minun tytär 19v seurustelee yli 30v NELJÄN lapsen isän kanssa

veikkaan että on pian takaisin



mutta tee kaikkesi etteivät tee lasta heti, se ois paha moka

Kunhan nyt ei itse ala heti lisääntymään. Sitä voisit painottaa hänellekin. Ennustan, että suhde kariutuu kahden vuoden sisällä, todennäköisesti aiemminkin.

asialle mitään voi tehdä. pilaat välit tyttäreesi jos asiaan puutut. tyttäresi on jo aikuinen. tiedän pareja joilla vastaava ikäero. ystäväni meni juuri itseään 14v vanhemman miehen kanssa naimisiin, heillä myös yhteinen pieni tytär. miehellä lapsia ennestään kolme. nuorinkin jo lähes aikuinen. onnellisia ovat.



niin ikävää kuin se onkin, mutta asia ei kuulu sulle. äitinä kyllä sua ymmärrän, enkä mä olis ottanut itseäni noin paljon vanhempaa miestä. älä pilaa välejä tyttäreesi koska tytär valitsee miehen jos siihen tyttäresi ajat.

että et hyväksyisi vävykokelasta, vaikka hän olisi 20-v unelmien mies. Löytäisit hänestäkin jotain vikaa..

Eniten sua pelottaa päästää tytärtäsi maailmalle.

Valitettavasti tytön isä on oikeassa.. Jokainen tekee omat virheensä. Ei auta, hän on varmasti nyt hyvin ihastunut. Niin sinä itsekin olet joskus ollut.. Olisitko silloin kuunnellut vanhemman ja viisaamman varoituksia.



Mun mieheni on 10-v vanhempi minua.. Olin 20, kun aloimme seurustella.

Ymmärrän kyllä, että tilanne hirvittää. Kyllä nuorena voi tehdä virheitäkin. Ei siitä elämä pilalle mene.

mä uskon, että tyttäresi kyllästyy perheelliseen mieheen vuoden sisällä. Ja jos ei kyllästy niin sittenhän se on tosi rakkautta. Mun ystävä meni 19 vuotiaana naimisiin 37 vuotiaan 2 lapsen isän kanssa. Ovat edelleen naimisissa ja 2 yhteistäkin lasta on (ystäväni on nyt 33v).

Vaikka vaikeaa se on varmasti.



Nyt on kuitenkin ensisijaisen tärkeää pitää välit kunnossa tyttäreen, eli kieli keskelle suuta! Jos tuomitset miehen ja suhteen kovin sanoin, se voi sattua omaan nilkkaan: tytär tarrautuu häneen entistä uppiniskaisemmin, ja vaikka suhteessa tulisi ongelmia ja alkuhuuma kuihtuisi, hän voi jäädä ihan ylpeyttään roikkuman siihen kiinni, kun ei halua myöntää että olit oikeassa.



Olen vähän miehesi kannalla - täysi-ikäinen ihminen tekee omat mokansa. Voittietysti kertoa tyttärelle huolistasi. Saattaisi auttaa laittaa niitä ensin paperille ylös. Esim. että miehen erosta on liian lyhyt aika, ja että perheellisen kanssa suhteeseen ruvetessa tyttäresi joutuu hyppäämään aika soppaan, sen sijaan että saisi rauhassa seurustella.



Yritä kuitenkin lähteä siitä, että mies saattaa olla ihan kunnon mies, ja välittää tyttärestäsi oikeasti. Vaikkei olisi tottakaan, niin sellaisena tytär hänet nyt näkee, eikä niitä suomuja saa pudotettua hänen silmiltään kuin aika.



Lohduttaudu sillä, että heidän suhteensa on suurella todennäköisyydellä tuomittu epäonnistumaan. Harvan tuonikäisen suhde on vielä pysyvä, ja mies vaikuttaa tuuliviiriltä, ja sitten on vielä koko uusioperhekuvio. Ota tavoitteeksesi se, että välit tyttäreen säilyvät niin hyvinä, että hän voi palata luoksesi ilman mitään "mitäs minä sanoin"-kuittailua, itsekunnioituksensa säilyttäen. (Tule sitten vaikka tänne sanomaan se "mitäs minä sanoin".... ;-))



Suhteellisuudentajua peliin. Hän ei ole hengenvaarassa. Kaikki mokailevat. Tästä tulee todennäköisesti monella tavalla kiinnostava ja karu oppitunti elämänkoulussa hänelle, mutta toivottavasti osa sitä on se että hän oppii että "äiti on aina minun puolellani".



Koita jos tytär olisi valmis pohtimaan tapoja, joilla voisi jatkaa suhdetta näin alkuun ilman että heti täytyy muuttaa - etäsuhteena. Jos hän haluaa sinne vieraalle paikkakunnalle, niin auta häntä edes etsimään omaa asuntoa ja opiskelu- tai työpaikkaa, ettei hän koko elämäänsä rakenna tämän tyypin varaan. Neuvo uusioperhekuvioiden suhteen - ehdota, että lapsiin kannattaa tutustua vasta ex-vaimon aikataulun mukaan, sanoi mies mitä tahansa.



Tsemppiä.

niin tutustutte kunnolla.



Ja hekin näkevät teidän perheenne. Ehkäpä ne epäilykset siitä väistyvät.



Tosiasia varmaankin on, että tuo suhde ei tule kestämään pitkään. Joten hyväksy nykytilanne, niin tytär tulee käymään ja hakemaan tuen sieltä mistä se löytyy. Lapsuuden kotoa siis!



Äiti 45 v.

Mutta varoita, ettei tyttö tekisi lasta miehelle. Mene vaikka

hänen kanssaan lääkäriin, että saa pillerit (jos niitä ei

hänellä vielä ole).

Noin nuoren tytön olisi kuitenkin tärkeintä keskittyä

opiskeluihin ja ammatin hankintaan, eikä etsiä isäkorviketta

ja leikkiä kotia. Lapsen kanssa opiskelu on paljon vaikeampaa

varsinkin yh:na!

Tuollaiset miehet ovat juuri niitä, jotka tekevät lapsia monelle

naiselle, ja sitten taas vaihtavat uuteen. Mies on kiinnostunut

tytöstä vain tämän nuoren iän ja kokemattomuuden takia.

Se taika karisee nopeasti.

veikkaan että on pian takaisin

mutta tee kaikkesi etteivät tee lasta heti, se ois paha moka

Eikö täällä jo käynyt ilmi,että mies haluaa asua lähellä lapsiaan, maksaa elarit ja tapaa heitä?! Hyvältä tuo minusta kuulostaa. Täällä miehestä päätellään kaikenlaista, mutta eihän ap vielä ole itsekään häntä tavannut!

Ja että äippä menisi täysi-ikäisen ihmisen mukaan gynelle hakemaan e-pillereitä ... "Hyvä" neuvo tilanteessa, jossa äiti muutenkin liian kiinni tyttäressään, hemmotellut häntä yms.

Isä on oikeassa.

Mutta varoita, ettei tyttö tekisi lasta miehelle. Mene vaikka

hänen kanssaan lääkäriin, että saa pillerit (jos niitä ei

hänellä vielä ole).

Tuollaiset miehet ovat juuri niitä, jotka tekevät lapsia monelle

naiselle, ja sitten taas vaihtavat uuteen. Mies on kiinnostunut

tytöstä vain tämän nuoren iän ja kokemattomuuden takia.

Se taika karisee nopeasti.

tyttösen matkaan! Lapsille omien vanhempien avioero ei ole

koskaan helppo ja hyvä ratkaisu.

Tilanne olisi aivan erilainen, jos mies olisi vapaa ja lapseton,

olkoonkin, että hän olisi ap:n tytärtä jonkin verran vanhempi. Silloin

hän ei vain olisi kohdannut vielä sitä oikeaa... Tai jos mies olisi

leski, niin hän olisi olosuhteiden pakosta joutunut yksinäiseksi

jälleen.

Mutta jos lapsia on tosiaan jo neljä ja silti mies eroaa, niin jotain

vikaa siinä tilanteessa (ja miehessä) todellakin on. Ei kunnollinen

ihminen tee neljää lasta ja sitten eroa lasten äidistä.

Missään tapauksessa ap:n tyttären ei kannata tehdä lasta

tuollaisen miehen kanssa. Vaikka lapsi on aina lahja, niin

tässä tapauksessa lapsen saanti on myös selvä virhearviointi.

Hauskaa voi toki aina pitää, ja tuollaisen miehen kanssa

voi elellä aikansa ja sitten sanoa heipat. Nimittäin voisin lyödä

tonnin vetoa, että suhde ap:n tyttären kanssa ei tule kestämään.

Olen nähnyt ja kuullut niin monta vastaavaa tapausta. Kun

ikää karttuu, niin karttuu kokemustakin.

Eikö täällä jo käynyt ilmi,että mies haluaa asua lähellä lapsiaan, maksaa elarit ja tapaa heitä?! Hyvältä tuo minusta kuulostaa. Täällä miehestä päätellään.

Ap. Ymmärrän tunteesi hyvin. Tein itse tuon ukkomieheen ihastumisen virheen tyttäresi ikäisenä. Yksinkertaisesti se kävi niin, että ensin ihastuin ja sinkku kun olin ajattelin, että mitäs siinä treffaillaan vähän.



No, yli kymmenen vuoden ikäero tuntui puheissa ja petipuuhissa. Mies osasi kehua ja ah, pussata tosiaan. Poropeukaloilta tuntuivat oman ikäiset sen jälkeen ja tuota kiihkoa erehdyin nuoruuttani ja tyhmyyttäni pitämään rakkautena.



Vanhemmat oli kauhuissaan, tottakai. Mutta mies oli jo koukuttanut. Ei auttanut mikään järkipuhe. Vuosi pari siinä sitten meni, ennen kuin tajusin tilanteen mielettömyyden. Ukkomies, vaimo ja lapset. Minulla nuoruus, opiskelu ja elämä. Mitä tuommoinen mies voi oikeasti tarjota? Hyvää seksiä ja lahjoja, siinä kaikki. Ei perhettä, ei normaalia parisuhdetta, ei normaalia elämää. koskaan.



Itkut itkettiin sitten vanhempien olkapäitä vasten. Isänikin tarjosi seuraansa, vaikka puhuminen on hänelle vaikeaa. Istuskeltiin yksi kesä isäni kanssa puutarhassa ottamassa aurinkoa ja juomassa olutta. Mitään asiaa ei puhuttu isän kanssa, mutta äidille sitten itkut itkettiin. "Minähän sanoin" asennetta ei tosiaan ollut kummallakaan, vain välittämistä.



Onneksi tajusin tilanteen hulluuden vielä siinä iässä, kun nuoret sinkut löytää toisensa ja perustavat perheen. Löysin hyvän ikäiseni miehen ja sain tavallisen ydinperheen. Olisin voinut katkeroitua nuoruuden rakkaudelle, jos hän olisi varastanut minulta parhaat pariutumisvuodet ja siten mahdollisuuden normaaliin elämään. Voimia sinulle, kyllä se tytär vielä kotiin takaisin tulee, kun suhde kariutuu. En usko että siihen vuotta paria enempää menee.

Suhteelle et mitään voi, mutta pidä välisi hyvänä tyttäreesi ja muistuta tosiaan opiskelun ja ammatin hankkimisen tärkeydestä. Siinä ajassa sitten selviää varmasti myös se, että onko suhteella minkäänlaista tulevaisuuttaa jne.



Itse aloin 17 vuotiaana seurustella itseäni 16 vuotta vanhemman, kolmen lapsen isän kanssa. Kirjoitin ylioppilaaksi, opiskelin ja valmistuin ammattiin, ehdin olla vuoden oman alani töissä ja sitten tulin suunnitellusti raskaaksi. Nyt ollaan oltu yhdessä 14-vuotta ja kolmas lapsi suunnitteilla. Eli kyllä kaikki voi oikein hyvinkin mennä:) Mutta paras silti ensin tosiaan tutstua ja katsoa miten suhde kehittyy. Me seurustelimme kuusivuotta ennen vauvan hankintaa ja hyvä niin:) Edelleen ollaan siis onnellisesti yhdessä ja rakastan myös mieheni lapsia kuin omiani. Tai oikeastaan paremminkin kuin pikkusisaruksiani, koska ikäeroa ei niin kauheasti ole ja minulla on nuorempia omia sisaruksia:)

Luuletko tosiaan että äiteen sana painaa?

Voihan se olla virhekkin mutta entä sitten?

Ihme syyllistämistä ja miehen haukkumista heti ilman taustoja tuntematta!!



Minun veljeni esimerlkiksi on 25v. ja kolmen lapsen esimerkillinen isä. Vaimoa alkoi vaan lasten syntymän jälkeen kiinnostaa enemmänkin tuo bailaaminen ja vieraat miehet ja yökaupalla oli useita päiviä välillä reissuillaan. Mies hoiti lapset ja kodin tuolla välin. Nyt on sitten ero tulossa, eikä syy ole todellakaan miehessä! Toivon todella, että veljeni vielä löytäisi itselleen kivan tyttöystävän/vaimon loppuelämän kumppanikseen. Koska elämää on tosiaan vielä paljon edessäpäin. Helppoa se ei tosiaankaan varmasti tule olemaan kolmen lapsen isänä.



Eli eipä tuomita miestä taustoista tietämättä. Voi olla oikein hyväkin mies.

minkäs teet, älä ainakaan ole vastaan saat vain jutun pahenemaan

sinuna yrittäisin kaikkeni, eli siis uhkailun. lahjonnan ja kiristyksen

että saisit tyttäresi lopettamaan suhteen

Saat vain tilanteen pahenemaan ja tyttäresi menetät taatusti

sanoo vain, että jokainen tekee omat virheensä

Sinuna sanoisin vain että jos ei suhde onnistu kotiin voi aina palata, koska rakastat tytärtäsi etkä halua hänelle mitään pahaa.

eikä sitä liittoa jeesusteltu. Anna tyttären mennä. Takasin tulee, jos asiat eivät suju. Jos alat vouhkaamaan ajat sen vain kauemmas itsestäsi.

minakin olisin varmasti ihan kauhuissani ja huolissani (jostain syysta, en tieda nyt ihan tarkkaan miksi: onks joku 30 v. vahemman luoetttava kuin 19v??)..



MUTTA omilla vanhemmilla oli JUST tuommoinen tilanne, paitsi etta isallani oli silloin vain yksi lapsi, ja 31 v. Aiti 19 v. Isa odottamassa eron laillistumista. Aiti ei ollut viela edes aloittanut opiskeluja yms... Siis mun isovahemmat tietty ihan kauhuissan! Mutta aitini paatti olla isani kanssa vaikka vastoin heidan tahtoaan: siita seurasikin sitten 4 lasta ja viela yli 30 v jalkeen kestava avioliitto!