Oletko sairastanut leukemiaa...kuinka alkoi oirehtia?

meni hammasläkäriin joka ohjasi heti tutkimuksiin sairalaan.

mun lapsi oireili hyvin samalla tavalla kuin sinä ja vietiin tutkimuksiin. Sairastaa ITP verisairautta joka sinänsä on aika vaaraton. Veren hyytyminen on vain heikkoa ja ohut veri pyrkii tihkumaan ihosta läpi. Kehittyi pitkällä aikavälillä eikä aiheuttanut mitään suurempia oireita. Leukemia on kuitenkin harvinaisempi joten todennäköisesti vaan jotain lievempää. Tsemppiä!

Kiitos hyvistä vastauksistanne ja linkeistä. Pääsen siis huomenna lääkäriin ja verikokeisiin. Itsekin olen sitä mieltä, että mitenkään nopeasti etenevä tauti tämä ei ehkä ole koska nuita punaisia pisteitä on ollut niin kauan. Toisaalta hirvittää koska osa leukemiatyypeistä kehittyy hyvin hitaasti.



Minulla on todettu vuonna -93 Belger-Huetin anomalia, jossa kypsät neurofiilit ovat huomattavalta osin kaksiliuskaisia. Tämä on sinänsä vaaraton olotila, mutta löysin yhden artikkelin, jossa oli vittattu erilaisiin verisolupoikkeavuuksiin, jotka voivat muuntua vaarallisiksi verisairauksiksi. Siinä oli mainittu myös tuo minulta löytyvä anomalia :(



Heräsin vasta pari päivää sitten tutkimaan netistä mitä kaikkea tietoa tuosta belger-Huetista löytyy. Aika vähän löysin.



Kiitos teille tsemppauksesta, toivon todella ettei tämä olisi vakavaa.



ap.

noilla oireilla mullakin on sit leukemia vaara!

Luulen että ei mitään vakavaa löydy.

Tulethan sitten meillekkin kertomaan:)

Tsemppiä!

mulla ei ole kokemusta leukemiasta, mutta vakavasta verisairaudesta sitäkin enemmän. Oma tautini on hyvin harvinainen, mutta luokitellaan verisyöväksi ja aiheuttaa verihiutaleiden liikakasvua. Oma sairauteni alkoi hyvin samanlaisilla oireilla. Nyt diagnoosista on jo 5 vuotta ja elämään sairauden kanssa alkaa tottua. Olen työkykyinen ja pysyvällä sytostaattilääkityksellä. Sairaalassa käyn tutkimuksissa ja kokeissa yhä joka kuukausi. Halusin vain rohkaista, ettei se vakava verisairaus välttämättä tarkoita elämän ja maailman loppua. Toivotaan, ettei kohdallasi ole kyse mistään vakavasta ja pikaista paranemista joka tapauksessa!

ja tsemppauksesta.



ap.

Haluatteko kysyä jotain?

Vai voiko se kehittyä vaikka aikuisiällä? Joudutko elämään jotenkin erilailla kuin terveet ihmiset?



ap.

joskus tosin voi tulla syöpäsairauksien kylkiäisenä, mutta hyvin harvoin.



Usein, jos on tyyppi 1 (=lievä), sitä ei havaita ajoissa ellei tajuta tutkia.



Mulla ei olisi ymmärretty tutkia, ellei sukulaisella olisi sitä ja hän meinasi joutua hengenvaaraan leikkauksessa verenvuodon runsauden takia.



En joudu elämään juurikaan erilailla kuin muut ihmiset.



Ennen kaikkia toimenpiteitä joissa voi vuotaa, joudun ottamaan verta hyydyttävää lääkitystä, 6 tablettia päivässä esim. 3 vrkn ajan, joten ei kovin paha, ;) Esim. PAPA -kokeessa vuodan aika lailla, siinä pitää tuo huomioida. Sama esim. hampaan poisto, hammasleikkaus, tms.



Leikkauksissa ja synnytyksissä (joita ei ole siis vielä koskaan ollut) täytyy sitten varautua sekä suun kautta otettavin lääkkein, että nenäsuihkeella (Octostim) että suonensisäisillä plasmoilla (esim. haemate). Sairaalassa huolehtivat ne.

Mielellään pitäisi synnyttää isossa sairaalassa, mulle se tarkoittaa NKL:aa, kun Hgissä asun.



Ylimääräistä vuodon aiheuttajaa kandee välttää, eli ei miel. esim. tatuointeja, mutta sitäkään ei kaikki lääkärit edes sano, riski on niin pieni.



LÄhinä just tuo synnytyksiin ja leikkauksiin mennessä on se tärkein, että osataan varautua ja tiedetään että mulla on tuo, etten vuoda kuiviin.



t. 16

ja akuutti oireilee voimakkaammin... noin teoriassa asia on näin. joten oireilusi voi olla muutakin kuin leukemiaa

En ole ollut likaisten neulojen kanssa tekemisissä. Sukupuoliyhteydessä olen ollut vain mieheni kanssa ja olen täysin varma ettei mieheni ole minua pettänyt. ( tähänkin on syy josta tiedän varmaksi...mutta se on sivujuonne, josta en ala avautumaan tässä yhteydessä :) ).



ap.

Eli KML krooninen myolooninen leukemiani todettiin kun olin 37 vee. Nyt siis 2,5 vuotta sairautta takana. Minun alkoi oirehtia väsymyksellä en yksin kertaisesti jaksanut mitään. Muuta ei ollut. Kävin sitten verikokeissa jossa leukkarit huitelivat 300 ja hb alle 100.

sulla on varmaan joku hyytymishäiriö, trombosytopenia tms. Mulla oli joitakin vuosia sitten sellainen, mun tapauksessa liittyi fibrinolyysiin (ymmärsin, että mulla hyytymät liukenivat liian nopeasti ja siksi tuli mustelmia ihan omituisistakin asioista, esim. housujen vyöstä). Hematologilla kävin ja siellä todettiin tuo fibrinolyysin ongelma. Se katosi kuitenkin n. vuoden päästä siitä kuin oli tullutkin, eikä kukaan ole osannut mulle selittää mistä se johtui. Ei kuitenkaan ollut mitään pahanlaatuista, jouduin kuitenkin sinä aikana kuin tuo hyytymishäiriö todettiin leikkaukseen, ja jouduin ottamaan lääkettä kuten tuossa aikaisemmin joku kuvaili, estämään hallitsemattoman verenvuodon.

Siitä et todellakaan voi olla varma. Olet melko lapsellinen, jos niin ajattelet.

tää on näitä av. mammojen lempiaiheita...ei tietenkään voi olla täysin varma ettei mies olis pettänyt, mutta kuten sanoin minulla on syy miksi olen täysin varma! Tähän en aijo enempää kommentoida vaan toivon että keskustelu pysyy siinä aiheessa josta olen kysymyksenikin tehnyt.



ap.

Miten tauti käytännössä vaikuttaa elämääsi? Voiko siitä parantua? Oletko ihan työelämässä vai saikulla?



ap.

mustelmia tulee herkästi jos K-vitamiinia ei saa tarpeeksi. ostin apteekista K-vitamiinia ja mustelmia ei ole. *vink*

Olet luultavasti saanut jo vastauksen sinua vaivanneisiin oireisiin mutta päätin kuitenkin kirjoittaa.

minulla todettiin leukemia yli 3 vuotta sitten, nyt on jo hoidot ohi ja kaikki kunnossa. Huomasin että monet ovat kirjoittaneet, että jos leukemia olisi olisit jo mullan alla mutta itse olen eri mieltä. Jälkeenpäin kun ajattelen olen varma että minulla oli leukemian oireita monta kuukautta ennen taudin toteamista. Selvinpänä merkkinä mieleen ovat jääneet juuri nuo nuppineulan kokoiset pienet verenpurkaumat jaloissa joita tosiaankin oli jopa satoja. Mustelmia tuli myös mitä pienimmistä kolhuista mutta eihän sitä silloin osannut mihinkään vakavaan yhdistää hengästyin helposti, paljon pääsärkyä ja olin todella väsynyt koko ajan. Olin sairastellut paljon sen lopputalven ja kevään aikana ja vasta alkukesällä kun 39 asteen kuume oli kestänyt viikon määrättiin verikokeet jolloin leukemia todettiin. Hemoglobiinini oli silloin 42 ja hoitajien mukaan minun ei olisi pitänyt pysyä enää edes tajuissani. mutta silti kävelin vielä omin jaloin. ihmiskeho on kyllä uskomattoman sinnikäs. Hoidot kestivät 2 vuotta ja rankkaa oli. Sytostaatit sädehoidot ja muut. Nyt olen iloinen että kaikki se on ohi ja elämä pikkuhiljaa taas hymyilee.