v? sekin vaikuttaa