Mistä huomaat olevasi äiti?
Luultavasti näistä...
1.Jaat jäätelöä viivottimella, että kaikki saavat yhtä suuren palan.
2.Et muista kammata hiuksiasi joka päivä.
3.Piiloudut kylpyhuoneeseen ollaksesi yksin.
4.Lapsesi oksentaa ja sinä kiiruhdat ottamaan oksennuksen päällesi.
5.Jonkun toisen lapsi oksentaa synttäreillä. Sinä jatkat syömistä.
6.Toivot että ketsuppi on vihannes, sillä se on ainoa tapa saada lapsi syömään.
7.Et voi luopua vauvan vaatteista - se tuntuu niin lopulliselta.
8.Kuulet oman äitisi äänen tulevan suustasi, kun sanot: "Ei noilla kengillä!"
9.Lakkaat kritisoimasta äitisi kasvatumenetelmiä.
10.Palkkaat lastehoitajan, koska et ole käynyt miehesi kanssa ulkona ikuisuuksiin ja käytät puolet ajasta soittamalla kotiin tarkistaen, että lapset voivat hyvin.
11.Sanot ainakin kerra päivässä: "Minusta ei ole tähän", mutta tiedät ettet vaihtaisi sitä mihinkään.
Kommentit (24)
olevani äiti, kun sain vauvani syliini. Ei siinä mitään oksenteluja yms kaivata.
1.Jaat jäätelöä viivottimella, että kaikki saavat yhtä suuren palan.
- ei, jätkiä saa niin paljon kuin haluaa. Toinen lapsi syö litra kaupalla ja toinen ei lähes ollenkaan.
2.Et muista kammata hiuksiasi joka päivä.
- ei. Kampaan kyllä ja meikkaan joka päivä.
3.Piiloudut kylpyhuoneeseen ollaksesi yksin.
- ei tarvitse. Minulla on rutkasti omaa aikaa. Lapseni eivät ole takiaisia vaan viihtyvät hyvin keskenään.
4.Lapsesi oksentaa ja sinä kiiruhdat ottamaan oksennuksen päällesi.
- ei tulisi mieleenikään. YÖK!
5.Jonkun toisen lapsi oksentaa synttäreillä. Sinä jatkat syömistä.
- ei ole osunut koskaan kohdalle. luultavasti oksentaisin itse perään enkä jatkaisi syömistä.
6.Toivot että ketsuppi on vihannes, sillä se on ainoa tapa saada lapsi syömään.
- lapseni eivät pidä ketsupista.
7.Et voi luopua vauvan vaatteista - se tuntuu niin lopulliselta.
- pakkasin heti sitä mukaa pois kun tulivat pieniksi.
8.Kuulet oman äitisi äänen tulevan suustasi, kun sanot: "Ei noilla kengillä!"
- ei ole koskaan käynyt näin.
9.Lakkaat kritisoimasta äitisi kasvatumenetelmiä.
-en ole koskaan kritisoinut niitä.
10.Palkkaat lastehoitajan, koska et ole käynyt miehesi kanssa ulkona ikuisuuksiin ja käytät puolet ajasta soittamalla kotiin tarkistaen, että lapset voivat hyvin.
- ei pidä paikkaansa. Käymme paljon yhdessä ulkona ja lapset ovat isovanhemmilla. Ei tarvitse soitella perään, kun tiedän että kaikki on hyvin.
11.Sanot ainakin kerra päivässä: "Minusta ei ole tähän", mutta tiedät ettet vaihtaisi sitä mihinkään.
- en ole koskaan sanonut niin. Tiedän että pärjään.
enkö siis ole äiti?
1.Jaat jäätelöä viivottimella, että kaikki saavat yhtä suuren palan.
3.Piiloudut kylpyhuoneeseen ollaksesi yksin.
-saunan jälkilämmössä voin olla tuntikausia omassa rauhassa
5.Jonkun toisen lapsi oksentaa synttäreillä. Sinä jatkat syömistä.
7.Et voi luopua vauvan vaatteista - se tuntuu niin lopulliselta.
-kolmelta lapselta iso kasa säilössä
8.Kuulet oman äitisi äänen tulevan suustasi, kun sanot: "Ei noilla kengillä"
2.Et muista kammata hiuksiasi joka päivä.
-näin on käynyt3.Piiloudut kylpyhuoneeseen ollaksesi yksin.
-juu.5.Jonkun toisen lapsi oksentaa synttäreillä. Sinä jatkat syömistä.
-enkä mene edes auttamaan, ihan tarpeeksi omien lasten ulosteita saa siivota. En tosiaankaan ota oman lapsenkaan oksennusta päälleni (YÄK?!), mutta nappaan kyllä lapsen syliin ja ohjaan oksentamaan lattialle jos ei vessaan ehditä.7.Et voi luopua vauvan vaatteista - se tuntuu niin lopulliselta.
-sekin pitäisi vaan tehdä. Kolme muovipussillista annoin äskettäin sentään sukulaisperheeseen ja sanoin, ettei tarvita takaisin...11.Sanot ainakin kerra päivässä: "Minusta ei ole tähän", mutta tiedät ettet vaihtaisi sitä mihinkään.
Nykyään, kun lapset ovat jo isompia, huomaan olevani Äiti siinä, että suhtaudun äidillisesti teini-ikäisiinkin (siis vieraisiin). Jaksan ymmärtää nuorten touhuja ihan eri tavalla kuin aiemmin. :)
päiväkoti-ikäiset lapseni purkavat estoitta kaiken väsymyksen ja kiukun minuun, samaten teini!
vaikka minulla on 3 lasta. Yksikään asia listalta ei elämässäni ole toteutunut.
Luultavasti näistä...
1.Jaat jäätelöä viivottimella, että kaikki saavat yhtä suuren palan.
-Ei. 1 lapsi, jätskiä saa sen verran kun haluaa
2.Et muista kammata hiuksiasi joka päivä.
-??? Voiko tämä olla mahdollista?
3.Piiloudut kylpyhuoneeseen ollaksesi yksin.
-Illalla on aikaa kun lapsi nukkuu, tai sitten mies antaa aikaa
4.Lapsesi oksentaa ja sinä kiiruhdat ottamaan oksennuksen päällesi.
-lapsi on oksentanut vain vatiin 2 v ikäisestä, sitä ennen vatiin tai sänkyyn
5.Jonkun toisen lapsi oksentaa synttäreillä. Sinä jatkat syömistä.
-Ei ole tullut tätä tilannetta vastaan, paha sanoa
6.Toivot että ketsuppi on vihannes, sillä se on ainoa tapa saada lapsi syömään.
-No ei tod! Terv. kasvispainotteisesti syövä perhe, lapsi syö mm. homejuustoa, oliiveja ja mustekalaa
7.Et voi luopua vauvan vaatteista - se tuntuu niin lopulliselta.
-En luovu näteimmistä, koska säästän niitä mm. kummilapsille (en halua lisää lapsia)
8.Kuulet oman äitisi äänen tulevan suustasi, kun sanot: "Ei noilla kengillä!"
-Mitään mitä olen ajatellut järjettömänä äitini suusta en ole sanonut, mutta ne perusjutut on tietty tulleet kyllä (pese kädet ulkoilu jälkeen yms)
9.Lakkaat kritisoimasta äitisi kasvatumenetelmiä.
-Ei. Äiti oli hyvä mutta teki myös virheitää.
10.Palkkaat lastehoitajan, koska et ole käynyt miehesi kanssa ulkona ikuisuuksiin ja käytät puolet ajasta soittamalla kotiin tarkistaen, että lapset voivat hyvin.
-Ei. Innokkaat isovanhemmat=iltavapaita niin paljon kuin haluaa. Järki päässä="lapsivapaita" rajoitetusti eikä tarvetta tarkistaa joka tunti miten menee.
11.Sanot ainakin kerra päivässä: "Minusta ei ole tähän", mutta tiedät ettet vaihtaisi sitä mihinkään.
-Eipä ole tullut mieleenkään.
Mutta esim. kun oma lapsi oksentaa, niin juoksen paikalle, sillä mielummin oksennus mun päällä kuin sohvalla... Ja voisin hyvin kuvitella, että jossain tilanteesa jonkun toisen lapsen oksentaessa ja hänen äitinsä saadessa apua "en reagoisi mitenkään". Ja huomaan (tietenkin) opettavani lapsilleni samoja perusjuttuja kuin äitini minulle. jne jne
niin mistä sitten? Mikä havahdutti, varsinkin ensimmäisen lapsen jälkeen että Hei, mähän olen ÄITI?
ap
niin mistä sitten? Mikä havahdutti, varsinkin ensimmäisen lapsen jälkeen että Hei, mähän olen ÄITI?ap
Tosin lapsemme ei ole vielä ikinä kunnolla oksentanut (lukuunottamatta sitä, kun vauvana tuli sitä puklua ihan kunnon suihkulla ja sitähän nyt sai päällensä monta litraa päivässä)
Ja äitini kasvatusmenetelmiä kritisoin edelleen. eilenkin oltiin kylässä ja siellä se taas huusi kurkku suorana heti, jos lapseni teki jotain väärää. Ei suostu uskomaan, että meillä sanotaan aina ensin nätisti. Tietysti, jos on oikeast vaarallinen tilanne, niin silloin huudan itsekin, kun säikähdän. Äitini huuta ihan kaikesta. Myös sitä lyömistä en ole oppinut hyväksymään (omasta lapsuudestani). Mutta kyllä täytyy myöntää sekin, että osa äitini "typeristä säännöistä" on saanut nyt ihan järkiperusteet. =)
Lisäksi se, että jos lähden johonkin ilman lastani (vaikka olisin ollut jo kuinka väsynyt ja kuinka "loman" tarpeessa) niin tunnen itseni eksyneeksi. En osaa olla ajattelematta lastani ja koko ajan tunne, että nyt jotain jäi.