Virikehoitolasten vanhemmat!!!

Miten ihmeessä lapset oppivat sosiaalisia taitoja ikäistensä kanssa, jos eivät saa niitä viikottain harjoitella?

Ei siihen riitä pari tuntuia/viikossa hiekkalaatikon reunalla kahden haukkakatseisen äidin välissä. Lasten pitää antaa itse luoda sosiaaliset suhteet ja selvitellä välejään jne.



Maailma, myös koulusellainen, on raaka ja varsinkin vain äidin helmoissa olleille untuvikolle. Ehdottomasti hyvissä ajoin ennen eskari-ikää tulee lapset viedä tarhaan nimenomaan sille alueelle, josta hänen tulevat koulukaverinsakin tulevat!



Tiedän mistä puhun, olen itse kotona kasvatettu ja voin sanoa, että ei ollut helppoa mennä ennen koulua kerhoon tms. toimintaan.

Miten ihmeessä lapset oppivat sosiaalisia taitoja ikäistensä kanssa, jos eivät saa niitä viikottain harjoitella? Ei siihen riitä pari tuntuia/viikossa hiekkalaatikon reunalla kahden haukkakatseisen äidin välissä. Lasten pitää antaa itse luoda sosiaaliset suhteet ja selvitellä välejään jne. Maailma, myös koulusellainen, on raaka ja varsinkin vain äidin helmoissa olleille untuvikolle. Ehdottomasti hyvissä ajoin ennen eskari-ikää tulee lapset viedä tarhaan nimenomaan sille alueelle, josta hänen tulevat koulukaverinsakin tulevat! Tiedän mistä puhun, olen itse kotona kasvatettu ja voin sanoa, että ei ollut helppoa mennä ennen koulua kerhoon tms. toimintaan.

Miten voi olla vaikea ymmärtää, että kotihoito ei automaattisesti tarkoita neljän seinän sisälle jäämistä. Meillä lapset käyvät kerhossa kolmena päivänä viikossa sekä harrastavat kahtena iltana. Kerhossa niitä taitoja oppii, ihan viikottain, sekä silloin kun meillä on lapsia kylässä tai meidän lapset ovat muualla kylässä.

Kyllä meillä on 3-vuotias viihtynyt äidin ja vauvan kanssa. Lapsi kun on saanut osallistua vauvan hoitoon eikä olla käsketty heti pois häiritsemästä kun syötetään tai vaihdetaan vaippoja. Äidille se on tietysti hankalampaa ja aikaa vievää, mutta lapsi on kyllä viihtynyt kuten viihtyy nyt myös kerhossa.

Olen huono pitämään kiinni rutiineista ja laiska leikkimään, joten lapselle on parempi olla hoidossa.

Jokainen rakentaa turvaverkkonsa itse. Jos ei halua rakentaa, oma asia. Masennukseen vedotaan jatkuvasti, mutta sekin on lähinnä kätevä tekosyy, jolla voi ainakin uhkailla. Jos oikeita ongelmia on, ne pitäisi hoitaa pois eikä viedä lapsia päivähoitoon. Ja miten ihmeessä vauvaperheen elämä on muka yhtä imettämistä ja päiväunille laittoa? Päiväunia on kerran kaksi päivässä ja imettämistä muutaman kerran. Homma on hoidettu väärin, jos teillä istutaan tissi suussa 24/7. Ei se ole mitään tehokasta imettämistä. Tiheän imun kaudet eivät nekään kestä kuin max pari viikkoa. Eli kyllä on omasta järjestelykyvystä kiinni, jos ei vauvan ohessa pysty mitään muuta tekemään.

naapuruston lasten kanssa telmimisen ohella.

Mikä into ihmisillä on rakentaa talonsa keskelle mettää, missä karhu käy pihassa vuoroin susien kanssa. Menkää asumaan ihmisten ilmoille!

Miten ihmeessä lapset oppivat sosiaalisia taitoja ikäistensä kanssa, jos eivät saa niitä viikottain harjoitella?

Ei siihen riitä pari tuntuia/viikossa hiekkalaatikon reunalla kahden haukkakatseisen äidin välissä. Lasten pitää antaa itse luoda sosiaaliset suhteet ja selvitellä välejään jne.

Maailma, myös koulusellainen, on raaka ja varsinkin vain äidin helmoissa olleille untuvikolle. Ehdottomasti hyvissä ajoin ennen eskari-ikää tulee lapset viedä tarhaan nimenomaan sille alueelle, josta hänen tulevat koulukaverinsakin tulevat!

Tiedän mistä puhun, olen itse kotona kasvatettu ja voin sanoa, että ei ollut helppoa mennä ennen koulua kerhoon tms. toimintaan.

Syksyllä eskariin menevä 6v, 3v ja 1v. Koko ikänsä ovat olleet kotihoidossa eikä ongelmia ole. Srk kerho on kaksi kertaa viikossa, lisäksi käydään avoimissa kerhoissa ja kavereillä kyläilemässä. Kyllä siinä yhtä lailla oppii sosiaaliseksi!



Jos puhutaan pienistä lapsista niin mitä ne oppii isoissa ryhmissä on viidakon laki. Vahvimmat vie lelut käsistä, ei siinä henkilökunta jouda vahtimaan koko ajan. Isommille päivähoito noin yleisesti on ok, ja ehkä meilläkin vanhin olisi virikehoidossa jos olisin välillä ollut töissä niin hän olisi jatkanut tutussa päiväkodissa tuttujen kavereiden kanssa muutaman kerran viikossa.

Olen huono pitämään kiinni rutiineista ja laiska leikkimään, joten lapselle on parempi olla hoidossa.

Ehkä kannattaisi asiaa kuitenkin tarkastella lapsen näkökulmasta. Kolmevuotta täyttänyt hyötyy paljon toisten lasten kanssa leikkimisestä, hyötyy myös paljon harjoittelusta olla ryhmässä ja tehdä asioita muiden aikuisten kanssa kuin äidin. Tämä kehittää lasta ja saa hänet tuntemaan itsensä pärjääväksi ja isommaksi. Kyse ei ole vain virikkeistä vaan harjoittelusta olla ilman äitiä ja pärjätä omillaan. Tämä auttaa lasta ottamaan askelia eteenpäin kehityksessään. Mikä kuitenkin olennaista ja tärkeää on että tämä harjoittelu on mitoitettu kolmevuotiaan kykyjen mukaan. Kolmevuotias pärjää ja nauttii usein kerhoissa tai puolipäivähoidosta kunhan sitten saa palata taas vanhemman luo.Taapero-ikäisen kohdalla ei taas mitenkään voida motivoida päiväkodissa tai hoidossaoloa sillä että lapsen kehitys tästä hyötyisi tai että lapsella olisi tarpeita olla erossa vanhemmasta.On tietenkin paljon tilanteita jossa lapsen päivähoito on välttämätöntä ja silloin lapsen tarpeiden turvaaminen muutoin kuin vanhemman hoivassa pitää järjestää.Kukaan ei siitä hyödy, vähiten lapsi, että ummistamme silmämme tosiasioille jotka koskevat eri-ikäisten lasten tarpeita ja muuntelemme todellisuutta omien syyllisyydentuntojen lievittämiseksi.

Näkyy jo pienenä adhd piirteet, jotka ovat yhtä rasittavia oli sitten diagnoosi tai ei.

Levoton, vilkas lapsi on raskas.

Adhd lapsi rakastaa struktuuria.

Meillä piirteet näkyi jo 2v. ja poika oli rasittavin 2-5v. Jokaiselle pitää suoda lepohetki adhd lapsesta.

T.Sivusta seurannut.

Jos oma asenne on ettei virikelapsien paikka ole hoidossa, niin hoitajan tehtävä ei ole lapselle lässyttää että miten äiti nyt LÄHTEE KOTIIN.



Kun äiti lähtee TÖIHIN niin kyllä lapselle jaksetaan tukea hoitoon jäämistä, mutta asennevammasen hoitajan kyllä huomaa.



Mitä jos hoitaja ajattelee itse millasen olon sille lapselle antaa hoidosta?

Et voi mitään faktalle että lapsi on hoidossa mutta omalle asenteelle voit!

Tee lapselle palvelus ja tue häntä: niinkuin silloin kun äiti vastaavasti HYLKÄÄ mennessään töihin.

Jos oma asenne on ettei virikelapsien paikka ole hoidossa, niin hoitajan tehtävä ei ole lapselle lässyttää että miten äiti nyt LÄHTEE KOTIIN.

Kun äiti lähtee TÖIHIN niin kyllä lapselle jaksetaan tukea hoitoon jäämistä, mutta asennevammasen hoitajan kyllä huomaa.

Mitä jos hoitaja ajattelee itse millasen olon sille lapselle antaa hoidosta?

Et voi mitään faktalle että lapsi on hoidossa mutta omalle asenteelle voit!

Tee lapselle palvelus ja tue häntä: niinkuin silloin kun äiti vastaavasti HYLKÄÄ mennessään töihin.

Pitäisiköhän sille "väärällä asenteella"toimivalle hoitajalle kertoa miksi tärkeää että lapsesi on virikehoidossa. Ilmeisesti nämä "väärä asenteiset" hoitajat eivät tilannettasi riittävän hyvin ymmärrä.Kyllä yhteisymmärrykseen pääseminen hoitajan kanssa lapsen päiväkotiolosta on edellytys sille että lapsella on hyvä olo.Kun äiti ja hoitaja eivät toisiaan ymmärrä ja ovat toisilleen kiukkusia, silloin lapsella on paha olo. Kannattaa istua alas ja keskustella asiat halki.

Kun se ei KUULU tarhan hoitokunnalle!

Jos lähdetään vaikka siitä.



Ei nekään kerro omasta elämästään minulle, mikä minä olen kertomaan omastani?



Olen huomannut että lastani (joka ei viihdy tarhassa, toinen viihtyy) on tuettu hoitajan taholta kun HYLKÄÄN hänet ja menen töihin, mutta kun sain vauvan ja lapset jatkoi tarhassa niin johan hoitajan tuki loppui.

Lapsi kiljui perääni ja hoitaja vaan sanoi että äiti lähtee kotiin vauvan kanssa.

Palasin töihin heti tuon äitiysloman jälkeen, siksi en ottanut lapsia kokonaan hoidosta.



Ei se syy hoidon tarpeelle kuulu kenellekään. Mutta kyllä lasta voi tukea viihtymisessä, eikä ääni kellossa muuttua kun lasta ei hoidosta pois otakaan.



66

Lapseni (2x 4v) jatkavat vauvan synnyttyä minipäivillä (9pv/kk) päiväkodissa. Joku varmaan tuomitsee tämänkin kyselemättä sen enempää. No nämä isommat lapset ovat koko ikänsä olleet uniongelmaisia (ei ole löytynyt syytä, vaikka on tutkittu jos mitä), joten sen lisäksi, että he valvottavat minua edelleen, niin tulee kolmaskin "yöhuutaja" kuvioihin mukaan (ehkäisy petti). Virikkeen takia en siis kaksosia hoitoon vie, vaan siksi, että saisin edes joskus levätä. Pitkiä työpäiviä tekevästä isästä kun ei hirveästi apua ole.

hmmm.... noh vika on varmaan teidän päiväkodissa...tai sinussa !!!!!!

tekstistä sai kyllä sen vaikutelman että olet aika kyllästynyt työhösi ...





kyllä meidän lapsi tykkää olla päiväkodissa 1v7kk ja eikä minua olla vielä tuomittu siittä että olen kotona vauvan kanssa.

ja mitähän se ees muille kuuluisi sillä minähän sen hoidon maksan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Itsekästä ajattelumallia, mutta en toki tuomitse ;)

??????????????????????????????????

jota ei juurikaan arvosteta ja asiakkaat eivät pysty nykyään ajattelemaan oman laspensa etua. Tulee tunne, että ei pysty muuta kuin nostaa kädet ilmaan kun ei ole valtuuksia/resursseja auttaa näitä pieniä ihmisiä saamaan oikeuksiaan läpi... sinunkin lapsi on vielä niin kovin pieni, että eihän hän edes ymmärrä että äiti hänet hylkää. Miksi teit toisen noin nopeasti jos et jaksa? Ja kyllä joo, sinä maksat, mutta ei kunnan päivähoito ole mikään yritys joka tuoton takia lapsia hoitaa! Eihän hoitomaksun suuruisella summalla kukaan lastasi hoitaisi ellei kuntaa laki velvottaisi :)

adhd-lapsi joka ammattilaisten suosituksesta käy päiväkodissa osa-aikaisesti.



Olen päättänyt, että jos lapsi joku aamu oikeasti osoittaa haluttomuuttaan lähteä tarhaan, niin en häntä sinne väkisn vie. Saa pitää vapaapäivän. Kun ei tuo hoito minulle mikään hyöty ole. Enemmänkin rasite kuskailujen takia. Mutta eipä ole sellaista päivää vielä eteen tullut, menee kovin mielellään ja odottaa aina kavereiden näkemistä. Hänellä paljon hyviä kavereita tarhassa. Ikää 4 vuotta.

niin enemmän ne kyllä päiväkodissa lepää kuin kotona. Päiväkodissa nukkuvat hyvät päiväunet (tietenkin, kun päiväkodissa on myös enemmän aktiviteetteja kuin kotona), mutta kotona ei niitä päiväunille saa mitenkään (enkä tosiaan väsyltäni jaksa aktiviteetteja järjestääkään). Energiaa tuntuu riittävän, vaikka yöt meneekin vähän niin ja näin. Ja kaksi hoitopäivää viikossa on kuitenkin aika vähäinen määrä hoitoa.

vuoksi päiväkodissa, sepä ei olekkaan virikehoitoa.

virikkeellisyydestä kiinni. Lapseni (5v) on jatkanut vauvan syntymän jälkeen päivähoidossa 2-3 päivänä viikossa. Lapsi viihtyy hyvin päiväkodissa ja siellä ovat ne tärkeät omat kaverit. Päiväkodin toiminta on oikeasti virikkeellistä; teatteriretkiä, satutunteja, uimakoulua, leikkejä ja lauluja - sekä päiväkodin arkea tuttujen hoitajien ja lasten kanssa. Lapseni on yksityisessä päiväkodissa; samassa jossa hän on ollut hoidossa ollessani töissä. Minusta päiväkodin toiminta on virikkeellistä mutta tiedän, että monessa paikassa ei ole tarjolla yhtä paljon ja yhtä laadukasta toimintaa. Tavalliseen päiväkotiin (lue: kunnalliseen) tuskin veisin lastani, koska niiden virikkeellisyydestä en ole kovin vakuuttunut. Lapsi on kotona suurimman osan viikosta; välillä pidämme myös "ylimääräisiä" vapaapäiviä ja pidempiä lomia. En siis usko, että lapsi kokee olevansa hylätty tai kärsisi päiväkotipäivistä.